Kitarat: kitarakamat ›

jniska: Eli tästä päätelmänä voisi sanoa että vahvistimen hinta korreloi laatuun aika hyvin tuonne 1000 € hintaluokkaan saakka. Sen jälkeen saa jo aika laadukasta vahvistinta merkistä riippumatta. Tietty Bognerit, Cornfordit ja muut ns. laatumerkit alkavat vasta 2500 € yläpuolelta, mutta itse en niissä koe saavani mitään sellaista, mitä ei 1000 - 1500 € haarukassa saa.
 
Olenkin joskus miettinyt, että mikä niissä Bognereissa, Cornfordeissa ym. on parempaa kuin näissä 1500-2000 maksavissa käsityönä tehdyissä peleissä? Onko se soundi enää sen parempi, vai maksetaanko siinä brändistä, mielikuvista ym.. Tuskin ainakaan yksilöllisyydestä, sillä kyllä 1500-2000 eurolla saa customin, jonka specsit saa itse päättää. Ja lieneekö ne komponentitkaan enää sen laadukkaampia? Cornford-miehet, kertokaa?
 
Mieluummin 3 kpl eri tyylisiä tonnin vahvistimia kuin yksi kolmen tonnin kapistus.
 
Olen kyllä samaa mieltä. En olisi valmis vaihtamaan komea vahvistintani yhteen superhuippuvahvistimeen - en edes siihen TGP:ssä eniten hehkutettuun. En vaan usko, että soundin parannus olisi riittävän suuri verrattuna siihen, että menettäisin kaksi vahvaria...

phiit: Ei kaikki, ite oon Epiphonen Blues Junioriin sillo tuo pikku combo vielä oli tehny monta modia ja vaihtanu päätemuuntajan jne, vaikka ne on piirilevylle väännetty niin silti laadukasta työtä ja jos jotain täytyy korjata olisi se ollut todella helppoa. Kyllä ne kiinalaisetkin osaa ;)
 
Nekun tuppaa kopioimaan ne aikalailla 1:1 ;)
 
No vähän arvasinkin, että tähän puututaan, mutta näin ehkä vanhemmissa. Uudemmissa (esim. oma Bugera) oli sen verran pintaliitoskomponentteja ym. että epäilen vahvasti, että kukaan olisi sitä kovin halvalla korjannut. Ja suuntahan on koko enemmän siihen suuntaan, että vehkeet ovat mahdollisiimman halpoja vamistaa, eli niistä tulee kertakäyttökamaa, jota ei ole edes tarkoitus korjata. Aivan kuten monet kodinelektroniikka laitteet jo ovat. Eli esim. takuukorjauksissa vehje menee suoraan roskiin kulkematta lähtöruudun kautta ja lykätään uusi käteen...

Laulava Kylätohtori: No vähän arvasinkin, että tähän puututaan, mutta näin ehkä vanhemmissa. Uudemmissa (esim. oma Bugera) oli sen verran pintaliitoskomponentteja ym. että epäilen vahvasti, että kukaan olisi sitä kovin halvalla korjannut. Ja suuntahan on koko enemmän siihen suuntaan, että vehkeet ovat mahdollisiimman halpoja vamistaa, eli niistä tulee kertakäyttökamaa, jota ei ole edes tarkoitus korjata. Aivan kuten monet kodinelektroniikka laitteet jo ovat. Eli esim. takuukorjauksissa vehje menee suoraan roskiin kulkematta lähtöruudun kautta ja lykätään uusi käteen...
 
Juu ei kyllä mitää hajua Bugeroista, eikös kuiteki Mesalla mennä samaan suuntaan että alkaa olee jo aikamoisia laitoksia sisuskaluiltaan? Kohta varmaan ku autoissa kytketään usb:lla kiinni ja tsekataan mikä paskana :)

Ynkkä käyttää Marshall MG15DFX/MG30DFX harjoitteluvahvarina. Tai ainakin tapasi käyttää. Semmoinen näkyy esim G3 DVD:llä kun tuo tiluttaa backstagella.
 
EDIT: Ja mikäs se oli se halppis Gallien Krueger 250ML, jota käytettiin kasarilla melkein joka toisella levyllä? No ei nyt sentään, mutta tais aika suosittu olla. Esim. Maidenin Somewhere In Time, eiks?

hallu: Toki toki, perusteluja löytyi suuntaan jos toiseenkin ei siinä mitään. Itse en kritisoi kenenkään ratkaisuja enkä perusteluja. Kyllä minäkin olen soitellut kalliilla kitaralla (tai en mä tiiä, alkoi lopussa jo hämärtymään, että mikä on kallis ja halpa:-D) ihan mielelläni, mutta minusta on silti kiinnostavaa keskustella missä ne erot piilee ja onko niitä ja mitä ne erot on. Juurikin pohdinta on kiinnostavaa ja palkitsevaa. Henklökohtaisena kritiikkinä en sitä pidä.
 
Jep, on asioita, joista on turha kinata, kuten se, miksi ketäkin on valintoihinsa päätynyt. Jokaisella on omat syynsä ja mielipiteensä ja jokainen on oikeassa omissa valinnoissaan, mutta omaa näkemystään on turha yrittää muuttaa totuudeksi. Lyhyesti sanottuna, että jos itse ei ymmärrä toisen valintaa, niin turha siitä on alkaa kenellekään vittuilemaan. Vaikka se toisen valinta tuntuisi omasta mielestä järjettömältä ja typerältä, niin se ei tarkoita, että se oikeasti sitä olisi. Se oma näkemys, kun ei ole totuus vaan ihan vaan täysin merkityksetön ja yleensä varsin rajalliseen tietoon ja omiin ennakkoluuloihin perustuva mielipide. Yleensä, mitä enemmän tietoa ja kokemusta ihmisellä on, sen suvaitsevaisemmin ja avarammin silmin se pystyy toisten valintoihin suhtautumaan. Tieto lisää ymmärrystä, mikä vähentää toisten tuomitsemista.
 
Ja ihan totta Hallu. Ihan tosissasiko väität, että pitää keskustella ja mietttiä, onko 200 halvan ja 2000 kalliin kitaran välillä laatueroa? Tuollaista kommenttia voisi melkein pitää trollina. Onhan se nyt täysi kiistatonta, että niissä on laatueroa kalliin hyväksi. Se, miten ketäkin näitä sitten arvottaa, on toinen juttu.
 
Kalliiden kitaroiden tyrmääminen taisi olla kyllä enemmän vastareaktiota niille tusinakitara huuteluille. Eli voitaneen molemmat huutelut jättää omaan arvoonsa. Tuo 3000 euroa alkaa olla kyllä raja josta mulla on pikkuisen vähemmän kokemusta, mutta + 2000 euron kitaroista on kokemusta minullakin vähän enemmän. Keskustelun ei kuitenkaan pitäisi tyrehtyä siihen, että asialliset pohdinnat tumpataan kateellisten panetteluina. Vaikka itse diggailen kallistakin kitaroista, niin ei nekään niin pyhiä ole ettekö niiden "hyvyyttä" voisi pohtia. Ja kannattaa muistaa että kallis ei koskaan voi olla paras hintalaatusuhteeltaan. Paras hintalaatusuhde on aina keskihintaisissa kitaroissa. Halpa kitara voi olla vain hyvä hintaisekseen (ei siis koskaan huono, koska huono on se oletus) ja kallis kitara voi olla vain huono hintaisekseen (ei siis koskaan hyvä, koska hyvä on se oletus) ja ainoastaan keskihintaisissa nuo asiat voivat yhdistyä eli paras hinnan ja laadun sekoitus.
 
Eipä se hinta/laatusuhdekaan mikään absoluuttinen mittari ole. Enemmänkin pelkkää mutua, mikä riippuu täysin siitä, millaisia ominaisuuksia ketäkin arvostaa. Jos sinusta keskihintaisessa kitarassa on paras hinta/laatusuhde, niin minusta siinä 8000 Ruokankaassa voi olla paras hinta/laatusuhde. Eikä kumpikaan meistä ole oikeammassa kuin toinen. Ei kukaan voi tulla sanomaan, että subjektiivinen hinta/laatusuhdekokemukseni on absoluutisesti väärä ja oikeasti todellisuudessa siinä keskihintaisessa on parempi hinta/laatusuhde. Se olisi yhtä järjetöntä kuin väittää, että salami on oikeasti maailman paras pitsantäyte ja jokaisen pitsan ostajan on pakko pistää salamia pitsaansa, koska on päätetty, että se vaan on maailman paras täyte ja kaikki, jotka muuta väittävät, ovat väärässä...
 
Ei ole olemassa mitään absoluuttista hinta/laatu-mittaria, jolla kitarat voitaisiin pistää oikeaan hinta/laatusuhdejärjestykseen...

ENLGin nupitkin alkaa olemaan sellaisia piirilevyhelvettejä, ettei korjaajat välttämättä ota niitä vastaan. Syynä vain se, etteivät he voi/kehtaa veloittaa kaikista tunneista, joita hommaan kuluu.
 
Piirilevyjä ja putkenkantoja piirilevyillä on todella monissa "1500€" nupeissa, vaikka Englit, Hughes&Kettnerit jne. Monessa vanhan liiton "500€" nupissa näitä ei ole.

phiit: Juu ei kyllä mitää hajua Bugeroista, eikös kuiteki Mesalla mennä samaan suuntaan että alkaa olee jo aikamoisia laitoksia sisuskaluiltaan? Kohta varmaan ku autoissa kytketään usb:lla kiinni ja tsekataan mikä paskana :)
 
Jep. Olen ymmärtänyt, että Mesalla alkaa olemaan samaa ongelmaa kuin mitä Lastinen kirjoittaa Englistä. Eli korjaus on niin hankala ja vie niin paljon aikaa, ettei kaikesta voida veloittaa, jolloin huolto/korjaustöitä ei suostuta tekemään ollenkaan.
 
Vähän naurahdin tuolle usb-jutulle, mutta toisaalta, tuossahan voisi oikeasti olla ideaa. Ei muuta kuin tarjoat tuota ideaa Mesalle ja otat rahat pois... :D

Onko Midi Factorylla jäänyt joku Engl korjaamatta tai tullut turhia tunteja? Itselle jäi siitä se käsitys E570 korjauksessa että on osaaminen ja kustannukset kohdallaan.

Ihan yhtä heikko aihehan tämä on kuin vastaava kitaroistakin. Tai oikeastaan heikompi, sillä kitaroissa voi helposti verrata samankaltaisia, mutta eri hintaluokissa olevia soittimia - jenkkitele vs. mehikotele, korea gretsch vs japsi gretsch jne - mutta vahvistimissa kai verrattavissa olevat verrokkiparit ovat harvassa.
 
Itselle tulee mieleen lähinnä kasattu klooni puolellatoista tonnilla vs. viidellä sadalla vastaavat osat itse kokoon kursittuna ja ajalleen arvoa panematta. Löytyisikö jostain vahvistinmallista piirilevy- vs. handwired-versioita vastaavalla hintaerolla, en tiedä.

varakeef: Ihan yhtä heikko aihehan tämä on kuin vastaava kitaroistakin. Tai oikeastaan heikompi, sillä kitaroissa voi helposti verrata samankaltaisia, mutta eri hintaluokissa olevia soittimia - jenkkitele vs. mehikotele, korea gretsch vs japsi gretsch jne - mutta vahvistimissa kai verrattavissa olevat verrokkiparit ovat harvassa.
 
Itselle tulee mieleen lähinnä kasattu klooni puolellatoista tonnilla vs. viidellä sadalla vastaavat osat itse kokoon kursittuna ja ajalleen arvoa panematta. Löytyisikö jostain vahvistinmallista piirilevy- vs. handwired-versioita vastaavalla hintaerolla, en tiedä.
 
Tiny terrorista oli jossain vaiheessa myynnissä p2p versio. Sitä vois vertaillla piirilevymalliin.

Lastinen: Mulla on nykyään vähän sellainen fiilis, että vähän joka nupille (ja nupin persoonalliselle soundille) on oma paikkansa. Persoonallinen soundi on "puutteellisenakin" oma juttunsa ja melko usein se soundi on ihan silkka makuasia.
 
Transistorivehkeitä on monilla kovilla levyillä/bändeillä. Otetaan esimerkeiksi vaikka noiden metallibändien lisäksi vaikka ZZ Top, Led Zeppelin ja Lynyrd Skynyrd. Tai vaikka Smashing Pumpkinsin Machina/Machines of Gods, jossa Everlasting Gazen omaperäinen ja siisti soundi on saatu Craten pikkutrankkuvahvarilla - eihän tossa kontekstissa edes toimisi pehmeä putkisärö.
 
Mallintaviakin kuulee monilla levyillä Timo Rautiaisesta Porcupine Treehen ja ties mihin. Mutta ehkä toi persoonattomuus on niiden ongelma.
 
Täytyy tarttua tuohon Porcupine tree kohtaan. Uteliaisuudesta kysyn, että milloin on mallintavat olleet käytössä? Olen ollut siinä luulossa, että Wilson on iät ja ajat vetänyt bad cat -vahvareilla.

kihtaristi: Täytyy tarttua tuohon Porcupine tree kohtaan. Uteliaisuudesta kysyn, että milloin on mallintavat olleet käytössä? Olen ollut siinä luulossa, että Wilson on iät ja ajat vetänyt bad cat -vahvareilla.
 
Onhan noista ollut juttua ja jossain videollakin näkynyt. Tälläinen löytyi vaivatta googlellakin:
Did you use any guitar amp plug-ins?
I did. Like I said, it''s about fifty-fifty. When I record in my own studio, I don''t use amps at all. I literally have one room. I don''t have anywhere to stick my amp that wouldn''t take my head off if I suddenly started playing in that room. So 50 percent would be through plug-ins and also through the Line 6 POD, external POD, and 50 percent would be tracking through actual amps over in Florida.
 
Omassa studiossa on kaikki mallintavien kautta.

kihtaristi: Täytyy tarttua tuohon Porcupine tree kohtaan. Uteliaisuudesta kysyn, että milloin on mallintavat olleet käytössä? Olen ollut siinä luulossa, että Wilson on iät ja ajat vetänyt bad cat -vahvareilla.
 
http://archive.porcupinetreeforum.com/YaBB.pl?num=1187703217 ?
 
"Roland Insider: Will you do any of your future recordings without amps?

Steven Wilson: To be honest, I already do record some guitars without using amps. I record directly through the Pod the Line 6 Pods. And I tell you, I tend to demo using the Pod. And some people are a bit sniffy about the Pod and say that you know, its not proper. But actually, its different. There are some sounds that I have created using the Pod when Ive been demoing, and then I try to recreate them using amps and its not quite the same. So Im already kind of using a combination of guitars going through amps, different heads, different analog pedals, and also guitar sounds that are going directly through the Pod or just developed entirely from using plug-ins inside the computer. Im not a purist in any respect. If I hear a sound I like, I go with it. You know, it seems like an obvious thing to say, but thats the way it is."
 
POD on paras!

varakeef: Ihan yhtä heikko aihehan tämä on kuin vastaava kitaroistakin. Tai oikeastaan heikompi, sillä kitaroissa voi helposti verrata samankaltaisia, mutta eri hintaluokissa olevia soittimia - jenkkitele vs. mehikotele, korea gretsch vs japsi gretsch jne - mutta vahvistimissa kai verrattavissa olevat verrokkiparit ovat harvassa.
 
Itselle tulee mieleen lähinnä kasattu klooni puolellatoista tonnilla vs. viidellä sadalla vastaavat osat itse kokoon kursittuna ja ajalleen arvoa panematta. Löytyisikö jostain vahvistinmallista piirilevy- vs. handwired-versioita vastaavalla hintaerolla, en tiedä.
 
Mun mielestä aihe on paljon parempi, mitä kitaroiden suhteen. Ei välttämättä tarvitse käsitellä sellaisia "makuasioita", kuten soittotatsi, tai soundi (mikä tuntuu aika hassulta), vaan pikemminkin teknistä toteutusta. Lisäksi variaatioita löytyy todella paljon ja täysin erilaisia ratkaisuja.

Laulava Kylätohtori:...........................
 
Ja ihan totta Hallu. Ihan tosissasiko väität, että pitää keskustella ja mietttiä, onko 200 halvan ja 2000 kalliin kitaran välillä laatueroa? Tuollaista kommenttia voisi melkein pitää trollina. Onhan se nyt täysi kiistatonta, että niissä on laatueroa kalliin hyväksi. Se, miten ketäkin näitä sitten arvottaa, on toinen juttu.
........................
 
Okei, yksi kitara-aiheinen viesti vielä vahvistin ketjuun, mutta sitten meidän varmaan pitäisi siirtyä takaisin siihen toiseen ketjuun vääntämään tästä.
 
Minusta tuntuu, että olen jossakin vaiheessa ilmaissut itseäni tosi huonosti jos minua trollina pidät. Ensinnäkin minä olen sitä mieltä, että kaikesta voi ja pitää voida keskustella asiatasolla loukkaantumatta ja vihastumatta. Tottakai on kiistatonta että kallis kitara on todennäköisesti parempi kuin halpa kitara pelkästään siksi, että kiisteleminen mistä tahansa asiasta on aika typerää. Minun mielipiteelläni ei todellakaan ole mitään merkitystä. Merkitystä on ainoastaan sillä miten mielipiteeni perustelen ja minkälaisia ajatuksia siitä syntyy eli syntyykö keskustelua.
 
Olen kanssasi lähes kaikesta samaa mieltä joten on äärimmäisen herkullinen tilanne joutua kaikista ihmisistä juuri sinun kanssa törmäyskurssille:-). Valitettavasti minun täytyy viimehetkellä väistää, koska en oikeasti ole erityisen erimielinen kanssasi. Totean siis, että ei ole kiinnostavaa onko 200 ja 2000 euron kitaroissa laatueroa, koska se on aivan ilmeistä. Kiinnostavaa on nimenomaan ruotia mikä ja missä sitä eroa on ja mitä merkitystä sillä on. Ja kuten olen lukemattomat kerrat aikaisemminkin sanonut, niin minun mielestä merkkikysymykset sun muut ovat ihan relevantteja seikkoja jotka pitää uskaltaa sanoa ääneen. Ei omat mielipiteet ole mitään tieteellisiä totuuksia joihin muiden pitää alistua. Itse olen yrittänyt olla avoin kaikista omista vaikuttimistani jopa niistä typeristä vaikuttimista kuten että mieluummin Fender kuin Squier ihan vaan koska Fender yms.. Odotan samaa avoimuutta myös muilta ja saatan hiukan provosoitua sellaisesta, että aletaan piiloutua sellaisen taakse, että oma mielipide olisi jokin yleisesti hyväksytty tosiasia jota ei sen vuoksi voi tai tarvitse avata (en tarkoita tässä asiassa sinua).

Lastinen: Mun mielestä aihe on paljon parempi, mitä kitaroiden suhteen. Ei välttämättä tarvitse käsitellä sellaisia "makuasioita", kuten soittotatsi, tai soundi (mikä tuntuu aika hassulta), vaan pikemminkin teknistä toteutusta. Lisäksi variaatioita löytyy todella paljon ja täysin erilaisia ratkaisuja.
 
Onko se erotteleva asia silloin hinta vai rakenne?
 
Voisi ihan hyvin kysyä, mitä eroa on
tällä
http://www.thomann.de/fi/marshall_mg102cfx.htm
ja tällä
http://www.thomann.de/fi/fender_59_bassman_ltd_gitarrencombo.htm
 
Tai tällä
http://www.thomann.de/fi/roland_jc_120.htm
ja tällä
http://www.thomann.de/fi/fender_pro_junior_iii.htm

Tässä vahvarijutussa on niin paljon muuttujia, että en pohdintojenjaan jälkeen osaa sanoa edes mitään puolivillaista.
 
Sinällään hyvä etten sano mitään. Kaikki on hyvää.

Lastinen: Onhan noista ollut juttua ja jossain videollakin näkynyt. Tälläinen löytyi vaivatta googlellakin:
Did you use any guitar amp plug-ins?
I did. Like I said, it''s about fifty-fifty. When I record in my own studio, I don''t use amps at all. I literally have one room. I don''t have anywhere to stick my amp that wouldn''t take my head off if I suddenly started playing in that room. So 50 percent would be through plug-ins and also through the Line 6 POD, external POD, and 50 percent would be tracking through actual amps over in Florida.
 
Omassa studiossa on kaikki mallintavien kautta.
 
Jep.. Uutta infoa oli minulle. Olen katsonut jonkun pätkän studiosta ja jonkun verran noita herran live-touhuja, niin on vaan tullut vahvasti tuo Bad Cat-assosiaatio ja oletin, vain että kautta linjan mennään samalla kalustolla. Eihän se POD huono voi olla, jos Wilson käyttää ;) Tosin en vielä itselle hommaisi.
 
Lastinen: Mun mielestä aihe on paljon parempi, mitä kitaroiden suhteen. Ei välttämättä tarvitse käsitellä sellaisia "makuasioita", kuten soittotatsi, tai soundi (mikä tuntuu aika hassulta), vaan pikemminkin teknistä toteutusta. Lisäksi variaatioita löytyy todella paljon ja täysin erilaisia ratkaisuja.
 
Minun mielestä vahvistin keskustelussa hyvin olennaisena osana on nimenomaan tuo soittotatsi, vaikka se ei tarkoita samaa kuin kitaroissa. Putkipelien kanssa saa sillä soittotatsilla pelattua tuon särön kanssa ihan eri tavalla kuin mallintavien trankkujen kanssa. Itsellä oli aikanaan Line 6:n Spider II-kombo, josta ei omaan makuun särösoundeja löytynyt tai ei ainakaan yhtä hyviä kuin sen jälkeen tulleesta Kochista. Spiderin puhtaat olivat ihan ok, mutta eniten käytössäni olevat pikkusäröt eivät miellyttäneet ja puhdistuneet soittotatsilla. Isot säröt olivat myös aikamoista sirkkeliä vaikkei sellaista soundia hakenutkaan. Soundeja voi toki varmaan studiossa ja miksei keikoillakin saada PODeista yms., mutta tuota edellämainittua soittotatsia en ole mallintavista/trankuista tavannut. Toki se Kemper vissiin mallintaa senkin, mutta en ole valmis maksamaan siitä kysyttyä hintaa, eikä se tuotteena kiinnosta itseä ollenkaan.

Kirjoitin tähän jotain fiksua, mutta siitä katosi puolet bittiavaruuteen.