Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Mun mielestä tuolla kitaroidenkaan puolella kyse ei ollut siitä, etteikö kalliista kitaroista olisi kokemusta. Pikemminkin kyse oli siitä, että muutamat jotka oli soittaneet paremmilla kitaroilla alkoivat kysellä, että mikä siinä oikeastaan on sitä parempaa. Mielestäni ihan selkeää vastausta asiaan ei saatu, mutta kysymyksen kompleksisuus kyllä tuli esille kunnes se yksi repi pelihousunsa ja alkoi nimittelemään eri mieltä olevia kateellisiksi puukorviksi ja vähänkään järjellisemmän hintaisia soittimia tusinakitaroiksi. Siitä se homma vähän repesi. Tässä ketjussa ei varmasti ihan samaan tunteen paloon päästä koska vahvistimet nyt vaan ei ole kitaroita;-D
 
Noh nyt pitää muistaa, että kenestäkään ei tule niin nopeasti intternet-soturia kuin suomalaisesta keski-ikäisestä miehestä.

hallu: Mun mielestä tuolla kitaroidenkaan puolella kyse ei ollut siitä, etteikö kalliista kitaroista olisi kokemusta. Pikemminkin kyse oli siitä, että muutamat jotka oli soittaneet paremmilla kitaroilla alkoivat kysellä, että mikä siinä oikeastaan on sitä parempaa. Mielestäni ihan selkeää vastausta asiaan ei saatu, mutta kysymyksen kompleksisuus kyllä tuli esille kunnes se yksi repi pelihousunsa ja alkoi nimittelemään eri mieltä olevia kateellisiksi puukorviksi ja vähänkään järjellisemmän hintaisia soittimia tusinakitaroiksi. Siitä se homma vähän repesi. Tässä ketjussa ei varmasti ihan samaan tunteen paloon päästä koska vahvistimet nyt vaan ei ole kitaroita;-D
 
Mutta he, ketä olivat omistaneet kallita kitaroita, kyllä löysivät perusteluita omistaa kalliita kitaroita. Itse en näe, että pikainen testaus kaupassa tai kaverin luona vielä kertoo juuri mitään siitä kitarasta.
 
Toki niitäkin on, jotka ovat omistaneet molempia, mutta valitsivat keskihintaisen. Syitä on monia valita kallis, keskihintainen tai halpa.
 
Mutta jos joku on vuosia soitellut kalliilla kitaroila ja kokee ne keskihintaisia paremmaksi, niin en näe yhtään syytä epäillä sen kalliin kitaran omistamisen mielekkyyttä tai järkeä. Ei siinä tietysti kaikkien mielestä järkeä ole, mutta ei se tarkoita, että kalliin kitaran omistaminen absoluuttisesti olisi järjetöntä ja kalliiden kitaroiden puolesta liputtavat väärässä. Vähän sellaista käsitystä siellä paikoitellen sai, kun kalliit kitarat todettiin turhiksi, snobisteluksi ja tyhjästä maksamiseksi. Ja väitän, että suuri osa näistä mielipiteistä vielä ihmisiltä, jotka eivät ole esim. yli 3000 kitaraa omistaneet koskaan. Se on se pointti, että aika mautonta tyrmätä kalliit kitarat tyhjästä maksamiseksi vain, koska itse ei näe järkeä siinä...
 
Jormaz: Mun mielestä Dimellä oli kuitenkin ihan hyvät sormet?
 
Juu, ei niissä mitään vikaa ollut. Vuosiin en ole enää jaksanut Panteraa kuunnella, mutta joskus aikoinaan hyvinkin paljon...

antnis: Noh nyt pitää muistaa, että kenestäkään ei tule niin nopeasti intternet-soturia kuin suomalaisesta keski-ikäisestä miehestä.
 
Yksi suomalainen intternet-soturi vastaa kymmentä ryssää:-D

Laulava Kylätohtori: Mutta he, ketä olivat omistaneet kallita kitaroita, kyllä löysivät perusteluita omistaa kalliita kitaroita. Itse en näe, että pikainen testaus kaupassa tai kaverin luona vielä kertoo juuri mitään siitä kitarasta.
 
Toki niitäkin on, jotka ovat omistaneet molempia, mutta valitsivat keskihintaisen. Syitä on monia valita kallis, keskihintainen tai halpa.
 
Mutta jos joku on vuosia soitellut kalliilla kitaroila ja kokee ne keskihintaisia paremmaksi, niin en näe yhtään syytä epäillä sen kalliin kitaran omistamisen mielekkyyttä tai järkeä. Ei siinä tietysti kaikkien mielestä järkeä ole, mutta ei se tarkoita, että kalliin kitaran omistaminen absoluuttisesti olisi järjetöntä ja kalliiden kitaroiden puolesta liputtavat väärässä. Vähän sellaista käsitystä siellä paikoitellen sai, kun kalliit kitarat todettiin turhiksi, snobisteluksi ja tyhjästä maksamiseksi. Ja väitän, että suuri osa näistä mielipiteistä vielä ihmisiltä, jotka eivät ole esim. yli 3000 kitaraa omistaneet koskaan. Se on se pointti, että aika mautonta tyrmätä kalliit kitarat tyhjästä maksamiseksi vain, koska itse ei näe järkeä siinä...
 

 
Juu, ei niissä mitään vikaa ollut. Vuosiin en ole enää jaksanut Panteraa kuunnella, mutta joskus aikoinaan hyvinkin paljon...
 
Toki toki, perusteluja löytyi suuntaan jos toiseenkin ei siinä mitään. Itse en kritisoi kenenkään ratkaisuja enkä perusteluja. Kyllä minäkin olen soitellut kalliilla kitaralla (tai en mä tiiä, alkoi lopussa jo hämärtymään, että mikä on kallis ja halpa:-D) ihan mielelläni, mutta minusta on silti kiinnostavaa keskustella missä ne erot piilee ja onko niitä ja mitä ne erot on. Juurikin pohdinta on kiinnostavaa ja palkitsevaa. Henklökohtaisena kritiikkinä en sitä pidä.
 
Kalliiden kitaroiden tyrmääminen taisi olla kyllä enemmän vastareaktiota niille tusinakitara huuteluille. Eli voitaneen molemmat huutelut jättää omaan arvoonsa. Tuo 3000 euroa alkaa olla kyllä raja josta mulla on pikkuisen vähemmän kokemusta, mutta + 2000 euron kitaroista on kokemusta minullakin vähän enemmän. Keskustelun ei kuitenkaan pitäisi tyrehtyä siihen, että asialliset pohdinnat tumpataan kateellisten panetteluina. Vaikka itse diggailen kallistakin kitaroista, niin ei nekään niin pyhiä ole ettekö niiden "hyvyyttä" voisi pohtia. Ja kannattaa muistaa että kallis ei koskaan voi olla paras hintalaatusuhteeltaan. Paras hintalaatusuhde on aina keskihintaisissa kitaroissa. Halpa kitara voi olla vain hyvä hintaisekseen (ei siis koskaan huono, koska huono on se oletus) ja kallis kitara voi olla vain huono hintaisekseen (ei siis koskaan hyvä, koska hyvä on se oletus) ja ainoastaan keskihintaisissa nuo asiat voivat yhdistyä eli paras hinnan ja laadun sekoitus.
 
Siinä ketjun lopussa roihahti pienimuotoinen foorumisota kaikkine mauttomuuksineen, mutta suurimmaksi osaksi sitä ketjua esitettiin kovinkin mielenkiintoisia ajatuksia ja ideoita. Minusta siellä oli molemminpuolista provokaatiota johon sitten reagoitiin tunnetuin seurauksin. Toisaalta taidamme olla vaarassa luisua tässä keskustelussa sivupolulle joten pitäisikö mennä jatkamaan siihen rinnakkaisketjuun, jos se olisi jo vähän rauhoittunut;-).

Ainoatakaan vastausta lukematta sanoisin, että kalliimmat on yleensä isompia ja tehokkaampia. PA-keikkailussa niille ei ole mitään tarvetta. Buotiquevehkeet on sitten asia erikseen, jos halutaan maksaa siitä käsityöstä.

Laitampa oman näkemyksen tähän ketjuun myös. Omakohtaisella kokemuksella väittäisin, että noin 800 - 1000€ on se rajapyykki, mistä alkaa kunnon vahvistimet. Aikoinaan tuli noita vahvistimia hommailtua vaikka minkälaisia, mutta aina niissä pidemmän päälle alkoi joku ominaisuus tökkiä. No tästä viisastuneena hommasin siihen rinnalle aikas kalliin suomalaisen käsintehdyn vahvistimen, joka sitten olikin jo aivan toista luokkaa. Edelleenkin hakemani saundi oli vähän kadoksissa, joten käsintehtyä vahvistinta modailtiin useampaan otteeseen valmistajan toimesta ( komponenttimuutoksia, erilaista efektiluuppia, päätemuuntajia yms.) ja jos kaikki nuo laskee yhteen hintaan, niin aika kallis vahvistin oli se. Edelleenkään saundi ei ollut aivan sitä mitä olin hakemassa, vaikka kaikkinensa vahvistin oli loistava laite.
 
Siihen rinnalle tuli sitten hankittua vanha haiseva rikkinäinen ja pilalle modattu vuoden '71 putkivahvistin, jonka sain aika edullisesti rikkinäisenä. Palautin vahvistimen alkuperäiseen kuosiin pääosin alkuperäisen ikäisillä osilla ja sain todella loistavan putkivahvistimen, joka tuli halvemmaksi kuin tämä customina tehty mittatilausvahvistin ja saundi on juuri sitä mitä olen etsinyt 10 vuotta.
 
Eli tästä päätelmänä voisi sanoa että vahvistimen hinta korreloi laatuun aika hyvin tuonne 1000 € hintaluokkaan saakka. Sen jälkeen saa jo aika laadukasta vahvistinta merkistä riippumatta. Tietty Bognerit, Cornfordit ja muut ns. laatumerkit alkavat vasta 2500 € yläpuolelta, mutta itse en niissä koe saavani mitään sellaista, mitä ei 1000 - 1500 € haarukassa saa.
 
Mieluummin 3 kpl eri tyylisiä tonnin vahvistimia kuin yksi kolmen tonnin kapistus.

1500 vahvistimessa on tuhat vahvistinta enemmän kuin 500 vahvistimessa.

Jucciz: 1500 vahvistimessa on tuhat vahvistinta enemmän kuin 500 vahvistimessa.
 
Nyt puhut vähän mutta asiaa.

Vahvistimissa ei ole mitään eroja, erot on korvissa.

tommi m: Vahvistimissa ei ole mitään eroja, erot on korvissa.
 
Eiku sormissa.

LaMotta: Eiku sormissa.
 
Sormet korvissa;-)

Rolandin Micro Cube on paras. Hyvä PA vaan ni sillä vetää kaiken.

Sinne kun tällää kuuklen kuvahakuun jonkun vahvistinmallin, sieltä alaspäin rullaamalla tutkaillen löytyypi kuvia konehuoneen puolelta, selviää ainakin vähän, kuinka peli on rakennettu, jos päällepäin onkin ehdan vintagekoneen näköinen ja sisältä muistuttaa enemmän Fujitsua, hinnan ollessa kuitenkin esmes tuon 1500€, onkohan se silloin sen väärti?
No mikä se on hyvän vahvistimen kriteeri, sekö että se on hyvin tehty, vai soundaa hyvältä?
 
Lienee kait nuo molemmat yhdessä, jos vielä hinta on kohtuullinen, tosin jo 500€:n vaffari voi olla itselle se paras, jos soundi miellyttää itseään, vaikkei nyt oiskaan mikään vimpan päälle pisteestä pisteeseen putiikkivehjes ja ihan linjatyönä kasattu.
Eiköhän se riitä, että itteensä miellyttää ja on luotettava peli/kohtuullisesti huollettava/inhimillisen hintainen.
Jotenkas:1500€:n vaffari ei välttis ole itselle yhtään sen parempi, kuin se 500€:n, kuka tykkää mistäkin.

Jukka Häikiö: No mikä se on hyvän vahvistimen kriteeri, sekö että se on hyvin tehty, vai soundaa hyvältä?
 
Käyttötarkoitukseen välttäminen.

LaMotta: Käyttötarkoitukseen välttäminen.
 
Suoraan naulan lyöntiosioon!
 
Jos nyt sitten on valmis sijoittamaan sen 1500€/ jonnin verran enemmän, silloin ehkä parempi kääntyä jonkun putiikkivalmistajan puoleen ja käydä keskustelua siitä mitä haluaa. Siinä mielessä kotimainen ehkä kannattaa, että sitä voi sitten modauttaa, jos lopputulos ei ole ihan sitä mitä haettiin, ulkomaitten vehkeitten kanssa vähän hankalampaa. Muttamutta, samaan lopputulemaan tässä aina päätyy, eiköhän ne vermeet ole kuitenkin sivuosassa, tämänkin kupletin juonessa, ainakin pitäisi olla, jos itsekin olisi käyttänyt kaiken sen ajan trenaamiseen, mitä on mennyt sen "täydellisen kitarasoundin" mehästämiseen, siinä ajassa oisin saattanut oppia jopa soittamaan....
 
Pakko nyt vetää ne autot kerran vielä tähänkin ketjuun...jonkun mielestä ei oo kallista ostaa 40 000€:n koslaa, jonka käyttöaste saattaa olla alle 1h/vrk ja arvon alenema usiamman tonnin vuodessa, ei edes mietitä moista, mutta jos kitaravahvistin maksaa sen 1500€ ja sen arvo putoaa max 500€ koko aikana, niin se on sitten kallis, autoaihe päättyi omalta kohdalta tähän ja jokainenhan päättää, mikä on itselle kallista.

Erilainen kanta tähän aiheeseen.
 
Satojen - tuhansien starttien jälkeen kallis putiikki vahvistin ei hajonnut ikinä, ei myöskään ole hajonnut satojen starttien jälkeen Kiinalainenkaan. Jos jotain vikaa tulee sen saa varmasti korjattua, mutta kyllähän ihan halpojen tuotetuki on niin ja näin riippuen tapauksesta.
Putiikki tuotteissa yleensä ihminen ottaa vastaan viat ja ongelmat lähes henk. koht. ja sitä kautta sen korjaaminen takuineen on helpompaa.
 
En mene sen suuremmin sanomaan kumpi on parempi vaan sen ainoastaan, kumpi näistä toimii omassa käytössäsi paremmin? Itse huomasin halvemmassa olevan parempi soundi what??? Liekö sitten sattumaa, vai että sopii itselleni paremmin soundien puolesta siihen nähden mitä itse etsin.
 
Jokainen tehkööt valintansa järkevästi kuitenkin laitteen käytännöllisyyden kannalta ja kuinka paljon on valmis sijoittamaan siihen.
 
Onhan se kivaa kun laitteessa on iso logo "?" mutta palveleeko se sinua siten ja kuten haluat???
 
Täytyy siis budjettiakin miettiä ohella, sillä siten saa paljon kitarankieliä ostettua mitä jossakin ostossa taas säästää.
 
Rockrock vaan.

Mulla on monenlaisia vahvistimia, mutta en ole saanut niillä pestyä ja lingottua mitään. Pesukoneella olen tuossa onnistunut, mutta sen potikat ratisee mitä taas en siedä vahvistimissa ensinkään. Auto on vanha ja paskanen eikä sitä voi pestä tuolla pesukoneella. Auto on kyllä muuten parempi kuin putkivahvistin, kun se ei pimene vaikka sen putkista tulee savua. Kaikkissa noissa on aika paljon nappuloita, varsinkin transistorivahvistimissa. Soundi lähtee nappuloista... ainakin autossa.
 
Ps. Voiko unohtuneet aamulääkkeet ottaa illalla jos ei kurlaa pirtulla?

hevikukko: Erilainen kanta tähän aiheeseen.
 
Satojen - tuhansien starttien jälkeen kallis putiikki vahvistin ei hajonnut ikinä, ei myöskään ole hajonnut satojen starttien jälkeen Kiinalainenkaan. Jos jotain vikaa tulee sen saa varmasti korjattua, mutta kyllähän ihan halpojen tuotetuki on niin ja näin riippuen tapauksesta.
Putiikki tuotteissa yleensä ihminen ottaa vastaan viat ja ongelmat lähes henk. koht. ja sitä kautta sen korjaaminen takuineen on helpompaa.
 
Ei sitä kiinalaista välttämätttä saa korjattua. Tai tietenkin saa, jos löytää jonkun, joka siihen hommaan suostuu, mutta helposti se maksaa enemmän, mitä sen vahvistimen arvo on uutena.
 
Kannattaa muistaa, että niitä halpiksia ei ole tehty korjattavaksi, vaan ne on toteutettu niin, että korjaus on todella hankalaa ja kallista. Ovatten kertakäyttö vehkeitä toisin kuin boutique putkivehkeet, joita pystyy korjaamaan jokainen. Itsekin korjasin oman Bluetoneni, kun pääteputki rikotti suojavastuksen. Samoin homma kustansi minulle 0 euroa ja uusien osien saanti kesti vuorokauden. Mielestäni aika iso plussa kotimaiselle putiikkivalmistajalle.
 
En mene sen suuremmin sanomaan kumpi on parempi vaan sen ainoastaan, kumpi näistä toimii omassa käytössäsi paremmin? Itse huomasin halvemmassa olevan parempi soundi what??? Liekö sitten sattumaa, vai että sopii itselleni paremmin soundien puolesta siihen nähden mitä itse etsin.
 
Jokainen tehkööt valintansa järkevästi kuitenkin laitteen käytännöllisyyden kannalta ja kuinka paljon on valmis sijoittamaan siihen.
 
Onhan se kivaa kun laitteessa on iso logo "?" mutta palveleeko se sinua siten ja kuten haluat???
 
Täytyy siis budjettiakin miettiä ohella, sillä siten saa paljon kitarankieliä ostettua mitä jossakin ostossa taas säästää.
 
Rockrock vaan.
 
Se on totta, että ei se hinta tee mistään automaattisesti parempaa. Tämä koskee aivan kaikkea. Jos omistaa 500 euron vahvarin, niin ei sitä tonnin peliä kannata ostaa sokkona luottaen siihen, että se on parempi, koska on kalliimpi. Toki se kalliimpi on yleensä objektiiviselta laadultaan parempi, mutta subjektiivinen kokemus soundista voi silti olla huonompi.
 
Mutta henkilökohtaisesti olen huomannut, että jos vertaillaan saman tyylisiä vahvistimia, niin kyllä se laatu ja soundin hyvyys on aika hyvin linjassa hinnan kanssa. Bugera maksoi uutena 260 ja oli kyllä siihen nähden huikea laite, mutta häviää kuitenkin Bluetonelle kaikessa. Minusta Bluetonessa on vähintään yhtä hyvä hinta/laatusuhde kuin Bugerassakin, ellei jopa parempi. Bugeralla se fiilis on, että 'joo, onpas kyllä hyvä peli hintaisekseen', mutta Bluetonella se soundin mahtavuus jaksaa hämmästyttää joka kerta. Ja välillä vaan tulee fiilisteltyä pelkästään sitä, kuinka mahtava se soundi on. Itse koen saavani putiikkipelillä paljon enemmän vastinetta joka pennille kuin mitä sain yhdelläkään hyvällä halpiksella. Mutta kuten jo todettiin, niin jokainen tyylillään...

Laulava Kylätohtori: Ei sitä kiinalaista välttämätttä saa korjattua. Tai tietenkin saa, jos löytää jonkun, joka siihen hommaan suostuu, mutta helposti se maksaa enemmän, mitä sen vahvistimen arvo on uutena.
 
Kannattaa muistaa, että niitä halpiksia ei ole tehty korjattavaksi, vaan ne on toteutettu niin, että korjaus on todella hankalaa ja kallista. Ovatten kertakäyttö vehkeitä toisin kuin boutique putkivehkeet, joita pystyy korjaamaan jokainen. Itsekin korjasin oman Bluetoneni, kun pääteputki rikotti suojavastuksen. Samoin homma kustansi minulle 0 euroa ja uusien osien saanti kesti vuorokauden. Mielestäni aika iso plussa kotimaiselle putiikkivalmistajalle.
 

 
Ei kaikki, ite oon Epiphonen Blues Junioriin sillo tuo pikku combo vielä oli tehny monta modia ja vaihtanu päätemuuntajan jne, vaikka ne on piirilevylle väännetty niin silti laadukasta työtä ja jos jotain täytyy korjata olisi se ollut todella helppoa. Kyllä ne kiinalaisetkin osaa ;)
 
Nekun tuppaa kopioimaan ne aikalailla 1:1 ;)