Kitarat: kitarakamat ›

azlag: Ei tarvitse kovin kauaa katsella televisiota kun sieltä alkaa soimaan "miksi maksaisit enemmää-än", tai kuuluu lausahdus "se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa".
 
Eikös se ole ihan henkilökohtainen kokemus mikä rahamäärä kullekin on liikaa? Jos rahaa ei ole niin vitonenkin on liikaa. Toisekseen ethän pysty toisen puolesta sanomaan mikä on liikaa vaikka kitarasta. Jos et itse pysty huomaamaan eroa kalliin ja halvan välillä mutta toinen pystyy, niin voiko silloin todella mennä väittämään että toinen on väärässä? Jos toinen kokee että juuri se kolmen tonnin Custom Shop Fender on se joka inspiroi soittamaan kaikista parhaiten, kuulostaa parhaalta ja tuntuu parhaalta... pitäisikö tällöinkin ostaa se keskihintainen jonka kokee selävästi huonommaksi.. vain koska on tyhmää maksaa liikaa eikä siinä ole paras hinta-laatusuhde?
 
Ei kukaan ole silti absoluuttisia, universaaleja totuuksia mielestäni ollut tyrkyttämässä. Itse uskon että asia on näin, koska mitään mikä todistaisi toisin ei ole tullut vastaan. Väitän että noin 2000€ on se raja jolloin ne kitaran ominaisuudet lakkaavat maksamasta ja maksetaan mielikuvista ja merkistä. TODELLINEN, absoluuttinen käyttöarvo on tuossa kitarassa silloin 2000€. Jos joku tunnettu kitaraseppä tekee samanlaisen ja myy sen hintaan 5000€, silloin siinä on 3000€ "ilmaa". Vai onko matematiikassani suuriakin aukkoja?
 
Kysyn mielenkiinnosta että oletko muuten koskaan soittanut useampaa kolmen tonnin kitaraa? Meinaan vain että itselläni loppui se keskihintaisten puolesta liputtaminen kuin seinään kun aloin perehtyään kunnolla aiheeseen.
 
Jos jollakulla on tosiaan varaa heittää 3000€ menemään niin eihän mulla siihen ole nokan koputtamista. Itse kylläkin kokisin että nuo rahat olisivat paremmin käytetty johonkin muuhun. Vaikka johonkin josta olisi jollekulle muullekin jotain hyötyä. Vaan ehkäpä tämä on sitä ylirationalisointia, taas.
 
Millä perusteella soittimeen sijoittaminen on rahan hukkaan heittämistä? :O Itse en keksi montaa maallista asiaa johon mieluummin laittaisin tuohta kuin hyvään kitaraan.
 
Jos Mnetissä haluaisi jotain arvostusta soittimillaan niin kyllä se olisi se käytetty keskihintainen torilta. :)

Gabe: Millä perusteella soittimeen sijoittaminen on rahan hukkaan heittämistä? :O Itse en keksi montaa maallista asiaa johon mieluummin laittaisin tuohta kuin hyvään kitaraan.
 
Customi pajalta vaikka sillä 5 donalla ja parin kk päästä 2,5 hintapyynnillä torille killumaan. Menisin väittämään et kyllä tässä joku prosentti tosta erotuksesta on menny aika kankkulan kaivoon. Näitä keissejähän tuolla myös näkee ihan oikeasti vaikka ehkä summat tässä on vähän kärjistettyjä.

Laulava Kylätohtori: Minusta on käsittämätöntä, että täällä väitetään (on väitetty), että halpa ja kallis kitara ovat yhtä hyviä ja hintaerotus on pelkkää ilmaa...
 
Tätä en myöskään kykene ymmärtämään. Itse olen elämäni aikana sahannut niin monta halpista ja keskihintaista pakonkin sanelemana läpi että uskallan väittää niiden parhaimpien löytyvän sieltä hintahaitarin yläpäästä. Hyviä ne keskihintaisetkin toki ovat ja niillä soittaa vaikka ammattilainen, mutta eivät ne nyt vain niin hyviä kuitenkaan ole. Kuinkakohan moni kiivas keskihintaisen kannattaja on oikeasti omistanut kolmen tonnin soittimen? Väitän että minkä tahansa kitaran laatu kokonaisuudessaan tulee selväksi vasta vähän pidemmässä juoksussa.
 
klobasa: Eikö tässäkin ketjussa ole viime aikoina todettu muutamaan kertaan, että ne monen tonnin customit on enemmänkin fiilistelijöiden "ostan koska haluan sellaisen" -tyylisiä laitteita ja ne ammattilaisten soittimet on enemmänkin niitä persoonattomia ja vähän tavallisempia soittimia?
 
Eiköhän niitä kalliita customeita löydy ihan yhtä paljon niiltä ammattilaisiltakin. :) Pointti tässä taisi olla että moni leipänsä musiikilla ansaitseva ajattelee sitä kitaraa enemmän käytännön kannalta kun taas harrastelija hifistelee puulaaduilla ym. mielellään. Luulen että harvempi ammattilainen kuitenkaan sahaa sillä viidensadan kitaralla. Ne ammattimuusikot joidan kanssa olen elämäni aikana jutellut ovat ainakin olleet hyvin laatutietoisia.
 
Kefiiri: Kyllähän Ruokankaan kitarassa on parempaa se, että sellaisen hommattuaan voi ajatella tukeneensa suomalaista soitinrakennusperinnettä... ei vähäinen seikka ollenkaan.
 
Ei ole vähäinen seikka ei, kyllä kotimaista tukee mielellään vaikka hintalappu pikkuisen pidempi onkin. Onhan se ostokokemus myös intiimi ja henkilökohtainen, oman soittimen valmistaja on tavattavissa ja puhelimen päässä. Oman instrumentin soundiin ja soitettavuuteen pystyy vaikuttamaan joka osa-alueella. Toki edullista käsityötä saa halvemmistakin maista.. hvyääkin sellaista. Mutta itse arvostan kotimaisuutta.
 
s8na: Customi pajalta vaikka sillä 5 donalla ja parin kk päästä 2,5 hintapyynnillä torille killumaan. Menisin väittämään et kyllä tässä joku prosentti tosta erotuksesta on menny aika kankkulan kaivoon. Näitä keissejähän tuolla myös näkee ihan oikeasti vaikka ehkä summat tässä on vähän kärjistettyjä.
 
Näkee, mutta rahaahan menee hukkaan vain jos sen myy? Ja samahan pätee enemmän tai vähemmän kaikkeen minkä ostaa uutena ja myy eteen päin. Vastaavasti toisin päin joku voi saada elämänsä diilin. Itse esimerkiksi ostin Amfisoundin Les Paulin 1,5 tonnilla, jos ostaisin sellaisen Amfilta nyt uutena niin ainakin 5000e joutuisi köyhtymään. Customin kun tilaa niin kannattaa tosiaan miettiä että se on sellainen jota ei tarvitse kiertoon laittaa.

Gabe: Eikö harrastajalla saa olla tarpeita kamojensa suhteen? Jotenkin luulen että täällä on vähemmistössä ne alan rautaiset ammattilaiset. :) Nimenomaan harrastajahan niihin kamoihinsa yleensä satsaa kaikella hartaudella.
 
Tarkoitin siis just tätä, vaikka näköjään ilmaisin itseäni vähän huonosti. Kun välillä on puhetta, että pärjää ihan hyvin sillä satasen kepillä, mutta omien kokemuksieni mukaan kuitenkin tätä kalliimmat kitarat ovat mukavampia soittaa. Ja mielestäni harrastuksen on oltava ensisijaisesti mukavaa. Joillakin tämä mukavuus vaatii ilmeisesti vähän enemmän rahallista panostusta ja toiset saa vissiin ilonsa siitä, että löytyy se halvin ruoska, jonka saa toimimaan siinä omassa jutussaan.

Gabe:
Millä perusteella soittimeen sijoittaminen on rahan hukkaan heittämistä? :O Itse en keksi montaa maallista asiaa johon mieluummin laittaisin tuohta kuin hyvään kitaraan.
 
Jos Mnetissä haluaisi jotain arvostusta soittimillaan niin kyllä se olisi se käytetty keskihintainen torilta. :)
 
Kyllä vähän kalliimman luokan käytetyssä kitarassa raha pysyy tallessa aika hyvin -paremmin kuin melkein missä tahansa muussa käyttötavarassa. Ja päälle tulee vielä käyttö- ja hupiarvo. Eikä se raha mene pahasti hukkaan uudessakaan laatukitarassa varsinkin, kun jälleen muistaa huomioida käyttöarvon. Kyllä skittoihin voi ihan hyvillä mielin satsata isojakin summia, jos vain rahulia riittää. Tyhmempääkin rahankäyttöä on.

s8na: Customi pajalta vaikka sillä 5 donalla ja parin kk päästä 2,5 hintapyynnillä torille killumaan. Menisin väittämään et kyllä tässä joku prosentti tosta erotuksesta on menny aika kankkulan kaivoon. Näitä keissejähän tuolla myös näkee ihan oikeasti vaikka ehkä summat tässä on vähän kärjistettyjä.
 
Harvemmin mittatilauskitaroita ostetaan sitä varten, että ne laitetaan parin tonnin persnetolla torille. Sama homma se on kuitenkin kaikkien uutena ostettavien kalliiden kitaroiden kohdalla. Tossa tapauksessa lienee fiksumpaa puhua oppirahoista, ettei ne speksit sitten olleetkaan just kohdallaan. Vähän eri asiasta on kuitenkin kyse kuin vaikkapa auton kohdalla, jolloin arvo alenee joka vuosi / kilometri sen kaupasta kotiin arvonalenemisen lisäksi.

Tappajabanaani: Tarkoitin siis just tätä, vaikka näköjään ilmaisin itseäni vähän huonosti. Kun välillä on puhetta, että pärjää ihan hyvin sillä satasen kepillä, mutta omien kokemuksieni mukaan kuitenkin tätä kalliimmat kitarat ovat mukavampia soittaa. Ja mielestäni harrastuksen on oltava ensisijaisesti mukavaa. Joillakin tämä mukavuus vaatii ilmeisesti vähän enemmän rahallista panostusta ja toiset saa vissiin ilonsa siitä, että löytyy se halvin ruoska, jonka saa toimimaan siinä omassa jutussaan.
 
Samasta asiastahan me näköjään puhuttiin. :)
 
Rämppy: Kyllä vähän kalliimman luokan käytetyssä kitarassa raha pysyy tallessa aika hyvin -paremmin kuin melkein missä tahansa muussa käyttötavarassa. Ja päälle tulee vielä käyttö- ja hupiarvo. Eikä se raha mene pahasti hukkaan uudessakaan laatukitarassa varsinkin, kun jälleen muistaa huomioida käyttöarvon. Kyllä skittoihin voi ihan hyvillä mielin satsata isojakin summia, jos vain rahulia riittää. Tyhmempääkin rahankäyttöä on.
 
Juuri näin. Ostin tuon oman CS Fenderin käytettynä ja ihan varmasti saisin saman summan takaisin ja hyvällä tuurilla vähän enemmänkin, harvan käyttöesineen kohdalla on näin. Ja kun ottaa vielä huomioon että se on minulla päivittäisessä käytössä ja tuottaa joka vuorokausi iloa ja mukavia kokemuksia. Ei tule äkkiseltään mieleen mihin olisin voinut paremmin pistää pari tonnia.
 
Mr. Speed: Harvemmin mittatilauskitaroita ostetaan sitä varten, että ne laitetaan parin tonnin persnetolla torille. Sama homma se on kuitenkin kaikkien uutena ostettavien kalliiden kitaroiden kohdalla. Tossa tapauksessa lienee fiksumpaa puhua oppirahoista, ettei ne speksit sitten olleetkaan just kohdallaan.
 
Näin juuri. Jos itselle räätälöidyn custom kitaran tai vahvistimen kohdalla miettii jälleenmyyntiarvoa niin kannattaa pysähtyä pohtimaan koko ostoa vielä kerran uudelleen.

klobasa: Eikö tässäkin ketjussa ole viime aikoina todettu muutamaan kertaan, että ne monen tonnin customit on enemmänkin fiilistelijöiden "ostan koska haluan sellaisen" -tyylisiä laitteita ja ne ammattilaisten soittimet on enemmänkin niitä persoonattomia ja vähän tavallisempia soittimia?
 
Customit nyt yleensä ovat niiden vehkeitä, kenellä on rahaa vähän enemmän. Ja jos ammatikseen vääntää musiikkia Suomenmaassa, niin voi olla leipä sen verran piukassa, ettei välttämättä ole rahaa ostaa 8000 Ruokangasta.
 
Mutta jos katsot näiden vähänkään nimekkäämpien artistien kitaroita, niin kyllä ne yleensä vähän parempia ja kalliimpia on. Eipä siellä paljon Squiereita, Tokaita tai Epiä näy...

Laulava Kylätohtori: Customit nyt yleensä ovat niiden vehkeitä, kenellä on rahaa vähän enemmän. Ja jos ammatikseen vääntää musiikkia Suomenmaassa, niin voi olla leipä sen verran piukassa, ettei välttämättä ole rahaa ostaa 8000 Ruokangasta.
 
Mutta jos katsot näiden vähänkään nimekkäämpien artistien kitaroita, niin kyllä ne yleensä vähän parempia ja kalliimpia on. Eipä siellä paljon Squiereita, Tokaita tai Epiä näy...
 
http://smg.photobucket.com/user/tat … 20Star%20Pics/billygibbons.jpg.html ;)

phiit: http://smg.photobucket.com/user/tat … 20Star%20Pics/billygibbons.jpg.html ;)
 
Kaiken maailman Billyt (who ever he is) nyt soittelee sillä, mihin rahat riittää. ;)
 
Mutta uskotko, jos väitän, että tuossa ei soiteta 200 euron perusEpillä?

Laulava Kylätohtori: Kaiken maailman Billyt (who ever he is) nyt soittelee sillä, mihin rahat riittää. ;)
 
Mutta uskotko, jos väitän, että tuossa ei soiteta 200 euron perusEpillä?
 
Gibbons ostaa 50 - 100 kitaraa vuodessa. Ja on hänellä Tokaitakin, kuten Versoulia.

hollstro: Gibbons ostaa 50 - 100 kitaraa vuodessa. Ja on hänellä Tokaitakin, kuten Versoulia.
 
Varmasti myös ostaa paljon kitaroita, mutta luulenpa että myös hänelle tehdään niitä ihan ilmaiseksikin.
 
Joskus Guitar Player lehdessä EVH kertoili, kuinka paljon hänelle tulee kitaroita mitä ihmeellisimmistä paikoista. Tietysti toivoen, että kitaran saaja soittaisi niitä kiertueella tms.

mpekkanen: Varmasti myös ostaa paljon kitaroita, mutta luulenpa että myös hänelle tehdään niitä ihan ilmaiseksikin.
 
Joskus Guitar Player lehdessä EVH kertoili, kuinka paljon hänelle tulee kitaroita mitä ihmeellisimmistä paikoista. Tietysti toivoen, että kitaran saaja soittaisi niitä kiertueella tms.
 
Kitarat eivät siis tältäkään osin ole kaikille saman hintaisia. Maksoikohan Syrjä ja Torvinen omista Ruokankaistaan ihan listahinnan? vai olisivatko saaneet vähän hyvän asiakkaan alennusta?

Laulava Kylätohtori: ...Ymmärrän väitteen, että 2000-3000 euron jälkeen aletaan maksamaan pääasiassa jo muista kuin ns. objektiivisista laatutekijöistä. Mutta jos väittää, että muutaman sadan euron kitara on yhtä hyvä kuin muutaman tonni kitara ja se hintaero on pelkkää ilmaa, niin kyllä silloin on täysin väärässä. Toki moni pärjää sillä parin sadan kitaralla ja siinä voi olla hintalaadut kohdillaan, mutta ei se tarkoita, ettei eroja ole ollenkaan. Se, että jos joku ei niitä eroja huomaa tai arvosta, ei tarkoita, etteikö niitä eroja olisi....
 
Nyt ilmeisesti olemme edes jonkinasteisessa yhteisymmärryksessä :) Noista objektiivista laatutekijöistä olen nimenomaan tässä toitottanut, tai ainakin yrittänyt toitottaa. Ilmeisesti en kovinkaan selkeästi. Tosin on äärettömän vaikeaa kuvitella että kukaan vähänkään soittanut ei huomaisi mitään eroa 200€:n ja 2000€:n kitarassa. Kuten sanottu, muutaman sadan kitarastakin VOI saada yhtä hyvän kuin 2000€:n kitarasta, mutta ei siitä alkuperäisestä sitten jäljellä ole välttämättä kuin kielilukot. Ja rahaa on kuitenkin kulunut miltei yhtä paljon.
 
Gabe: Eikös se ole ihan henkilökohtainen kokemus mikä rahamäärä kullekin on liikaa? Jos rahaa ei ole niin vitonenkin on liikaa. Toisekseen ethän pysty toisen puolesta sanomaan mikä on liikaa vaikka kitarasta. Jos et itse pysty huomaamaan eroa kalliin ja halvan välillä mutta toinen pystyy, niin voiko silloin todella mennä väittämään että toinen on väärässä? Jos toinen kokee että juuri se kolmen tonnin Custom Shop Fender on se joka inspiroi soittamaan kaikista parhaiten, kuulostaa parhaalta ja tuntuu parhaalta... pitäisikö tällöinkin ostaa se keskihintainen jonka kokee selävästi huonommaksi.. vain koska on tyhmää maksaa liikaa eikä siinä ole paras hinta-laatusuhde?
 
Olen yrittänyt parhaani mukaan välttää kaikenlaisia subjektiivisuuksia paitsi ehkä jonkinasteisessa leikkimielisessä provosoinnissa, mutta pointtini on se, että paperilla MINÄ en pysty ymmärtämään sitä eroa. En väitä kenenkään olevan väärässä mutta väitän että itse en yksinkertaisesti ymmärrä. Jos siinä CS:ssä ei ole mitään eroa vaikka kahden tonnin Fenderiin, täysin samat osat, täysin saman näköinen, yhtä hyvin tehty viimeistely, samasta puusta veistetty... Mikä siinä tekee sen eron tonnin eron? Selittäkää nyt herran tähden joku tyhmälle kun varmaan jo 5 postausta olen tätä yrittänyt kiertoteitä kysellä.
 
Gabe: Kysyn mielenkiinnosta että oletko muuten koskaan soittanut useampaa kolmen tonnin kitaraa? Meinaan vain että itselläni loppui se keskihintaisten puolesta liputtaminen kuin seinään kun aloin perehtyään kunnolla aiheeseen.
 
Olen soittanut, joitain, mutta niitä ei oikein voi laskea. Itse pääsen siihen kitaraan kiinni vasta kun olen sitä viikon parin verran pyöritellyt, hienosäätänyt ja sivusilmällä (toivottavasti myös -korvalla) etsinyt niitä erilaisia nyansseja. Omat kokemukseni ovat enimmäkseen haitarilta 300€-2500€ (huom! uutena). Mielelläni kylläkin kokeilen jos jollakulla on tarjota testaukseen, ilmoitan sitten mielipiteeni viikon parin päästä ;)
 
Gabe: Millä perusteella soittimeen sijoittaminen on rahan hukkaan heittämistä? :O Itse en keksi montaa maallista asiaa johon mieluummin laittaisin tuohta kuin hyvään kitaraan.
 
Kitara on sijoituksena huomattavasti parempi kuin moni muu asia joita ihminen ei välttämättä tarvitse. Jos sillä kovin aktiivisesti soittaa niin jälleenmyyntiarvo tippuu nopeammin kuin vaikkapa maalauksessa. Toisaalta maalaus sitten nököttää seinällä ja that's it. Kultakaan ei taida tällä hetkellä olla kovin hääppöinen sijoituskohde. Osakkeet aina epävarmoja ja siinä hommassa voitolle pääseminen vaatisi taas runsaasti työtä... Joten joo, jos maallisuuksista puhutaan niin pitää ottaa huomioon käyttöarvo sekä rahallinen arvo. Siitä voi sitten jokainen itsekseen laskeskella että kuinka kannattava sijoitus on kyseessä. Ei kitara missään nimessä huono ole, mutta entä jos se mojon arvostaminen jokin päivä loppuukin ja CS Fender onkin enää pelkkä Fender? Tulevista sukupolvista kun ei koskaan tiedä.
 
Yksi parhaista sijoituksistani koskaan oli se, kun myin mopon ja ostin Squierin. Näin niinkuin btw-jälkiajatuksena.
 
Ideaalia tietty olisi jos ihmiset haluaisivat niitä ylimääräisiä miljooniaan käyttää vaikka siihen, että saisi tehtyä edes jostain pienestä nurkkauksesta tässä maailmassa kivemman paikan elää, itselleen tai muille. Tarvittaessa jopa täysin epäitsekkäästi. Mutta sehän on niiiin lääst siisonii.
 
Faktahan on kuitenniin se, että omat istumalihakset ovat aina tärkeimmät eikä siitä pääse mihinkään. Ja jos on niin paljon pätäkkää että sitä ei itse tarvitse, tai läheiset eivät sitä tarvitse niin mikäpä siinä. Omista rahoistani suuri osa tällä hetkellä kuluu muista huolehtimiseen, puhtaasti huonon omatunnon vuoksi - enkä nyt puhu mistään lähetysavusta - joten ehkäpä juuri tämän vuoksi ihmetykseni määrä on tätä luokkaa.
 
Älkää siis kukaan ottako liian vakavasti :)

Laulava Kylätohtori: Customit nyt yleensä ovat niiden vehkeitä, kenellä on rahaa vähän enemmän. Ja jos ammatikseen vääntää musiikkia Suomenmaassa, niin voi olla leipä sen verran piukassa, ettei välttämättä ole rahaa ostaa 8000 Ruokangasta.
 
Kompataanpa taas Tohtoria. Tuttavapiirissäni on monia ns. musiikin ammattilaisia, jotka ansaitsevat elantonsa musiikilla. Viikolla joitain yksityistunteja ja viikonloppuna silloin tällöin ehkä muutama coverkeikka. Ei muita päivätöitä. Helkkarin tiukassa on tulot näillä sälleillä. Ei päästä edes alimman palkkatason keskivertoduunarin palkoille. Ei näillä muusikoilla näy Ruokankaita hyppysissä. On Tokaita, palacasteria ja jopa Vintage-merkkiäkin.
 
Sitte tuttavapiiriin kuuluu hyvin menestynyttä yrittäjää. Ura on luotu kovalla työllä muualla kuin musiikilla. Mutta kitaransoitto on mukava harrastus. Mutta nyt näkyykin hyppysissä jo Custom Shoppia sun muuta. Mutta kannattaako lähtä tässä vaertaamaan muusikkoa ja harrastelijakitaristia, että kummalla on oikeus soittaa paremmalla kepillä - tai kumpi on laatutietoisempi?
 
Mutta jos katsot näiden vähänkään nimekkäämpien artistien kitaroita, niin kyllä ne yleensä vähän parempia ja kalliimpia on. Eipä siellä paljon Squiereita, Tokaita tai Epiä näy...
 
Juu-u, kyllä sillä vaikkapa nyt Ben Granfeltilla on aikas hyvät kitarat hallussa :-)

Laulava Kylätohtori: Kaiken maailman Billyt (who ever he is) nyt soittelee sillä, mihin rahat riittää. ;)
 
Mutta uskotko, jos väitän, että tuossa ei soiteta 200 euron perusEpillä?
 
Ei varmasti soiteta.. Epiphonen niputtaminen automaattisesti halppismerkiksi on ehkä liian raju yleistys. Kyllähän noilla laadukkaammilla Epiphoneilla soittelee myös esim Gary Clark Jr.

Jos unohdetaan nuo sijoitusmielessä ostetut kitarat tai itsensähemmottelukitarat, niin ketjun peruskysymys kai on:
Mitä ei voi soittaa sillä €500 kitaralla, mutta sillä €1500 voi?
Ja toinen: kestääkö se halvempi soittoa, säätöä, keikkaa?

azlag:Olen yrittänyt parhaani mukaan välttää kaikenlaisia subjektiivisuuksia paitsi ehkä jonkinasteisessa leikkimielisessä provosoinnissa, mutta pointtini on se, että paperilla MINÄ en pysty ymmärtämään sitä eroa. En väitä kenenkään olevan väärässä mutta väitän että itse en yksinkertaisesti ymmärrä. Jos siinä CS:ssä ei ole mitään eroa vaikka kahden tonnin Fenderiin, täysin samat osat, täysin saman näköinen, yhtä hyvin tehty viimeistely, samasta puusta veistetty... Mikä siinä tekee sen eron tonnin eron? Selittäkää nyt herran tähden joku tyhmälle kun varmaan jo 5 postausta olen tätä yrittänyt kiertoteitä kysellä.
 
CS Fendereissä ei ole täysin samat puut, osat ja viimeistely kuin normaalituotantolinjan vehkeissä. Niiden osalta homma tehdään perusteellisemmin, eli esim. puut valkoidaan ja viimeistelyyn käytetään enemmän aikaa ja vaivaa. Myös mikit on usein erilaiset, ei toki aina. Samanlaista kombinaatioita kuin CS ei siis saa esim. AVRI:nä. Siinähän se koko homman juju on.
 
CS voidaan myös tehdä asiakkaan speksin mukaan, linjastosoittimen osalla näin ei ole. Master Built-vehkeet tekee yksi ja samaa seppä alusta loppuun jne.

kihtaristi: Ei varmasti soiteta.. Epiphonen niputtaminen automaattisesti halppismerkiksi on ehkä liian raju yleistys. Kyllähän noilla laadukkaammilla Epiphoneilla soittelee myös esim Gary Clark Jr.
 
Minusta Epin suurin synti on se, että se on Gibsonin alamerkki. Tiedän, että sen on tarkoitus luoda mielikuvaa laadusta ja assosiaatioita Gibsonista, mutta minulle se toimii juuri päinvastoin. Se ei voi olla hyvä, koska se on vain joku halpis alamerkki. Sama tietysti muidenkin alamerkkien kanssa. Ja omaa asennevammaahan tämä vain on...