Kitarat: kitarakamat ›

Kun jo kitarapuolella kirjoitellaan tai lähinnä väitellään ihan samasta asiasta ja vieläpä aika turhaan niin eikö tähänkin ketjuun tule luultavasti samanlaiset vastaukset/kinailut?
 
Minusta olisi järkevämpää jos ensin kerrottotaisiin:
-Etsitty soundi
-Tarvittavat tehot
Tämänkin jälkeen voi olla, että muusikolla itsellään on erilainen näkemys omasta sounditavoitteeestaan kuin mitä se haluttu vahvari tuottaa ääntä omissa käsissä.
 
Bänditouhuissa taas.
Kitara soundiin vaikuttaa myös tila, missä soitetaan ja muidenkin soittajien soundi, koko orkesterin volumetaso ja soittotaito.
Kitaran soundi voi olla myös sellainen, että hyvä ja toimiva bändisoundi on aivan eri kuin hyvä soundi kotivolumeilla. Niitä ei välttämättä saa samasta vehkeestä.
 
Kotona voi olla vaikka bluesiin ihan paras ratkaisu akustinen tai resonaattori, eli aina ei tarvitse vahvistinta jotta soundi on paras mahdollinen. Myöskin akustinen on kotona helpompi ottaa käsille ja soittaa kuin viritellä vahvarit ,piuhat jne. sähkökitaran kanssa.
 
Voidaanhan tietysti keskustella mikä tekee 1,5 millin paksuisesta plektrasta paremman kuin 0,5 millisestä. Tähänkin tulisi varmasti kannattajia molemmista paksuuksista ja osalle pitäisi olla vieläkin paksumpaa tai ohuempaa. Itse soittelen suurimmaksi osaksi sormin joten sellainenkin vaihto-ehto vielä lisäksi.
 
Tarkoitus ei ole haastaa riitaa kenellekkään ja kaikki saavat soittaa ja ostaa mitä itse haluavat. Tosin veikkaan, että tämä keskustelu menee siihen putkivahvistimet on parhaita ja muut sitten sellaisille joilla ei ole tietoa paremmasta tai ei ole varaa parempiin kamoihin.
 
Asia ei ole kuitenkaan mustavalkoinen ja hyvän kitarasoundin voi saada mallintavasta, transistori, putkivahvarista tai voi pärjätä ihan sillä akustisellakin.
 
Hyvä soundi on aina monen asian summa ja hyvä soittaja osaa soittaa hieman huonommallakin vahvarilla hyvältä kuulostaa musiikkia. Tällä en tarkoita, että soittajien ei saisi pistää rahaa arvokkaampiin laitteisiin.
 
Joskus 90-luvun alussa ostin ESP M-1 Customin eräältä kaverilta jolla oli treenikämpällä täsmälleen samanlaiset kamat kuin silloin oli Paul Gilbertillä. Siis kitara, kielet, vahvarit+kaapit ja efektit. Silti tyyppi ihmetteli kun hän ei saa samaa soundia niistä vaikka oli jostain lehdestä lukenut miten ne asetukset oli ruuvattu.
 
Itse en ole kyseisen Gilbertin fani, mutta tämä sama ilmiö pätee kyllä kaikkeen. SRV, Hendrix tai Steve Vai kuulostavat (esim.) omanlaisiltaan ja vaikka hommaisi kuinka samanlaiset vehkeet pletroja myöten, niin aika harva kuitenkaan ihan samalta kuulostaa.
Monilla hyvilla soittajilla myydään mielikuvia hyvästä soundista, vaikka kyseiset soittajat itse soittaisivatkin todella monenlaisilla kitaroilla ja vahvareilla. Esimerkiksi joku ZZ Top on varmaan mainostanut ja soittanut todella monen merkkisillä kitaroilla, jopa Suomessakin tehdyillä.
 
Vahvaria kun on ostamassa niin, minusta, kannattaa kokeilla monenlaisia (ihan sama kitaroiden kanssa) ja ostaa itseä miellyttävä. Nettien huuto-äänestyksellä tuskin löytyy ihan kaikille se paras mahdollinen, vaikka kaikki ihan vilpittömästi auttaa haluaisivatkin.
Yksi tärkeä seikka on vahvarilla kyllä sen toimivuus pidemmällä juoksulla, jos sitä ostetaan bändi/keikka-käyttöön. Silloin kannattaa varmaan panostaa siihen laatuun kotivahvaria hieman enemmän.
Tosin tämänkin voi laskea niin, että jos Line6 combo kestää pari- kolme vuotta treenailua/keikkailua ja maksaa käytettynä 100-200 euroa niin kyllä niitä aika paljon ostaa jos homma pisteestä pisteeseen juotetun boutique vahvarin 3000 eurolla. Itsellä eikä lähipiiriissä ei tosin ole Line6 vehkeet hajonneet, mutta otin merkin vain esimerkiksi.
Joskushan voi soundi-ihanteet muuttua niin silloin voi olla hankala päästä eroon itselle teetetystä custom vahvarista. Ihan samoin kuin jostain kitarastakin joka on tilaustyönä teetetty ja on parhaimmillaan grafiikaltaan ja muutenkin todella yksillölinen ja suurelle osalle soitajista ehkäpä erikoinenkin.

Mojo. Ja tietysti nyt sitten laatu eli kestävyys voi olla kalliimmassa parempi + kanavien ja toimintojen määrä.
 
Soundi on taas sitten makuasia.
 
Ironisesti kovimmat putkipuristit kitaravahvainpuolella soittavat usein nykymedallia, mihinkä kelpaisi ihan yhtä hyvin mallintava, trankku tai polkumiinat.
 
Ja siis jos kitaraa soittaisin reeniksellä, niin en minäkään sitä
tekisi millään Bugeralla, vaikka kuinka olisi hyvä saundi. Ellei se Bugera sitten sattuisi painamaan viittä kiloa... Ja kitarapuolella mielellään tarvii olla se half-stäkki, jos soittaa heviä. Aika iso komootti jo lähtökohtaisesti.

Tein tossa pari nauhoitusta Marshall Haze -nupilla. Ostin sen heräteostoksena. Hintaansa nähden hyväsoundinen ja monipuolinen peli. Kuitenkin, taidan tehdä samat nauhoitukset uudelleen Mesan Stiletolla, eli se palaa studiopöydälleni ja Haze taitaa lähteä kiertoon. Kemper kiinnostaisi enkä pelkää säätämistä, sillä Mesa on aika tarkka säädöille ja mun pedaalilaudassa on aktiivisessa käytössä namikoita varmasti enemmän kuin siinä. Kemper tai joku muu vastaava voisi olla joskus siinä rinnalla, mutta ei koskaan tule korvaamaan järeän putkarin ja keinokuorman yhdistelmää mulla. Kemper näyttää pökäleelle eikä siinä hehku putket pimeässä huoneessa. Se on se mojo-juttu:)

phiit: joo ei :D onhan nää taidettu jo puida ;)
 
En siis ole putkivehkeitä vastaan millään tasolla, omat kokemukset vaan on että helpompi kantaa pientä härveliä laukussa ku lykkiä sitä stackia räntäsateessa kun ei se kuulija kuitenkaan eroa huomaa :)
 
Tästä ei voi kyllä olla eri mieltä. Itellä musajutut on enimmäkseen omaks iloksi soittelua ja suurin osa keikoista bensakuluilla riemuitsemista. Tässä vaiheessa joutuu melkein sanomaan, että ensin mulla on oltava hyvä olla, sitten vasta katsojilla. Koska en mä tästä mitään palkkaa saa. Ja se myös välittyy sinne katsomon puolelle jos mulla ei oo fiilistä, eikä sitä fiilistä oikein saa ilman riittävää volatasoa ja tietynlaista kalustoa.
 
Sitkuvvielä tuo kalusto on harrastuksena lähes yhtä isossa roolissa kuin soittaminen. Ei sen puoleen, ettäkö niitä komootteja ei ois vittumaista roudata, mutta mun tapauksessa "saundi painaa" pitää kutinsa ja se on joka kerta sen arvosta. Toki keikkailen tällä hetkellä myös erittäin vähän. Kiertuehommissa vois alkaa jo risomaan.

phiit: Dimebag Darrell, Chuck Schuldiner, Peter Tägtgren ym lukuisat muut mm Carcass (nykysin käytössä Kemper)... loihtivat hienoja (referenssitason) soundeja trankkuvehkeillä.
 
Eipä se putkinuppikaan taida olla se full stackin painavin osa, joten on aika lillukanvarsia mainita, että trankkunuppi painaa vain 15 kiloa kun putkinuppi painaa 22 kiloa.
 
Ei siinä, kukin käyttäköön sitä vahvistinta missä on mojoa, soundia ja käytännöllisyyttä itselleen parhaassa suhteessa. Niin itse teen. Kaks ekaa asiaa on mielipidekysymyksiä, ja noiden hommien tärkeysjärjestys myös.

Arms: Jostain syystä olen ollut valmis laittamaan kitaraan hieman enemmän rahaa kiinni kuin vahvistimeen, miksi, en osaa sanoa.
 
Sama vika oli itselläkin. Sitten kun huomasin miten merkittävä hyvä vahvistin on niin tuli vähän tyhmä olo. Samoin kävi sitten kun huomasin miten paljon hyvä kaappi vaikuttaa soundiin. :)

Mr. Speed: Eipä se putkinuppikaan taida olla se full stackin painavin osa, joten on aika lillukanvarsia mainita, että trankkunuppi painaa vain 15 kiloa kun putkinuppi painaa 22 kiloa.
 
Ei siinä, kukin käyttäköön sitä vahvistinta missä on mojoa, soundia ja käytännöllisyyttä itselleen parhaassa suhteessa. Niin itse teen. Kaks ekaa asiaa on mielipidekysymyksiä, ja noiden hommien tärkeysjärjestys myös.
 
Meinasinki tuota hevimättöahtojunttasirkkelisoundia legendaarisilla hevilevyillä että osa niistä on tehty ilman putkia :)

phiit: Meinasinki tuota hevimättöahtojunttasirkkelisoundia legendaarisilla hevilevyillä että osa niistä on tehty ilman putkia :)
 
Tämä on totta. Tässä kannattaa myös muistaa se, että trankut olivat kovasti uusinta uutta ja putket vanhentunutta teknologiaa kun noita levyjä pykättiin. Jengi myi JCM:iä ja osti 8100:sia. Dimekin siirtyi putkiin jonkin verran ennen kuolemaansa, Chuck ei varmaan vaan ehtinyt pois siitä villityksestä.
 
E: Ei sillä, etteikö trankkuvehkeistäkin saisi ihan pätevää soundia. Esim Tech21 TM60 on oikeesti ihan kiva.

Mr. Speed: Tämä on totta. Tässä kannattaa myös muistaa se, että trankut olivat kovasti uusinta uutta ja putket vanhentunutta teknologiaa kun noita levyjä pykättiin. Jengi myi JCM:iä ja osti 8100:sia. Dimekin siirtyi putkiin jonkin verran ennen kuolemaansa, Chuck ei varmaan vaan ehtinyt pois siitä villityksestä.
 
E: Ei sillä, etteikö trankkuvehkeistäkin saisi ihan pätevää soundia. Esim Tech21 TM60 on oikeesti ihan kiva.
 
Dimen osalta vaan se soundi ei oleellisesti muuttunut oli sitte trankut tai putket käytössä :)

phiit: Dimen osalta vaan se soundi ei oleellisesti muuttunut oli sitte trankut tai putket käytössä :)
 
Jeba, kovin tunnistettavaa soundia on Dimellä. Tosin, studiotuotantokin vaikuttaa tosi paljon siihen.

phiit: Dimen osalta vaan se soundi ei oleellisesti muuttunut oli sitte trankut tai putket käytössä :)
 
Voimme siis taas todeta, että soundi tulee sormista... :)

Laulava Kylätohtori: Minusta rockin syvimmältä olemukselta on pudonnut pohja pois. Ennen kyse oli kapinasta, rajojen rikkomisesta ja vanhempien järkyttämisestä. Kaikki nähtiin jo 70-luvulla, eikä rockilla voi enää kohahduttaa kuin korkeintaan paria peräkylän kristillisdemokraattia. Nykyisin rock on jo niin kesyä ja laimeaa, että se aletaan assosioimaan ennemmin yli 40 vuotiaisiin kuin nuoriin. Itseasiassa rock alkaa olemaan konservatiivisuudessaan paradoksista. Ennen kaikki piti muuttaa, mutta nykyään ei saa muuttaa mitään, vaan oikeaa katu-uskottavaa rockia voi soittaa enää vain 50-luvulla tehdyillä kitaroilla ja vahvistimilla käyttäen niitä 50-luvun likkejä...
 
Eikö se olisi oikeaa rockhenkeä, että kaikki vanhat putkivahvarit ja lespaulit/stratocasterit heitettäisiin takkaan ja käytettäisiin uusinta mallintavaa tekniikka, joka järkyttäisi kaltaisiamme wanhoja jääriä... :D
 
Tää on ihan validi pointti. Oon kirjottanut blogiinikin samasta aiheesta. Siis siitä, että ainakin itse tiedostan olevani konservatiivi ja täten täysin eri siipeä kuin monet niistä, joilta lickini oon pöllinyt. Tätä samaa ilmiötä oon joskus pähkäillyt progen osalta. Sitä nääs, että alunperin se oli nimenomaan edistyksellinen liike, joka painotti virtuositeettiä ja oli kuin avaruudesta aikaansa nähden. Nykyään se mielletään ensimmäisenä vaan musagenreksi ja tietyn tyyppiseksi saundiksi. Jos progen sisällä ei tapahdu säpinää, se on vaan poppia.
 
Mut tämmöstähän tää on, eiksnii? Sydäntä pitää seurata. En mä pysty laittamaan radiota päälle saamatta aivokalvontulehdusta ja lemppari nykybändit on aika suoria johdannaisia 70-luvun jutuista. Minkäs teet. Born too late ja silleen.

Gabe: Sama vika oli itselläkin. Sitten kun huomasin miten merkittävä hyvä vahvistin on niin tuli vähän tyhmä olo. Samoin kävi sitten kun huomasin miten paljon hyvä kaappi vaikuttaa soundiin. :)
 
Juu, täytyy myöntää, että samanlainen fiilis tuli itsellenikin. Ei sitä ollut osannut odottaa, että hyvä vahvistin on niin hyvä kuin se onkaan. :) Moni asia omassa soitossa tuntui muuttuvan jo pelkästään vahvistimen dynaamisuuden mukanaan tuomien ominaisuuksien myötä.
 
Nyt lähinnä tulee arvottua koti vahvistimen kanssa, että pysyäkö THR10C:ssä vai pitäisikö sillekin tehdä jotain...

Laulava Kylätohtori: Voimme siis taas todeta, että soundi tulee sormista... :)
 
... säröpurkista...

Laulava Kylätohtori: Voimme siis taas todeta, että soundi tulee sormista... :)
 
Ehdottomasti sormista!

Arms: Juu, täytyy myöntää, että samanlainen fiilis tuli itsellenikin. Ei sitä ollut osannut odottaa, että hyvä vahvistin on niin hyvä kuin se onkaan. :) Moni asia omassa soitossa tuntui muuttuvan jo pelkästään vahvistimen dynaamisuuden mukanaan tuomien ominaisuuksien myötä.
 
Mahtaako sama ilmiö olla myös kitaroiden puolella? Se oma keskihintainen tuntuu varsin loistavalta aina siihen asti, että ostaa kalliin huippukitaran ja huomaa, ettei se keskihintainen ollutkaan niin hyvä kuin kuvitteli, vaikka se hyvä olikin.
 
Ainaki itse uskon tähän. Ja myös pelkään, siksi en kalliita uskalla edes kokeilla. Parempi soitella Tokailla mieli iloisena vailla tietoa paremmasta kuin testata kunnon CS stratoa ja ymmärtää todellisuus. Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa.... :)

Mulla on nykyään vähän sellainen fiilis, että vähän joka nupille (ja nupin persoonalliselle soundille) on oma paikkansa. Persoonallinen soundi on "puutteellisenakin" oma juttunsa ja melko usein se soundi on ihan silkka makuasia.
 
Transistorivehkeitä on monilla kovilla levyillä/bändeillä. Otetaan esimerkeiksi vaikka noiden metallibändien lisäksi vaikka ZZ Top, Led Zeppelin ja Lynyrd Skynyrd. Tai vaikka Smashing Pumpkinsin Machina/Machines of Gods, jossa Everlasting Gazen omaperäinen ja siisti soundi on saatu Craten pikkutrankkuvahvarilla - eihän tossa kontekstissa edes toimisi pehmeä putkisärö.
 
Mallintaviakin kuulee monilla levyillä Timo Rautiaisesta Porcupine Treehen ja ties mihin. Mutta ehkä toi persoonattomuus on niiden ongelma.

Laulava Kylätohtori: Mahtaako sama ilmiö olla myös kitaroiden puolella? Se oma keskihintainen tuntuu varsin loistavalta aina siihen asti, että ostaa kalliin huippukitaran ja huomaa, ettei se keskihintainen ollutkaan niin hyvä kuin kuvitteli, vaikka se hyvä olikin.
 
Ainaki itse uskon tähän. Ja myös pelkään, siksi en kalliita uskalla edes kokeilla. Parempi soitella Tokailla mieli iloisena vailla tietoa paremmasta kuin testata kunnon CS stratoa ja ymmärtää todellisuus. Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa.... :)
 
Mun mielestä tuolla kitaroidenkaan puolella kyse ei ollut siitä, etteikö kalliista kitaroista olisi kokemusta. Pikemminkin kyse oli siitä, että muutamat jotka oli soittaneet paremmilla kitaroilla alkoivat kysellä, että mikä siinä oikeastaan on sitä parempaa. Mielestäni ihan selkeää vastausta asiaan ei saatu, mutta kysymyksen kompleksisuus kyllä tuli esille kunnes se yksi repi pelihousunsa ja alkoi nimittelemään eri mieltä olevia kateellisiksi puukorviksi ja vähänkään järjellisemmän hintaisia soittimia tusinakitaroiksi. Siitä se homma vähän repesi. Tässä ketjussa ei varmasti ihan samaan tunteen paloon päästä koska vahvistimet nyt vaan ei ole kitaroita;-D

Laulava Kylätohtori: Voimme siis taas todeta, että soundi tulee sormista... :)
 
Mun mielestä Dimellä oli kuitenkin ihan hyvät sormet?