Kitarat: kitarakamat ›

Kinataanko välillä vahvistimista? Sana on vapaa ja kaikkien mielipiteet ovat yhtä arvokkaita. Hintahaarukka Ei ole sitova, eli saa keskustella vapaasti myös kalliimmista/halvemmista peleistä. Nupit, Combot, kaikki käy..
 
Itse olen sitä mieltä, että 500 eurolla saa hyviä vahvistimia, mutta kyllä noissa puolentoista tonnin Bluetoneissa on kaikki parempaa kuin aikaisemmin omistamissani 500 molemmin puolin olevissa vahvareissa. Soundi, dynamiikka, pedaalien toimiminen, korjauksen helppous, putkien vaihdon/testauksen ja biasoinnin helppous. Soundin syvyys, kolmiulotteisuus, häiriöttämyys sekä niin soundin subjektiivinen kuin objektiivinenkin laatu..

Tärkeintähän on, että vahvistimessa on mun tarpeisiin mulle tärkeimmät efektit.

Tää on hyvä ketju!
Mä just pähkäilen asiaa. 6 vuotta soiteltu 6262 Bugeralla joka on aina miellyttänyt. Nyt sitten tämän ollessa jotakuinkin 6505+ -klooni mietin saanko rahalle vastinetta tms. sijoittamalla merkkituotteeseen? Hintansa ainakin luulisi säilyttävän varsinkin käytettynä ostettaessa. Mutta näitä kahta voitaneen uusien SVH hinnoilla vertailla joten tuntuu istuvan aiheeseen.

Lasketaanko mukaan 500e iPad kun itellä löytyy sieltä mallintava vahvistinsofta..
 
:)

Vahvistimissa nämä vastaavat erot lienevät tosiaan paljon helpommin kuultavissa ja huomattavissa kuin kitaroissa. Jo teknisessä toteutuksessa, korjattavuudessa ja luotettavuudessa on huimia eroja.
 
Omana pääkoneenani toimii Bad Cat Classic Cat, joka noilla putkilla kustansi suunnilleen tuon 1,5k. Aiempiin puolen tonnin vahvistimiin verrattuna se on ihan tyystin eri tasolla. Jo teknisen toteutuksensa (point to point) puolesta se on luotettavampi ja helpommin korjattavissa. Putketkin siihen voi vain heittää paikalleen. Suurimmat erot ovat kuitenkin soundien puolella. Ääni on todella sielukas ja dynamiikkaa löytyy, se on kuin oma soittimensa jonka käyttöä tulee myös hieman opetella. Sen kaverina minulla on Mesan Mini Rectifier joka onkin sitten ihan eri maata. Teknisesti se on todella monimutkainen ja fyysisesti todella pieni, ääntä kuitenkin lähtee. Tykkään kummastakin.

phiit: Lasketaanko mukaan 500e iPad kun itellä löytyy sieltä mallintava vahvistinsofta..
 
:)
 
Tottakai. Se on sitä nykyaikaa ja kyllähän nuo ovat nykyisin varteenotettavia kilpailijoita perinteisille vahvistimille...

Laulava Kylätohtori: Tottakai. Se on sitä nykyaikaa ja kyllähän nuo ovat nykyisin varteenotettavia kilpailijoita perinteisille vahvistimille...
 
Näin arvelinkin mutta jätän tähän koska itellä mallintavat on korvanneet jo aikaa sitten kaikki perinteiset vahvistimet :)

Laulava Kylätohtori: Tottakai. Se on sitä nykyaikaa ja kyllähän nuo ovat nykyisin varteenotettavia kilpailijoita perinteisille vahvistimille...
 
Mallintavat on eri tarkoitukseen kuin ne joita ne mallintaa. Jos yhdestä pitää saada monta eri saundia niin mallintava. Jos haluaa sen parhaan VOX AC 30:sen, Fenderin Tweed Bassmanin tai Marshallin stäkin saundit niin siihen noi mallintavat ei vielä taivu.

hollstro: Mallintavat on eri tarkoitukseen kuin ne joita ne mallintaa. Jos yhdestä pitää saada monta eri saundia niin mallintava. Jos haluaa sen parhaan VOX AC 30:sen, Fenderin Tweed Bassmanin tai Marshallin stäkin saundit niin siihen noi mallintavat ei vielä taivu.
 
Öö täh, ootko viimeseen 10v kokeillu? ;) Esim nyt kuuminta hottia oleva Kemper ja voit unohtaa kaikki vanhat vahvistimesi kotiin.

Soundihan siinä kalliimmassa tuntuisi parempi olevan.

phiit: Näin arvelinkin mutta jätän tähän koska itellä mallintavat on korvanneet jo aikaa sitten kaikki perinteiset vahvistimet :)
 
Eikun 'sisään' vaan rohkeasti. Tällä mallinus vs. aidot -teemallahan me saadaan äkkiä tuo kitara-ketjun 80 sivun etumatka kiinni. :)
 
Mutta joo. Itselle nuo mallintavat ovat poissuljettuja jo niiden säätöhelvetin vuoksi. Ei toimi itsellä, enkä halua tai tarvitse sellaisia, olipa niissä millaiset soundit tahansa.
 
Kunnon putkari, missä on volume, treble, middle ja bass (ehkä vielä gain), niin muuta ei tarvita ja se soundi on siinä. Niistä säädöistä tällainen yksinkertainen puurokorvakin selviää joten kuten. Ja omasta mielestäni putkivahvareissa on mojoa ja tunnelmaa, joka on näin harrastajana yhtä tärkeää kuin se soundikin...
 
Mallintavat ja tietokoneperusteiset jutut ovat varmasti paikassaan korvaamattomia, mutta ne eivät vaan ole meikäläisen juttu - eivät millään tasolla...

Laulava Kylätohtori:
Mutta joo. Itselle nuo mallintavat ovat poissuljettuja jo niiden säätöhelvetin vuoksi. Ei toimi itsellä, enkä halua tai tarvitse sellaisia, olipa niissä millaiset soundit tahansa.
 
Mutta kun se säätäminen on kivaa. Ja ainakin itsellä tuo Boss GT-100 on hyvin jättänyt sen "säätämis elementin" pois, eli käyttöliittymä on niin helppo, että basistikin osaa.
 
Mallintavat ja tietokoneperusteiset jutut ovat varmasti paikassaan korvaamattomia, mutta ne eivät vaan ole meikäläisen juttu - eivät millään tasolla...
 
Mä en edes pyri mitään ihmeempiä mallintamaan. Teen vain itselleni käyttökelpoisia soundeja ja niillä mennään.
 
Menin kesällä tosiaan ostamaan Laney IRT Studion ajatellen, jos sillä saisi ihmeitä aikaan. No enpä sitä nyt kauheasti ole käyttänyt. Aina sitä kääntyy GT-100:n puoleen.
 
Itse asiassa oikealla vahvaimella ja pedaaleilla se vasta säätämistä on. Yhden mieleisen soundin kun ruuvaa, niin muljuttimella tallentaa ja sitten alkaa ihmettelemään muita soundeja ja edelliseen helppo palata.
 
Mitäs sitten kun on vahvistin ja muutama pedaali? Menee pitkä aika etsiä ne samat säädöt mistä aiemmin tykkäsi.

Vahvistimessa on tärkeintä, että siinä on mahdollisimman vähän nappeja, hillitysti gainia, EL-34 -pääte, keskialueen murinaa ja se on vanha, ugh! Aika vähän olen soittanut esim. Carlsbro TOP 50:ntä parempia vahvistimia. MISSÄÄN hintaluokassa. Ja niitä saa neljällä huntilla torilta. Olen nyt tallannut tieni päähän modernien vahvistimien kanssa, myös boutique-osaston. Ei vaan löydy sitä samaa luonnetta, valmistajat pyrkii liian "hienoon" ja täydelliseen saundiin. Ei ole mua varten.
 
Joltain hyvin vintageorientoituneelta professorilta voisin ehkä käsityöpelin ottaa kakkoseksi (Jaska). Vahvistin saa olla törkeä ja omaperäinen. Molemmat on plussia.

No jos vertaa vaikkapa Kemper, Axe, vastaan Line6 hintahaitarin alapän tuotteet niin ero kaiketi on ihan selvä tällä hetkellä. Huomisen Linekutoset pesee tämän päivän kemperit ja axet. Eikös se suunnilleen näin mene? hintaero mainittujen välillä on juurikin tuo 500 vs. 1500euroa.
 
Analogisissa vahvistimissa vertailu on vähän hankalempaa, koska tuossa otsikon hinta-asettelussa ovat vastakkain piirilevyvehkeet ja p2p johdannaisvehkeet. Teksi melkeinpä mieleni sanoa sama juttu kuin tuossa edellisessäkin ketjussa joku viisas sanoi, eli hintalappu kertoo ainoastaan sen millä rahalla tuote vaihtaa omistajaa. Muiden merkitysten liittäminen hintalappuun johtanee väistämässä samankaltaiseen mutusekoiluun kuin kitara-aiheisessa rinnakkaistopikissa.
 
Mitä olen näitä uusia leluja tutkinut (iPad+ iRig, iMac+Logic, etc.), niin kyllä kitaravahvistimien aika on kohta ohi ja tämä nykyinen buumi lienee putkivahvistinten "joutsenlaulu" ennen historian hämäriin siirtymistä keräilijöiden nurkkiin pölyyntymään pois aktiivikäytöstä. Tulevaisuudessa luultavasti kännykästä voi loihtia samat soundit kuin kalleimmista putiikkikamppeista tällä hetkellä ja vielä pussillisen uusia soundeja joihin putiikki vehkeet eivät edes taivu.
 
Ei siinä mitään, itsekin tykkään analogisista vahvistimista ja etenkin komboista olen aina tykännyt sekä transistori- että putkivahvistimista, mutta en ihan oikeasti näe niille mitään tulevaisuutta. Tulevaisuuden vahvistin on yleiskäyttöinen monitori, kuulokkeet, tms. kotona ja PA keikalla äänikortti studiossa, joihin se kitara kytkeytyy joko suoraan tai jonkun purkin kautta (esimerkiksi älypuhelin tai iPadin kaltainen laite voi sisältää tarvittavat ominaisuudet). Kitaratehdas voi istuttaa kitaraan suoraankin tarvittavan liitännäisyyden.
 
Eipä tässä muuta.

tender.insanity: Mutta kun se säätäminen on kivaa. Ja ainakin itsellä tuo Boss GT-100 on hyvin jättänyt sen "säätämis elementin" pois, eli käyttöliittymä on niin helppo, että basistikin osaa.
 
Mutku ei se ole. ;)
 
Mä en edes pyri mitään ihmeempiä mallintamaan. Teen vain itselleni käyttökelpoisia soundeja ja niillä mennään.
 
Menin kesällä tosiaan ostamaan Laney IRT Studion ajatellen, jos sillä saisi ihmeitä aikaan. No enpä sitä nyt kauheasti ole käyttänyt. Aina sitä kääntyy GT-100:n puoleen.
 
Itse asiassa oikealla vahvaimella ja pedaaleilla se vasta säätämistä on. Yhden mieleisen soundin kun ruuvaa, niin muljuttimella tallentaa ja sitten alkaa ihmettelemään muita soundeja ja edelliseen helppo palata.
 
Mitäs sitten kun on vahvistin ja muutama pedaali? Menee pitkä aika etsiä ne samat säädöt mistä aiemmin tykkäsi.
 
Itsekin olen aina yrittänyt hakea vain omaa korvaa miellyttäviä soundeja, en kenenkään idolin tai muun. Johtuu varmaan osittain puurokorvista, eikä varmaan onnistuisi löytämään muiden soundeja, vaikka yrittäisinkin.
 
Mutta se on totta, että turhat pedaalit vain hämmentävät pakka ja tekevät hommasta liian hankalaa. Siksi ymmärsin pistää sen kitarasta lähtevän piuhan suoraan vahvarin inputtiin, enkä pedaalin inputtiin. ;)
 
Mutta vakavasti sanottuna, kyllä ne säädöt löytyy n. 30 sekunnissa. Yleensä vahvarissa ja pedaaleissa on ne perus/lähtösäädöt ja niitä sitten hienosäädetään tilanteen mukaan. Ja toisaalta kyllä ne omat laitteet pitäisi tuntea niin, että ne soundit sieltä löytyvät ilman tunnin ruuvausta. Eipä Dusty Roadissakaan tarvitse juuri muihin potikoihin koskea kuin volumeen, kun se roudaa treenikseltä kotiin tai päinvastoin.
 
Toki ongelmia tulee, jos tarvitsee 10 toisistaan radikaalisti poikkeavaa soundia. Mutta itse en tarvitse, vaan vetelen kaiken sillä "omalla soundilla". Vahvarissa on kaksi kanavaa, pedaalilaudassa yksi od/boosteri (tosin pedaalilauta on ollut treeneissä mukana viimeksi joskus keväällä) ja kitarassa volume - mitä sitä enää muuta muka tarvitaan. :D
 
Disclaimer: hymiöt indikoivat huumoria, eikä tarkoitus ole esittää omia mielipiteitäni kaikille sopivana totuutena. *hymiö*

phiit: Öö täh, ootko viimeseen 10v kokeillu? ;) Esim nyt kuuminta hottia oleva Kemper ja voit unohtaa kaikki vanhat vahvistimesi kotiin.
 
Kemper ei ihan saanut Tweed Deluxen räyhää talteen vakuuttavasti, mutta tää argumentti oli ihan lillukanvarsi. Vaikka Kemper saiskin profiloitua uskottavasti erilaisia vahvistimia, niin soittajan subjektiivinen kokemus ratkaisee aika paljon.

hallu: Mitä olen näitä uusia leluja tutkinut (iPad+ iRig, iMac+Logic, etc.), niin kyllä kitaravahvistimien aika on kohta ohi ja tämä nykyinen buumi lienee putkivahvistinten "joutsenlaulu" ennen historian hämäriin siirtymistä keräilijöiden nurkkiin pölyyntymään pois aktiivikäytöstä. Tulevaisuudessa luultavasti kännykästä voi loihtia samat soundit kuin kalleimmista putiikkikamppeista tällä hetkellä ja vielä pussillisen uusia soundeja joihin putiikki vehkeet eivät edes taivu.
 
Ei siinä mitään, itsekin tykkään analogisista vahvistimista ja etenkin komboista olen aina tykännyt sekä transistori- että putkivahvistimista, mutta en ihan oikeasti näe niille mitään tulevaisuutta. Tulevaisuuden vahvistin on yleiskäyttöinen monitori, kuulokkeet, tms. kotona ja PA keikalla äänikortti studiossa, joihin se kitara kytkeytyy joko suoraan tai jonkun purkin kautta (esimerkiksi älypuhelin tai iPadin kaltainen laite voi sisältää tarvittavat ominaisuudet). Kitaratehdas voi istuttaa kitaraan suoraankin tarvittavan liitännäisyyden.
 
Eipä tässä muuta.
 
Ei kyllä pysty väittää vastaan. Se on ihan kiva vaan sitten olla altavastaajana ja änkyränä vanhojen romujen kanssa! Mieluummin rupeen soittamaan akustista musaa kuin pelleilin jonkun omenapömpöösien kanssa. Tilanne olis tottakai eri jos leipä olis musiikissa kiinni. Pitäs perustaa joku erakkoklubi missä huudatetaan vahvistimia täysiä saatana. Ja jos PA ei pysty perässä ni se kitarakanava pistetään kiinni, paremmalta se kuitenki kuulostaa oikean kajarin läpi kuin PA-pöntöstä. Ei ole rokkenrollia ilman desibelejä, se on osa sitä ilmiötä. Hissukseen monitoreista oman kitaran kuuntelu ja muniinpuhaltelu on ku söis banaaninkuoria kuorrutettuna suklaakastikepurkin korkilla.

hallu: No jos vertaa vaikkapa Kemper, Axe, vastaan Line6 hintahaitarin alapän tuotteet niin ero kaiketi on ihan selvä tällä hetkellä. Huomisen Linekutoset pesee tämän päivän kemperit ja axet. Eikös se suunnilleen näin mene? hintaero mainittujen välillä on juurikin tuo 500 vs. 1500euroa.
 
Analogisissa vahvistimissa vertailu on vähän hankalempaa, koska tuossa otsikon hinta-asettelussa ovat vastakkain piirilevyvehkeet ja p2p johdannaisvehkeet. Teksi melkeinpä mieleni sanoa sama juttu kuin tuossa edellisessäkin ketjussa joku viisas sanoi, eli hintalappu kertoo ainoastaan sen millä rahalla tuote vaihtaa omistajaa. Muiden merkitysten liittäminen hintalappuun johtanee väistämässä samankaltaiseen mutusekoiluun kuin kitara-aiheisessa rinnakkaistopikissa.
 
Mitä olen näitä uusia leluja tutkinut (iPad+ iRig, iMac+Logic, etc.), niin kyllä kitaravahvistimien aika on kohta ohi ja tämä nykyinen buumi lienee putkivahvistinten "joutsenlaulu" ennen historian hämäriin siirtymistä keräilijöiden nurkkiin pölyyntymään pois aktiivikäytöstä. Tulevaisuudessa luultavasti kännykästä voi loihtia samat soundit kuin kalleimmista putiikkikamppeista tällä hetkellä ja vielä pussillisen uusia soundeja joihin putiikki vehkeet eivät edes taivu.
 
Ei siinä mitään, itsekin tykkään analogisista vahvistimista ja etenkin komboista olen aina tykännyt sekä transistori- että putkivahvistimista, mutta en ihan oikeasti näe niille mitään tulevaisuutta. Tulevaisuuden vahvistin on yleiskäyttöinen monitori, kuulokkeet, tms. kotona ja PA keikalla äänikortti studiossa, joihin se kitara kytkeytyy joko suoraan tai jonkun purkin kautta (esimerkiksi älypuhelin tai iPadin kaltainen laite voi sisältää tarvittavat ominaisuudet). Kitaratehdas voi istuttaa kitaraan suoraankin tarvittavan liitännäisyyden.
 
Eipä tässä muuta.
 
Eihän se tällä hetkellä hintahaitarin alapäässä oleva orkkis Line6 POD ole sen huonompi kuin ilmestyessäänkään, tänä päivänäkin kuulostaa erinnomaiselta.
 
Verrataanko vanhoja putkivehkeitä samalla tavalla? ;)

hallu: Mitä olen näitä uusia leluja tutkinut (iPad+ iRig, iMac+Logic, etc.), niin kyllä kitaravahvistimien aika on kohta ohi ja tämä nykyinen buumi lienee putkivahvistinten "joutsenlaulu" ennen historian hämäriin siirtymistä keräilijöiden nurkkiin pölyyntymään pois aktiivikäytöstä. Tulevaisuudessa luultavasti kännykästä voi loihtia samat soundit kuin kalleimmista putiikkikamppeista tällä hetkellä ja vielä pussillisen uusia soundeja joihin putiikki vehkeet eivät edes taivu.
 
Ei siinä mitään, itsekin tykkään analogisista vahvistimista ja etenkin komboista olen aina tykännyt sekä transistori- että putkivahvistimista, mutta en ihan oikeasti näe niille mitään tulevaisuutta. Tulevaisuuden vahvistin on yleiskäyttöinen monitori, kuulokkeet, tms. kotona ja PA keikalla äänikortti studiossa, joihin se kitara kytkeytyy joko suoraan tai jonkun purkin kautta (esimerkiksi älypuhelin tai iPadin kaltainen laite voi sisältää tarvittavat ominaisuudet). Kitaratehdas voi istuttaa kitaraan suoraankin tarvittavan liitännäisyyden.
 
Itse en tähän usko. Ainahan tätä samaa toistellaan, kun jotain uutta keksitään, mutta kummasti vaan ne kuolleeksi julistetut wanhat jutut porskuttavat vuosikymmenestä toiseen.
 
Ja perustelut. Ei kaikkia kiinnosta sotkea tietokoneita ja soittoa toisiinsa. Osalle se sopii, osalle ei, mutta minun on todella vaikea kuvitella, että kaikki maailman soittajat todella siirtyisivät tietokonepohjaiseen juttuun. Meitä on paljon, joita tietokoneet eivät kiinnosta ja haluamme nauttia soittotouhuista ilman tietokoneita tai muita systeemeitä. Kyllä se tietokonepohjaiseen soitantaan siirtyminen vaatii myös kiinnostusta niihin tietokoneisiin, ei pelkästään soittamiseen ja niin kauan kuin meitä tietokoneista kiinnostumattomia löytyy, uskon, että myös perinteiset analogiset vahvistimet voivat hyvin ja elävät pitkään...