| Aihe: Lasten musiikkimaku | 1 |
|---|
|
Moni meistä musikaalisina itseään pitävistä isistä on odottanut ja odottaa varmaan parhaillaankin kauhuissaan sitä, minkälaista musiikkia kotoa joutuu kuuntelemaan, kun lapset varttuu teini-ikään. Näillähän on tapana luukuttaa sitten muusta perheestä välittämättä, kuten tietysti oli meilläkin nuorina. Omat kokemukset on tähän mennessä ihan positiivisia. Tytär 15v kysyi minulta että tykkäätkö isi Green Daysta? Se on kuulemma kova. Nyt se leipoo keittiössä, käveli mun koneelle koska mulla on kuulemma paremmat kamat ja laittoi leipomamusiikiksi Nirvanaa ja isolle. Kelpaa minulle. :)
Minkälaisia kokemuksia muilla? | |
Lähtökohtaisesti lapset kuuntelevat mauttomampaa musaa kuin vanhempansa, ainakin vanhempien mielestä. Pelottaa ajatustasolla melkoisesti miettiä, miten mauttomuudessa ohitetaan vanhempien nuorena luukuttamat Bat ja Ryyd sekä ysäridisko. "Funko tilsii kaks pulloo jallua ennen ku on ees päässy hotellille määränpäässä." - Traditional
Laatumusaa | |
Funkånaut: Lähtökohtaisesti lapset kuuntelevat mauttomampaa musaa kuin vanhempansa, ainakin vanhempien mielestä. Pelottaa ajatustasolla melkoisesti miettiä, miten mauttomuudessa ohitetaan vanhempien nuorena luukuttamat Bat ja Ryyd sekä ysäridisko.
Meidän vanhojen korviinhan nuokin oli kuitenkin musiikkia. Niissähän oli melodia ja tunnistettava tahtilaji. Minun painajainen olisi joutua kuulemaan jonkun räppärin puhumista jonkun rumpukoneen päälle tai sitten jotain saatananperkele metallia jossa ei saa selvää soinnuista eikä tahtilajista. | |
Meillä on lasten aika hankala kapinoida minua vastaan musan keinoin, ainoa millä saisivat hermoni piukealle olisi varmaan juuri jokin onneton suomiräp-puhemölinä, Cheek tms. Onneksi eivät ole alkaneet kuuntelemaan sellaista. (ainakaan vielä, kop kop)
Lasteni musamaun kautta on löytynyt itsellekin joitakin yllättäviä helmiä popin maailmasta. Esimerkkeina Taylor Swiftin albumi Red, joka on hemmetin kova kiekko. Samaten Shakiran viimeisin albumi on hämmästyttävän tasokas ja musiikkityyleiltään monipuolinen. Niitä on kyllä ihan kelvannut kunnella yhteisillä automatkoilla.
Itse asiassa meillä on usein niinpäin, että teini-ikäinen sanoo "pistä tuo pois", kun olen laittanut jotakin aika tymäkkää metallia soimaan. | |
Poika 5v tykkää Kissistä, Ramonesista ja Michael Monroesta. Red Hot Chili Peppersin videot on myös omin neuvoin Youtubesta löytänyt, ja jostain syystä ne viehättää. Tuo Kissin tuotanto on hämmentävän hyvin hallussa ja poika pystyy varmaan aika hyvällä prosentilla kertomaan ainakin "hittibiisien" osalta, että mitkä biisit on maski- ja mitkä maskittomalta kaudelta, ja onko rummuissa kettu vai kissa :)
Tyttö 10v aloitteli kans musadiggailua Kissillä ja oli tuolla viimeisimmällä Suomen keikallakin mun mukana. Sittemmin on alkanut kavereiden huonot vaikutteet purra ja nyt taitaa nuo päivän hitit upota paremmin.
"one good thing about music, when it hits you feel no pain" (bob marley) | |
Meidän 10v. tyttö on omat suosikkinsa löytänyt pitkälti kavereiden välityksellä; siellä on näitä ameriikan teiniartisteja, toki myös kotimaiset vastaavat (Robin jne.) uppoavat. Hannah Montana -kärpäsen purtua leffojen soundtrackit soivat autossa jatkuvasti, samoin muut nuorisoelokuvamusat (Teen Beach Movie, High School Musical 1-3). Mummin kautta hän on tutustunut perinteisempiin musikaaleihin ja on ihan intona esim. Sound Of Musicista ja My Fair Ladysta, ensinmainittu käytiin vastikään Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa, ja harvoin saa meidän likan huomion niin sataprosenttisesti kiinnitettyä johonkin asiaan lähes kolmen tunnin ajaksi. Aiemmat lastenlaulusuosikit alkavat olla aika jo aika ohimennyttä tavaraa.
Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että omista rocksuosikeista osa on päätynyt myös tyttären toivelistalle, pitkälti autokuuntelun ansiosta. Tyttö hurahti ihan totaalisesti pariin Unisonicin debyyttilevyn biisiin (Never Too Late & Never Change Me). Ylipäätään melodiset biisit uppoaa, vaikka olisi vähän rankempaakin rokkia. AC/DC:tä tulee kotona kuunneltua sen verran että sen tyttö jo tunnistaa soundista, ja viimeksi diggailtiin yhdessä Keinuvaa lahnaa. :D
Hauskaa oli myös kun pidin tytölle sivistävää tuokiota YouTuben äärellä teemalla "nää biisit oli isoja hittejä sillon kun isi oli sun ikänen". Aika paljon tuli silmien pyörittelyä, mutta myös osuvia kysymyksiä, kuten "miksi ton tädin rintsikat meinaa tippua koko ajan?" (Sabrina: Boys) tai "onks noi muka oikeesti miehiä?" (Twisted Sister: We're Not Gonna Take It). Viimeksimainitun biisin pyysi kyllä myöhemmin vielä uudestaan, joten jokin siinäkin kolahti. :)
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | |
Itse kuuntelin lapsena hyvää musiikkia, enkä näe mitään syytä miksi lapsienikaan pitäisi kuunnella huonoa musiikkia.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |  jannu
04.11.2014 17:41:54 (muokattu 04.11.2014 18:34:18) | |
|
Olis aivan karseaa jos lapsi diggaisi samaa musaa mun kanssani, siis vielä about kuudennen ikävuoden jälkeen. Tietyn tason konformisuutta ei varmaankaan pysty välttämään kukaan, mutta mieluummin mä soisin oman lapsen diggaavan vaikka oman sukupolvensa trendihommia kuin vanhempiensa homehtunutta skeidaa. Kaikenlaiset bändipaidat sun muut on vauvoilla ihan hauskoja, mutta jos aikuisella on pakottava tarve aivopestä vaikkapa kouluikäiset lapsensa diggaamaan omaa suosikkimusaa niin ansaitsee kyllä... sanotaan nyt vaikka märkäruven, ettei kelleen tule paha mieli.
EDIT: Ja joo, totta kai saa tykätä samasta musasta ja parastahan olisi jos lapsi ja vanhempi oppivat molemmat toisiltaan. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti | |
Lapsi saa pitää samasta musasta kuin minä, muttei tietenkään ole mitenkään pakko. Ja saa kunnella Cheekkiä jos niin haluaa tehdä, yritän kestää. Oikeastaan on parasta, jos on sekä yhteisiä suosikkeja että mielipiteet jakavia juttuja. Ja musiikillinen sivistys voi siirtyä kumpaakin suuntaan. | |
sustain65: Oikeastaan on parasta, jos on sekä yhteisiä suosikkeja että mielipiteet jakavia juttuja. Ja musiikillinen sivistys voi siirtyä kumpaakin suuntaan.
Joo, piti vähän lisätä tuohon aiempaan postaukseeni koska tätä komppaan. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti | |
Omat ipanat kuuntelivat yleensä sitä musaa, joka oli silloin pinnalla. Hyvin harvoin, jos ollenkaan vanhempaa. Puhumattakaan oman nuoruuden biiseistä. Mutta homma kyllä meni monesti niin, että huoneesta kuului joku kiva biisi, jota piti itse kysyä. Kuka tuo on, mikä kipale? Tykättiin sitten vähän aikaa kaikki, mutta teini lopetti diggaamisen kovin pian ja tuli taas uutta. Mielestäni ne soitti ihan ok musaa, vaikka kaikista ei itse suuremmin välittänyt - ei häirinnytkään. Lähdin siitä ajatuksesta, että lapset saavat kuunnella sitä musaa, joka niille loksahtaa. Sainhan itsekin aikoinaan "häiriköidä" omia vanhempia, eikä siitä tullut sanomista (ainakaan aina, jos ei huudattanut;-))
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
1990-luvulla tuli e-roticit ja lapset rupes kuuntelemaan pornolauluja. Olisi luullut, ettei siitä voi mennä pahemmaksi, mutta sittemmin lastenmusiikkiin on tuotu jo tuplabasarikomppikin. Kyllä me eletään lopun aikoja.
Vehkeet on levällään, sen kanssa eletään, sen kanssa edetään | |
Yallup: Lähdin siitä ajatuksesta, että lapset saavat kuunnella sitä musaa, joka niille loksahtaa. Sainhan itsekin aikoinaan "häiriköidä" omia vanhempia, eikä siitä tullut sanomista (ainakaan aina, jos ei huudattanut;-))
Miksi ylipäätään kukaan ajattelisi etteivät omat lapset saisi kuunnella musiikkia josta tykkäävät? Jos nyt ei esim. sanoituksissa ole jotain täysin sopimatonta alaikäisen korville.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | |
joku muu sikko: laittoi leipomamusiikiksi Nirvanaa
Meilläkin 14-vuotias on alkanut kuunnella Nirvanaa. Ilmeisesti se on sitten taas muotia. | |
Luojan kiitos sain tenavat väsätyksi yli 30 vuotta sitten. En olisi kestänyt, jos kotona olisi pitänyt kuunnella EDM:n variaatioita, etenkin räppiä. Kuuntelivat omasta aloitteesta Zeppeliniä ja King Crimsonia.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
sellisti: Miksi ylipäätään kukaan ajattelisi etteivät omat lapset saisi kuunnella musiikkia josta tykkäävät? Jos nyt ei esim. sanoituksissa ole jotain täysin sopimatonta alaikäisen korville.
Tarkoitin lähinnä sitä, etten tyrkyttänyt niille omaa musaa. Jopa autossa laitettiin ipanoiden levyjä soimaan niiden mieliksi, enkä ollut komentamassa volumia pienemmälle vaikka olisi hieman häirinnyt. Puhumattakaan siitä, että olisin moittinut niiden musamakua, vaan enemmän kannustin kuuntelemaan ja jopa soittamaan itsekin.
Sitä olen joskus pohtinut, jäikö niille mitään pysyvää digattavaa kun suosikit vaihtuivat niin nopsaan. Eipä niitä bändejä/artisteja enää kuule missään
"Tosta se taitaa lähteä.." | |
Yallup: Tarkoitin lähinnä sitä, etten tyrkyttänyt niille omaa musaa. Jopa autossa laitettiin ipanoiden levyjä soimaan niiden mieliksi, enkä ollut komentamassa volumia pienemmälle vaikka olisi hieman häirinnyt. Puhumattakaan siitä, että olisin moittinut niiden musamakua, vaan enemmän kannustin kuuntelemaan ja jopa soittamaan itsekin.
Aivan. Samaan pyrin omankin 10v. tyttären kanssa. Meillä soi kotona aika monenlainen musiikki, klassisesta heviin, siis meidän vanhempien toimesta, ja jos sieltä löytyy jotain mistä tyttö tykkää niin kaikin mokomin, mutta kuunnelkoon niitä omia artistejaan niin kauan kuin jaksaa. Autossa sitä joskus kuuntelis mielellään jotain omiakin juttuja, mutten viitsi panna vastaankaan kun tyttö haluaa omat Spotify-soittolistansa high school musicaleineen ja hannah montanoineen.
Muistan omasta lapsuudesta että meillä soi kotona enimmäkseen klassinen, kun isä oli sillä alalla töissä ja äitikin Sibelius-Akatemian käynyt, mutta ei sitä meille lapsille mitenkään tyrkytetty. Joskus ala-asteella kuulin sit kaverilla ekaa kertaa jotain Bon Jovia, Iron Maidenia ja Peer Güntiä ja siitä alkoi itelläkin hirmunen innostus rockmusaan. Vanhemmat eivät tätä nyt varsinaisesti kauhistelleet, ehkä ennemmin suhtautuivat hieman huvittuneena ja pitivät ohimenevänä vaiheena. Eipä se vaan ohi mennyt, vaikka lukioiässä alkoi se klassinenkin sitten lopulta kiinnostaa sen verran että aloin levyjäkin ostella.
Sitä olen joskus pohtinut, jäikö niille mitään pysyvää digattavaa kun suosikit vaihtuivat niin nopsaan. Eipä niitä bändejä/artisteja enää kuule missään
Joo, se on kieltämättä mielenkiintoista nähdä omankin lapsen kohdalla, että mistä musasta tulee sit lopulta sellasta pysyvästi tärkeää ja läheistä. Nyt sitä on vielä mahdoton arvailla.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | |
Sen vielä sanoisin, kun itse nuorena kuunteli rokkia ja muuta vähänkin erilaista kuin klassista tai humppaa/ralleja/iskelmiä, niin vanhemman väen mielestä (yleisesti) se oli räminää ja jotenkin muka huonoa. Ei musiikkia ollenkaan, ihan joutavaa.
Kun meillä oli eka bändi ja asuttiin pikkukylällä, niin tokihan kaikki seurasi suurella mielenkiinnolla. Järjestään vanhemmat ihmiset puistelivat päätään ja "neuvoivat" soittamaan "kunnollista", kun tuotahan ei kukaan jaksa. Jopa kylällä aiemmin soitelleet vanhemmat kaverit sanoivat, ettei tuolla rokilla pitkälle pötki. Soittakaa tangoa ja humppaa ja sitten pari rokkia siihen väliin, niin saatte ehkä keikkojakin. Meitä ei ne keikat kiinnostaneet, jos siellä humppaa pitää soittaa. (opeteltiin tasan yksi: jätkänhumppa, sekin sovitettuna heviksi ;.)
Siihen nähden itse en ole nuorten musiikkeja mennyt arvostelemaan, vaikka en niin fani olisikaan tai jopa häiritsisi. Siinä suhteessa maailma on tainnut mennä aika tavalla eteenpäin.
"Tosta se taitaa lähteä.." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
