Rock, pop, alternative ›

Fresh Cream ja Disraeli Gears ovat kokoelmissa, mutta melko vähälle kuuntelulle ovat jääneet. En koe oikein löytäneeni tarttumapintaa Creamin musiikista: minusta yhtye kuulostaa tylsältä ja särmättömältä. Claptonin virkamiesmäiset venyttelyt ovat melkoisen monotonisia ja mielikuvituksettomia verrattuna vaikka Jimi Hendrixin samoihin aikoihin julkaisemaan tavaraan. Mutta merkittävä yhtyehän Cream on, en minä sillä.

Olen toki tuntenut ne Cream "standardit" jo iät ja ajat (ikävä kyllä myös niiden miljoonien masentavien raiskaus-/renkutuscoverien kautta), mutta vasta hiljattain tuli hankittua eka vinyyli hyllyyn. Pakko myöntää, että Disraeli Gears kuulosti tosi makealta. Seuraushan on, että hankintaan menee ne kaikki muutkin bändin tuotokset tulevaisuudessa. Koskaan oo liian myöhäistä ottaa hyvä bändi haltuun!

Decades: Seuraushan on, että hankintaan menee ne kaikki muutkin bändin tuotokset tulevaisuudessa.
 
ei siihen "goodbye" levyyn kannata laittaa rahojaan, siinä on hyvää vain se "badge". mieluummin vaikka joku live-levy, jos on pakko saada neljä levyä

Mr.Crest: Kaikissa live biiseissähän ne irrottelevat, eivätkä soita samaan tapaan kuin säkeistössä. Se on vähän niinku 3 sooloo yhdessä ja toimii. Let's jam!
 
Joo, huomasin kun sain tuon Goodbye consert Dvd:n, jos pelkkiä sooloja kuuntelis, niin ei tosiaan tunnistais mikä kappale millonkin on :P tosi hyvin kyllä vaan soittivat yhteen, harmi kun eivät tehneet enemmän levyjä.
 
Sub Zero: ei siihen "goodbye" levyyn kannata laittaa rahojaan, siinä on hyvää vain se "badge". mieluummin vaikka joku live-levy, jos on pakko saada neljä levyä
 
Musta ainakin nuo kaikki goodbyellä olevat studio biisit ovat melko hyviä, itseasiassa ainoa creamin levyhän tuo on, jossa ei ole täytebiisejä :P

epi2:
 
Musta ainakin nuo kaikki goodbyellä olevat studio biisit ovat melko hyviä, itseasiassa ainoa creamin levyhän tuo on, jossa ei ole täytebiisejä :P
 
Samaa mieltä. Brucen ja Bakerin biisit ovat erinomaisia, Bakerin "What A Bringdown" ehkä miehen paras Creamille tehty. Livepuoliskokin pysyy hanskassa.

Näemmä tälle vuodelle oli reunion suunnitteilla, mutta suunnitelmat on pistetty jäihin koska Ginger Baker ja Eric Clapton joutuivat sanaharkkaan.
 
http://www.bbc.co.uk/news/uk-england-19785874

Tajun se ainakin minulta on vienyt.Brucen lentävä basso ja Bakerin lentävät rummut loivat
sellaisen draivin ja lennokkuuden jota on ilo kuunnella ja Clapton oli tuolloin mielestäni parhaimmillaan.Lempi levyksi nousee Fresh Cream mutta kyllä kaikki ovat kuuntelemisen arvoisia.Harmi vain että yhtye oli koossa vain pari vuotta mutta se soiton määrä ja laatu oli
huippuluokkaa.Todella tiivis taiteellinen ja lennokas yhye.Todellinen SUPERYHTYE!

sub zero: ei siihen "goodbye" levyyn kannata laittaa rahojaan, siinä on hyvää vain se "badge". mieluummin vaikka joku live-levy, jos on pakko saada neljä levyä
 
Heh, olen kyllä samoilla linjoilla, vaikka eriäviäkin mielipiteitä on esitetty. Mun mielestä Goodbye on aina kuulostanut täytepätkien kokoelmalta. Pitäisiköhän pitkästä aikaa kuunnella, jos siitäkin jokin tolkku löytyisi. What A Bringdownia olen erityisesti inhonnut. Hmm.

Oliko kukaan Helsingin R&A-festarin aikana katsomassa Ginger Bakerista tehtyä dokkaria Beware of Mr.Baker? On tuo melkoinen äijä sekä muusikkona, että siviilielämässä ollut.
 
Ja aina tietyllä tavalla luotaantyöntävä olemukseltaan, mutta helvetinmoinen kolistaja
 
http://www.youtube.com/watch?featur … _detailpage&v=DP5BQ5Kvsv8#t=169

IntriguingMan: Oliko kukaan Helsingin R&A-festarin aikana katsomassa Ginger Bakerista tehtyä dokkaria Beware of Mr.Baker? On tuo melkoinen äijä sekä muusikkona, että siviilielämässä ollut.
 
Ja aina tietyllä tavalla luotaantyöntävä olemukseltaan, mutta helvetinmoinen kolistaja
 
http://www.youtube.com/watch?featur … _detailpage&v=DP5BQ5Kvsv8#t=169
 
Cream on ehdottomasti mun yksi suosikkejani jo vuosikymmenten takaa. Disraeli Gears soi vieläkin usein ja syystä. Se on ehyt kokonaisuus. Vahinko, että hyvä bändi tuli vahingossa omalta osaltaan synnyttäneeksi myös hevin, josta rockn roll oli hävinnyt.
 
Perkele, ettei työn takia pääse just koskaan tollaisiin tapahtumiin. Sekaannun silti keskusteluun Gingerista ja kerron omat kokemukseni. Tämä tapahtui jo joko -86 tai -87, joten ehkä tän nyt voi jo kertoa julkisestikin ilman, että kielisi?
 
Ginger oli tuolloin Vanhalla yhdessä soittamassa Jonas Hedborgin bändissä. Hedborgihan oli noita jazzille tyypillisiä "superbasisteja" ja kaipa Gingerin kanssa soittaminen oli joku kick, en tiedä. Keikalla joka tapauksessa ainoat biisit, jotka toimivat, olivat Creamin klassikot.
 
Kundit tulivat Ruotsista ja Gingerilla oli omat ludarit mukanansa. Meiltä oli kuski Seutulassa vastassa. "Hi, Im XXX." No answer mutta pieniä hankaluuksia pakata pakua, koska herra halusi pistää standikeisit kyytiin poikittain.
 
Vanhalle. "Hi, Im XXX, local promoter". "Hi, Im Ginger. I feel miserable." Värittömät silmät ja kaksimetrinen kundi eivät olleet kovin kiva kohdattava. Ennen soundcheckia meidän pää-ääniäijä, joka oli itse rumpali, kasasi Gingerin kannuja. Ginger: "Mitä enemmän sä yrität auttaa mua, sitä enemmän sä teet vahinkoa." Valokundi kysyy valaisusta. "Nothing at all."
 
Hiffattiin, mistä on kyse ja nyt jo vainaja heppu hälytettiin apuun. Aste asteelta Gingeria sai valaista enemmän ja lopulta "do what you can".
 
Keikka oli aivan helvetin komea rysäys ja jo silloin tajusin selkeästi, miksi Ginger halusi nimenomaan omat ludarinsa. Ei sitä jylhää, hivenen huojuvaa soundia olisi saanut aikaan silloisilla Suomessa tarjolla olleilla seteillä. Yleisöä oli paljon ja varmastikin aika tyytyväistä. Hedborg varmaan jotenkin noteerattiin, mutta ne kaksi muuta musikanttia jäivät nobodeiksi. Seuraavana päivänä, kun menin tsekkaan paikkaa uutta iltaa varten, löysin tekniikan huoneen oveen naulatun virvelin kalvon "Thanks all boys and girls at Vanha Ginger".
 
Pahan tuulen syykin selvisi. Ginger asui silloin Italiassa kasvattamassa oliiveja ja oli joutunut rundille vaikka hänellä olisi ollut kylän ambulanssivuoro. Kustannuksia. Ruotsissa oli puolestaan rahat ja passit hävinneet.
 
Todella mieleenpainuva heppu, joka melko pitkälle vastasi mun ennakkoaavistuksia ja joka, kuten tähän asti lukenut on hiffannut, teki vaikutuksen.

Kiitokset varsinkin Sormuselle mukavasta tarinasta. Tässä yks standardiblues Creamin näkemyksenä, ikämiehinä.. :
 
https://www.youtube.com/watch?v=uEGVtbgYx2I

Kävikö joku muuten katsomassa Ginger Bakeria Helsingin Juhlaviikoilla? Mielipiteitä keikasta?

Vähän asiaa sivuten, ettei vaan se basistin sukunimi olisi ollut Hellborg Hedborgin sijaan?
 
E: Noihin aikoihin kolmantena oli kokoonpanossa funk-musan puolelta tuttu kiipparivelho Bernie Worrell.

Levollista tuonpuoleista Jack Brucelle! Kovin äijä ja tärkein osa Cream-yhtyettä! Joku tosin olisi ehkä veikannut Gingerin lähtevän ensin...

Eiköhän tässäkin ole se tietty ironia, että Ginger ei poistu välillisistä yrityksistä huolimatta.
 
Mutta RIP John Symon Brucelle.
 
Linkki vielä, että on virallista. http://www.bbc.com/news/uk-scotland-29772926

Huojuva_Torni: Vittu mitä paskaa.
 
Siis tarkennappa. Onko Bruece, Cream vaiko kuolema "paskaa"?

poppamies: Siis tarkennappa. Onko Bruece, Cream vaiko kuolema "paskaa"?
 
Brucen kuolema. Viestini oli yritys tiivistää näiden ikävien uutisten tuottamat tunteet yhteen masentuneeseen huokaukseen.

poppamies: Siis tarkennappa. Onko Bruece, Cream vaiko kuolema "paskaa"?
 
Juum, itseänikin jäi vähän kaivelemaan oliko Brucen kuolema, Creamin musiikki vai minun viestini paskaa.

Pahoittelen aiheuttamaani hämmenystä ja liityn surijoiden joukkoon.