Kitarat: kitarakamat ›

kekkuliheikki: Toi on kylla klassikko.
 
Ollut minulla jo vuodesta 91 saakka, joten ei sitä voi myydä poiskaan enää.

Voipi olla Ibanezin RG1077XL:
 
http://www.metalscope.net/gallery/p … 28-tuska13/IMG_7087.jpg&thumb=2
 
Ihan jo siitäkin syystä, että sain kitaran todella kovalla kädellä modattuna enkä usko, että kukaan sitä enää haluaisi ostaa. Lisäksi baritoniskaalaista Iban seiskaa liikkuu Suomessa todella harvoin.

Kerrassaan upeaa kuulla ja lukea jäsenten komentteja, omalla kohdallakin koko ajan oman R:n ylivertaisuus kasvaa kerta kerralta kun otan keihään käsiini.

TTV: Itselläni on kaksi ikuista pitopeliä, ajan raiskaama Sledgehammerin strato 80-luvulta, joka on eka sähkikseni ja siksi tunnearvoltaan korvaamaton. Toinen on itselleni tehty Amfisoundin TTV-7 Custom. Samanlaista periaatetta noudatan kahteen Custom Bluetone vahvistimeeni, muut kamat onkin sitten herkemmällä liipasimella :-)
 
Lisään tähän pitopelien listaani ENGL Savagen, josta tyhmyyksissäni kerran luovuin ja nyt sain hankittua beibin takaisin :-)

Rämppy: On mullakin ollut näitä "koko loppuelämän pitopelejä". Mutta näinhän se on ainakin mun kohdalla, että kaikki tavarat ovat lopulta myytävissä ja vaihdettavissa, jos vain hinnasta sovitaan. Mitäpä sitä tavaraan liiaksi kiintymään.
 
Tämä todellakin. Ehkä jotain itse tilattua customia ei raaskis myydä jo ihan pelkästään huonon jälleenmyyntiarvon takia. Pari tonnia tulis äkkiä takkiin.

https://www.dropbox.com/sh/bnozff8l … aysb/AABZM-AsEi7425vqR4v0m62ja?dl=0
 
Kyllä se tämä masacaster/Bad Wolf on joka ei talosta lähde. Maailman kallein indonesialainen squier.
 
e: Näemmä kuvanottovaiheessa kaulassa oli speedgay-tarra. Se on sittemmin vaihtunut Bad Wolfiin. Vielä tuostakin ainakin talla vaihtuu ja ehkä sähköille pientä modausta.

Niin, tulipa itselläni vielä mieleen tuo toinenkin "never leave" kitara, nimittäin kellastunut vaahterakaulainen Ostercaster -strato. Varmaan maailman kallein palastrato :) Sitäpaitsi ei kukaan edes ostais tuollaista koska ei ole edes mikään tunnettu merkkikään :) (logo design by jäsen Oikonen )

Mun Gibson Custom Shop R8 VOS, joka on paras Les Paul jolla olen soittanut.
Ja 79 Gibson Flying V Silverburst. Tolkuttoman hyvä ja myöskin harvinainen keppi.

Ainoa kitara mitä en koskaan myy, tai oikeastaan ainoa asia mitä en koskaan myy:
http://rs1067.pbsrc.com/albums/u431 … 86/IMAG0188_zpsdd1f7efb.jpg~320x480
 
Edit: Tai no vi##u jos jotaki kiinnostaa niin pikaviestiä tulehmaan vain niin alama sopihmaan hinnasta.

Pitkälle päälle 250 kitaraa on tullut omistettua 20vee aikana, osa tosi kalliitakin, Varmaan keskihinnaltaan käytettynä +1000€. Aina kun jotain kivaa tulee tietoon, niin joku sa lähteä.
Mulla on ollut vuoden 1996 fender Stratocaster Ultra yli kymmenen vuotta ja sitä en myy ikinä, se on ihan pirun hyvä soitin/yksilö.
On ollut Suhria, CS gibsonia, Fender Masterbuilt stratoa, JV-fenderiä, JV-squieria, PRS Customia,
ED Romania ym ym ..
Kaikki on myyty lähes, mutta tuota en myy ikinä. Se on mieletön soitin.
Kuva jäsenkuvauksessa

Jackson KV1 Korina. Tämän jo kerran myin kun tilanne oli epätoivoinen ja kerkisi livahtaa Slovakiaan asti. Se myytiin onneksi takaisin 2 vuotta sitten. Melkeen 2 vuotta oli muualla.
Niin ja sitten ois pari Amfisound Routa Kareliaa. Ei taida olla nuokaan lähdössä.

Se on varmaankin sitten mun valkonen 65 RI Mustang nousevan auringon maasta. Ei ole soittimena häävi mutta soundit on loistavat, eikä yhtään osaa ole tarvinnut vaihtaa. Kaikki on valmiiksi kohallaan.
 
http://c1.zzounds.com/media/quality … c553119de2eefd9eb80d72d012015aa.jpg

Gibsonin Les Paul Traditional Zebra 1960 -kepakko. Schecterin ja Jacksonin hevikeppien jälkeen tuon hankkiminen oli itselleni kitaramieltymysten suhteen se käännepiste, eikä paluuta enää ole. Kaikinpuolin miellyttävä kitara. Soundi, tatsi ja ulkonäkö on kohillaan.

Taitaapa olla nuo Yamahat jotka on tulleet jäädäkseen. Superstrato on jostain 90-luvulta, mutta toiminta on pakasta vedetyn tasolla. Ei minkäänlaisia rahinoita tai mitään muutakaan mainittavaa.
Lespool-johdannainen vaan tuntuu siltä kuin kotona olisi kun sillä soittaa, "the thing that was meant to be."
 
Kolmas joka varmasti jää taloon on kimppatilausseiska, koska mistä muualta muka olisin saanut valkoisen, vaahteraotelaudalla ja 27" skaalalla varustetun vasuriseiskan?

Varmaan tuo ESP LTD MMV-08F ja Ibanez RGA32 mitä en tuu myymään ikinä :) LTD:llä on tunnearvoa koska se oli ensimmäinen oikea kitara. Oikea koska ensimmäinen oli Harley Benton... Tuo Ibanez on suht halpa keppi myös, mutta se istuu juuri oikein syliin joten todennäköisesti en tuu myymään ikinä pois :D LTD:hen olen harkinnut ostavani Original floyd rosea, ja samalla muuttavani hardwaren mustaksi, mutta kaikki ajallaan sitten ku rahaa on.... vire pysyy toistaiseksi täydellisesti kuitenkin.

Omatekoista customia tuskin koskaan myyn.. arvoa kun ei voi oikein rahassa mitata, ja vaikka kitara on hyväsaundinen, ei ketään tällaisen harrastelijan rakentama kiinnosta..
 
Josko kolmenkymmenenviiden vuoden päästä vaikka lapsenlapset sitten ottais ensisointuja vaarin tekemällä kitaralla.. ;)
 
-L

Tuo mun -04 Fender Mustang. Se on samalta vuodelta kuin aloitin soittamisen ja tommoinen aloittelijoille suunniteltu kitara sopii tällaiselle aloittelijatasoiselle soittajalle erinomaisen hyvin.

Uskaltaako tähän oikeasti vastata mitään kun on jo muutamasta erinomaisesta kitarasta luopunu myymällä / antamalla väliin kun taas ostanu erinomaisen kitaran :D
 
Pitäskö todeta omalta kohdalta, että parempi sanoa "never say nerver"

Olen luopio ja pistin torille kitaran, jota ei pitänyt myydä.