Etno, proge, latin ›

Täysin yhdentekevää hissimusiikkia. Jos tämä plimputus on levyn kohokohtia, niin aikamoista kuraa on odotettavissa.

Noo ei pitäisi leimata pelkän 30 sekunnin pätkän perusteella;). Itse en ainakaan ota pahemmin kantaa mahdollisiin tuleviinkaan sämpleihin. Varsinkin kun odotettavissa on instrumentaalilevy (ehkä 1 laulettukin biisi sentään mukana) niin on parempi kuunnella koko levy rauhassa ensin ennen lopullista "tuomiotani"...
 
PS. Onko muuten missään ollut levyn kestosta infoa?

Regalis Apertura:
PS. Onko muuten missään ollut levyn kestosta infoa?
 
Wikipediasta löytyy sama kappalelista kun virallisilta sivuilta. Osa kestoista puuttuu, enkä tiedä ovatko loputkaan oikein. Tuplalevy joka tapauksessa tulossa. Varmaan enemmän "taiteellisten seikkojen" takia kuin ettei keston puolesta olisi mahtunut yhdelle levylle. Tai voihan olla että Ebb and Flow kestää 20 minuuttia.
 
Side one
No. _Title _Length _
1. _"Things Left Unsaid" _4:26
2. _"It's What We Do" _6:15
3. _"Ebb and Flow" _
Side two _
No. _Title _Length _
1. _"Sum" _4:50
2. _"Skins" _2:32
3. _"Unsung" _1:06
4. _"Anisina" _3:10
Total length:
_11:38 _
Side three _
No. _Title _Length _
1. _"The Lost Art of Conversation" _1:43
2. _"On Noodle Street" _
3. _"Night Light" _
4. _"Allons-y (1)" _1:56
5. _"Autumn '68" _1:37
6. _"Allons-y (2)" _1:35
7. _"Talkin Hawkin'" _
Side four _
No. _Title _Writer(s) _Length _
1. _"Calling" _ _3:38
2. _"Eyes to Pearls" _ _1:52
3. _"Surfacing" _ _2:47
4. _"Louder Than Words" __6:25
Total length:
_14:42

On tuo näyte kyllä karua kuultavaa. Ja ne Gilmourin muijan sanoitukset, huh huh. Oisko äijä jääny tossun alle että uusia levyjä ei tule ellei Polly saa loistaa lyyrikkona.

velipesonen: Oisko äijä jääny tossun alle että uusia levyjä ei tule ellei Polly saa loistaa lyyrikkona.
 
Eikös silloin kaikissa uuden levyn kappaleissa olisi Pollyn sanoitukset? Pollyhan loistaa lyyrikkona vain tuossa päätöskappaleessa.

vanha_pieru: Eikös silloin kaikissa uuden levyn kappaleissa olisi Pollyn sanoitukset? Pollyhan loistaa lyyrikkona vain tuossa päätöskappaleessa.
 
Ai näinks se oli, mä kun luulin ettei tossa koko levyssä ole kuin tasan yksi biisi.

Plus mun mielestä on vähän perusteetonta dumata Polly Samsonia lyyrikkona. Mun mielestä esim. On An Islandilla lyriikkapuoli toimii tosi hyvin ja useimmat tekstit on todella onnistuneita ja hyvällä tavalla melko erilaisia lauluntekstejä ja mielummin mä niitä luen ku Gilmourin omia...

PJS: Plus mun mielestä on vähän perusteetonta dumata Polly Samsonia lyyrikkona. Mun mielestä esim. On An Islandilla lyriikkapuoli toimii tosi hyvin ja useimmat tekstit on todella onnistuneita ja hyvällä tavalla melko erilaisia lauluntekstejä ja mielummin mä niitä luen ku Gilmourin omia...
 
Eihän se nyt sinänsä huono ole juu. Mutta Floydin kohdalla ei kuitenkaan pääse ikinä yli siitä, että siellä on joskus ollut Waters lyyrikkona, joten juurikin On An Islandiin on jotenkin helpompi suhtautua siinä mielessä.

Minun mielestäni rouvan lyriikat ovat teennäisiä. Floydissa tosiaan on isoja saappaita täytettävänä, olihan siellä yksi Sydkin.

Totta... Vaikkapa High Hopesista puuttuu sellainen myyttisyys ja monimerkityksellisyys, mikä edellä mainittujen teksteissä on läsnä. Tulee myös mieleen, että olisiko tuo kirjoitushomma ollut enimmäkseen vain ukon haamukirjoittajana olemista, onhan suurin osa Division Bellille sanoittamistaan biiseistä aika katkeraa mä/sä -tilitystä. OaI:n lyriikat taas ovat tuollaista perus kivojen fiilisten muistelua.
 
Gilmour muuten kommentoi tässä v. 2006 julkaistussa NY Postin jutussa:
- Shes a professional writer, thats her trade. Shes as qualified as anyone could be to write lyrics for pop songs.
 
http://nypost.com/2006/04/04/gilmours-pink-slip/

Niin. Sekä Syd että Waters ovat jättiläisiä alalla. Syd on mielikuvitusekas, nerokas lyyrikko ja Watersin konseptualistinen, dystooppinen ja syvästi itseironinen "frankensteinin hirviö" vähintäänkin omaperäistä kuultavaa. Juuri tuo monitasoisuus, ja lattean yksiselitteisyyden puuttuminen erottavat Watersinkin Polly Sampsonista, ei voi mitään. Watersin sanoituksista loistaa myös äly.

velipesonen: Niin. Sekä Syd että Waters ovat jättiläisiä alalla. Syd on mielikuvitusekas, nerokas lyyrikko ja Watersin konseptualistinen, dystooppinen ja syvästi itseironinen "frankensteinin hirviö" vähintäänkin omaperäistä kuultavaa. Juuri tuo monitasoisuus, ja lattean yksiselitteisyyden puuttuminen erottavat Watersinkin Polly Sampsonista, ei voi mitään. Watersin sanoituksista loistaa myös äly.
 
Näinpä. Kuka se Soundissa jokin aika sitten totesikaan, että pitää mennä Wagneriin asti ennen kuin löytää yhtä painavaa asiaa kuin Watersilla.

Watersilla oli ainakin jossain välissä vähän liikaa sitä "yhyy-isäni-kuoli-sodassa-ja-se-on-yhteiskunnan-syy"-tyylistä avautumista (olikohan ainakin Final Cutilla). Uusinta levyä en ole kuullut joten en osaa sanoa jatkuuko sama teema lyriikoissa vieläkin;)...

Regalis Apertura: Watersilla oli ainakin jossain välissä vähän liikaa sitä "yhyy-isäni-kuoli-sodassa-ja-se-on-yhteiskunnan-syy"-tyylistä avautumista (olikohan ainakin Final Cutilla). Uusinta levyä en ole kuullut joten en osaa sanoa jatkuuko sama teema lyriikoissa vieläkin;)...
 
Final Cutilla ampuu jo kieltämättä paikoitellen yli mutta jotenkin sekin on sodanvastaisuudessaan vakuuttavampi kuin suurin osa samoja aiheista perkaavista levyistä.
 
Itse hlökoht. olen sitä mieltä, että Watersin magnum opus ja tour de force on Amused to Death.

Vessajono: Final Cutilla ampuu jo kieltämättä paikoitellen yli mutta jotenkin sekin on sodanvastaisuudessaan vakuuttavampi kuin suurin osa samoja aiheista perkaavista levyistä.
 
Itse hlökoht. olen sitä mieltä, että Watersin magnum opus ja tour de force on Amused to Death.
 
Waters itse myös pitää Amused to Deathia parempana kuin esim. Wish you were hereä tai Animalsia, Dark siden veroisena. Suurin osa ihmisistä ei kumminkaan ole tätä mieltä, en itsekään. Tai voisiko olla sanoituksellisesti, en tiedä, en jaksa perata. Pigs (three different ones) :kin on mielestäni tarttuvampi kipale kuin yksikään Amused to Deathin biisi. Sooloistansa, mukaan lukien Final Cut, Amused to death on kirkkaasti paras mielestäni.

velipesonen: Niin. Sekä Syd että Waters ovat jättiläisiä alalla. Syd on mielikuvitusekas, nerokas lyyrikko ja Watersin konseptualistinen, dystooppinen ja syvästi itseironinen "frankensteinin hirviö" vähintäänkin omaperäistä kuultavaa. Juuri tuo monitasoisuus, ja lattean yksiselitteisyyden puuttuminen erottavat Watersinkin Polly Sampsonista, ei voi mitään. Watersin sanoituksista loistaa myös äly.
 
Mä en näe mielekkäänä vertailla ketään noista kolmesta tolla tasolla. Tekstittäjinä kaikki on mun mielestä selkeän omalla linjallaan ja omalla äänellään liikenteessä ja mun mielestä Pollyn tekstit ei kyl mitenkään häviä kummallekkaan verrokilleen, ne on vaan hyvin erilaisista aiheista ja usein myös aika eri näkökulmasta kirjoitettuja. Aika teennäiseltä tuntuisi sekin, että Polly Samson kirjoittaisi samanlaisista aiheista ja samasta näkökulmasta kuin Waters tai Barret monta kymmentä vuotta aikaisemmin, eikö?
 
Tekstittämistä, biisinkirjoitusta ja taidetta yleensäkään ei pitäisi ajatella kilpailuna missä yhden ihmisen tekemiset on joltain toiselta pois.

PJS: Mä en näe mielekkäänä vertailla ketään noista kolmesta tolla tasolla. Tekstittäjinä kaikki on mun mielestä selkeän omalla linjallaan ja omalla äänellään liikenteessä ja mun mielestä Pollyn tekstit ei kyl mitenkään häviä kummallekkaan verrokilleen, ne on vaan hyvin erilaisista aiheista ja usein myös aika eri näkökulmasta kirjoitettuja. Aika teennäiseltä tuntuisi sekin, että Polly Samson kirjoittaisi samanlaisista aiheista ja samasta näkökulmasta kuin Waters tai Barret monta kymmentä vuotta aikaisemmin, eikö?
 
Jos jostain pitää ja jostain ei niin kyseessä voi olla myös kohteiden keskinäinen laatuero. Avarasydämisyys on hienoa mutta missä kulkee sen ja höppänyyden raja?
 
Tekstittämistä, biisinkirjoitusta ja taidetta yleensäkään ei pitäisi ajatella kilpailuna missä yhden ihmisen tekemiset on joltain toiselta pois.
 
Olemmeko persoonina kilpailuasetelmassa keskenämme lienee makuasia. Ideoiden varastelu muilta ja myyminen halvemmalla eniten tarjoavalle on moraalittomuutta. Siitäkin kuuluisi rangaista! Onko sitten yhden hyvä väistämättä toiselta pois - mielestäni kyllä.

Uusi ääninäyte julkaistu.
 
https://www.youtube.com/watch?featu … e=player_embedded&v=QQocDfdtBco

No jaa... ***/*****. En ole markkinoinnin ammattilainen mutta en tiedä kannattaako tätä tuotosta nyt ripotella paloittain; jos on pakko julkaista vielä kerran Pink Floydin nimellä niin kerralla tuotokset tiskiin. Jos taas tarkoituksena on saada fyrkkaa Rick Wrightin perikunnalle niin ohjaisivat royalteja suoraan Pink Floyd Ltd:ltä, luulisi että sieltä irtoaisi riittävästi riihikuivaa. Kannattaako sitä kuitenkaan turmella miljoonien fanien (ml. itseni) muistoa merkittävästä yhtyeestä turhanpäiväisellä muka-julkaisulla. Gilmourin sooloalbumeilla Pollyn lyriikat ovat ihan ok, ei mitään moittimista niistä.