Yleistä keskustelua musiikista ›

dreamon: Ong tää joku yleisesti tiedossa oleva juttu tai oletteko kiinnittäneet muuten huomiota, että monissa biiseissä kun on yksi hieman erikoisempi sointu, yleensä kautta-, niin juuri se sointu kuulostaa juuri siltä biisiltä.
 
Tämä nyt riippuu niin paljon kontekstista. Kyllä jostain "erikoisemmasta" soinnusta saattaa tulla mieleen joku kappale, mutta käykö näin vai ei riippuu esimerkiksi edeltävästä soinnusta, sävellajista, melodiasta, temposta, soittimesta ja soittotavasta.

Joo en ole ihan varma tästä, voi olla että koko homma on omassa päässä ja suhteessa siihen kuinka paljon mistään mitään ymmärtää. Silloin kun löysin seeseiskan kuvittelin että se kuulostaa Beatlesilta noin yleisesti.
 
Siltikin, tuntuu että tää on koukkuluontoinen juttu.

RUSHin vanhemmissa piiseissä kaikui luvattoman usein add9. Kaverin kanssa puhuttiin tästä usein Alex Lifeson-sointuna.

LaMotta: RUSHin vanhemmissa piiseissä kaikui luvattoman usein add9. Kaverin kanssa puhuttiin tästä usein Alex Lifeson-sointuna.
 
Se yleisesti tunnettu Alex Lifeson -chord on kuitenkin 7add11, joka löytyy esim. Hemispheresin alusta.

Vessajono: Se yleisesti tunnettu Alex Lifeson -chord on kuitenkin 7add11, joka löytyy esim. Hemispheresin alusta.
 
No on sekin, joo. Mutta tuo add9 pyörii siellä täällä eri sointuna.

Yleisesti ottaen en ole samaa mieltä tai kiinnittänyt huomiota, mutta jos mennään näihin muusikoiden tavaramerkkisointuihin, niin tässäpä Steven Wilsonilta sellainen (ensimmäinen vasemmalta): http://chord-c.com/guitar-chord/B/flat-sixth-added-ninth/ Dsus2, CAdd9, G ja Bb6/9, niin on ainekset aika moneen biisiin kasassa.

Miten kukaan ei oo muuten vielä maininnut Hendrix-sointua?

Ainakin wanhemmassa Dream Theater-tuotannossa taidettiin viljellä sus2-sointuja melko taajaan. Ja yleensäkin "proge"hevissä.

Mm. Prometheus-, Psalmi- ja Tristan-soinnut kiinnostavat enemmän.

Janus: Mm. Prometheus-, Psalmi- ja Tristan-soinnut kiinnostavat enemmän.
 
Mä jotenkin arvasin, että juuri sä otat jossain vaiheessa jonkun näistä esille.
 
Eipä siinä toisaalta, kiinnostaviahan noi on toki hyvinkin.

arppah8: Ainakin wanhemmassa Dream Theater-tuotannossa taidettiin viljellä sus2-sointuja melko taajaan. Ja yleensäkin "proge"hevissä.
 
Ja kantrissa. Josta voimme päätellä kantrin kuulostavan samalta kuin progehevin. ;-)

sustain65: Ja kantrissa. Josta voimme päätellä kantrin kuulostavan samalta kuin progehevin. ;-)
 
Jaa, hoho :D

Dim-sointu on näppärä joskus biisinteossa, mutta aika pian muistuu vaan George Harrison mieleeni, vaikka eihän hänelläkään ollut mikään yksityisoikeus dimeihin - taisi alkaa käyttö My Sweet Lordista sinne hamaan loppuun asti.
 
Sitten on niitä kaikkia kivoja sointukäännöksiä, joita kuuli Jimmy Webbin, Carole Kingin, Brian Wilsonin ja monen muun tuon aikakauden biisinikkarin käyttävän. Esim. F-duuri, johon otat pohjasäveleksi G:n, biisin mennessä esim. C:stä. Käyttökelpoisia sointuja, mutta tuntuu että aika harvoin kuulee enää mainstream-popissa tai iskelmässä, tai sitten olen vaan niin turtunut.

Demo Harrison: Esim. F-duuri, johon otat pohjasäveleksi G:n, biisin mennessä esim. C:stä.
 
Tunnetaan myös nimellä G9sus4. Aivan yleinen V asteen sointu popmusassa.

Ainakin nuorenpina kutsuimme sointuja E, D ja C, hurmossoinnuiksi. Monissa ainakin maidenin biiseissä näitä oli. Ne kuulosti aina hyvältä. Siis viitossointuina

reaper666: Ainakin nuorenpina kutsuimme sointuja E, D ja C, hurmossoinnuiksi. Monissa ainakin maidenin biiseissä näitä oli. Ne kuulosti aina hyvältä. Siis viitossointuina
 
Juu, periaatteessa ne ovat osa sitä ns. akuankkakiertoa. E on molli, ja kun sinne pyöräyttää vielä G:n sekaan, niin ollaankin sen populaarimusiikin peruskierron äärellä.

Jucciz: Tunnetaan myös nimellä G9sus4. Aivan yleinen V asteen sointu popmusassa.
 
OK, kiitos tiedosta. Kaikkea sitä voi vielä vanhanakin oppia :-)
Elikkä tässä siis eräs sormitusvariaatio (mukava variaatio G7:lle, jos mätsää biisin luonteeseen): http://www.guitarchords247.com/images/chords/37023.png

Numb: Juu, periaatteessa ne ovat osa sitä ns. akuankkakiertoa. E on molli, ja kun sinne pyöräyttää vielä G:n sekaan, niin ollaankin sen populaarimusiikin peruskierron äärellä.
 
Em-C-G-D eli Maki-kierto.