Kitarat: akustinen ›

Mä oon testannut muutamaa vanhempaa Guild-akkaria, M20 60-luvulta ja F30 70-luvulta.
Lisäksi oon kuullut isompaa D-koppaista mahonkimallia erityisesti akustisena & myös PAn läpi. Uutta Ameriikan jumbomallia testasin pari vuotta sitten, samoin paria Kiinan-guildia.
 
70-luvun F30 oli tasaisesti ja kompressoidusti soiva helpposoittoinen komppikitara --- jos talossa ei jo olisi ollut Hummingbirdiä, tuo olisi ollut potentiaalinen amatööriplekuilijan työkalu (tummempisaundinen kuin Hummingbird, koppa vähemmän syvä). Sormisoitossa ääni oli myöskin neutraali, mutta soolokättöön kaipaisin soittimelta enemmän saundivariaatiota. Eli, helpposoittoinen ja tasapainoinen säestyskäyttöön. Aika hiljainen ääni mun tatsillani. Hinta oli jotain 1200 puntaa, mielestäni OK tuolle kepille.

M20 on varsin kevytrakenteinen soitin. Kokeilemani M20 oli huonokuntoinen yksilö (olisi mm. tarvinnut neck resetin, tarkemmin en tutkinut); saundi ei ollut alkuunkaan sitä mitä Nick Drake -fani odottaisi, vaan melko korosteinen ja kontrolloimaton --- kenties tuossa oli liian paksut kielet, kun tuntui, että mahongin kuivanselkeä atakki oli hukassa. Tuo maksoi muistaakseni 2000 puntaa, ja remppaan menisi sen verran, että reilu 3000 euroa tuosta pitäisi maksaa... en ollut halukas ottamaan riskiä. Uusi Kiinan-F20 oli, hassua kyllä, soittimena parempi. Pikku-Guildeissahan on varsin kapeat kaulat, mikä lienee syytä ottaa huomioon. Olisi kiva päästä kokeilemaan hyväkuntoista M20:tä, Suomessahan pyörii ainakin yksi (saa kutsua testaamaan...)
 
Tutun kantrirokkarin mahonkinen D-malli sopii herran sorminäppäilyyn ja isokätiseen rämppäykseen komeasti; vahvan tasapainoinen jonkin verran kompressoituva tummahko sointi ilman turhia helinöitä, ei kumise eikä mene tukkoon. Kun keikalla kieli katkesi ja odottaessa meni pari biisiä jollain uudemmalla Gibsonilla, ymmärsi, miksi Guild.
 
Folkbarokkimestari John Renbourn soitti 70-luvun alkupuolella Guildin D-mallilla. Renbournilla on kevyt tatsi ja keikkasaundi tehdään (sekä muinoin että nyt) pitkälti magneettimikin avulla. Tähän käyttöön jälleen kerran tasapainoinen sointi ilman liikoja resonanssikumuja vaikuttaisi sopivan.
 
Näistä voisi tehdä jonkinsortin johtopäätöksen, että vanhat raskastekoisemmat Guildit ovat tasapainoisesti soivia, aika epäherkkiä pelejä, jotka eivät ole turhan nirsoja tatsin suhteen ja jotka toimivat vahvistettuna/bändikäytössä. Kannattaa testata, en suosittele sokko-ostoa...