| Aihe: Vanhemmat Guild akustiset | 1 |
|---|
|
Onko täällä Guild-tietäjiä, erityisesti Westerly ajan kitarat kiinnostavat, eli ennen Fenderin omistusta tehdyt kitarat.
Netistä löytyy paljon tietoa eri kitaramalleista, mutta jotenkin puutteellisesti esim. valmistusmateriaaleista löytyy tietoa, samoin esim. mitkä ovat D25, D40 ja D55 erot. Ovatko kokopuisia, vai osittain laminaattia jne.
Tässä yksi sivusto Westerly Guildeista, mutta esim materiaaleista ei tarkemmin puhuta, aika yleisluontoisia kuvaukset ja niin edelleen.
http://westerlyguildguitars.com/
If you wanna count me, count me out. - Arthur Lee | |
itselläni on vuodelta 1974 oleva Richmond(Westerly) D-35. Kansi sitkaa, kyljet ja pohja mahonkia kuin myös kaula. Talla ja otelauta ovat olettaakseni ruusupuuta. Vasenkätistetty 80-luvun lopulla Kitarapajalla, jolloin tallaan asennettiin myös Martin Grasshopper passiivimikki. Kelpopeli. Näitä D-sarjalaisia, jotka kaikki ovat kokopuisia, tulee myyntiin harvoin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tälle D-35- mallille ehkä lähin vastaava Martin-malli lienee D-18. Vastaavasti Guild D-25 voisi olla Martin D-15. Kitaroita sinällään en voi verrata. Omani saundia ei ole kukaan koskaan moittinut, vaan kulunut ilmiasu on herättänyt ansaiitua kunnioitusta. Hyviä soittimia. | |
auto97: itselläni on vuodelta 1974 oleva Richmond(Westerly) D-35. Kansi sitkaa, kyljet ja pohja mahonkia kuin myös kaula. Talla ja otelauta ovat olettaakseni ruusupuuta. Vasenkätistetty 80-luvun lopulla Kitarapajalla, jolloin tallaan asennettiin myös Martin Grasshopper passiivimikki. Kelpopeli. Näitä D-sarjalaisia, jotka kaikki ovat kokopuisia, tulee myyntiin harvoin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tälle D-35- mallille ehkä lähin vastaava Martin-malli lienee D-18. Vastaavasti Guild D-25 voisi olla Martin D-15. Kitaroita sinällään en voi verrata. Omani saundia ei ole kukaan koskaan moittinut, vaan kulunut ilmiasu on herättänyt ansaiitua kunnioitusta. Hyviä soittimia.
Kiitoksia tiedoista, varsinkin tuo D-sarjalaisten kokopuisuus oli info jota ei jotenkin missään sanottu selvästi. Kulunut ilmiasu olis nyt mulle suorastaan toivottavaa, tietty jossain rajoissa. Näitä tosiaan liikkuu aika vähän Suomessa, ilmiselvästi huomattavasti harvinaisempi merkki kuin esim. Martin ja Gibson.
If you wanna count me, count me out. - Arthur Lee | |
Guild varsinkin vanhemmat on tehty tukevasti ja silti loistava resonointi ja soundi.
Varsinkin pari 60-70-luvun 12-kielistä mitä säätänyt olleet ihan parasta soitinta mitä koskaan soittanut.
Kaikki vanhat Guildit on ehdottomasti hintansa arvoisia.
Upea laatu niissä.
Noista uusista vähän ristiriitaista mieltä, mitä hittoa muuttamaan hyväksi todettua ja rakennetta kevyeksi?
Aukeaa sointi nopeammin ok, mutta ei oikein vakuuttaneet noi uudet mitä testannut.
. |  mhs
15.09.2014 11:40:29 (muokattu 15.09.2014 12:09:43) | |
|
Mä oon testannut muutamaa vanhempaa Guild-akkaria, M20 60-luvulta ja F30 70-luvulta.
Lisäksi oon kuullut isompaa D-koppaista mahonkimallia erityisesti akustisena & myös PAn läpi. Uutta Ameriikan jumbomallia testasin pari vuotta sitten, samoin paria Kiinan-guildia.
70-luvun F30 oli tasaisesti ja kompressoidusti soiva helpposoittoinen komppikitara --- jos talossa ei jo olisi ollut Hummingbirdiä, tuo olisi ollut potentiaalinen amatööriplekuilijan työkalu (tummempisaundinen kuin Hummingbird, koppa vähemmän syvä). Sormisoitossa ääni oli myöskin neutraali, mutta soolokättöön kaipaisin soittimelta enemmän saundivariaatiota. Eli, helpposoittoinen ja tasapainoinen säestyskäyttöön. Aika hiljainen ääni mun tatsillani. Hinta oli jotain 1200 puntaa, mielestäni OK tuolle kepille.
M20 on varsin kevytrakenteinen soitin. Kokeilemani M20 oli huonokuntoinen yksilö (olisi mm. tarvinnut neck resetin, tarkemmin en tutkinut); saundi ei ollut alkuunkaan sitä mitä Nick Drake -fani odottaisi, vaan melko korosteinen ja kontrolloimaton --- kenties tuossa oli liian paksut kielet, kun tuntui, että mahongin kuivanselkeä atakki oli hukassa. Tuo maksoi muistaakseni 2000 puntaa, ja remppaan menisi sen verran, että reilu 3000 euroa tuosta pitäisi maksaa... en ollut halukas ottamaan riskiä. Uusi Kiinan-F20 oli, hassua kyllä, soittimena parempi. Pikku-Guildeissahan on varsin kapeat kaulat, mikä lienee syytä ottaa huomioon. Olisi kiva päästä kokeilemaan hyväkuntoista M20:tä, Suomessahan pyörii ainakin yksi (saa kutsua testaamaan...)
Tutun kantrirokkarin mahonkinen D-malli sopii herran sorminäppäilyyn ja isokätiseen rämppäykseen komeasti; vahvan tasapainoinen jonkin verran kompressoituva tummahko sointi ilman turhia helinöitä, ei kumise eikä mene tukkoon. Kun keikalla kieli katkesi ja odottaessa meni pari biisiä jollain uudemmalla Gibsonilla, ymmärsi, miksi Guild.
Folkbarokkimestari John Renbourn soitti 70-luvun alkupuolella Guildin D-mallilla. Renbournilla on kevyt tatsi ja keikkasaundi tehdään (sekä muinoin että nyt) pitkälti magneettimikin avulla. Tähän käyttöön jälleen kerran tasapainoinen sointi ilman liikoja resonanssikumuja vaikuttaisi sopivan.
Näistä voisi tehdä jonkinsortin johtopäätöksen, että vanhat raskastekoisemmat Guildit ovat tasapainoisesti soivia, aika epäherkkiä pelejä, jotka eivät ole turhan nirsoja tatsin suhteen ja jotka toimivat vahvistettuna/bändikäytössä. Kannattaa testata, en suosittele sokko-ostoa... |  MikeS
22.09.2014 12:49:38 (muokattu 22.09.2014 12:51:28) | |
|
Kiinnostavaa tietoa täällä! Itse olen tsekkaillut Guildin D-55 -mallia. Haussa olisi kitara, joka taipuu sekä näppäilyyn että komppaukseen. Samalla haen vähän kuin Martinin ja Gibsonin välimaastossa olevaa kitaraa, josta läytyy Martinin luonnetta ja pehmeyttä, mutta myös Gibsonin slekeäyttä ja keskiääniä.
Yllättäen, uuden tuotannon D55 -klipit netissä kuulostavat MAHTAVILTA!
http://m.youtube.com/watch?v=IxciTZzQcpQ
http://m.youtube.com/watch?v=LPjIEZgasZg (tässä kyllä monsterisoittaja!)
http://m.youtube.com/watch?v=hHhPmKwQgj0
Kuulostaako nuo paljon erilaiselta kuin vanhat Guildit?
Ja millainen se "Guildin oma soundi" oikein on, josta kylillä puhutaan? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
