Yleistä keskustelua musiikista ›

Prophet: Parhaat jutut, Kootut seokset, Tunnin pläjäytys, Blyysit läikkyy, Perusviihdettä a'la Tenho & Tane, Perusviihdettä 2 - Tenhon ja Tanen joulupläjäys, Tenho & Tane -viihdepläjäys, Tenho Sauren lapsenvahtina, löytyvät huumori-c-kasettikokoelmastani.
 
Vaimon pikkusiskot ja niiden kaveri olivat tehneet jännän kasetin. Löydettiin se puolivahingossa ja pantiin soimaan. Ne oli "pöhkö trio" ja kaikki tehtiin aina kolmeen kertaan. Aamulla kolme erilaista herätyskelloa pärähti. Kuului kolme haukotusta ja huomenta. Sitten kuului kolme kertaa hampaiden pikaharjausta jne. Ne pennut oli silloin ehkä 12 - 14 vee ja me naurettiin ihan katketakseen. Siellä oli todellisia helmiä ja hienoja oivalluksia, huumoria parhaimmillaan.
 
Kun asiasta mainittiin niille ja kehuttiin, ne loukkaantui hurjasti ja hävittivät ne kasetit. Koko sanaa "pöhkö trio" ei saanut edes sanoa vuosikausiin. Tytöt olivat silloin ehkä herkässä iässä? Se oli juurikin sitä aikaa, kun Sauren teki niitä sketsikasetteja ja pöhkö trio oli monesti jopa parempi.

sellisti: Ei hemmetti, meillä oli ihan sama! :D Pikkuveljen ja serkun kanssa tehtiin parodioita tv-ohjelmista ja -mainoksista, muistan että ainakin Kauniit ja rohkeat, Onnenpyörä ja Urheiluruutu saivat omat versionsa. Matkittiin myös jotain Pulttiboisin ja Kummelin sketsejä ja kehiteltiin omia "visailuohjelmia" omasta päästä, aikamoista sekoilua nuo oli. Ja haastattelut olivat toki oma lukunsa, meillä haastateltavina olivat mm. Matti Nykänen, Toni Nieminen, Matti ja Teppo sekä erinäisiä muita urheilijoita ja muusikoita ja myös ihan fiktiivisia henkilöitä.
 
Jokunen vuosi sitten siirsin nuo kaikki C-kasetilta cd-levylle ja lähetin velipojalle ja serkulle. Ne oli vuosikausia olleet vaan mulla tallessa, ja pojat kertoivat nauraneensa itsensä kuoliaaksi vanhoja juttuja kuunnellessa. Hölmöjähän nuo ovat, mutta nostalgia-arvoa niillä tosiaan kyllä on. :)
 
Meillä myös oli noita ohjelmaparodioita taikka itse keksimiä ohjelmia. Kummelit oli silloin pinnalla kun ahkeraan noita sketsejä tehtiin niin kylläpä jotkut Kummeli-sketsit lukeutui myös meidänkin ohjelmistoon. :)
 
Joskus taas ei välttämättä edes mitään sketsejä tehty vaan jotain ihan siansaksaa leperreltiin tyylin näin: "Terve taas skimbadimbadeijodaa, näkemiin nähdään myöhemmin", sitten katkaistaan nauhoitus. Meidän sketsit tosiaan vaihteli ja ihan laidasta laitaan heitteli

Yallup: Enollani oli aikoinaan hieno radiokasettimankka Telefunken ja hän oli hyvin visu sen käytöstä. Oli sitä mieltä, että sillä ei saa kelata nauhaa koska nauha venyy, menee pilalle ja itse mankkakin särkyy. Pitää vaan jaksaa kuunnella alusta loppuun ja kääntää kasetti. Me pikkupojat yritettiin väittää vastaan - ihan turhaan. Muistaakseni nauha piti ensin kiristää kynällä, ennen kuin sen sai laittaa pesään. Myös pausen käyttö esim radiosta äänitettäessä oli kielletty, sekin särkee mankan. Kaikenlaista uskomusta.
 
Pentuna tehtiin myös salanauhoituksia. Kerrankin Martti-eno ja sen kaveri Yrjö ryyppäsivät ja kiistelivät kovasti keskenään. Vietiin vaivihkaa mankka siihen lähellä ja kuunneltiin myöhemmin. Ei niiden juttu edennyt ollenkaan. Martti yritti aloittaa jotakin: "Sanotaan siis.. siis sanotaan.. siis niinkuin..." ja kohta Yrjö hirmuäänellä karjaisi: "Onhan niin, onhan niin - TÄ...TÄ! Eikö olekin - TÄ TÄ? Martti: " No sanotaan siis.. siis niinkuin sanotaan siis sanotaan..." Yrjö: "Onhan, onhan niin - TÄ TÄ!"
 
Kuunneltiin sitä ainakin varttitunti, eikä saatu selville mistä ne väitteli. Tuota samaa vaan kokoajan.

Pauli Lappalainen: Hai sie valkolainen, osta hyvä hevoin.
 
http://youtu.be/4ezfHJUc19w?t=2m58s
 
En tiedä toimiiko nuo aikatagit tuossa osoitteessa, mutta siitä n. 3 min. kohdalta alkaa tuo mannejuttu.

Tuossa kasettihommassa oli sellainenkin ilmiö, että 60 min nauhan puolikas oli usein liian lyhyt koko albumille. Siinä sitten arpoi, mikä kappale jätetään pois. Mielellään äänitteli niin, että molemmilla puolilla oli saman bändin albumeita.
 
Annoin kerran kasetin kaverille, että äänittäisi siihen yhden uuden levyn. No se äänitti sen niin, että yksi kappale katkesi kesken nauhan loputtua ja jatkoi siitä lopun kasetin toiselle puolelle! Harmitti kun se biisi oli vielä tosi hyväkin.

Yallup: Tuossa kasettihommassa oli sellainenkin ilmiö, että 60 min nauhan puolikas oli usein liian lyhyt koko albumille. Siinä sitten arpoi, mikä kappale jätetään pois. Mielellään äänitteli niin, että molemmilla puolilla oli saman bändin albumeita.
 
60 min kasetille mahtui puolitoista LP:tä. Huonommat levyt oli sitten puolikkaina parempien B-puolten lopussa. 90 min kasetille taas kaksi levyä. Saattoi olla että piisi pari piti Rockradiosta äänittää kasetin loppuun.

Yallup: Tuossa kasettihommassa oli sellainenkin ilmiö, että 60 min nauhan puolikas oli usein liian lyhyt koko albumille. Siinä sitten arpoi, mikä kappale jätetään pois. Mielellään äänitteli niin, että molemmilla puolilla oli saman bändin albumeita.
 
Tietty tehtiin niin että loput biisit kakkospuolelle ja loppukasetille joltain levyltä ne hyvät biisit tai sit radiosta irtobiisejä. Höhlä :D 90-kassut oli sitä varten että sai koko levyn mahtumaan yhdelle puoliskolle.
 
E: Aissaakeli kun just myöhästyin!

Muistan joskus aikoinani ostaneeni myös lyhyempiä kasetteja, olisiko ollut vaikkapa 46 min? TDK oli muistaakseni kasettien merkki. Eivät sitten ilmeisesti kovinkaan suosittuja kuitenkaan olleet, koskap 1-2 kpl minullakaan niitä vain oli...

NHR: Muistan joskus aikoinani ostaneeni myös lyhyempiä kasetteja, olisiko ollut vaikkapa 46 min? TDK oli muistaakseni kasettien merkki. Eivät sitten ilmeisesti kovinkaan suosittuja kuitenkaan olleet, koskap 1-2 kpl minullakaan niitä vain oli...
 
Ne oli kalliimpia per minuutti. Eihän niitä visuna viitsinyt ostaa. Kivasti meni älppäri sellaiseen.

C-kasetin loppuaikoina sai myös 100 min kasetteja. Itselläni on läjä niitä tuolla komerossa. Niihin mahtui kivasti kokonainen rokkilevy puolelleen ja vielä jokunen bonusbiisi. Kaikki nauhurit ei vaan jaksaneet kelata niitä.
 
E: typo

StJerky: 60 min kasetille mahtui puolitoista LP:tä. Huonommat levyt oli sitten puolikkaina parempien B-puolten lopussa. 90 min kasetille taas kaksi levyä. Saattoi olla että piisi pari piti Rockradiosta äänittää kasetin loppuun.
 
Näiden kanssa ärsytti joskus, jos joku albumi kesti just vähän yli 30 minuuttia eikä ollut käytettävissä kuin 60 min kasetti niin piti se viimenen kappale sitten äänittää B-puolelle. Jos oli useampi albumi kopioitavana ja useampi eri mittainen kasetti käytettävissä, niin muistan miettineeni joskus hyvinkin tarkkaa logistiikkaa siitä mikä albumi kannattaisi äänittää millekin kasetille että käytettävissä oleva tila tulisi mahdollisimman optimaalisesti hyödynnettyä. :)

sellisti: Näiden kanssa ärsytti joskus, jos joku albumi kesti just vähän yli 30 minuuttia eikä ollut käytettävissä kuin 60 min kasetti niin piti se viimenen kappale sitten äänittää B-puolelle. Jos oli useampi albumi kopioitavana ja useampi eri mittainen kasetti käytettävissä, niin muistan miettineeni joskus hyvinkin tarkkaa logistiikkaa siitä mikä albumi kannattaisi äänittää millekin kasetille että käytettävissä oleva tila tulisi mahdollisimman optimaalisesti hyödynnettyä. :)
 
Joo tuotahan se monesti oli. Itse kyllä useimmiten jätin jonkun kappaleen (huonoimman) kokonaan pois, koska se yksi tai kaksi kipaletta toisella puolella oli aika ikävä. Vaikkapa autossa.

Yallup: Tuossa kasettihommassa oli sellainenkin ilmiö, että 60 min nauhan puolikas oli usein liian lyhyt koko albumille. Siinä sitten arpoi, mikä kappale jätetään pois. Mielellään äänitteli niin, että molemmilla puolilla oli saman bändin albumeita.
 
Annoin kerran kasetin kaverille, että äänittäisi siihen yhden uuden levyn. No se äänitti sen niin, että yksi kappale katkesi kesken nauhan loputtua ja jatkoi siitä lopun kasetin toiselle puolelle! Harmitti kun se biisi oli vielä tosi hyväkin.
 
Ennen se musiikki oli tosiaan kortilla. Täytyi miettiä nuo kasetille äänittämisetkin tarkkaan.. 90-minuuttiset oli hyviä kun siihen mahtui toiselle puolelle koko levy, ainakin yleensä.
 
Muuten, eikös tuo kopiointitouhu ollut jotenkin laitonta tai jotain.. eikös joskus ollut sellaisia "piratismi" mainoksia että ei saa kopioida kasetille. :D
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Home_Taping_Is_Killing_Music

daredevil: Ennen se musiikki oli tosiaan kortilla. Täytyi miettiä nuo kasetille äänittämisetkin tarkkaan.. 90-minuuttiset oli hyviä kun siihen mahtui toiselle puolelle koko levy, ainakin yleensä.
 
Muuten, eikös tuo kopiointitouhu ollut jotenkin laitonta tai jotain.. eikös joskus ollut sellaisia "piratismi" mainoksia että ei saa kopioida kasetille. :D
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Home_Taping_Is_Killing_Music
 
Harvoin sitä oli niin paljon rahaa, että olisi voinut levyjä ostella ja paljonhan oltiin kasettien varassa. Itselle kopiointi ei ole kai ollut koskaan laitonta, mutta kaverille äänittely kyllä. Siis käytännössä kaikki olivat laittomia kopioita, mitäpä sitä itselle levyltä kasetille kuin korkeintaan autoon tms. Sittenhän tuli joku kasettimaksu, jolla hyviteltiin tätä toimintaa.

Joskus netissä oli lehtileike jostain suomalaisesta lehdestä, jossa kummasteltiin tuolloin (oisko 1980-luvun puoliväliä?) uusia kaksipesäisiä radiomankkoja. Lehtijutussa kauhisteltiin, että tuollainen laitehan suorastaan yllyttää kopiointiin.

Tuossa on jonkun tekemä huumorikasettilistaus.
 
http://www.elitisti.net/forum/topic/6333-huumorikasettikeskustelu/

Edelleenkin, vuosikymmenien päästä Mellerin ja Rekun yhteistyö ( aiemmin viestiketjussa) on ainostaan kovakantisena C-kasettiversiona. Tohtisinko yksityspostiini pyytää tarjouksiakaan? Tietääkseni tohdin. Kuulemiin.

Sääntö oli silloinkin "jokainen saa tehdä teoksesta muutaman kappaleen yksityiseen käyttöönsä". Aivan vakiintuneesti sillä tarkoitetaan kopiota muutamalle kaverille.
 
Sloganin loppukaneetti "and it's illegal" ei tarkkaan ottaen pitänyt paikkansa.

Mitenhän ne valmiiksi äänitetyt, siis joissa oli bändin levy. Ne oli tasamittaisia, siis viimeisen kappaleen jälkeen ei ollut tyhjää kuin ehkä toisella, lyhyemmällä puolella. Olisiko ne äänitetty "metritavarasta"? Siis ei mitään 60 - 90 min juttuja.
 
Kaverilla oli tosiaan sellainen hieno ja kallis dekki, jossa oli tuplanopeus äänitys/toisto. Normi dekillä ei päässyt kuin hyvällä nauhalla max 12 - 13 kHz toistoon, mutta näillä suuremmilla nopeuksilla jo lähelle LP:n tasoa. Lähes 20 kHz. Oli kyllä hankala sanoa, tuliko biisi kasetilta vai levyltä. Varsinkin kun se nauha oli kopsannut levyn rahinatkin ;-) Tavallinen, hyväkin dekki hävisi selvästi LP:lle, ei kahta puhetta. Siinä tietysti 60 min kasetti oli enää 30 min eikä sitä voinut soittaa vaikka autossa. Siihen aikaan se Hifistely oli kovassa kurssissa.