Rock, pop, alternative ›

TRAUM: no onko toisaalta mitään uutta koskaan edes ollutkaan? eihän mikään synny tyhjiössä.
 
Tuo kaikki on tietenkin ihan totta, mutta siihen termiin nyt on turha takertua, kun pointti ei ollut siinä. Eiköhän jokainen nyt kutakuinkin ymmärrä mitä tarkoitetaan kun puhutaan "uudesta" tässä yhteydessä. Ainahan kaikki uusi perustuu paljolti vanhalle.
 
Tarkoitin että taidemusiikissakin tiettyyn pisteeseen asti kehitys on kulkenut niin että "uutta" on luotu venyttämällä pikku hiljaa vanhoja rajoja; on siirrytty yksiäänisyydestä moniäänisyyteen, tonaalisesta atonaaliseen, perinteisistä soittotavoista kaikkeen mahdolliseen ääntä tuottavaan jne. Muutama rohkea on aina toiminut edelläkävijänä, ja muut tulleet perässä. Lopulta tulee vastaan tilanne jossa ne rajat on venyneet jo niin äärimmilleen, ettei niitä oikeastaan enää olekaan, eikä oikein osaa enää kuvitella mikä juttu nyt vielä voisi jotenkin niitä venyttää ja viedä tyylisuuntaa jotenkin edelleen kohti jotain selkeästi määriteltävää tyylikautta. Huomaa sen siitäkin, että vielä sata vuotta sitten jonkun Kevätuhrin kantaesitys aiheutti niin suuren järkytyksen ja skandaalin että sitä muistellaan vieläkin. Silloin musiikissa oli vielä alueita joilla ei oltu käyty, ja joille ei silloisten oppien ja käsitysten mukaan ollut syytä mennäkään. On vaikea kuvitella, mikä tänä päivänä voisi aiheuttaa samanlaisen reaktion kenessäkään, kun ns. kaikkea on jo kokeiltu. Mikään ei enää järkytä, koska mikään ei ole enää "kiellettyä". Ehkä rockissa on vähän samaa ilmiötä meneillään? Tai mennyt jo?
 
Taidemusiikin nykyhetkeä on tosin vaikeampi tarkastella suhteessa historiaan, koska kehitys on ollut siinä niin paljon hitaampaa kuin rockissa. Jos jossain 600 vuodessa ollaan tultu edellä kuvailemaani tilanteeseen, niin rockissa sama on saavutettu kymmenen kertaa lyhyemmässä ajassa. Jos siitä nykytilanteesta nyt minkäänlaista yksimielisyyttä edes onkaan, mutta ainakin asiasta täälläkin sen verran keskustellaan että ei se ihan tuulesta temmattua liene.

sellisti: Tuo kaikki on tietenkin ihan totta, mutta siihen termiin nyt on turha takertua, kun pointti ei ollut siinä. Eiköhän jokainen nyt kutakuinkin ymmärrä mitä tarkoitetaan kun puhutaan "uudesta" tässä yhteydessä. Ainahan kaikki uusi perustuu paljolti vanhalle.
 
ei. ihmiset ymmärtää nämä asiat eri tavoin riippuen omista lähtökohdista. ei ole ollenkaan itsestäänselvää mitä joku tarkoittaa termillä "uusi", se on genre- ja tyylikohtaista.
 
Tarkoitin että taidemusiikissakin tiettyyn pisteeseen asti kehitys on kulkenut niin että "uutta" on luotu venyttämällä pikku hiljaa vanhoja rajoja; on siirrytty yksiäänisyydestä moniäänisyyteen, tonaalisesta atonaaliseen, perinteisistä soittotavoista kaikkeen mahdolliseen ääntä tuottavaan jne. Muutama rohkea on aina toiminut edelläkävijänä, ja muut tulleet perässä.
 
en mä ole niin varma, että näin on. mun käsitys tästä taas on se, että länsimaisessa musiikissa on ollut lukuisia "vallankumouksia" aina keskiajoista lähtien. sitä aiemmasta musiikista mä en ylipäätään tiedä niin paljoa, että olisin jäävi sanomaan. voi varmaankin kyllä sanoa, että muutos on tosiaan ollut hitaampaa aiemmin, mutta kyllä mä näen jonkinlaisen murtumispisteen jossain keskiaikaisesta musiikista wieniläisklassismiin siirryttäessä...koko tonaalisuuden esiinmurtuminen näyttäisi olevan verrattain iso muutos aiempaan joka oli pitkälti modaalista musiikkia ja pohjautui erilaiseen viritykseen jne..
 
Lopulta tulee vastaan tilanne jossa ne rajat on venyneet jo niin äärimmilleen, ettei niitä oikeastaan enää olekaan, eikä oikein osaa enää kuvitella mikä juttu nyt vielä voisi jotenkin niitä venyttää ja viedä tyylisuuntaa jotenkin edelleen kohti jotain selkeästi määriteltävää tyylikautta. Huomaa sen siitäkin, että vielä sata vuotta sitten jonkun Kevätuhrin kantaesitys aiheutti niin suuren järkytyksen ja skandaalin että sitä muistellaan vieläkin. Silloin musiikissa oli vielä alueita joilla ei oltu käyty, ja joille ei silloisten oppien ja käsitysten mukaan ollut syytä mennäkään. On vaikea kuvitella, mikä tänä päivänä voisi aiheuttaa samanlaisen reaktion kenessäkään, kun ns. kaikkea on jo kokeiltu. Mikään ei enää järkytä, koska mikään ei ole enää "kiellettyä". Ehkä rockissa on vähän samaa ilmiötä meneillään? Tai mennyt jo?
 
kyllä mä luulen, että se on edelleen täysin mahdollista. sitä paitsi se mellakka oli vissiin sekin stravinskin ovela markkinointikikka; itse asiassa se yleisö kuulemma pillastui eniten balettitanssijoiden asustuksesta, joka oli siihen aikaan "suhteellisen" niukka - taikka siis porno ja olis varmaan vieläkin epätavallinen. sitten siihen päälle kun soitetaan jotain kummallista (kuinka moni ranskalainen oli kuullut aiemmin slaavilaista kansanmusiikkia?) slaavilaista kubistista paatosta, niin soppa oli valmis.
 
yhteiskunnan konventiot muuttuu, mutta se ei muutu, että niitä aina kumminkin on. just se mitä me ei osata tällä hetkellä edes ajatella on se mikä sitten shokeeraa; siis Toiseus, Vieraus. mitä lie kakan heittelyä, foliohattuja jne..
 
no rockistakaan ei voi puhua yhtenäisenä kenttänä ollenkaan - ei ole voinut enää vuosikymmeniin. se on niin pirstaleitunut, että se on enemmän tällainen kattotermi - tosin aika hyödyllinen sellainen. onhan niissäkin touhuissa kaikenmaailman shokeeraamista ja avantgardismia harrastettu; ääriesimerkkeinä itsensäviiltely, ulosteilla töhriminen, masturbaatio jne.. mut et onko se sit suoraan enää sen musan shokeeraavuutta? tietty musiikillisestikin saatetaan puhua jostain tärypora kymmenen säröpedaalin läpi -osastosta, et kyllä sekin järkyttää tai järkytti ainakin tai pelotti, en tiedä. rockissa lähivuosikymmeninä tuo touhu alkoi esim. haarautua tonne performanssitaiteen puolelle jossa kaikki nää taiteenrajat alkaa hämärtyä. tai onko se nyt enää sitten rockia vai mitä helvettiä se on? esim. joku muusikko voi olla alottanut soittamaan rock-bändeissä ja sitten innostunut jostain stockhausenista ja nauhamusiikista tai jotain, en tiedä. niin, et missä mielessä se on sitten rockia mitä se tekee? tai pyrkiikö ne sillä edes mihinkään "uuteen" välttämättä? mä en suoraan sanottuna oikein tiedä, koska musta se skene on niin hämmentävä, et oon seurannu sitä lähinnä melko etäältä hivenen huvittuneena. kukin tyylillään tietty ja on hienoa, että joku masturboi lavalla ja heittelee ulosteita yleisöön, tottakai, thumbs up, bro. on sitä itekin tullu jotain perseiltyä ja herätettyä hämmennystä ja paheksuntaa sillä osastolla. hienoa. o/
 
Taidemusiikin nykyhetkeä on tosin vaikeampi tarkastella suhteessa historiaan, koska kehitys on ollut siinä niin paljon hitaampaa kuin rockissa. Jos jossain 600 vuodessa ollaan tultu edellä kuvailemaani tilanteeseen, niin rockissa sama on saavutettu kymmenen kertaa lyhyemmässä ajassa. Jos siitä nykytilanteesta nyt minkäänlaista yksimielisyyttä edes onkaan, mutta ainakin asiasta täälläkin sen verran keskustellaan että ei se ihan tuulesta temmattua liene.
 
niin no se on taas mitä termillä "rock" tarkoittaa. kyllä joku radiorock on aika pirun konservatiivistä, lainaa useimmiten ihan tonaalisuuden perussoinnuista totaalisesti. vähän bluesia sekaan...et onhan se harmonisesti periaatteessa yli sata vuotta vanhaa jazz/bluesista tuttua. hyvin hyvin harva rock-muusikko siitä kovin edemmäs menee.
 
tää keskustelu on mielenkiintoista, mutta ongelma on justiinsa se, että nää termit on niin älyttömän häilyviä ja hankalia. kaikista "itsestäänselvimmät" ja helpoimmat käsitteet on usein just niitä vaikeimpia avata. mitä tarkoittaa "uusi" tai "rock" tmv?

heitetäänpä tähän väliin vähän melko atonaalista rockia kun tuli tästä puheenaiheesta mieleen - tosin onhan tääkin jo 20 vuotta vanha levy:
https://www.youtube.com/watch?v=V5VLhwR4Y14

TRAUM: ei. ihmiset ymmärtää nämä asiat eri tavoin riippuen omista lähtökohdista. ei ole ollenkaan itsestäänselvää mitä joku tarkoittaa termillä "uusi", se on genre- ja tyylikohtaista.
 
No mutta kun sä huomautat että "mitään ei synny tyhjästä", niin olettaisin sen olevan kohtalaisen selvää niiden keskuudessa jotka nyt musiikista ja sen kehityksestä jotain ymmärtää. Siksi uskalsin käyttää sanaa "uusi", siis siinä mielessä kuin mikä esim. jossain taidemusiikin tyylikaudessa on "uutta" verrattuna edellisiin tyylikausiin. Ei tehdä tästä asiasta nyt sen vaikeampaa kuin se on. :)
 
en mä ole niin varma, että näin on. mun käsitys tästä taas on se, että länsimaisessa musiikissa on ollut lukuisia "vallankumouksia" aina keskiajoista lähtien. sitä aiemmasta musiikista mä en ylipäätään tiedä niin paljoa, että olisin jäävi sanomaan. voi varmaankin kyllä sanoa, että muutos on tosiaan ollut hitaampaa aiemmin, mutta kyllä mä näen jonkinlaisen murtumispisteen jossain keskiaikaisesta musiikista wieniläisklassismiin siirryttäessä...koko tonaalisuuden esiinmurtuminen näyttäisi olevan verrattain iso muutos aiempaan joka oli pitkälti modaalista musiikkia ja pohjautui erilaiseen viritykseen jne..
 
Ehkä, mutta mun ei nyt ollut tarkoitus käsitellä tuota kaikkea noin yksityiskohtaisesti. Totesin vaan että näen yhtymäkohtia taidemusiikin nykykentässä verrattuna siihen mitä esim. tässäkin ketjussa on rockista todettu. Se oli se pihvi, eikä se tässä sen selvemmäksi ainakaan muutu sillä että tartutaan termeihin ja yksityiskohtiin ja laajennetaan ne omiksi keskusteluikseen, etenkin kun taidemusiikki ei tähän ketjuun oikeastaan kuulu lainkaan enkä välittäisi jatkaa muiden häiritsemistä sinänsä mielenkiintoisella offtopicilla.
 
yhteiskunnan konventiot muuttuu, mutta se ei muutu, että niitä aina kumminkin on. just se mitä me ei osata tällä hetkellä edes ajatella on se mikä sitten shokeeraa; siis Toiseus, Vieraus. mitä lie kakan heittelyä, foliohattuja jne..
 
Se on kyllä totta, ja siksi otinkin puheeksi tuon taidemusiikin hitaan kehityksen verrattuna rockiin, koska todennäköisesti näitäkin asioita on paljon helpompi tarkastella joskus 200 vuoden päästä, kun on jonkunlainen perspektiivi asiaan ja ollaan keksitty hienot tyylisuuntatermit joilla voidaan kuvata näitä vuosituhannen vaihteen aikoja. Toivoisin kyllä että se musiikin shokeeraavuus tulisi jostain muusta kuin ulkomusiikillisista asioista.

sellisti: No mutta kun sä huomautat että "mitään ei synny tyhjästä", niin olettaisin sen olevan kohtalaisen selvää niiden keskuudessa jotka nyt musiikista ja sen kehityksestä jotain ymmärtää. Siksi uskalsin käyttää sanaa "uusi", siis siinä mielessä kuin mikä esim. jossain taidemusiikin tyylikaudessa on "uutta" verrattuna edellisiin tyylikausiin. Ei tehdä tästä asiasta nyt sen vaikeampaa kuin se on. :)
 
ok, mä en yleensä halua olettaa ihmisten ajatuksista paljon mitään.
 

 
Ehkä, mutta mun ei nyt ollut tarkoitus käsitellä tuota kaikkea noin yksityiskohtaisesti. Totesin vaan että näen yhtymäkohtia taidemusiikin nykykentässä verrattuna siihen mitä esim. tässäkin ketjussa on rockista todettu.
 
eikös tässä ole todettu yhtä sun toista ja toisilleen vastakkaisiakin näkemyksiä?
 
Se oli se pihvi, eikä se tässä sen selvemmäksi ainakaan muutu sillä että tartutaan termeihin ja yksityiskohtiin ja laajennetaan ne omiksi keskusteluikseen, etenkin kun taidemusiikki ei tähän ketjuun oikeastaan kuulu lainkaan enkä välittäisi jatkaa muiden häiritsemistä sinänsä mielenkiintoisella offtopicilla.
 
no ei mutta eihän kyse ole mistään yksityiskohdista, vaan just siitä mistä tässä ketjussa on kyse: mikä on rock-musiikin tulevaisuus ja suunta ja missä mielessä se heijastelee jotain mitä on tapahtunut aiemmin. jos aikoo käydä ihmisten kanssa keskustelua, niin ei ole ollenkaan yksityiskohtiin takertumista selvittää mitä he tarkoittavat käyttäessään tiettyjä termejä, että tajuaa mitä he ylipäänsä sanovat.
 
kyllä minun mielestä rock-keskustelussa voi täysin aiheellisesta käsitellä myös ns. taidemusiikkia, koska niissähän on tiettyjä yhtymäkohtia; otetaan nyt vaikka minimalismi ja rock. siitä hommasta on ihan tietoisesti lainattu rock-musiikkin ja toisaalta minimalismi alun perin lainasi mm. jazzista ja rockista.
 
sitä paitsi keskustelu nyt ylipäänsä rönsyilee vähän sinne tänne jos se on kiinnostavaa ja luovaa. en ymmärrä miksi sitä pitää väkisin jotenkin rajata ja rajoittaa johonkin pieneen lokeroon. mitä väliä sillä on? asioista tulee kaikenlaisia mielleyhtymiä jotka voi olla merkityksellisiä tai ehkä ei, mut so not?
 
eri asia olis jos joku alkais yhtäkkiä selittää jostain täysin randomista tyyliin "maaseudun tulevaisuuskehitysriihen vuosikatsausraportti vuodelta 1972".
 
Se on kyllä totta, ja siksi otinkin puheeksi tuon taidemusiikin hitaan kehityksen verrattuna rockiin, koska todennäköisesti näitäkin asioita on paljon helpompi tarkastella joskus 200 vuoden päästä, kun on jonkunlainen perspektiivi asiaan ja ollaan keksitty hienot tyylisuuntatermit joilla voidaan kuvata näitä vuosituhannen vaihteen aikoja. Toivoisin kyllä että se musiikin shokeeraavuus tulisi jostain muusta kuin ulkomusiikillisista asioista.
 
no mä taas yritin kyseenalaistaa rockin nopeaa kehitystä. aika vanhoihin konventioihin se lopulta perustuu. se riippuu taas, että mitä piirteitä siinä haluaa tarkastella. jos vaikka haluaa tutkia harmonioita niin varmaan 99.9999999999% siitä on edelleen jotain täysin tonaalisia perustehoja ja kolmi- tai korkeintaan nelisointuharmonioita. korkeintaan siitä poiketaan ehkä modaalisuuteen ja blues-säveliin sitten.
 
ehkä se kehitys on pikemminkin tapahtunut teknologisella tasolla, siis esim. saundien suhteen, koska nimenomaan elektroninen musiikki on kehittynyt 1900-luvulla räjähdysmäisesti...tai no niin onhan sekin jo 100 vuotta vanha juttu...mutta ehkä rockin saralla erityisesti tämä uusien elektronisten äänimaailmojen esiintulo on ollut vahvinta; se on nimenomaan ollut se kenttä johon teknologian kehitys on heijastunut kaupallisten äänitysstudioiden myötä, mutta tietty samassa yhteydessä voidaan sitten puhua muistakin ns. populaarimusiikin tyyleistä joihin se kehitys on vaikuttanut eri tavoin, kuten pop, disko, techno, dance yms. yms..

tosiaan mä sanoisin kyllä, että itse asiassa nykytaidemusiikki on paljon vähemmän konventionaalista kuin rock joka perustuu hirvittävän vanhoihin ja suorastaan kaavamaisiin rakenteisiin. siis ihan jos otetaan blues I-IV-V kierto ja blues sävelet ja sitten sitä lähinnä laajennetaan muilla tonaalisen musiikin perustehoilla. ei se yleensä kauhean paljon siitä kauemmas mene, mutta tietty noissakin rajoissa on yllättävän paljon liikkumavaraa. heti jos mennään noista raameista vähänkin ulos, niin puhutaan jo useimmiten marginaalisista rock-ilmiöistä. et mainstreamissa "erikoisemmat" bändit kuten joku pink floyd on itse asiassa harmonisesti hyvinkin konservatiivista, aika pitkälti perinteisissä jazzin konventioissa mennään.
 
mä en tiedä itse asiassa lasketaanko sitten proge-bändejä miten mainstreamiksi tai onko sillä tän aiheen kannalta merkitystä. mä itse näen, että proge ilmiönä on mainstream, mutta oikeastaan yksittäisistä bändeistä on vaikea mainita sellaisia jotka olis mainstream. joka tapauksessa ehkä rajuinta kamaa sillä osastolla on ollut king crimson...mutta sekin on nykytaidemusiikkiin verrattuna ei mitenkään uutta. yleensä proge laajensi palettia ehkä eniten saundien suhteen, et alettiin käyttää syntikoita, efektejä ja tietenkin sähkökitaran soittotaso nousi. harmonisesti ja melodisesti touhua laajennettiin lisää modaalisuuden suuntaan ja poimittiin ehkä harvakseltaan jotain asteikoita nykytaidemusiikista: kokosävel, 8-sävel, ylinouseva yms. asteikoita, mutta sehän oli jo muualla ihan vanha juttu. ei siellä paljon muuta "uutta" kuulu. yksittäisiä hahmoja on sitten joku zappa joka kyllä lainasi schönbergiltä ja vareselta mut nekin oli tosiaan taidemusiikin juttuja ja vuosikymmeniä vanhoja asioita.
 
80 -luvulla oikeastaan vois sanoa, että alkoi ihan oikeasti tulla bändejä, joista vois sanoa, että ne oli atonaalisia. se oli tämä koko punk- ja metal- juttu joka jotenkin oudosti johti siihen, vaikka en usko, että se oli yleensä yhtään tiedostettua tai tietoista. se nyt vaan jotenkin sattui kehittymään siihen suuntaan. tuli lisää meteliä ja hälyä ja säröä. mun mielestä joku slayer on aina kuulostanut jossain määrin atonaaliselle.
 
ehkä "rajuin" mainstreamia koskevin bändi on lähiaikoina sikäli ollut joku radiohead enkä tarkoita sitä alkuaikojen kamaa, vaan jostain ok computerista lähtien. lähinnä tosiaan rockissa se muutos on koskenut SAUNDEJA, mun mielestä. saa toki olla eri mieltä.
 
nykytaidemusiikista löytyy harmonisesti ja melodisesti paaaljon hurjempaa kamaa.

TRAUM: eikös tässä ole todettu yhtä sun toista ja toisilleen vastakkaisiakin näkemyksiä?
 
On on. Tarkennetaan siis että yhtäläisyys tuli mieleen muutamasta viestistä (mm. siitä jota lainasin), joissa todettiin rockista että vaikea on nuorten enää löytää sellaista musiikkia joka heidän vanhempiaan eli meidän ikäluokkaamme järkyttäisi, ja että tuntuu siltä kuin konstit olisi jo käytetty.
 
no ei mutta eihän kyse ole mistään yksityiskohdista, vaan just siitä mistä tässä ketjussa on kyse: mikä on rock-musiikin tulevaisuus ja suunta ja missä mielessä se heijastelee jotain mitä on tapahtunut aiemmin. jos aikoo käydä ihmisten kanssa keskustelua, niin ei ole ollenkaan yksityiskohtiin takertumista selvittää mitä he tarkoittavat käyttäessään tiettyjä termejä, että tajuaa mitä he ylipäänsä sanovat.
 
No "uusi"-termi varmaan selvisi, "rock"-termiä mä en ole pyrkinytkään tässä määrittelemään muuten kuin yläkäsitteenä (kuten aika harva muukaan tässä ketjussa). Yksityiskohtiin takertumisella tarkoitin sitä, että jos taidemusiikin historiassa on sun mielestä jotain erilaista kuin mitä olen tässä kirjoittanut, niin voidaan sitä keskustelua jatkaa vaikka yksityisviesteillä, koska se väittely ei ole tämän ketjun aiheen kannalta olennaista.
 
kyllä minun mielestä rock-keskustelussa voi täysin aiheellisesta käsitellä myös ns. taidemusiikkia, koska niissähän on tiettyjä yhtymäkohtia; otetaan nyt vaikka minimalismi ja rock. siitä hommasta on ihan tietoisesti lainattu rock-musiikkin ja toisaalta minimalismi alun perin lainasi mm. jazzista ja rockista.
 
sitä paitsi keskustelu nyt ylipäänsä rönsyilee vähän sinne tänne jos se on kiinnostavaa ja luovaa. en ymmärrä miksi sitä pitää väkisin jotenkin rajata ja rajoittaa johonkin pieneen lokeroon. mitä väliä sillä on? asioista tulee kaikenlaisia mielleyhtymiä jotka voi olla merkityksellisiä tai ehkä ei, mut so not?
 
No periaatteessa tietysti joo. Veikkaan vaan että hirveen moni muu ei nyt välttämättä välitä vetää taidemusiikkia mukaan tähän ketjuun, eikä mun ollut tarkoitus tuoda sitä mitenkään pysyväksi osaksi aiheen käsittelyä, kunhan mainitsin offtopicina asian joka tuli mieleen. Jos muut haluavat siitä jatkaa, niin kaikin mokomin.
 
no mä taas yritin kyseenalaistaa rockin nopeaa kehitystä.
 
Onhan se nopeaa ollut taidemusiikkin verrattuna, jos molempien kohdilla käydään nyt keskustelua siitä että onko keinot jo käytetty ja tuleeko enää uutta. Toisen kohdalla siihen meni 600 vuotta, toisen kohdalla 60. Se oli ideana siinä.

sellisti: On on. Tarkennetaan siis että yhtäläisyys tuli mieleen muutamasta viestistä (mm. siitä jota lainasin), joissa todettiin rockista että vaikea on nuorten enää löytää sellaista musiikkia joka heidän vanhempiaan eli meidän ikäluokkaamme järkyttäisi, ja että tuntuu siltä kuin konstit olisi jo käytetty.
 
musta tuntuu, että se rockin järkyttävyys oli aikoinaan lähinnä siinä ilmaisussa, joka poikkesi klassisesta ihanteesta niin roisisti, että on ookoo kiljua ja rääkyä ja riehua, että saundien ei tarvitse olla puhtaat, kliinit ja nätit. mutta muutoin hyvin konventionaalistahan se oli. se ehkä vaan myytiin ja "faceliftattiin" uusilla saundeilla "rock-vallankumouksena". mä luulen, että siinä järkytti myös lähinnä se konteksti, että sitä tuupattiin massamedioista ulos yleiseen tietoisuuteen - massaviihteeksi. "miten tällaista voidaan näyttää TV:SSÄ??!1" tavallaan se oli siis tekaistu juttu, tietyssä mielessä. vallankumous myy.
 
rakenteellisestikin 99.9999% rockista noudattaa jotain A B A B A B C A tyyppistä muotoa. se on lähes aina sama.
 
aika penseästi rock touhuissa suhtaudutaan mihinkään mikä menee noiden konventioiden yli, että se on "teennäistä", "liian vaikeaa", "runkkausta" tmv.. nimenomaan yksinkertaisuus on ihan ylpeyden aihe, että voidaan tehdä musaa periaatteessa parilla kolmella soinnulla; johto kiinni ja avot! se on ihan erilaista ajattelua kuin taidemusiikissa.
 
No periaatteessa tietysti joo. Veikkaan vaan että hirveen moni muu ei nyt välttämättä välitä vetää taidemusiikkia mukaan tähän ketjuun, eikä mun ollut tarkoitus tuoda sitä mitenkään pysyväksi osaksi aiheen käsittelyä, kunhan mainitsin offtopicina asian joka tuli mieleen. Jos muut haluavat siitä jatkaa, niin kaikin mokomin.
 
no mut minusta se oli ihan kiinnostava tuoda esiin, jos rockia tarkastellaan kokonaisuutena. enemmistö voi painua pyllyyn...
 

 
Onhan se nopeaa ollut taidemusiikkin verrattuna, jos molempien kohdilla käydään nyt keskustelua siitä että onko keinot jo käytetty ja tuleeko enää uutta. Toisen kohdalla siihen meni 600 vuotta, toisen kohdalla 60. Se oli ideana siinä.
 
eli mikä siinä on sitten ollut nopeaa? mä olen tässä esittänyt vasta-argumentteja näkemyksellesi. "onhan se nopeaa ollut" ei ole argumentti. miten niin? missä mielessä?
 
no siis ei tietenkään ole käytetty kaikkia keinoja. "uusi" syntyy vanhaa yhdistelemällä. mikä nyt ylipäänsä missään musiikissa on sitten sitä uutta?
 
tää ei ole missään mielessä kuittailua tai mitään, vaan pelkkä ystävällinen ehdotus, ihan vaan et btw, että jos tämä aihe kiinnostaa, niin rockin historiasta on kirjoitettu paljon ja jonkin verran löytyy myös sellaista kamaa, joka keskittyy musiikillisiin seikkoihin. kirjastotietokannoista voi selata opinnäytteitä ymv..

tässä on mun näkemys rockin tulevaisuudesta:
 
ns. mainstream kama fuusioituu enemmän ja enemmän kaupallisen popin, räpin, tanssimusiikin ja elektronisen musiikin kanssa. tavallaan se osittain katoaa ja muuntuu osaksi näitä tyylejä, niiden alagenreksi. ehkä tätä voisi nimittää joksikin laajaksi elektro-pop haaraksi.
 
sitten toisaalta se jatkaa pirstaloitumistaan erilaisiin marginaalimpiin alatyyleihin, jotka ammentaa vaikutteita laajalti globaalisti eri tyyleistä; nämä alatyylit muodostaa totaalisen sekameteli sopan. se voi olla ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä jostain taiwaninkielisestä folk rockista avantgardistiseen noise perseilyyn.
 
sitten on "perinteisempi" homma joka nimenomaan pyrkii säilyttämään "true" rockin, eli ammentaa edelleen bluesista ja haluaa pitää sen ytimenään ja suhtautuu muihin tyyleihin konservatiivisen varovaisesti, mutta kuitenkin jossain määrin hitaammin fuusioituen myös muiden tyylien kanssa.
 
viimeisenä mainitsisin kaiken, joka on jossain näiden raja-aitojen välimaastossa.
 
todella häilyvä esitys, mutta en jaksa sen tarkemmin selittää...näin mä näkisin päälinjat. itselleni kolahtaa eniten selkeästi tämä "avantgardistinen perseily" osasto...tai no miksei myöskin taiwanilainen folk rock. mä voisin olla maailman ensimmäinen taiwaninkielinen folk rock-artisti joka ei puhu sanaakaan taiwania...

TRAUM: aika penseästi rock touhuissa suhtaudutaan mihinkään mikä menee noiden konventioiden yli, että se on "teennäistä", "liian vaikeaa", "runkkausta" tmv.. nimenomaan yksinkertaisuus on ihan ylpeyden aihe, että voidaan tehdä musaa periaatteessa parilla kolmella soinnulla; johto kiinni ja avot! se on ihan erilaista ajattelua kuin taidemusiikissa.
 
Tekijäpuolella varmasti joo, vaikka onhan esim. minimalismissa vähän samansuuntaista tavoitetta. Mutta kyllähän taidemusiikissakin yleisön puolella ikävän paljon on sitä ajattelua, että uutta musiikkia ei lähdetä kuuntelemaan, koska lähtökohtaisesti oletetaan ettei sitä ymmärretä, eikä siitä silloin voi nauttia. On niitä jotka suorastaan loukkaantuvat henkilökohtaisesti jos kaupunginorkesteri soittaakin jotain mikä ei leijaile ihanasti tajuntaan niin kuin ne viimeviikkoiset Beethoven ja Tshaikovski.
 
no mut minusta se oli ihan kiinnostava tuoda esiin, jos rockia tarkastellaan kokonaisuutena. enemmistö voi painua pyllyyn...
 
No hyvä jos näin, en tuota nyt ajatellut yhtään sen syvällisemmin ennen kirjoittamista. Tuli vain tuollainen yhtäläisyys mieleen jonkun kommentista.
 
eli mikä siinä on sitten ollut nopeaa? mä olen tässä esittänyt vasta-argumentteja näkemyksellesi. "onhan se nopeaa ollut" ei ole argumentti. miten niin? missä mielessä?
 
No "kehitys" on nyt taas varmaan väärä termi tässä. En mä puhu siitä itse musiikin sisällöstä niinkään. Se mitä yritän ilmaista on, että rockissa on paljon taidemusiikkia lyhyemmässä ajassa tultu siihen tilanteeseen että edes keskustellaan tosissaan onko rockilla enää uutta annettavaa. Klasarilla siihen meni satoja vuosia, rockilla kymmeniä. Siihen en ole ottanut kantaa, onko annettavaa vaiko eikö. Ja tämäkään ei sen hedelmällisemmin liity itse asiaan, mainitsin sen vaan sivuhuomautuksena todetessani, että taidemusiikin tätä hetkeä on hankalampi arvioida, kun sen aikajana on niin paljon laajempi ja tyylikaudet pitkäkestoisempia. Toisin sanoen taas saatiin aika paljon palstatilaa menemään yhteen epäolennaiseen yksityiskohtaan tarttumalla. Mutta oma vika, pitäis varmaan olla selkeämpi ulosantinsa kanssa.
 
no siis ei tietenkään ole käytetty kaikkia keinoja. "uusi" syntyy vanhaa yhdistelemällä. mikä nyt ylipäänsä missään musiikissa on sitten sitä uutta?
 
Ei nyt palata enää alkuun. Ollaan varmaan tuosta saavutettu jo yksimielisyys.
 
tää ei ole missään mielessä kuittailua tai mitään, vaan pelkkä ystävällinen ehdotus, ihan vaan et btw, että jos tämä aihe kiinnostaa, niin rockin historiasta on kirjoitettu paljon ja jonkin verran löytyy myös sellaista kamaa, joka keskittyy musiikillisiin seikkoihin. kirjastotietokannoista voi selata opinnäytteitä ymv..
 
Joo, mä en väitä olevani mitenkään kattavasti perillä rockin historiasta. Yritän nyt vain yhtä omassa päässäni herännyttä yksinkertaista ajatusta tuoda esille, enkä arvannut että vaatisi näin perusteellisen selvitystyön ennen kuin saisin pointtini esiin. Koska tämä todennäköisesti vain sotkee muuta keskustelua, niin antaapa jo olla.
 
E. Edittiä koska kirotusvireitä.

Mutta mutta - minun nähdäkseni Cheek, kuitenkin, ja Manowar aiheuttivat jonkinasteisen paheksunnan aallon viime kesänä. Ulkomusiikillisen, kyllä, mutta kuitenkin. Edelleen näkisin, että tällä hetkellä rajojen venyttelyä ei voi tehdä shokeeraamalla, älyllisellä vaikeudellakin se on vaikeaa, mutta menemällä sinne, mikä täyttää "tyhmäksi" ja "mauttomaksi" määriteltyjen kriteerit voi kulttuuriväen raiteiltaan joutumisesta päätellä, että niillä suunnilla täytyy olla rajoja, joita voisi koetella ja venyttää.
 
Itseäni myös mietityttää se, että uudesta, avantgardesta ja modernista on tullut genre, tai genrejä, joiden sisällä itseasiassa varsin turvallisin työvälinen ja rajoja haastamatta saatetaan operoida.

Askr: menemällä sinne, mikä täyttää "tyhmäksi" ja "mauttomaksi" määriteltyjen kriteerit voi kulttuuriväen raiteiltaan joutumisesta päätellä, että niillä suunnilla täytyy olla rajoja, joita voisi koetella ja venyttää.
 
Toisaalta joskus sikailu on vain sikailua, ei taiteen uudistamista.

Jep, onhan PV:llä pöpelikköön ajaminen tavallaan performanssi, mutta ketä kiinnostaa?

Kärpäsruoska: Toisaalta joskus sikailu on vain sikailua, ei taiteen uudistamista.
 
Sehän on ihan kiinni siitä, kuka sattuu määrittelemään. Rokki vaan on lopulta niin ahdas karsina, että rajat tulevat äkkiä vastaan. Tai ainakin äkkiseltään siltä tuntuu...
 
Milloin mahtoi olla hetki, jolloin rokin olemus saavutti rokkimaisuuden huipun, jos nyt ollaan alamäessä? Vai onko moinen yksinkertaistus edes mahdollinen? Ei taida olla.
Mutta määriteltiinhän se kuolinhetkikin jo =)

sellisti: Tekijäpuolella varmasti joo, vaikka onhan esim. minimalismissa vähän samansuuntaista tavoitetta. Mutta kyllähän taidemusiikissakin yleisön puolella ikävän paljon on sitä ajattelua, että uutta musiikkia ei lähdetä kuuntelemaan, koska lähtökohtaisesti oletetaan ettei sitä ymmärretä, eikä siitä silloin voi nauttia. On niitä jotka suorastaan loukkaantuvat henkilökohtaisesti jos kaupunginorkesteri soittaakin jotain mikä ei leijaile ihanasti tajuntaan niin kuin ne viimeviikkoiset Beethoven ja Tshaikovski.
 
en varsinaisesti tarkoittanut konservatiivisuutta sinällään, vaan että rock puolella usein yksinkertaisuutta pidetään hyveenä kun taidemusassa sitä pidetään yleensä monotonisuutena, rajoitteisuutena jne. ja tietty pointtinsa silläkin.
 
No "kehitys" on nyt taas varmaan väärä termi tässä. En mä puhu siitä itse musiikin sisällöstä niinkään. Se mitä yritän ilmaista on, että rockissa on paljon taidemusiikkia lyhyemmässä ajassa tultu siihen tilanteeseen että edes keskustellaan tosissaan onko rockilla enää uutta annettavaa. Klasarilla siihen meni satoja vuosia, rockilla kymmeniä.
 
mä vasta suoraan sanottuna nyt ymmärrän mitä sä tarkoitit kun avasit sen tässä. aiemmin mä en päässyt sisälle siihen mitä tarkoitat. en oikein osaa sanoa tuohon pointtiin mitään...ehkä tällaista keskustelua on käyty aina aika ajoin? en mä oikein sanoisi, että tuo keskustelu liittyy rockin kehityskaareen, vaan pikemminkin modernistiseen ajatteluun kautta koko yhteiskunnan; rokkarit poimi näitä pohdintoja varmaankin taidemusiikin ja nykytaiteen puolelta. eikä oikein voi sanoa, että rock musiikki alkoi tyhjästä 60 vuotta sitten. silloin vaan keksittiin se termi, mutta sen musan konventiot pohjautuu aiempaan.
 
Joo, mä en väitä olevani mitenkään kattavasti perillä rockin historiasta. Yritän nyt vain yhtä omassa päässäni herännyttä yksinkertaista ajatusta tuoda esille, enkä arvannut että vaatisi näin perusteellisen selvitystyön ennen kuin saisin pointtini esiin. Koska tämä todennäköisesti vain sotkee muuta keskustelua, niin antaapa jo olla.
 
no sillä mä justiinsa kysyin kun en päässyt sisään siihen mistä näkökulmasta ja mistä tarkalleen ottaen puhut.

GiovanniDiRondo: Vuonna 1973 ?
 
Ei, kyllä rock oli huipussaan 1971.

TRAUM: en varsinaisesti tarkoittanut konservatiivisuutta sinällään, vaan että rock puolella usein yksinkertaisuutta pidetään hyveenä kun taidemusassa sitä pidetään yleensä monotonisuutena, rajoitteisuutena jne. ja tietty pointtinsa silläkin.
 
Joo... riippuu varmaan vähän tyylikaudesta/genrestäkin, mutta yleisesti ottaen pitänee paikkansa.
 
mä vasta suoraan sanottuna nyt ymmärrän mitä sä tarkoitit kun avasit sen tässä. aiemmin mä en päässyt sisälle siihen mitä tarkoitat. en oikein osaa sanoa tuohon pointtiin mitään...ehkä tällaista keskustelua on käyty aina aika ajoin? en mä oikein sanoisi, että tuo keskustelu liittyy rockin kehityskaareen
 
Jep, se "kehitys" oli väärä termi. Kuten jo sanoin, tuo lähti liikkeellekin sinänsä aiheeseen liittymättömästä sivulauseesta, joka ei ollut sellaisenaan mikään pointti eikä sen ollut tarkoitus viedä keskustelua uusille urille, joten ei siihen kannattane nyt enempää porautua.
 
eikä oikein voi sanoa, että rock musiikki alkoi tyhjästä 60 vuotta sitten.
 
Tuota ajatusta se mun kommentti ei toki sisältänytkään. Tää pointti lienee nyt muutenkin käyty läpi riittävän moneen kertaan.

Askr: Mutta mutta - minun nähdäkseni Cheek, kuitenkin, ja Manowar aiheuttivat jonkinasteisen paheksunnan aallon viime kesänä.
 
Heh, Manowaria luukuttamalla kiusasin jo omia vanhempiani ja nyt voisin ikäni puolesta olla jo vaikka isoisä.
 
EDIT: Omilta lapsilta kyllä voi edelleen Manowarilla saada paheksuntaa. Cheekin kanssa homma päinvastoin.

https://www.youtube.com/watch?v=QOexw4cXfoY
 
Mitäs raati on mieltä Nothingista? Ketjuhan tuolle jo oli, mut kuitenkin