Yleistä keskustelua musiikista ›

sellisti: http://4.bp.blogspot.com/-s8NtxG5ba … 600/cassette-tape-and-pencil-li.jpg
 
Hymyilyttää...

Itsellänikin purkautui pari nauhaa kun yksi dekeistäni oli rikki. Korjautin sen alan liikkeessä ja oli vähän turhan kallista, mutta toisaalta soitin oli pappani lahjoittamana ja sain samana päivänä tiedon yliopistoon pääsystä, joten tuli se laitatettua kuntoon. Nyt on toiminut mainiosti ja vanhatkin nauhat soi hyvin.

sub zero: verrattuna vinyyleihin, mulla ei kyllä kasettien kanssa ollu oikeestaan mitään ongelmia.
 
alkuperäinen sonyn walkman vuodelta 1978, mukana näyttäis olevan mikrofoni ja omat volumesäätimet leftille ja rightille
http://www.sonyinsider.com/wp-content/uploads/2009/07/tpsl2.png
 
kasaridesign
http://www.weblogsinc.com/common/im … 529185330486.JPG?0.7686325927816551
 
Tuli mieleen, että mun eno ei tiennyt, että sen Ladassa oli kasettisoitin, ennen kuin mun isi sano sille. No, aika piilossahan ne on.
 

 
En muista missä yhteydessä, mutta luin myöhemmin, että oli raidoaaltojakin pitkin lähetetty tietokoneohjelmia Suomessa, että pysty nauhottamaan itselleen tietokoneohjelman radiosta
 
Kasetteja itselläni on tällä hetkellä vain Human Leaguen Dare!, Ultravoxin Vienna, Raptorin Moe! ja Steve Vain Passion & Warfare
 
Joskus kasarilla oli joku radio-ohjelma, jossa käsiteltiin tietokoneasioita. Silloin oli Commodore 64 ja Spectravideo-tietsikoiden kulta-aikaa ja tässä ohjelmassa lähetettiin toisessa stereokanavassa softaa - sellaista piipitystä - ja toiselta tuli puhetta. Itsekin latasin Spectravideoon ohjelmia siten, että kasettidekissä "puhekanava" oli nollilla ja "datakanava" täysillä. Ne ohjelmat kerrottiin jo etukäteen, joten osasi päästää pausen juuri oikealla kohdalla. Yleensä Commodorelle oli enemmän ohjelmia eikä ne softat monesti toimineetkaan, jos ei hieman editoinut. Tosin se saattoi johtua tästä radiolähetyksestäkin. Itse sai myös lähettää omia tekeleitä jakoon, jos halusi ja ne pääsivät läpi.
 
Muistan vielä, miten jotkut ihmettelivät koko ohjelmaa, jossa oli tämä häiritsevä piippailu. Mononahan sitä oli pakko kuunnella. Stereoissa sen sai sentään hiljaiseksi.

Mulla opelissa kasettisoitin vielä kun en ole ehtinyt vaihtamaan cd-soitinta vielä. Olen nyt viimeaikoina viikatteen kymijoen lauttureita kuunnellut. Ihan saatanan epäsopiva nauha määrä siinä kassussa. Kun A-puoli loppuu niin hiljaisuutta jatkuu ihan saatanan kauan. Ja kun b-puoli lopulta alkaa niin hiljaisuutta on ihan älyttömästi kunnes oi, pimeys alkaa. En tiedä onko joku virhe mutta luulisi, että toi b-puolen alun hiljaisuus kuuluisi sinne loppuun. Plus kasetissa on vielä yläosassa kiinni ne muovin palat, eli sille voi haluttessaa nauhoittaa. Yleensä niitä ei ostokaseteissa enää ole. Plus kannen sarana on mennyt paskaksi. Huonoa laatua mielestäni vaikka huonoa musiikillista hetkeä ei olekkaan. Unholan urut -kasetti on myös soinut autossa paljon ja siinä ei ole mitään tällaisia ongelmia. Muista viikatteen kaseteista ei kokemusta. Marraskuun lauluja 2:n löytyisi kanssamutta on muoveissa enkä raaski avata.

Yallup: Joskus kasarilla oli joku radio-ohjelma, jossa käsiteltiin tietokoneasioita. Silloin oli Commodore 64 ja Spectravideo-tietsikoiden kulta-aikaa ja tässä ohjelmassa lähetettiin toisessa stereokanavassa softaa - sellaista piipitystä - ja toiselta tuli puhetta.
 
Tuossa näköjään:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkel … _mummollekin_76616.html#media=76643
 
Valitettavasti ovat unohtaneet tuosta koko Spectravideon. Tällä MSX:n edeltäjällä oli kuitenkin paljon käyttäjiä Suomessa ja MSX-standardi oli suosittu maailmalla, esim Japanissa.

reaper666: Kun A-puoli loppuu niin hiljaisuutta jatkuu ihan saatanan kauan. Ja kun b-puoli lopulta alkaa niin hiljaisuutta on ihan älyttömästi kunnes oi, pimeys alkaa. En tiedä onko joku virhe mutta luulisi, että toi b-puolen alun hiljaisuus kuuluisi sinne loppuun.
 
Heh..! Mokalta vaikuttaa. Kun A-puolen biisit on saatu äänitettyä, niin on vaan käännetty kasetti ja jatkettu suoraan B-puolen biiseillä kelaamatta välillä alkuun.

onko jo mainittu, että kasettipainokset albumeista oli muuten joskus pidempiä kuin vinyylipainokset

Mun mielestä kassu soundaa paremmalta ku lp.

sub zero: onko jo mainittu, että kasettipainokset albumeista oli muuten joskus pidempiä kuin vinyylipainokset
 
Miten? Siis enemmän biisejä? Fyysisesti? itselläni kissiä ja iron maidenia kassulla sekä vinyylinä eikö niissä ole ainakaan minun muistaakseni moista.

sub zero: onko jo mainittu, että kasettipainokset albumeista oli muuten joskus pidempiä kuin vinyylipainokset
 
Niinkuin hallussani oleva Tom Tom Clubin debyyttikasetti on tuplasti pidempi. Koko levy oli äänitetty A-puolelle - ja uudestaan B-puolelle! Juju oli, että B-puolella ei ollut äänityksenestoa, joten päälle saattoi krominauhalle äänittää vaikka omat tom-tom-jamit. "Yksi puoli mitä haluat, toinen puoli mitä tahansa haluat". Interaktiivisuutta kauan ennen internettiä!

reaper666: Miten? Siis enemmän biisejä? Fyysisesti? itselläni kissiä ja iron maidenia kassulla sekä vinyylinä eikö niissä ole ainakaan minun muistaakseni moista.
 
Paino sanalla "joskus" =D

Mullakin C-kasetti oli oman musiikin talletukseen joskus nuijapoikana 90-luvulla melkein ainoa vaihtoehto. Tallensin esim. kitaransoittoa rumpukoneen avustuksella, syntikkabiisejä ja livesoittoa kavereiden kanssa. Laatu ei ollut päätä huimaava mutta eipä se haitannut.

Pentuna soiteltiin ja tehtiin joitakin "demo"-nauhoja. Siis ihan C-kasetille surkealla mikillä. Eipä ne kuulostaneet hääppöisiltä ja ne unohtuivat kelle milloinkin. Omanikin taisin äänittää yli "oikealla musiikilla". Meni jokunen vuosi, olin käynyt armeijat ja olin töissäkin. Soitteluhommat olivat jääneet taka-alalle. Otettiin pari liftarityttöä kyytiin kun oltiin menossa naapurikuntaan tanssiloihin. Meillä taisi soida automankassa sen ajan suomirokkia ja tietysti isolla.
 
Toinen tyty kaivoi kassistaan kasetin ja pyysi soittamaan. Pukkasin kasetin sisään ja ihmeteltiin, mitä kummaa meteliä tuo nyt sitten on? Pikkuhiljaa alkoi kuulostamaan tutulta - se oli yksi niistä meidän surkeista demokaseteista! Minäkin jopa lauloin yhden biisin ja olin varmaan ihan punainen. Tytöt eivät tunteneet meitä, mutta selvisi että meidän rumpalin siskon kaveri oli tämän toisen tytön sisko. Se kasetti oli jäänyt joskus näiden kotiin ja tyttö tykkäsi siitä ihan simona! Kuljetti ihan mukanaankin. Eikä edes meinannut uskoa, että minä olin tuolla kasetilla.
 
Olisin halunnut ostaa tytötä sen kasetin, mutta se ei siihen suostunut (olisin varmaan hävittänyt). Nyt kyllä harmittaa, että tuli hävitettyä ne omat.

Ennen tuli lauleltua aika paljonkin C-kasetille. Kun niitä vanhoja äänityksiä kuuntelee ne kuulostavat yllättävän hyviltä. Ehkä se johtuu siitä, että siihen aikaan ne olivat vain äänityksiä, joita tehtiin omiin arkistoihin, tavallaan kuin kirjoituksia päiväkirjaan, eikä niiden tekemisessä ollut mitään paineita. Nykyään internet tuo paineet skideille kun pitäisi erottua joukosta.

Harmittaa kun vanhat 70- ja 80-luvun kasetit ei toimi enää. Äänessä on hirveästi häipymiä ja ne ulisee kuin kiimaiset kissat. Ei voi kuunnella enää Love Show I kassua. Pentuna (80-luvulla) tuli kuunneltua sitä ihan perkeleesti. Sitä kun ei kaiken lisäksi ole koskaan julkaistu vinyylinä.
 
Ei tosin kuulu enää ne viimeiset 90-luvun nauhoituksetkaan kunnolla. Näkyisi olevan paljon ohkaisempaa nauhaa "uusissa" kaseteissa 70-lukulaisiin verrattuna.
 
Itse nauhottelin kavereilta heavy metallia mankka vastaan mankka menetelmällä. Jos halusi parempaa äänenlaatua, niin kaveri veloitti 5markkaa tupladekillä nauhoittamisesta, porsas!
Lisäksi tuli tehtyä pierukasetteja (yllätys yllätys!). Nykyään kännykän ääninauhuri on tuota tointa varten täydellinen sovellus. Kyllä tekniikka on ihanaa.

Yallup: Pentuna soiteltiin ja tehtiin joitakin "demo"-nauhoja. Siis ihan C-kasetille surkealla mikillä. Eipä ne kuulostaneet hääppöisiltä ja ne unohtuivat kelle milloinkin. Omanikin taisin äänittää yli "oikealla musiikilla". Meni jokunen vuosi, olin käynyt armeijat ja olin töissäkin. Soitteluhommat olivat jääneet taka-alalle. Otettiin pari liftarityttöä kyytiin kun oltiin menossa naapurikuntaan tanssiloihin. Meillä taisi soida automankassa sen ajan suomirokkia ja tietysti isolla.
 
Toinen tyty kaivoi kassistaan kasetin ja pyysi soittamaan. Pukkasin kasetin sisään ja ihmeteltiin, mitä kummaa meteliä tuo nyt sitten on? Pikkuhiljaa alkoi kuulostamaan tutulta - se oli yksi niistä meidän surkeista demokaseteista! Minäkin jopa lauloin yhden biisin ja olin varmaan ihan punainen. Tytöt eivät tunteneet meitä, mutta selvisi että meidän rumpalin siskon kaveri oli tämän toisen tytön sisko. Se kasetti oli jäänyt joskus näiden kotiin ja tyttö tykkäsi siitä ihan simona! Kuljetti ihan mukanaankin. Eikä edes meinannut uskoa, että minä olin tuolla kasetilla.
 
Olisin halunnut ostaa tytötä sen kasetin, mutta se ei siihen suostunut (olisin varmaan hävittänyt). Nyt kyllä harmittaa, että tuli hävitettyä ne omat.
 
Hauska tarina! :) kummassa flaksi-ketjussa jatkuu?

Kailis: Paino sanalla "joskus" =D
 
Ai onkos niitä muitakin bändejä? :D

Kai se nauha joskus purkautu uloskin mutta todellinen syy kynän käytöllehän oli se että Walkman söi ilmeisen reippaasti paristoja kelatessa joten kelaus hoidettiin mieluummin manuaalisesti kynällä. Sitten joku keksi ladattavat paristot.

reaper666: No tajuuhan tuon, että tolla kynällä kirjoitetaan esittäjän yms.nimi tuohon kasetin tarraan.
 
Näin mun 10-vuotias tytärkin järkeili kun näytin kuvan hänelle. :)