Laulaminen ›

MissSpeed: Kiitoksia Khasseralle kattavasta vastauksesta. Olen nyt hieman kiireessä joten luen viestisi tarkemmin paremmalla ajalla. Nyt kuitenkin pikaisesti kysymys kun tuli taas hämmennys hengitysharjoituksia tehdessä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=-SeSL9WdVBo
 
Tuossa videolla monimutkaistetaan hengitys
 
Korjasin.
 
Olen sittenkin varmaan ihan ensimmäisistä tunneista asti hengittänyt osittain väärin kun ei se maha tosiaan liiku eteenpäin vaan pikemminkin päinvastoin, vedän sitä jotenkin sisään.
 
Et todennäköisesti vedä sitä sisään vaan laulaessa on tunne kuin pidättelisit hengitystä, eli tuet täysin oikein. Ehkä olet ymmärtänyt että tukiessa vatsan tulisi pullottaa ulospäin? Ei, vaan sisäänhengittäessä sen tulisi täyttyä alhaalta ylös ja liikkua eteenpäin, mutta laulaessa, etenkin vaativampaa fraasia jossa täytyy tukea enemmän vatsa tuntuu vetäytyvän sisäänpäin. Johtuu osittain siitä että selän ojentajat tekevät vastatöitä ja yrittävät suoristaa rankaa, joka taas auttaa kontrolloimaan palleaa ja uloshengitystä.
 
Onpahan kumma juttu kun ei ope ole tästä sanonut mitään. Tosin ei kai se meikäläisen vatsaa katselekkaan laulaessa, mutta kuvittelisi sen kuuluvan äänessä?
 
Opettaja ei todennäköisesti sano mitään kun ei laulussa todennäköisesti esiinny virheitä. Jos nuotti seilaa, äänenvoimakkuus vaihtelee tai äänensävy vaihtuu kesken fraasin niin silloin (suurimmalla todennäköisyydellä) tuessa on tapahtunut jotain.
 
Jännä miten youtubessa eri koulukunnat ja yksittäiset sankarit selittää kaikki erillä tavalla palleahengityksen, vaikka jokainen tapa ja neuvonta tähtää kuitenkin samaan lopputulokseen: Kontrolloi pallealla ilmavirtaa, that's it. Paineensäätely on pallean ja kaulan yläpuolella olevien osien yhteistyötä. Toki nuo "cuet" eli "vinkit" auttaa (hengitä selkään, avaa kylkiluita, rintalasta koholle, "kuninkaallisen asento") mutta loppupeleissä funktio on aina sama. Mitä tarkempaa kontrollia tarvitset, sitä enemmän jännittyy pallea ja hengitystä avustavat lihakset.
 
Eli taas ennemmin kuin harjoittelemalla jännittämistä pitäis tuki harjoitella äänen tuottamisella. Jossain välissä huomaat vaan seisovasi erilaisessa asennossa. Kroppa pyrkii väkisin parempaan ja taloudellisempaan asentoon kun laulat kirkkaammin/tarkemmin/voimakkammin.

Tuesta:
 
(Ingo Titzen videoista inspiroituneena)
 
Olen nyt pari päivää treenannut tukea suht intensiivisesti laulutreenien ulkopuolella. Kun olen duunissa varastolla ja touhuilen suurimman osan päivästä yksikseni kerkeän tehdä kaikennäköstä hölmöä.
 
Mulla on kahvipillejä, siis sellasia ohuita, joiden läpi teen puhallusharjoituksia. Ne menee aikalailla samalla tavalla kuin ne ajat sitten mainitut sihinäjutut, mutta kun puhaltaa pillin läpi on suun (ja kurkun) asento parempi laulamisen kannalta.
 
Kaks eri drilliä mitä olen tykännyt tehdä:
 
#1:
- Lihasjännitys pois, rentoutus
- Nenän kautta sisäänhengitys 8s
- Ilmavirran pysäytys
- Infernaalisen luja puhallus pillin läpi 10s
- Pari tasoittavaa hengitystä pillin ulkopuolelta
- Kierto alusta
 
#2
- Lihasjännitys pois, rentoutus
- Nenän kautta sisäänhengitys 8s
- Pysäytys
- Staccato-puhalluksia pillin läpi täysiä, eli n 1s puhalluksia 1s pausseilla vaikkapa 10-15 kertaa
- Pari tasoittavaa hengitystä pillin ulkopuolelta
- kierto alusta 5 kertaa. Eli 5x10-15 toistoa näitä staccatopuhalluksia.
 
Näitä kun oon duunaillu ennen laulutreenejä tai ylipäätään ennenkuin laulaa yhtään mitään on aivan eri laulaa.
 
Olen myös tehnyt em. drillejä äänellä, ja staccatoissa esim äänellä-ilman-äänellä-ilman jne. Kannattaa kikkailla, ja varsinkin jyrätä passagioalue sileäksi pillin kanssa, siihen se on ihan huippu vehje.
 
Ja tässä, kuten kaikessa muussakin lihaskuntoharjoittelussa, on mun mielestä järkevämpi tehdä useasti freesinä kuin "kerralla puhki"-mentaliteetilla.
 
EDIT: Vielä tosta MissSpeedin jutusta tuli mieleen: Kun puhaltaa pillin läpi ei tarvi keskittyä yhtään minkään yksittäisen lihasryhmän jännittämiseen. Keskity ainoastaan puhaltamaan täysiä ja pitämään kurkunpää mieluummin matalalla kuin korkealla ettei paine ala kiristämään kurkkua. Kun keskityt puhaltamaan täysiä jännität oikeita lihaksia automaagisesti.
 
Ja "täysiä" ei meinaa räjähtävästi, vaan vähitellen voimaa lisäten. :)
 
Intonaatiosta:
 
Jos omistaa älypuhelimen niin kannattaa ehdottomasti hankkia tämä:
 
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.evilduck.musiciankit
 
Jeesaa nuotissa pysymiseen ihan sikana, ja opettaa siinä sivussa sointujen muodostamisen pianolla ja/tai kitaralla. Opettaa tunnistamaan intervallit ja opettaa pysymään rytmissä. Aivan mahtava sovellus, ja pro-versiossa voi tehdä omia drillejä niin paljon kuin haluaa. Olen harjoitellut stemmojen löytämistä ja eri äänillä nuotissa pysymistä, kun mun ongelma on että pysyn sävelessä hyvin kun laulan tummalla, peitetyllä äänellä, mutta sävel seilaa kun koettaa lisätä kompressiota/maskia tai kirkkautta ääneen.
 
Tämä sovellus on auttanut korjaamaan asian, ja nykyään osuu nuottiin vaikka käyttäisi mitä erikoistekniikoita tahansa.

Khassera:
 
Mulla on kahvipillejä, siis sellasia ohuita, joiden läpi teen puhallusharjoituksia. Ne menee aikalailla samalla tavalla kuin ne ajat sitten mainitut sihinäjutut, mutta kun puhaltaa pillin läpi on suun (ja kurkun) asento parempi laulamisen kannalta.
 
Näitä kun oon duunaillu ennen laulutreenejä tai ylipäätään ennenkuin laulaa yhtään mitään on aivan eri laulaa.
 
Kun puhaltaa pillin läpi ei tarvi keskittyä yhtään minkään yksittäisen lihasryhmän jännittämiseen.
 
...
 
Jos omistaa älypuhelimen niin kannattaa ehdottomasti hankkia tämä:
 
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.evilduck.musiciankit
 
Komppaan pillitreenejä minäkin. Jos ei pelkää itsenä nolaamista, myös autoa ajaessa voipi treenailla. On muuten sikavaikeaa saada silloin tuki oikealla tavalla mukaan. Toisin sanoen, loistavaa reeniä :)
 
Toi appsi on näköjään vain androidille? iLuurille joku vastaava olisi mukava löytää ja kokeilla, samalla nimellä ainakaan AppStoresta en löytänyt.

OPJ1974: Komppaan pillitreenejä minäkin. Jos ei pelkää itsenä nolaamista, myös autoa ajaessa voipi treenailla. On muuten sikavaikeaa saada silloin tuki oikealla tavalla mukaan. Toisin sanoen, loistavaa reeniä :)
 
Toi appsi on näköjään vain androidille? iLuurille joku vastaava olisi mukava löytää ja kokeilla, samalla nimellä ainakaan AppStoresta en löytänyt.
 
Iphonelle oli muistaakseni Perfect Pitch.
 
Jep! Mulla on suurimman osan päivästä pilli suussa ja aina sillon tällön puhaltelen siihen liukuvia skaaloja beltti- ja kevyemmällä mixillä ja ei ole koskaan tuntunut yhtä helpolta seilata rekisterien väliä.
 
Edit: näköjään perfect pitch oli ihan sukka. Löysin joskus vastaavan app storesta, ja se makso 9,90€. Toi perfect se ei ollu. Tätä androidin perfect earia on kyllä vaikea voittaa. Tässä on kaikki. :) ostin kokoversion ihan siksi että saan drillata molli ja duurikolmosia ja kakkosia ilman unisonoääniä kun ne unisonot välissä vie vaan aikaa ja flowta.

Ja sävelkorvakoe (jossa nimetään intervalleja m2,M2,m3,M3,p4,p5 harmonisesti ja peräjälkeen soitettuna) on vasta 48%... eli vielä vaatii reeniä että tunnistaa, mutta pari viikkoa sitten en tiennyt edes m2/m3 eroa. :) jos vauhti on sama niin eiköhän tän vuoden loppuun mennessä ole absoluuttinen sävelkorva tosiasia.

Näin ohimennen mainittakoon Khasseralle erittäin suuri kiitos. Todella kattavia vastauksia välillä tyhmiinkin kysymyksiin, ja puhuukin vielä asiaakin. Tullu tosi kovia vinkkejä mitä kannattaa kokeilla ja mulle ainaki ollu apua. Välillä tuntuu että on päässy jopa eteenkinpäin tässä laulamisessa.

Sarchie: Näin ohimennen mainittakoon Khasseralle erittäin suuri kiitos. Todella kattavia vastauksia välillä tyhmiinkin kysymyksiin, ja puhuukin vielä asiaakin. Tullu tosi kovia vinkkejä mitä kannattaa kokeilla ja mulle ainaki ollu apua. Välillä tuntuu että on päässy jopa eteenkinpäin tässä laulamisessa.
 
Jessss!!!! Hyvä! :) Täälä pitäs olla enemmänki höpöttäjiä, meinaa olla aika kuollutta täälä laulupuolella. :/

Aijaijaijai!
 
Ekat huiluäänet tuli tänään tosi kirkkaasti! Sai vielä 1-1,5 sävelaskeleen bendaukset tehtyä ja vähän artikuloitua fraasejakin. Vähän huisia!

Hoho, 116 päivää sitten vika kommentti. Melko kuollutta. :D
 
Kyselin toisessa paikassa jo samasta aiheesta ja tuli sen verran sikinsokin vastauksia että ajattelin kysyä täältäkin, jos joku vaikka sattuis tietämään:
 
Miten lauletaan kevyesti/hiljaa mutta koko äänellä? Eli ei pelkkää falsettihönkimistä vaan kiinteällä/vahvalla äänellä mutta pienellä volyymillä.
 
Daniel Formican videossa hän demonstroi jotain mikä kuulostaa (ja näyttää) messa di voce -tyyliseltä koordinaatiolta, mutta itellä ainakin mdv tuntuu saatanallisen raskaalta, aivan yhtä raskaalta kuin täydellä äänellä laulaminen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=naQ7DrFVa7o

Viimeinkin alkaa appoggion tekniikan tunne olemaan selvää, ja alkaa älyämään miksi vokaaleja täytyy muokata jotta se tunne pysyy yllä ja ilmavirta ei katkea.
 
Hassua kyllä, samaan aikaan kevyt "mix" alkaa olemaan paremmin hallussa noiden ilmaisten Seth Riggs videoiden takia. Suosittelen erittäin lämpimästi. Tosta lähtee eka vidi:
 
https://www.youtube.com/watch?v=ljjczvgm1cw

Tänään huomasin, että tuli säröä/raspia yhtä-äkkiä laulamiseen.
Sanotaan nyt lievää raspia ei mitään örinää.
Harjoitusbiisi on Shocking Bluen: Send me a postcard.
 
Sävellajina on F#m ja nimenomaan tuossa yhdessä korkeimmassa nuotissa C#4 eli keski-c:n seuraavassa nuotissa tuota lähtee.
Korkein nuotti johon olen päässyt (full voicella) on A4.
Mielenkiintoisinta on, että se ei tunnu miltään? Se vaan tulee.
Puhtaastikin tuon pystyy tietysti laulamaan.
Tuntui, että jotenkin rennommin lauloi? Ei puristusta.
Laulutekninen kysymys siis kuuluu? Mitä tapahtuu äänihuulissa(tai jossain), kun säröä tulee.
Miten tuota voi harjoitella oikein? Sen nyt tiedän, että väärin harjoittelun huomaa heti jos puheääni menee käheäksi. Näin ei ole käyhnyt vielä koskaan, kop kop.
Eli perinteistä rocksäröä haetaan.

Kipponi: Tänään huomasin, että tuli säröä/raspia yhtä-äkkiä laulamiseen.
Sanotaan nyt lievää raspia ei mitään örinää.
Harjoitusbiisi on Shocking Bluen: Send me a postcard.
 
Sävellajina on F#m ja nimenomaan tuossa yhdessä korkeimmassa nuotissa C#4 eli keski-c:n seuraavassa nuotissa tuota lähtee.
Korkein nuotti johon olen päässyt (full voicella) on A4.
Mielenkiintoisinta on, että se ei tunnu miltään? Se vaan tulee.
Puhtaastikin tuon pystyy tietysti laulamaan.
Tuntui, että jotenkin rennommin lauloi? Ei puristusta.
Laulutekninen kysymys siis kuuluu? Mitä tapahtuu äänihuulissa(tai jossain), kun säröä tulee.
Miten tuota voi harjoitella oikein? Sen nyt tiedän, että väärin harjoittelun huomaa heti jos puheääni menee käheäksi. Näin ei ole käyhnyt vielä koskaan, kop kop.
Eli perinteistä rocksäröä haetaan.
 
Lunten tyyli opettaa särö on käytännössä vaan "yliajaa" äänihuulten kyky sulkeutua, tai tuoda ne niin yhteen kuin on mahdollista ilman että se aiheuttaa ylimääräistä jännitystä ja sitten vaan "polkea kaasua". Ite ajattelen sitä resonanssin yliannostuksena :D eli kun yrittää saada mahollisimman ison äänen aikaseksi ilman että huutaa syntyy yleensä säröä nuotista riippumatta.
 
Tän lisäksi on säröt jotka ei ole puhevolyymiä suurempia mutta rokkisäröiksi niistä ei ole. False cordit, fryt, growlit jne. Ne on sinänsä ankeita että niille ei kenelläkään tunnu olevan selitystä että mitä äänihuulissa tapahtuu niiden aikana.
 
Jos säröt kiinnostaa niin Daniel Formicalta tuli justiinsa aivan mielettömän hyvä video (maksullinen, 50$) jossa hän käy läpi kaikenmaailman säröjä ja niiden vaiheittain tuottamista. Cornellit, Diot, Shadowsit ja muut.
 
Kysymykseen mutuvastaus: niin kauan kun sun laulutekniikka on kunnossa (ääni ei käheydy) niin ajattele laulavasi vain isommalla äänellä. "Kovempaa" kannustaa yleensä käyttämään liikaa ilmaa, kannattaa ajatella "isommalla äänellä." Phil X vetää kitarademovideoissaan aika älyttömällä volyymillä ja se osaa ihan hyvän rokkisärön. Katso esim "On a misty morning" video missä se laulaa Children of the Sean. Eka säkeistö menee "sinnepäin" mutta täydellä äänellä se kuulostaa jo osi hyvältä.

Khassera: Kysymykseen mutuvastaus: niin kauan kun sun laulutekniikka on kunnossa (ääni ei käheydy) niin ajattele laulavasi vain isommalla äänellä. "Kovempaa" kannustaa yleensä käyttämään liikaa ilmaa, kannattaa ajatella "isommalla äänellä." Phil X vetää kitarademovideoissaan aika älyttömällä volyymillä ja se osaa ihan hyvän rokkisärön. Katso esim "On a misty morning" video missä se laulaa Children of the Sean. Eka säkeistö menee "sinnepäin" mutta täydellä äänellä se kuulostaa jo osi hyvältä.
Isommalla äänellä tarkoittaa kait paremmalla resonaatiolla?
PhilX on tuttu lähinnä katellut sen kitaratestaus videoita. Vähän rasittava ADHD, mutta
olipas hyvä rock-soundi äänessä.
 
Paria uutta juttua itselle olen testannut. Sisäänhengitys laajennetulla rintakehällä ja pyrkiä laulamaan ulos niin ettei rintakehä(kyljet) mene kasaan.
Toinen(mentaalitasolla) olen ajatellut laulavani sisäänpäin? Tavallanhan tuo on ettei käytä liikaa ilmaa ja äänihuulet saa kompressiota sopivasti, mutta ei liikaa.
 
Kolmas pirun yksinkertainen harjoitus mumista mahdollisimman hiljaa ja tasaisesti ilman katkoja samalla volyymilla 10s>.
Oikeastaan tämä kertoo äänihuulten kunnosta. Samalla myös tekee niille hyvää.
Tämä kaveri: https://www.youtube.com/watch?v=ySgg2YUDGH4

Onko teillä alarekisterissä rekisterinvaihdosta?
 
Minulla (matala baritoni) ääni tuntuu vaihtavan pienen D:n (D3) alapuolella jonkinlaiseen superrintamoodiin--tai sitten D:stä ylöspäin on kuollut alue, joka ei soi yhtä hyvin-- mistä on seurannut, että väsytän ääneni D:n yläpuolisissa nuoteissa yrittäessäni saada niitä yhtä voimakkaiksi. Oikea ratkaisuhan on päinvastoin hillitä ison oktaavin nuotteja.
 
Esim. Debussyn "En sourdine" fis-mollissa loppuu laskeutuvaan asteikkoon, jonka vika nuotti menee vaihdoskohdan alle, ja siinä on tekemistä saada se kuulostamaan sulavalta. Maikka jopa ehdotti, että annan äänen vähän vuotaa, ettei viimeinen nuotti törrötä pianissimosta.
 
Sikäli kun olen vähän pedagogisia faktantiputteluja lukenut, niissä on puhuttu passaggiojutuista, jotka ovat paljon ylempänä, ja narinasta, joka on paljon alempana, mutta ei mistään erityisestä sillä välillä. Tästä syystä olisi kiva kuulla muiden havaintoja omista äänistään.

Darsu: Maikka jopa ehdotti, että annan äänen vähän vuotaa, ettei viimeinen nuotti törrötä pianissimosta.
 
Jep, noinhan siitä välttyy. Mitä enemmän yrittää pitää sen saman "soinnin" alarekisterissä sitä vaikeampas se on. Parempi kun "hönkii" sitä ääntä kuten falsetilla, mutta ei ihan niin paljolla ilmalla. Tuloksena pitäis olla aika vapaasti soiva saundi.

Onko kenelläkään muulla, itsellä tai omalla oppilaalla, ollut koskaan sellaista ongelmaa että laulaessa rupeaa etomaan?
 
Olen harrastanut laulamista lapsesta lähtien (tunneilla käynyt 4 vuotta) eikä aikaisemmin ole ollut mitään ongelmaa, mutta nykyään laulaessa ja välillä myös pitkään puhuessa alkaa etomaan kauheasti. Sen jälkeen laulu on pakko lopettaa tai ainakaan se ei ole enää kauhean rentoa sen jälkeen.
 
Onko kellään ideaa mistä se voisi johtua?
Mikä voisi olla avuksi?

Aina kun laulan nickelbackia.
 
Kuulostais refluksilta. Kipponi?

Khassera: Aina kun laulan nickelbackia.
 
Kuulostais refluksilta. Kipponi?
Joo tuo vaihtoehto kannattaa laulajan aina sulkea pois(siis tuo refluksi-tauti).
Eikä tuo laulaminen täydellä vatsallakaan mitään mukavaa ole.
Itse harrastan juoksua ja jos syöminen on ollut alle 2h sitten niin mahahapot nousee nieluun asti juostessa. Sukuvika. Huono mahaportin läppä joka aiheuttaa refluksi oireita. Onneksi itsellä lievä.
 
edit.satuisalle: Tuleeko happamia röyhtäisyjä usein? Ruokavalio voisi auttaa. Aluksi vaikka kahvia vähemmän?

Herätellääs tätäkin ketjua taas.
 
Klassisen laulun tunteja on takana puolisen vuotta ja yksi esiintyminenki tähän aikaan mahtuu. On kyllä ollut mukavaa huomata, ettei oma äälialani ollutkaan vielä saavuttanut kaikkia rajojaan. Olen onnistunut jopa tuottamaan 3-viivaisin cis:n, vaikka eihän nuo mitään puhtoisia todellakaan ole. Mutta niinhän se on, että pakko sitäkin on tuottaa, jotta se pystyisi kehittymään.
 
No, nyt olen vähän itsekseni uppoutunut myös cvt:n maailmaan ja kahdella tunnillakin käynyt. Jopa säröä on ääneen löytynyt, mutta kovin paljoa ei sitä ole tullut treenailtua. Sen verran moni asia tuossa CVT:ssä hämmentää, että oli ihan pakko tulla tänne purkautumaan niistä.
 
Eniten ehkä hämmentää se, ettei noilla laulajilla tunnu olevan minkäänlaista eroa rintaäänen ja pää-äänten välillä ja tämä asia menee minulta ihan yli ymmärryksen. Tosin ilmeisesti tuossa laulutavassa ajatellaan, että on vain yksi ääni eikä rekistereitä, vai olenko ymmärtänyt väärin? Klasarissa olen käyttänyt aika paljon keski- ja ylärekisteriä, joten tuo rintaäänen käyttö tuntuu tosi oudolta, varsinkin kun klasarissa pitäisi saada ääni soimaan mahdollisimman edessä.
 
Tuosta nyt ei sitten paljon puusta pitkälle päästä, kun en tiedä miten tuota asiaa pitäisi lähestyä. CVT-tunnilla käytiin aika rohkeasti läpi Overdrive-moodia, ja tuntui että on vaan pakko yrittää venyttää sitä rintarekisteriä sine 2-viivaiseen d:hen saakka. No ei onnistunut, vaan mieli (ja ääni) halusi koko ajan siirtyä pää-ääniin.
 
Meikäläisen kalloon ei siis vaan mahdu se, että käyttävätkö nämä ei-klassiset (tyhmä määritelmä kun en tiedä miksikä näitä muita pitäisi sanoa) rintarekisteriä koko ajan? Jotenkin tuntuu että ei kai se nyt voi olla mahdollista, jossainhan sen rajan on tultava vastaan? Masentuneena olen kuunnellut täällä Sharon den Adelin ja Floor Jansenin (ja lukuisten muidenkin) laulua, kun varsinkin jälkimmäinen vetää minun korvaan todella korkealta ja mitään eroa ei huomaa siinä, että onko käytössä pää- vai rintaääni.
 
Aargh, ehkä ei pitäisi sotkea omaa päätä näillä asioilla, kun klasarissakin on tekemistä ihan riittävästi. Mutta kun minun pitää saada kaikki nyt heti ja pelkän klasarin laulaminen taas tuntuu niin rajoittuneelta.