Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Tässä edellä minun postaukseeni kohdistettu kritiikki on yhtä kuin että minkään ajatteleminen ei saa tulla kysymykseen. Se on aika huono pohja argumentoida. Lisäksi avian hillitön ad hominem -ryöpytys taas vaihteeksi. Järjen jättiläiset!
 
Näh, se on vaan kato siitä kiinni minkä kukakin kokee merkitykselliseksi. Ei merkityksellisen taiteen luominen oo ikinä loppunut, se vain on nykyään eri näköistä kuin muistat.

velipesonen: Nähdäkseni täällä on urakalla koetettu väittää juuri päinvastaista.
 
Eikäkö:
 
Minusta nämä jutut kaiken maailman rock-valtikoista ja rock-kuninkaista ja uudesta vallankumouksesta ovat periaatteessa oikein. Ei ole mitään median keksimää pelleilyä että joku Elvis tai Led Zeppelin ovat myyneet niin paljon levyjä ja ennen kaikkea sellaisia levyjä joilla vaikutetaan maailmanmenoon.
 
Näin sanoit aiemmin. Mutta ku nimenomaan rock ei nykyään oo semmoista, että olis yks tai kaks merkityksellistä kamaa tekevää, vaan niitä merkityksellisiä tekijöitä on todella paljon! Ja nimenomaisesti se on sen kuulijan luoma merkityksellisyys.
 
Ei tartte ohjeistaa markkinointimateriaalin kautta että "tää on se kuningas, jolla on valtikka", ku taiteesta on tullut sosiaalisempaa. Ei tarvitse enää sellaisia stadiondinosauruksia, kun nälkäisimmät ja parhaat rock-yhtyeet tekevät hikisiä keikkoja pienissä mestoissa.
 
Sinne rock on siirtynyt, siellä on se merkityksellinen taide. Ei kenenkään tarvitse manttelinperiä Nirvanaa. Ei tarvitse olla sitä Definitiivistä Rock-yhtyettä.

Lopullinen diagnoosini on että te nuoret ootte pudonneet kelkasta, ette tiedä nykymenosta yhtikäs mitään. Eikä teillä oo mitään näkemystä tulevaan. Elätte menneisyydessä, Good-Bye.

Hehe! Pistin Pesoselle plussan.

Juoppis: Ei tarvitse enää sellaisia stadiondinosauruksia, kun nälkäisimmät ja parhaat rock-yhtyeet tekevät hikisiä keikkoja pienissä mestoissa.
 
Elikkäs homma palaa alkuun?

Kefiiri: Elikkäs homma palaa alkuun?
 
Emmä nyt tiedä. Mulle kovimmat keikat on aina olleet pienemmissä mestoissa. Jäähalleissa ja stadikoilla ei vaan tahdo syntyä samanlaista fiilistä.
 
Niin sitä on nuriso instrumenttejaan hakannut ja mikrofooneihin äännellyt tuota viiskytäluvulta saakka, ja sama homma jatkuu.

Kefiiri: Elikkäs homma palaa alkuun?
 
Tai on palannut jo.
 
Tavallaan. Oikeastaanhan kysymys on myös yleisesti murroksesta. Ennen vanhaan isot artistit näkyivät pitkälle, kun niillä oli isot markkinakoneistot. Monet pienemmät bändit jäivät kokonaan vailla huomiota, sinne undergroundiin.
 
Nykyään moinen yhtye saa näkyvyyttä jos ja kun porukka markkinoi sitä sosiaalisessa mediassa oikein.
 
Toisaalta nykyään on siis tosi helppo saada äänensä kuuluviin, kun siihen on olemassa varsin helppoja työkaluja. Vastaavasti toisaalta koska kaikki pääsevät huutamaan, sieltä on vaikea ponnistaa suosioon.
 
Mut siis se, että porukka voi nykyään löytää helpommin merkityksellistä kamaa itselleen, vaikka se olisikin marginaalissa. Siihen ei tarvitse välttämättä nykyään isoa markkinointikoneistoa.
 
Mut siis jos porukka jauhaa siitä, että koska tulee sen ja sen bändin manttelinperijä ja nykyään tulee vain skeidaa musaa, se kertoo vain kahdesta asiasta:
 
1. Et vaan kuuntele oikeita juttuja
2. Maailma ei enää toimi sillä lailla kuin 80-luvun lopulla
 
Koska jos meet hakemaan tuolta jostain teinin ja kysyt että onko se löytänyt itselleen tuoretta merkityksellistä rockmusaa, niin taatusti se vastaa että kyllä. Se, että onko siitä kuullut juuri kukaan, on toinen asia.

Siltä varalta että kukaan muu ei ole vielä ehtinyt:
Ei Rock ole kuollut, se vaan haisee omituiselle (Zappaa mukaellen)

nähdäkseni tämä rokki-kuvio on muuttunut paikallisemmiksi ilmiöiksi. ylipäätään on huomattavasti vähemmän hyvin laajaa suosiota nauttivia artisteja - ei pelkästään rockin saralla, vaan kaiken musiikin. homma on muuttunut pirstaleisemmaksi ja se heijastelee koko musiikkiteollisuuden hajoamista; porukka promoaa itse ja omalla tyylillä välittämättä vittuakaan mainstreamista. bändejä ja artisteja on varmaankin myös enemmän kuin aiemmin (?).
 
ei se taiteen vaikuttavuus ole mihinkään kadonnut, mutta sanoisin, että se on pirstaloitunut, mutta luulen, että on ehkä niin, että se jossain vaiheessa taas alkaa eheytyä; asiat tuppaa menemään heilurimaisesti suunnasta toiseen.
 
ylipäätään sähkökitara on aika "out" nuorten keskuudessa tällä hetkellä. ehkä se ei koskaan enää palaakaan samanlaiseen menestykseen...nämä asiat myös tuppaa muuttumaan. aiemmin oli viulu tai haitari, sitten tuli kitara...mikä soitin tulee seuraavaksi? se varmaan sitten herättää jonkun uuden aallon taas.
 
mut sanoisin, että sähkökitaroiden on tällä hetkellä korvannut suosiossa koneilla tekeminen. nuoret samplaa, vääntää biittejä, räppää ymv.. sähkökitarasta on tullut vähän enemmän sellainen "luokan hiljaisten" soitin - ironista kyllä. kaikista suosituinta kamaahan on aina se, jossa on matalin kynnys ja joka on seksikkäintä. rock ei oikeastaan enää ole se juttu. kovin jätkä ei enää ole se rasvaletti joka päräyttää karseimmat särövallit ilmoille, vaan lippispäinen räppäri joka uskaltaa rikkoa yhteiskunnan sääntöjä, olemalla räävitön, ällöttävä, ylimielinen, uhmakas auktoriteettejä kohtaan, vastenmielinen ja kaikin tavoin vittumainen ja epämiellyttävä ihminen - jopa rikollinen. aika paskaahan se punkkikin oli. nää on näitä trendejä mitkä tulee ja menee...
 
toisaalta vähän kaikki kone-tyylit myös samalla fuusioituvat näiden vanhempien tyylien kanssa...en tiedä, vaikea sanoa mihin touhu on menossa, mutta ihan mielenkiinnolla seuraan, vaikka en varsinaisesti näistä kone-jutuista ole niin kartalla tai kiinnostunut. jotkut niistä kyllä nappaa kovaakin.
 
emmä tiedä, emmie jaksa hättäillä näistä...asiat mennee omalla painollaan. ei se taevas oo tähänkää asti tippuna...

Numb: Emmä nyt tiedä. Mulle kovimmat keikat on aina olleet pienemmissä mestoissa. Jäähalleissa ja stadikoilla ei vaan tahdo syntyä samanlaista fiilistä.
 
Niin sitä on nuriso instrumenttejaan hakannut ja mikrofooneihin äännellyt tuota viiskytäluvulta saakka, ja sama homma jatkuu.
 
jäähallit on ihan hiiiiirvittäviä mestoja. ei ne ole akustisesti suunniteltu musaa varten. sama ku soittais jossain saatanan teräslaminoidussa jumppasalissa. elämäni PASKOIN keikka ikinä noin saundillisesti hands down oli jäähallissa (no okei, ei ihan, on sitä kurapaskaa muuallakin kuultu...). kuulosti joltain norsun raiskaamiselta ohrapuuron läpi.
 
aika sama homma musafestareilla. mä en vittu vaan jaksa enkä halua käydä niissä enää. hirveetä kaikua, kuraa, kauravelliä, musa soi päällekkäin ymv. ja musakin on yleensä paskaa...

tässä teille rockin uus pelastaja:
https://www.youtube.com/watch?v=tdhTE3nrbJc

Rock ei ole kuollut, sillä Keith Richards elää yhä.

HaloOfFlies: lupaavin rock-yhtye sitten Nirvanan.
 
En paljasta vielä omaa kantaani, mutta tehdäänpä pikagallup: kuinka paljon tää on teidän mielestä sanottu?

Jucciz: En paljasta vielä omaa kantaani, mutta tehdäänpä pikagallup: kuinka paljon tää on teidän mielestä sanottu?
 
Eipä kovin paljoa. Ehkä kolmosen verran asteikolla nollasta kymppiin.

Kaikem maailmam ladygagat

Cheek pysyy aitona ja rokkaa aina!

Jucciz: En paljasta vielä omaa kantaani, mutta tehdäänpä pikagallup: kuinka paljon tää on teidän mielestä sanottu?
 
Taidan arvata kantasi =D ja olen samoilla linjoilla.... mutta kyllä Nirvana sentään nyt jonkin Guns N Rosesin voittaa 10000000-0.
 
Mutta vaikeaahan se on olla uusi _mullistava_ rock-artisti. Jotain uutta täytyisi tarjota, mutta genren rajoissa pitäisi toimia, jotta M.netin keskusteluissa ylipäätään tulisi luetuksi rokkareihin ;) Ehkä konstit tosiaan alkaa olla käytetty.

Kefiiri: Mutta vaikeaahan se on olla uusi _mullistava_ rock-artisti. Jotain uutta täytyisi tarjota, mutta genren rajoissa pitäisi toimia, jotta M.netin keskusteluissa ylipäätään tulisi luetuksi rokkareihin ;) Ehkä konstit tosiaan alkaa olla käytetty.
 
Jos pieni genrepoikkeama sallitaan, niin tuli vaan mieleen että sama tilannehan se on pitkään ollut taidemusiikkipuolella (en sano "klassinen" koska se on kuollut jo ikuisuus sitten). Kun kaikki on tavallaan jo tehty - on menty ajat sitten jo yli siitäkin kynnyksestä että mikä tahansa ääni voi olla musiikkia - niin on todennäköistä että mitään merkittävää uutta tyylikautta ei ole enää syntymässä. Paino sanalla UUTTA, siis uutta luovaa. Nykyinen meininki on melkoinen sulatusuuni - sekoitellaan uutta ja vanhaa, länsimaista ja itämaista tai mitä tahansa eksoottista, otetaan vaikutteita ties mistä jne. Sieltä täältä nousee aina uusia nuoria säveltäjiä joista kohistaan, mutta kenestäkään ei tosissaan odoteta enää mitään suurta suunnannäyttäjää. Kaikki yhdistelevät jossain määrin kuitenkin jo aiemmin kuultuja elementtejä, ja se joka sen tekee vakuuttavimmin nauttii laajempaa suosiota ainakin jonkun aikaa. Sittten on tietysti vielä muutamia maineensa vakiinnuttaneita vanhan maailman guruja jotka tekevät omaa juttuaan hautaan saakka, kuten nyt vaikka meillä Sallinen ja Rautavaara. Näen tässä paljonkin yhtymäkohtia siihen rockin nykytilanteeseen, mitä tässäkin ketjussa on valotettu.

no onko toisaalta mitään uutta koskaan edes ollutkaan? eihän mikään synny tyhjiössä. koko ajatus on alunperinkin absurdi ja haiskahtaa hypelle/markkinoinnille jne..
 
joku schönbergkin aikoinaan perusti idiksensä aiemmalle musiikille ja itse asiassa sen musan tekstuuri ja rytmiikka nojaa kyllä vahvasti saksalaiselle perinteelle sikäli kuin muistan. tai jos otetaan toinen 1900-luvun alkupuoliskon "avantgardisti", stravinski, esimerkkinä, niin sehän on todistettu musiikkitieteellisesti ettei se mitään uutta luonut; miltei kaikki sen venäläisen kauden musiikki perustuu slaavilaisiin kansanmusamelodioihin, jotka on "tuunattu" ranskalaisella (lähinnä debussy) ja venäläisellä (rimsky-korsakov joka oli sen sävellysmaikka) sen ajan musiikilla. tietty igor mielellään kehui ja hypetti musaansa vallankumouksellisena ja uutena, koska se tiesi lisää sävellystilauksia, mainetta ja mammonaa...oli siis markkinointimies.
 
sit joku sarjallisuus puolestaan nojaa siihen mitä schönberg oli jo tehnyt vuosikymmeniä aiemmin, mutta on jatkumo sille ja sitä paitsi koko se kama perustuu länsimaiseen perinteeseen ylipäätään, jos puhutaan estetiikasta, tieteestä ja ennen kaikkea saundeista...siis vanhaahan se on, jos se esitetään vuosisatoja vanhoilla soittimilla. miksei olisi? äänenväri ja timbre on musiikillinen parametri siinä missä säveltasollinen korkeus. tietty sitten siitä lähdettiin myös kehittämään nauhamusiikkia...mutta tietty sekin nojasi vuosikymmeniä aiemmin kehitettyyn teknologiaan ja tohon sarjalliseen estetiikkaan ja ajatteluun jossain määrin.
 
emt, ei "uutta" musiikkia oikeastaan ole koskaan ollutkaan...tai no miten sen nyt ottaa ja määrittelee. mä voin työntää pasuunan persuukseeni ja töräyttää jonkun äänen jota ei mahdollisesti koskaan ole aiemmin tehty...tai toisaalta mistäs sen tietää vaikka joku olis kiljupäissään sen tehnytkin? niin ja onko sillä ylipäätään väliä? liikuttaako se itse musa ketään? no, stand up -esityksenä kenties...
 
tää menee vähän zeniläiseen osastoon, et jos puu kaatuu eikä kukaan ole kuulemassa, niin kuuluuko siitä ääni?
 
kaikki on aina ollut fuusiota ja sekamelskaa; "uutta" syntyy aina vanhasta. se, että se on jollekin jotain ihan uutta kertoo lähinnä siitä, että se henkilö ei ole välttämättä tietoinen mihin se musa perustuu ja mikä sen kehityskaari on ollut.