Rock, pop, alternative ›

HaloOfFlies: Hiemanko hymyilin huvittuneesti nähdessäni tämän otsikon :) Koppakuoriaiset siis tuhosivat Georgen muistopuun.
 
http://gigwise.com/news/92836/the-b … al-tree-destroyed-by-actual-beetles
 
Beware of Beetles! :-)
 
Itseasiassa Maccan vuonna -87 ilmestyneen All The Best-levyn sisäkannessa onkin yksi tuon aiheinen kuva jostakin kyltistä.

Oli se Ringo kekseliäs ja musikaalinen rumpali, muistui mieleeni äsken In My Life-biisin kuullessani. Vai mitäs tuumaatte, te enempi rumpujen soitosta ymmärtävät? Ehkei ne Ringon rumpujutut olleet niitä kimuranteimpia, mutta saundasi vaan hyvältä, ainakin mun korvaan.

Ringo on erinomainen rumpali.

Ringon suurin ansio oli se, että hän oli parempi rumpali kuin Macca, mutta ei läheskään yhtä kaunis poika. Sanoisi varmaan kyyninen beatles-tutkija.
 
Ringolla oli enemmän kokemusta rumpujen soittamisesta. Hänellä oli oikea asenne soittamiseen. Hän oli avoin ja sosiaalinen. Pete Best olisi häipynyt omille teilleen jo kauan ennen Valkoista tuplaa, jolloin Ringo sai tarpeekseen. Ringo oli se viimeinen liimatippa, joka piti paketin kasassa.
 
Ringo loi oman tyylinsä soittaa rumpuja, joten on mahdotonta sanoa, onko hän teknisesti hyvä vai huono. Ei hän koskaan sortunut amatöörien virheisiin. Hän ei ollut jazz-rumpali, joten on väärin verrata häntä aikaisempiiin rumpaleihin. Jos ajattelee 60-luvun brittibändien jazz-taustaisia rumapleita, niin eihän heistä kukaan olisi sopinut Beatlesiin. Ei edes Charlie Watts.
 
Beatlesin musiikki oli kaikesta kopioinnistaan huolimatta niin uutta, että se vaati rumpalin, joka kasvoi muusikkona musiikin kehittymisen myötä. Myöhemmistä Beatles-covereista kuullaan, miltä ne biisit olisi kuulostaneet koulutettujen muusikoiden toimesta soitettuina - aivan joltain muulta kuin Beatlesiltä.

Kyllä näin on.

Ringoa tais vahvasti syödä se, että vuosia Love Me Do -äänitysten jälkeen jokapaikan besserwisser Macca ropeloi rumpuraitoja ja lisäili omia virvelituplailujaan jne. ja saneli muutenkin miten niitä rumpuja pitää soittaa.

Missä biiseissä virveliä on tuplattu?

velipesonen: Missä biiseissä virveliä on tuplattu?
 
On niitä aika monessa - en nyt muista yhtäkään nimeltä.
 
En kyllä ymmärrä, miksi se korpeaisi rumpalia sen enempää kuin kitaraosuuksien tuplaaminen kitaristia.

Siinäkään että rumpalille sanellaan miten ja mitä pitää soittaa ei todellakaan ole mitään uutta. Jos biisin tekijällä on selkeä visio siitä, niin hänellä on täysi oikeus tuoda se esiin. Tai jopa soittaa itse rummut, jos tuntee hoitavansa homman paremmin. Onneksi Ringo ei ollut liian hienohipiäinen primadonna.

Jyrkille se taisi olla vähän rankkaa kun Pate tuli vetää soolot sen omiin biiseihin.

velipesonen: Jyrkille se taisi olla vähän rankkaa kun Pate tuli vetää soolot sen omiin biiseihin.
 
Syystäkin. Jos ei irtoa, niin sitten ei irtoa. Kyllä myöhemmin irtosi sitten sitäkin komeammin. Ehkä potku perseelle oli ihan tarpeen.

Vuoden 69 levytyksillä soolokitaristin tyyli on hyvin sisäistynyttä.

Demo Harrison: Lieneekö sitten noilla soitintuplauksilla haluttu tehostaa stereovaikutelmaa tai sitten vaan pelastaa mahdollisesti miksauksessa hukkunutta virveliä?
 
Kyllä sillä on haluttu korostaa virvelin osalta biittiä, stereo on ollut marginaalisessa asemassa tuolloin eikä sitä varten äänitysvaiheessa tehty erityisiä ratkaisuja. Muita tuplauksen käyttötarkoitujksia ovat epävireisyyden peittäminen, soinnin syventäminen, ponnekkuuden korostaminen jne.
 
Äärimmäinen stereokuva stereoversioissa johtuu siitä, että panorointinappulaa ei oltu vielä keksitty. Vaihtoehdot olivat vasemmalla, keskellä ja oikealla.
 
(Stereoversiot ovat erityisen käteviä kun haluaa selvitellä, mitä ja milla tapaa missäkin kappaleessa on soiteltu.)

varakeef: Äärimmäinen stereokuva stereoversioissa johtuu siitä, että panorointinappulaa ei oltu vielä keksitty. Vaihtoehdot olivat vasemmalla, keskellä ja oikealla.
 
Tavallaan se oli just hauskan kuuloista. Sgt. Pepperillä taisi sitten jo löytyä panorointipotikka miksauspöydästä. Tai lieneekö sitten ollut joku muu trikki, joka liikuttanut Lennonin laulua stereokuvassa (A Day In The Life). Varmaan George Martinin kirja All You Need Is Ears kertoisi kaikkea jännää. Ja eikös Geoff Emerick ole tehnyt omat muistelmansa?
 
varakeef:(Stereoversiot ovat erityisen käteviä kun haluaa selvitellä, mitä ja milla tapaa missäkin kappaleessa on soiteltu.)
 
Joo, Rubber Soulin kanssa tuli joskus jekkuiltua himaäänityksissä. Ainakin biisit Girl ja You Won't See Me saattoi laulaa aika vapaasti yksin, Beatlesien pelkästään kompatessa... No, jostakin syystä se lauluni ei kuulostanut edes Ringolta. Ehkä voisikin kokeilla soittaa taustat uusiksi Beatlesien lauluraitojen päälle ja julkaista nettiin suuren kusetuksen :-)

varakeef: Kyllä sillä on haluttu korostaa virvelin osalta biittiä, stereo on ollut marginaalisessa asemassa tuolloin eikä sitä varten äänitysvaiheessa tehty erityisiä ratkaisuja. Muita tuplauksen käyttötarkoitujksia ovat epävireisyyden peittäminen, soinnin syventäminen, ponnekkuuden korostaminen jne.
 
Kuuntelin taannoin Fredin haastattelun (Radio Helsinki, Iskelmäiltama), jossa kehuskeli laulutuplauksen osuneen joskus niin samalle nuotille, että tuli kaikenlaisia vaiheilmiöitä.

Juttua All You Need Is Loven ensiesityksestä maailmanlaajuisessa TV-lähetyksessä. Mielenkiintoista settiä.
 
http://www.rollingstone.com/music/f … by-minute-breakdown-20140828?page=2
 
Kyllähän All You Need Is Love oli sopivampi valinta tuollaiseen maailmanlaajuiseen satelliittikokeiluun kuin Hello Goodbye. Universaali kappale jossa on yksinkertainen sanoma, joka varmasti välittyy jokaiselle katsojalle.

Beatles-levyistä tulossa nyt mono-reissuepainokset.
 
http://www.soundi.fi/uutiset/mono-b … sa-kokeile-hauskaa-virtuaalilevaria

Tuliko C-kasetti jo? Kaipaan.

varakeef: Tuliko C-kasetti jo? Kaipaan.
 
Koko tuotanto savikiekkojukeboksissa olisi asiaa. Pidän sille vapaata tilaa olohuoneessa.