Rock, pop, alternative ›

Feast Of Friends julkaistaan DVD:nä marraskuussa.
 
http://ultimateclassicrock.com/doors-feast-of-friends/

Trailerin perusteella aika moni pätkä on jo nähty muissa yhteyksissä. Kuvan laatu vaikutti kuitenkin erinomaiselta.

Regalis Apertura: Tyypillinen narkkarin loppu. Ja jos ei olisi johtunut aineista niin sitten olisi ryypännyt itsensä sammuksiin ja hukkunut ammeeseen...
 
Ironiamittarini värähti. Tarviiko enää kalibroida? :-)

Ja tutun aiheen parissa jatketaan. Mutta mikäs näitä on lukiessa, tämä on edes kohtuullisen hyvin kirjoitettu.
 
http://classicrock.teamrock.com/fea … n-and-the-last-days-of-jim-morrison

^Kiitos luettavasta. Tuli vähän Ismo Alangon Taitelijaelämää mieleen - Pariisissa on varmasti mukavaa syödä ja juoda ja syödä ja juoda ja sitten koettaa kirjoittaa yhtä säkeistöä tai edes säettä. Hauska lainaus tuolla tuo "large mammal" -juttu, joskin muistaakseni ennestään tuttu. Paljon on persoonansa kuitenkin saanut uusia ulottuvuuksia ainakin minun silmissäni viime vuosina, tuon jutun myötä ja When You're Strange -dokkarin. Käsitykseni hahmosta on nyt positiivisempi, ja kokonaiskuva on ehyempi.
 
Ihan hyvä säkä jo maailmankulttuuriperinnöllisesti, että ne neljä löysivät toisensa.

apropoo: Paljon on persoonansa kuitenkin saanut uusia ulottuvuuksia ainakin minun silmissäni viime vuosina, tuon jutun myötä ja When You're Strange -dokkarin. Käsitykseni hahmosta on nyt positiivisempi, ja kokonaiskuva on ehyempi.
 
Ihan hyvä säkä jo maailmankulttuuriperinnöllisesti, että ne neljä löysivät toisensa.
 
Samaa mieltä. Jim oli aika ongelmainen ja ahdistunut persoona, ei selvästi oikein sopinut mihinkään porukkaan tai skeneen. Ei lapsena, nuorena, eikä aikuisena rock-tähtenä. Siitä huolimatta Jim oli selvästi huumorintajuinen ja empaattinen, ei paha ihminen. Tosta Pariisin ajasta tulee kuva että on yrittänyt kovasti uutta alkua ja muutosta, mutta asiat ovat olleet aika peruuttamattomasti viturallaan, sekä henkisesti että fyysisesti.
 
Alamäen jyrkkä loppu liittyy kaiketi myös näkökulmasta riippuen joko suureen rakkauteen tai läheisriippuvuuteen Pamelaa kohtaan. Pam oli paljon pahemmassa tilassa jo tuolloin ja mahdollisesti jo syntymästä häiriintynyt persoonallisuus. Pam oli kaikesta päätellen karismaattinen ja rakastettava hahmo, mutta hänellä ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä ja oli ajautunut toivottomaksi narkkariksi hyvin varhaisessa vaiheessa.

Morrison oli "army brat". Joutui lapsena muuttamaan upseeri-isän komennusten mukaan paikasta toiseen. Morrisonista on kirjoitettu liikaa kirjoja ja yhdessäkään niistä ei käydä läpi kunnolla hänen lapsuuttaan ja suhdettaan vanhempiinsa.
 
Julkisen uransa aikan hän oli narkkari ja alkoholisti. Eniten sopii ihmetellä, miksi hän kuoli vasta Pariisissa?
 
Morrisonin kohdalla usein jostain syystä "unohdetaan", että hän oli myös ulkonäkönsä ja medianäkyvyytensä takia oman aikansa teini-idoli. Noloa vakavasti otettavalle runoilijalle?
 
Kaikki tämä mitenkään hänen musikaalisia ansioitaan väheksyen. Elviskin oli hemmetin hyvä laulaja, vaikka muuten olikin aikamoinen juntti ja myöhemmin ylilääkitty addikti.

GrooverMan:
Alamäen jyrkkä loppu liittyy kaiketi myös näkökulmasta riippuen joko suureen rakkauteen tai läheisriippuvuuteen Pamelaa kohtaan. Pam oli paljon pahemmassa tilassa jo tuolloin ja mahdollisesti jo syntymästä häiriintynyt persoonallisuus. Pam oli kaikesta päätellen karismaattinen ja rakastettava hahmo, mutta hänellä ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä ja oli ajautunut toivottomaksi narkkariksi hyvin varhaisessa vaiheessa.
 
Heittelet varsin omituisia väitteitä ilman Pamela Coursonin potilaskertomusotteita. "Syntymästä häiriintynyt persoonallisuus" - sellaista ei ole olemassakan kuin sinun mielessäsi. Jos on vähänkään perehtynyt siihen, mitä Morrisonin elämästä on kerrottu, niin pitäisi käydä selväksi, että hän oli täysin kykenevä ryssimään omat asiansa ihan itse ilman kenenkään johdatusta. Pamela Coursonin demonisointi ei ratkaise Morrisonin kuolemaa. Morrison kuoli ihan omaa tyhmyyttään ja on idiotismia väittää jotain muuta.

Rodger: Heittelet varsin omituisia väitteitä ilman Pamela Coursonin potilaskertomusotteita. "Syntymästä häiriintynyt persoonallisuus" - sellaista ei ole olemassakan kuin sinun mielessäsi. Jos on vähänkään perehtynyt siihen, mitä Morrisonin elämästä on kerrottu, niin pitäisi käydä selväksi, että hän oli täysin kykenevä ryssimään omat asiansa ihan itse ilman kenenkään johdatusta. Pamela Coursonin demonisointi ei ratkaise Morrisonin kuolemaa. Morrison kuoli ihan omaa tyhmyyttään ja on idiotismia väittää jotain muuta.
 
Nimen omaan MAHDOLLISESTI, ja sillä perusteella mitä monissakin kirjoissa on Pamelasta kirjoitettu. En mä siihen mielipiteeseen tarvitse mitään potilaskertomuksia. Sulle on kaiketi "pitäisi käydä selväksi" ja "idiotismia väittää jotain muuta" pohjaisilla latteuksilla ja yksinkertaistuksilla mahdollista ratkaista Morrisonin elämä ja kuolema? Miltä pohjalta sä esität väitteesi?
 
Ylipäänsä toi sun passiivisaggressiivinen kaikentietävä asenne, jolla kerrot omia näkemyksiäsi totuuksina on aika erikoinen tohon "heittelet varsin omituisia väitteitä" nähden.
 
Ei mulla ole tarvetta esiintyä minään asiantuntijana, ja jos ton mun alkuperäsen kirjotuksen ihan oikeasti luet, huomaat etten siinä mitään absoluuttisia totuuksia väitä esittäväni. Kunhan vaan fiilistelen ton lehtiartikkelin tiimoilta. Ottasit kato säkin vähän rennosti ja nauttisit elämästä, eiks? :)
 
edit: Lisään vielä, että Pamelaa en demonisoi. Pointti oli se että siinä suhteessa oli kaksi erittäin ongelmaista ihmistä. On hyvin mahdollista, että mikään ei olisi pelastanut kumpaakaan.

Menee hieman off-topikiksi mutta tuosta Pamela/Jim-kombosta tuli mieleen Monika/Jimi Hendrix-kombo... Lähinnä se että joidenkin lähteiden mukaan Monika viivytteli tahallaan ensiavun hälyttämisen suhteen kun huomasi että Jimillä ei ollutkaan asiat ok. Ilmeisesti vankilaan joutumisen pelossa (kun oli ainut henkilö paikalla Jimin lisäksi) kun itsekin käytti aineita? No se off-topikista...

Regalis Apertura: Menee hieman off-topikiksi mutta tuosta Pamela/Jim-kombosta tuli mieleen Monika/Jimi Hendrix-kombo... Lähinnä se että joidenkin lähteiden mukaan Monika viivytteli tahallaan ensiavun hälyttämisen suhteen kun huomasi että Jimillä ei ollutkaan asiat ok. Ilmeisesti vankilaan joutumisen pelossa (kun oli ainut henkilö paikalla Jimin lisäksi) kun itsekin käytti aineita? No se off-topikista...
 
Brian Jones & co, Sid & Nancy, Kurt & Courtney jne..... Douppaamisen määrä on suorassa suhteessa olosuhteiden sekavuuteen. Ei olisi Monikakaan välttämättä pystynyt ihan rehellisestikään kertomaan seuraavana päivänä edes miten mikäkin asia tapahtui.

L.A. Woman-dokkari tuli taas pitkästä aikaa katsottua, kun se telkusta tuli. Kyllä nuo tuon levyn kiippariosuudet ovat kyllä upeaa kuultavaa joka kerta. Dokkarin ehdottomasti parasta antia oli kohta, jossa Ray Manzarek soittaa Riders On The Stormin sooloa yksin. Se lopetus.
 
https://www.youtube.com/watch?v=4ZJ7xhu-wy4
 
Ja mitäs se Ray höpisikään, että Jerry Scheff piti sitä peruskuviota liian vaikeana bassolla soitettavaksi.

Other Voices ja Full Circle julkaistaan uudestaan, vinyylillä ja cd:llä. Itsellä on näistä epävirallinen cd, jolla molemmat. Äänilaatu ei siinä ole parhaasta päästä.
http://www.rollingstone.com/music/n … son-albums-set-for-reissue-20150529
edit. tässä sitä noitten albumien coolimpaa osastoa: https://www.youtube.com/watch?v=tm5MiGJCf_8

apropoo: Other Voices ja Full Circle julkaistaan uudestaan, vinyylillä ja cd:llä. Itsellä on näistä epävirallinen cd, jolla molemmat. Äänilaatu ei siinä ole parhaasta päästä.
http://www.rollingstone.com/music/n … son-albums-set-for-reissue-20150529
edit. tässä sitä noitten albumien coolimpaa osastoa: https://www.youtube.com/watch?v=tm5MiGJCf_8
 
Ei nuo ihan hassumpia levyjä muistaakseni, etenkin Other Voices. Viime kuuntelusta on vierähtänyt isompikin tovi. On siellä se Doorsien tunnistettava bändisaundi läsnä. Full Circlellä on sitten yksi Markku Aron ohjelmistosta tuttu biisi, Mosquito. Taitaa olla harvoja Doors-suomennoksia Vilperin Perikunnan Light My Firen ohella.

Mosquito tuli Markku Aron laulettavaksi takuuvarmasti ranskalaisen Joe Dassinin version innoittamana.
https://www.youtube.com/watch?v=aylmaWUra8k
 
Ja Jim Morrison tuskin olisi suostunut laulamaan sitä.

Rodger: Mosquito tuli Markku Aron laulettavaksi takuuvarmasti ranskalaisen Joe Dassinin version innoittamana.
https://www.youtube.com/watch?v=aylmaWUra8k
 
Ja Jim Morrison tuskin olisi suostunut laulamaan sitä.
 
Joo, ihmettelinkin Doorsien originaalin kuullessani, että miten just Markku Aro päätynyt laulamaan juuri tämän kaikista Doors-biiseistä, ennen kuin tiesinkään tuota Joe Dassin-linkkiä - tuttu alkuperäisesittäjä muutaman 70-luvun finnhitsin taustalla.

Kyllähän ovet avautuvat varsin mallikkaasti, vaikka suurin fanitus onkin hieman laantunut teinivuosista. Omissa papereissani heikoin levy on hauskasta nimestä huolimatta Morrison Hotell. Ymmärrän, että albumilla haluttiin tehdä selvä pesäero The Soft Paraden äänimaailmaan, mutta omaan makuuni tuotanto meni liiankin pelkistetyksi. Levy ei ole todellakaan huono - ei vain minun mielestäni niin hyvä kuin muut.
 
Muut Morrisonin aikaiset studioalbumit onkin sitten todella vaikea laittaa paremmuusjärjesykseen - diggailen paljon niitä kaikkia. Nostaisin ehkä kuitenkin esiin Strange Daysin. Jos tämä levy tosiaan väännettiin kasaan pääasiassa esikoisalbumin ylijäämistä, niin ei voi kuin ihmetellä materiaalin tasaisuutta ja yhtenäisyyttä.
 
Ostin pari päivää sitten tuon uuden tupla-CD:n, jolla siis post-Morrison-levyt Other Voices ja Full Circle. En ollut kuullut aiemmin kuin joitain yksittäisiä biisejä, joten varsinkin Other Voices yllätti positiivisesti. Varsinkin kun omaan korvaani ei näistä levyistä juuri mitään hyvää ole kantautunut. Ihan kivoja kuriositetteja ja laatumusaa, ei näitä todellakaan hävetä tarvitse. Morrisonin poissaolon aiheuttama tyhjiö on kuitenkin kiistaton, ja sikäli Manzarekin mielipiteeseen on helppo yhtyä; "Musiikissa ei ole mitään vikaa, mutta magia on poissa".

Demo Harrison: Full Circlellä on sitten yksi Markku Aron ohjelmistosta tuttu biisi, Mosquito. Taitaa olla harvoja Doors-suomennoksia Vilperin Perikunnan Light My Firen ohella.
 
Kirkan vuonna 1973 julkaistulta Rautaa ja kettinkiä -levyltä löytyy biisi "Tulkaa tömistämään", joka on käännös niin ikään Full Circlellä julkaistusta kappaleesta "Get Up and Dance".

Debyyttilevystä tulossa 50-vuotisjuhlapainos. Sisältää stereo-, ja monomiksaukset sekä Matrix-keikan maaliskuulta 1967. Joulukuussahan bändi julkaisi London Fog-boksin.
 
http://www.thedoors.com/news/the-do … of-their-groundbreaking-debut-album
 
Doors saa myös tänään oman nimikkopäivänsä Los Angelesissa. Juhlallisuudet pidetään Pacific ja Windward Avenuen risteyksessä. John Densmore ja Robby Krieger ovat paikalla, kuten myös Ray Manzarekin ja Jim Morrisonin perheenjäsenet. Tammikuun neljäs päivä on siis tästä lähin "Day Of The Doors". Ja itse asiassa koko vuosi 2017 on Losissa Doors-vuosi. Day Of The Doors-tapahtuma myös striimataan livenä Doorsin Facebook-sivujen kautta, alkaa 16.30 iltapäivällä paikallista aikaa eli 2.30 aamuyöstä Suomen aikaa.
 
Light My Fire oli muuten ensimmäinen biisi, minkä Robbie Krieger ikinä sävelsi. Olihan hän toki kesken jääneitä biisiviritelmiä tehnyt aiemmin, mutta Light My Fire oli herran ensimmäinen kokonainen biisi. Aika lailla paras mahdollinen tapa aloittaa sävellysura, heti ensimmäisellä biisillä jättihitti.