| Aihe: Brainwashed by George Harrison | 1 |
|---|
|
Jokos olette kuunnelleet George Harrisonin uuden levyn? Se on hyvä, ehkä parempi kuin Cloud 9, ehkä jopa yhtä hyvä kuin All things must pass.
George-vainaa ei tarjoile mitään uutta ja mullistavaa, mutta hyviä biisejä, rentoa soitantaa sekä iloista ja syvällistä tunnelmaa. Jos on olemassa sellainen käsite kuin ”surumielisen iloista”, niin tämä on sitä. Ehkä tuo surumielisyys on omaa keksintöäni, koska eihän sitä levyä voi kuunnella ajattelematta sitä, että biisejä kirjoittanut mies on tiennyt kohta kuolevansa.
Ja kyllä se Georgen slide-soitto on aina niin mukavaa kuunneltavaa.
Suosittelen.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
 Ossi
21.11.2002 22:08:49 | |
|
Suosittelen.
Otamma tuosta vaarin. Harrison vilahtaa varmaan TV:ssä juuri alkavassa Ravi Shankar dokumentissa.
Baila Mi Hermana |
|
"Ravisankarin" ja Intian henkistävä vaikutus on Brainwashedilla läsnä kovastikin, vaikka sitar ei muistaakseni levyllä juuri soikaan. Uskonnollinen levy. Ei liene yllätys kenellekään.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
|
. Ehkä tuo surumielisyys on omaa keksintöäni, koska eihän sitä levyä voi kuunnella ajattelematta sitä, että biisejä kirjoittanut mies on tiennyt kohta kuolevansa.
Menee nyt ohi aiheen mutta toi mitä sanoit pätee myös edesmenneen Joey Ramonen soololevyyn "Don't Worry About Me" jota äijä väsäsi huonossa kunnossa sairaalassa. Apulannan Sipe sanoi juuri vitun hyvin että tota levyä kun kuuntelee niin on tippa linssissä.
Biisien nimetkin on koskettavia:
-What A Wonderful World
-I Got Knocked Down (But I'll Get Up)
-Don't Worry About Me
Mutta ettei nyt menisi ihan ohi niin George Harripojan soolojutut ei niin kolahda, tehnyt parhaat biisinsä mun mielestä Beatlesin kanssa mutta respektiä vaan äijää kohtaan.
Life Is Short And So Is My Cock. |
|
Mutta ettei nyt menisi ihan ohi niin George Harripojan soolojutut ei niin kolahda, tehnyt parhaat biisinsä mun mielestä Beatlesin kanssa mutta respektiä vaan äijää kohtaan.
Totta toinen puoli, samaa pätee kaikki Beatleihin. Kuitenkin nuo mainitut kolme levyä, All things, Cloud 9 ja tämä uusi, ovat täynnä hyviä biisejä ja hienoa meininkiä.
Minulle Harrison on aina ollut jotenkin "rakkain" Beatle.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
|
Tätä levyä on odotettu!
Mulle myös George on "rakkain beatle" ja koko hänen soolotuotantonsakin omistavana voin rankata tämän albumin aika korkealle. All Things Must Pass-triplan ylittänyttä levyä ei ole eikä tule, mutta ottaen huomioon, että George oli tätä levyä tehdessään jo aika heikossa kunnossa (kuuluu joidenkin biisien lauluosuuksista) on levy mestariteos.
Vuonna 1987 julkaistu Cloud 9 (siis biisi) osoittaa hyvin miksi miestä kutsuttiin popsliden mestariksi ja jos joku yhä kaipaa lisätodisteita tähän, kuunnelkoon Stuck Inside A Cloudin soolon. Korviahivelevää työskentelyä!
Brainwashed-levyn sanoitukset ovat parasta Georgea. Henkisyys, rauhallisuus ja tarkan sivustaseuraajan terävät kommentit yhteiskunnasta osuvat kohdalleen humoristista "Monty Pythonmaista" otetta silti unohtamatta.
Ostakaa levy, ette pety!
Hare Krishna George! |
Ossi
23.11.2002 17:01:21 | |
|
Mulle myös George on "rakkain beatle"
Nickisikin taitaa viitata tuohon suuntaan :D
Baila Mi Hermana |
|
Nickisikin taitaa viitata tuohon suuntaan :D
Näinhän se on. ;) |
|
Paras Beatle. Kyllä. Ja hieno levykin tämä.
~ Love broke out and I forgot it's war. |
|
Harrisonilla on kyllä parhaimmillaan todella hyviä soolojuttuja. Cloud 9, nimikkolevy (oma lemppari!) ja All Things Must Past sisältävät runsaasti hyvää materiaalia. |
|
Tämä on kyllä yksi Harrisonin parhaista soololevyistä.
Live Music Is Better! |
|
Kappas, täällä on tämmöisiäkin kivoja turistu joskus. No mikä ettei.
Mun korviini Brainwashed-levyllä vallitsee sellainen mielenrauha, seesteisyys, henkisyys, hengellisyys... että ei oo mitään demoneita riivaamassa. Sitä levyä on mukava kuunnella toisinaan.
All Things Must Pass, Cloud Nine ja Wilburys-levyt ovat olleet mullekin aina rakkaita levyjä. Itseasiassa viime talvena otinkin Harrisonin soolotuotannon lähemmin albumikohtaiseen tarkasteluun ja se oli parhaimmillaan hyvin antoisaa.
Harrisonin soolojuttujen ulkopuolelta voisin mainita hienoina hetkinä vaikkapa:
- vierailu naapurinsa Alvin Leen (ja Mynton LeFevren) hienolla Road To Freedon-levyllä. Biisi "So Sad" on muistaakseni kokonaan Georgen tekemä, josta levytti omankin versionsa.
- Hieno biisi "Photograph" Ringon samannimisellä soololevyllä.
- Theme For Something Really Important Duane Eddyn studioalbumilla vuodelta -87 tai jotain sinne päin. Olikohan Jeff Lynnen sävellys? Mutta ainakin Harrison siellä tuikkailee slidellaan mukavasti twangy-kitaran lomassa.
- Carl Perkinsin TV-show vuonna -86. Voisiko tuota luonnehtia eräänlaiseksi Harrisonin "comebackiksi"? Olipa jokatapauksessa mainiossa vedossa hienoine punaisine Gretsch-kitaroineen, että kyllä se rockabillyakin osasi soittaa.
... tuossa vain jokunen random-poiminta.
"Näitä laulan joita tiiän..." |
|
Demo Harrison: Kappas, täällä on tämmöisiäkin kivoja turistu joskus. No mikä ettei.
Mun korviini Brainwashed-levyllä vallitsee sellainen mielenrauha, seesteisyys, henkisyys, hengellisyys... että ei oo mitään demoneita riivaamassa. Sitä levyä on mukava kuunnella toisinaan.
Yhdyn täysin näihin tulkintoihin. Loistava albumi. Ehdottomasti omia suosikkejani Harrisonin soolotuotannosta.
What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
