 wagneristi
23.06.2014 20:54:32 | |
|---|
Itselläni 10 parasta ovat:
10. Schubert: Pianosonaatti 21
9. Beethoven: Pianosonaatti 8 "Pateettinen"
8. Beethoven: Pianosonaatti 21 "Waldstein"
7. Beethoven: Pianosonaatti no.1 F-molli
6. Scarlatti: Sonaatti K 466 F-molli
5. Chopin: Pianosonaatti no.2
4. Stravinsky: Pianosonaatti
3. Sibelius: Pianosonaatti F-duuri
2. Rahmaninov: Pianosonaatti no.1 D-molli
1. Prokofiev: Pianosonaatti no.7 "Stalingrad"
Osaan sanoa vain yhden huonon, ja se on Mozartin Pianosonaatti no. 11 |
 sellisti
26.06.2014 09:37:53 | |
|---|
Ei tuo listaaminen oikein ole keskustelua tälläkään palstalla, jos ei mitään edes perustella. Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen |
wagneristi
26.06.2014 10:15:13 | |
|---|
En tarkoittanut että ne pitää listata. Itse nyt selkeyden vuoksi tein niin. |
latelate
26.06.2014 20:24:53 | |
|---|
sellisti: Ei tuo listaaminen oikein ole keskustelua tälläkään palstalla, jos ei mitään edes perustella.
Toisaalta on mukavaa, että joku nostaa aiheita esille. Kovin on muuten hiljaista... |
Lisztin h-mollisonaatista tykkään. En sen taiturillisuuden vuoksi vaan ennemminkin rakenteellisista syistä. Teos on yksiosainen ja kestää puoli tuntia; voisi kuvitella että siinä rakenne helposti hajaantuu sinne tänne, mutta Liszt onnistuu mielestäni taitavasti pitämään teoksen ns. kasassa ja saamaan intertemaattiset ratkaisut tuntumaan loogisilta. Konstruktio on silti mielenkiintoinen ja välillä jopa improvisatorinen. Tämänlaisissa teoksissa Liszt osoittaa sävellyksellisen nerokkuutensa monin verroin vakuuttavammin kuin painajaismaisen vaikeissa taiturikappaleissa.
Tykkään teoksesta myös siksi, että se on ns. absoluuttista musiikkia. Aikana jolloin ohjelmamusiikki oli täysissä voimissaan Liszt olisi hyvin voinut antaa teokselleen vaikka minkä sankarillisen otsikon ja tehdä siitä suuren ohjelmallisen eepoksen. Sonaatin laaja ilmaisullinen skaala olisi sellaiseen sopinutkin. Sen sijaan hän antoi teokselle nimen "Pianosonaatti h-molli" ja jättää tulkinnat ja fiilikset kokonaan soittajan ja kuulijan oman mielikuvituksen varaan. Tätä ratkaisua arvostan suuresti.
E. latelate: Toisaalta on mukavaa, että joku nostaa aiheita esille. Kovin on muuten hiljaista...
Totta, mutta toivon silti että keskustelun aloituksissa olisi vähän muutakin kuin kirjoittajan oma rankinglista. Muuten vastauksetkaan eivät välttämättä ole sen kummempia. Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen |
ThrashGuitarist
29.06.2014 17:28:58 | |
|---|
sellisti: Tykkään teoksesta myös siksi, että se on ns. absoluuttista musiikkia. Aikana jolloin ohjelmamusiikki oli täysissä voimissaan Liszt olisi hyvin voinut antaa teokselleen vaikka minkä sankarillisen otsikon ja tehdä siitä suuren ohjelmallisen eepoksen. Sonaatin laaja ilmaisullinen skaala olisi sellaiseen sopinutkin. Sen sijaan hän antoi teokselle nimen "Pianosonaatti h-molli" ja jättää tulkinnat ja fiilikset kokonaan soittajan ja kuulijan oman mielikuvituksen varaan. Tätä ratkaisua arvostan suuresti.
Oi kyllä, juuri näin! Minusta tuntuu, että todella moni teos menettää musiikillista tehoaan, jos siitä tehdään ohjelmamusiikkia. Kunpa säveltäjät eivät olisi innostuneet siitä (ketään erikseen syyllistämättä.) |
megatherium
09.12.2014 18:39:28 | |
|---|
Mozart ei ehkä panostanut erityisesti pianostanut pianosonaattiin sävellysmuotona eikä hän saanut sen puitteissa aikaan montaa suurta teosta aloittelijoille suunnatun helpon ohjelmiston lisäksi saati ehtinyt sellaiseen tuotteliaisuuteen kuin papa Haydn tai 8eethoven ja niiden laatutaso ulottuu galantin kevyistä sonaateista kypsää klassismia edustaviin persoonallisiin molliteoksiin käsittäen heterogeenisen joukon tyyliltään vaihtelevia teoksia ulottuen Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
