Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Sanokaa mun sanoneen, että Tuska-vkl yhteydessä julkistetaan bändin Suomenkeikat. Taisi olla Imperiumin haastiksessa, jossa rumpalismies lupaili marras-joulukuulle keikkaa. Ja Tuskan yhteydessähän on viimevuosina julkistettu talven keikkoja. En yhtään muista, mikä olisi ollut vuosi sitten, mutta 2012 se oli Morbid Angel / Kreator / Nile - kombo.

Informaatiokameli: Meikästä ihan hyvä, että turpaanvetely on väistynyt hyvien sävellysten tieltä.
 
Hyviä sävellyksiä ne turpaanvedotki oli :)

UltimateGreedo: Sanokaa mun sanoneen, että Tuska-vkl yhteydessä julkistetaan bändin Suomenkeikat. Taisi olla Imperiumin haastiksessa, jossa rumpalismies lupaili marras-joulukuulle keikkaa. Ja Tuskan yhteydessähän on viimevuosina julkistettu talven keikkoja. En yhtään muista, mikä olisi ollut vuosi sitten, mutta 2012 se oli Morbid Angel / Kreator / Nile - kombo.
 
Kyllä maistuisi. Varsinkin jos on vähääkään yhtä hyvä kuin silloin 2012, johan siitäkin on 2,5 vuotta.

Informaatiokameli: Meikästä ihan hyvä, että turpaanvetely on väistynyt hyvien sävellysten tieltä.
 
No kyllähän ainakin Leviathan - Blood Mountain - Crack the Skye akseli on hyviä sävellyksiä pullollaan, Crack the skyellakin se turpaanveto jäänyt tosin jo vähän vähemmälle; Leviathan sitä vielä on melko lailla täysin, ja sävellyksellisestihän se on Mastodonin hienoin ja omaperäisin(ainakin allekirjoittaneen mielestä). Eikä tämä uusikaan levy mitenkään pistä tuosta paremmaksi tai pääse edes samalle tasolle, mutta hyvä levy silti!

phiit: Sieltä puuttuu kaikki se turpaanveto mikä oli alusta alkaen Mastodonin juttu
 
Minusta on hyvä että bändi kehittyy ja menee johonkin suuntaan. Emmä olis jaksanut kuunnella Blood Mountainia tai Leviathania 4. tai 5. kertaa.

McNulty: Minusta on hyvä että bändi kehittyy ja menee johonkin suuntaan. Emmä olis jaksanut kuunnella Blood Mountainia tai Leviathania 4. tai 5. kertaa.
 
Kehitys on aina hyvästä mutta onhan jo Blood Mountainkin aika harppaus Remissionista menettämättä sitä ominaissoundiaan.
 
Pahinta mitä ois voinu tapahtua jo olisivat tehneet "Opethit", onneks eivät niin pitkälle menneet.

phiit: Pahinta mitä ois voinu tapahtua jo olisivat tehneet "Opethit", onneks eivät niin pitkälle menneet.
 
Ei, vaan kaikista pahinta mitä voi tapahtua on, että jumittaisivat nyt lopullisesti tähän nykyiseen keskitempo/semipoppi/4-minuutin rokkivetomeininkiin, jossa kaikki Mastodonin musiikin sisältämät ääripäät on hiottu pois. Uusin levy on kova, ei sillä, mutta aiemmilta levyiltä tuttua yllätyksellisyyttä ja omapäisyyttä toivoisi kuulevansa joskus lisää. Jos "Opethit" tarkoittaa, että olisi tullut levyllinen Czar/Sparrow-tyylistä musaa, niin olisin kussut hunajaa.

bedlam: Ei, vaan kaikista pahinta mitä voi tapahtua on, että jumittaisivat nyt lopullisesti tähän nykyiseen keskitempo/semipoppi/4-minuutin rokkivetomeininkiin, jossa kaikki Mastodonin musiikin sisältämät ääripäät on hiottu pois. Uusin levy on kova, ei sillä, mutta aiemmilta levyiltä tuttua yllätyksellisyyttä ja omapäisyyttä toivoisi kuulevansa joskus lisää. Jos "Opethit" tarkoittaa, että olisi tullut levyllinen Czar/Sparrow-tyylistä musaa, niin olisin kussut hunajaa.
 
Opethilla meinaan Heritage levyä.. muuten kyllä samoilla linjoilla että menköön tää lätty nyt näin ja hyvähän tuo onkin mutta seuraavalla sais olla taas vähän enemmän karvaa kassien ympärillä :)

phiit: Opethilla meinaan Heritage levyä..
 
Tiesin kyllä ja siihen viittasinkin. Oletin siis, että tarkoitit että kauhein skenaario olisi ollut jos metalliruntta olisi kokonaan jäänyt uupumaan levyltä, johon vastasin, että levyllinen Czar/Sparrow-tyylistä (ja laatuista) himmailua olisi mulle maistunut oikein hyvin. Vaikka tääkin toki maistuu, paremmin kokonaisuutena kuin edeltäjänsä joka tapauksessa.

Ommuute aika kova levy. Kahden läpikuuntelun jälkeen heittäisin tän varmaan Crack The Skyen jälkeen parhaaksi Mastodon-lätyksi. Levyn alkupuoli on ehkä hitusen parempi, mutta kovia biisejä löytyy kyllä myös lopusta. Tread Lightly, The Motherload ja Halloween jäivät päällimmäisinä mieleen. Tykkään huomattavasti enemmän tästä melodisemmasta meiningistä kuin ensimmäisten levyjen turpaanmättämisestä.

samaa mieltä. crack the skyen jälkeen parasta. ihanan kivutonta.

Just kuuntelin vinyylinä (oli pakko ostaa vinyyli nähtyäni kannen täysikokoisena levykaupassa) levyn läpi ja potkiihan se aikas kovaa. Oikeastaan yhden kuuntelun perusteella en osaa nostaa yksittäisiä kappaleita yli muiden, mutta mieleen jääviä juttuja on ainakin Tread Lightlyssä, Aunt Lisassa, Feast Your Eyesissä ja Halloweenissa. Nimibiisikin on melko tykki. Lyriikat vaikuttavat melko vaikeasti lähestyttäviltä, vaatinee useamman kuuntelun ennen kuin kaikki aukenee.
 
Taitaa olla niin, että tämä uusin kiilaa Blood Mountainin edelle, heti Crack The Skyen perään Mastodon-suosikeistani.

Puoltoista kuuntelua takana ja yleisfiilis on positiivinen. Alku tuntuu ehkä snadisti autopilottitouhulta mutta keskivaiheilla selkeästi piristytään. Helvetin paljon parempi tää on kuin The Hunter ja se riittää toistaiseksi. Yksittäisistä biiseistä en oikeastaan vielä "Asleep In The Deep:iä" lukuunottamatta ole saanut otetta, mutta sen äärellä havahduin pitkästä aikaa Mastodonin mahtavuuteen. Ei tää sama bändi ole kuin ennen mutta väliäkö tuolla.

Pistän kans ääneni sille, että on hyvä kun Mastodon jatkoi suuntaansaa muualle, eikä ruvennut tekemään Crack the Skyetä tai Leviathania useampaa kertaan (ois nuokin levyt mahdollisesti menettäneet hohtonsa). Uus levy on hyvä ja sellainen mitä Hunterin ois alunperinkin pitänyt olla. Päihittää mun listoilla Hunterin ja Remissionin, mutta jää sinne nelossijalle.
 
Ps. Kuuntelin just Crack the Skyen kaksi kertaa putkeen. On se hieno ja innoittava teos. Pikaisesti laskettuna sisältää ainakin kaksi hienointa skittasooloa koskaan.

phiit: Mitenkä ne aiemmat hyvät levyt hohtonsa voi menettää? Ei musta Leviathan tai Blood Mountain mitenkään huonontunu vaikka Crack The Skye jäikin sille "ihan kiva" tasolle.
 
MAHDOLLISESTI. Nuo kolme mainitsemaasi levyä ovat kuitenkin melko erillaisia toisiinsa nähden, eli jos tän uuden suoraviivaisemman linjan sijaan oltaisiinkin ruvettu pyörimään itseäänsä toistavalla linjalla, niin mahdollisesti olisi ainakin omalta osaltani mitta täyttynyt siitä samasta tuubasta ja kynnyskin tarttua niihin vanhoihin levyihin näin ollen kasvanut. Tämä nyt on tällaista jossittelua, mikä on turhaa kun bändi meni ihan erille teille.
 
e: jaa phiitihän se siinä, en uudesta avatarista tunnistanut. Mä ehin ihmetellä jo, et mistä näitä vatipäitä sikiää, jotka haukottelevat Crack the Skyelle.

phiit: Hankala vaan kyllä miettiä mihin bändi suuntaa seuraavaksi, toivotaan vaan ettei mene siihen että joka levyn pitää olla tyystin erilainen jatkossa.
 
Ei vaan nimenomaan juuri näin... aivan kuten Ulver on tehnyt :)

McNulty: Ei vaan nimenomaan juuri näin... aivan kuten Ulver on tehnyt :)
 
Ulver.. viimeiset kuulomuistot ekasta lätystä 20v sitten, tosin siihen se jääkin :)

phiit: Ulver.. viimeiset kuulomuistot ekasta lätystä 20v sitten, tosin siihen se jääkin :)
 
Laitat kuunteluun Nattens Madrigalin, heti perään Perdition Cityn ja sen perään Childhood's Endin. Veikkaan että on melkoinen matka :)
 
Siinä on oikeastaan viety äärimmilleen tuo levyltä levylle tapahtuva muutos. Mastodon sentään pysyy melko vakaasti samojen genremääritelmien sisällä.

McNulty: Laitat kuunteluun Nattens Madrigalin, heti perään Perdition Cityn ja sen perään Childhood's Endin. Veikkaan että on melkoinen matka :)
 
Siinä on oikeastaan viety äärimmilleen tuo levyltä levylle tapahtuva muutos. Mastodon sentään pysyy melko vakaasti samojen genremääritelmien sisällä.
 
Pika Youtubetuksella Childhood's End on varsin loistavaa kamaa! Nattens Madrigalin tuomio = (tyhjä) :)
 
EDIT: ilmankos se oli loistavaa kamaa kun 60's covereita kaikki :D