Kitarat: kitarakamat ›

Kiitos.. melkee euron kappale mokomat lätkät :(

Ite käytän Dunlopin 2 millisiä.

Vinkkinä niille, jotka kaipaavat lisää grippiä:
 
http://www.plastidip-finland.com/tuotteet/plasti-dip-nestemainen-kumi/
 
Hommattiin tuota tököttiä töihin ja pitihän sitä sitten kokeilla firaabelihommiinkin. Tuolla saa mukavasti rakennettua "kahvaa" ohuempiin plektroihin kun dippaa useamman kerran.
 
--
Antti

Oon soitellut Dunlopin .88 mm tortsikoilla ainakin 15 vuotta, mutta tänään tuli muutos. Löysin romukopasta joskus pentuna kokeeksi ostamani 2 millisen Dunlopin, ja testasin sitä ihan huvikseni, että miltä mahtaisi nyt tuntua. Eikö perkele tunnu heti paljon paremmalta kuin nuo .88:t. Paljon ketterämpi, eikä takuulla taivu mihinkään suuntaan. Ehkä kuitenkin ihan vähän saisi olla ohkaisempi, kun tuntuu että pitää puristaa pirun lujaa että pysyy näpissä. Mutta kyllä nyt meni plekut uusiksi miun kohdalla. Luulisin että joku 1,5 millinen on justiinsa sopiva. Tai sitten semmoinen jossa on ohennus tuossa kohdassa mistä pidetään kiinni. Ei muuta kun kokeilemaan ja etsimään sopivaa läpyskää.

Sähkiksellä kulutan 0.96 paksuisia dunlopin krokotiilejä. Nyt on tullut testiin myös 0.88 paksuisia, sama valmistaja eri materiaali. Hyvin iso soundi ero näillä plekulla keskenään. Lähiaikoina käyn läpi muutamia paksuuksia lisää sekä materiaaleja. Uskon että pysyn silti tuossa dunlopin krokotiilissä. Niitä ennen vedin .88 nylon plekuilla tai .98 nylonilla. Sama valmistaja.
 
Tuo soundi ero materiaalien välillä alkoi hieman kiinnostamaan. Siksi käyn läpi erilaisia plektroja nyt.
 
Akustisen kanssa on käytössä todella laaja skaala plekuja. Joten niitä en luettele. Akkarin kanssa haen soundi eroja plekuilla sekä eri tyyppisissä biiseissä tuntuu toimivan erilaiset plekut. Keikoilla se arsenaali ei kuitenkaan ole kuin 2-3 erilaista plekua ja niillä pärjää hyvin.

Sillon ku alottelin ja käytiin Intro Musicista kyselemässä plekuja, myyjä pisti kouraan varmaan jokaista löytyvää pleku mallia ja vahvuutta kun ei ollut aiempaa kokemusta mulla. Pitkään soittelin kolikolla tai mikä nyt ikinä löytyikään, jossain vaiheessa Dunlopin grippipintanen 0.81 tai 0.83 tuntu täydelliseltä ja sellasilla tulikin soiteltua vuosia, kunnes punainen pahoilainen pilasi senkin. Nyt ei pysty sopeutumaan "normikokoseen" plekuun vaan sormet himoaa ainoastaa grippi pintasta tsääs kolmosta. Noh, mitäpä sitä vaihtamaan kun pelaa hyvin, ja nyt kun grippi pintasia Jazz III:sia saa jo Levytukustakin, ei tarvitse pelkkiä plekuja tilailla Thomannilta.

Minä oon tykästynyt vallan täysin .73 paksuihin Dunlopin Tortex Sharppeihin. Pidän siitä, kuinka nuo purevat kiinni kieleen ja antavat siten oman lisänsä saundiin. Soittotekniikkani sotii ehkä kaikkia opetuksia vastaan, sillä mun pikkauksessa pleku osuu kieleen n. 45-60 asteen kulmassa, eikä samansuuntaisesti, kuten monesti opetetaan. Tokihan noi plekut kuluu aivan sairaan nopeesti, mutta sitä varten niitä onkin perhepakkaus aina kotona :-)

TTV: Tokihan noi plekut kuluu aivan sairaan nopeesti, mutta sitä varten niitä onkin perhepakkaus aina kotona :-)
 
Oletko kokeillut Ultex sharp .073:a? Sama muuten mutta ultex kestää helvetin kauan pidempään. Toki vähän liukkaampi Se on.

Soittelin muutaman vuoden verran pelkästään Max-Grip Jazz III:illa, kunnes uudella bändillä tuli tarve sointujen rämpyttelemiseen ja siihen tuo Jazz 3 ei ole paras. Käytin jonkun aikaa aiemmin kokeeksi hankkimiani Max-Grip 1.14 mm Nylon Standardeja ja niitä käytän edelleen toisinaan. Nyt kuitenkin suosikkiplekukseni on vaihtunut Max-Grip 1.5 mm eli se sininen ja paksuin Max-Grip.
 
Ketjun otsikkoon vastatakseni tässä vielä noiden plektrojen vahvuuksia ja heikkouksia:
 
Jazz III: pieni ja teräväkärkinen, kaikkihan tämän tuntee. Hyvä kun tarvitsee välillä soittaa tiukkaa riffittelyä ja välillä näppäilymelodioita, liidejä ja sooloja.
 
Nylon Standard 1,14 mm: Iso mutta vähän lötkö. Joustaa enemmän kuin 1,14 mm Tortex. Sopii rämpyttelyyn mutta ei niin hyvin tiukkaan riffittelyyn imho.
 
Nylon Standard 1,5 mm: Jykevä ja iso, sopii isompaankin kouraan ja pysyy jämäkästi nyrkissä. Kyllä tälläkin soolottelu taipuu, mutta tatsi on vähän eri kuin Jazz 3:lla, johtuen pyöristetystä kärjestä.

ibnz: Oletko kokeillut Ultex sharp .073:a? Sama muuten mutta ultex kestää helvetin kauan pidempään. Toki vähän liukkaampi Se on.
 
Empäs ole, kiitti vinkistä :-) Liukkaus saattaa olla este, mutta testaamalla selviää ...

Oon jo pitkään soitellu mustilla jazz kolmosilla. Sopii mulle ku nyrkki silmään. Ainoastaan akustisella soitellessa käytän sitten jotain ohuempaa.

Moni näemmä tykkää käyttää Jazz 3.. Joskus moista itekkin läytin. Eipä ollut kummoinen kokemus. Liian terävä.. Ihan jees soitellessa jotain melodia pätkää jossa mahdollisismman vähän sointuja.
 
Plektroissa nykyään vannoutunut fendermies. 1,14 gripillä olevat. Pysyy matkassa vaikka kädet olisi kohmeesaa, hiessä, öljyssä tai vastaavat. Raksamiehen käsille aivan omiaan.

Peruksen Dunlop delrin 0,88 sähkökitaralle ja 0,44 akustiselle. Toimii talossa ja puutarhassa, jatsisa, humpasa ja hiiwi medölisa.

Tilasin Strings:iltä muiden kamojen kyljessä kokeeksi pussillisen Dunlopin 1,5mm gator grippejä. Nämä on just täydellisiä miulle, eli tarpeeksi paksuja, ei taivu, pyöreä kärki eikä tarvitse puristaa yhtä kovasti kuin 2millistä. Ihmettelen vaan että missä se grippi on, nämä kun tuntuvat liukkaammilta kuin delrin-plekut. Johtuneeko tuosta jauhosta jota on noiden pinnalla? Kyllä nuo silti näpissä pysyy.

Violeteilla kolmio-Tortexeilla ( http://az58332.vo.msecnd.net/e88dd2 … /Products59533-1200x1200-657189.jpg ) sen vähän mitä kitaraa/bassoa näppäilen. Kestää käytössäni "ikuisesti" (tai kestäisi jos ei menisi hukkaan ennen sitä :) kun on kolme "kärkeä" käytössä.

Ihme kyllä, ei ollut huono idea ostaa pieni pussillinen signature-plektroja. Dunlop Ultex Jazz III John Petrucci saattaapi syrjäyttää minulla Jazz III XL:n. Noissa JP:issä on liukas kärki yhdistettynä mukavasti karhennettuun yläosaan. Taitavat olla 1,5mm paksuja. Hitusen pienempiä kuin Jazz III XL:t.
 
Soitto ei kuitenkaan alkanut sujua kuin JP:llä. Pitäisikö palauttaa tuote? ;-)

(Jopas jotakin, en millään osaa kännykän selaimella lainata kirjoitusta...)
 
Kuitenkin, pari viestiä ylempänä joku kertoi käyttävänsä Dunlopin Tortex Sharp:ia. Moisia vempaimia sattui löytymään muutama kuukausi sitten Helsingin Kalasataman DLX- Musiikista ja päätin kokeilla. Tykästyin heti. Samoihin aikoihin opettelin soittamaan nopeasti plekulla ylös-alas tekniikalla ja vempulat käteni tottuivat myös pitämään plektraa hieman sivuttain kieliin nähden. Nyt olen oppinut soittamaan melko nopeasti, joten en halua alkaa muuttamaan soittotyyliä ja turhaan vaihtamaan plekua normaalimpaan valintaan. Mieluisin paksuus on joko sininen tai vihreä eli 1.0 tai .88 paksuiset plektrat. Eivät taivu, mutta eivät myöskään ole paksuja.
 
Tapasin pari viikkoa sitten kitaraa soittavan setäni, joka totesi kielien särisevän, kun soitin valkoisella 1.5 paksuisella Sharpilla (, jolla soitin koska F - Musiikki ei harmikseni tarjonnut ohuempia sillä kertaa...). Sitten havahduin ostamaan taas vanhoja kunnon sinisiä ja vihreitä Shappeja ja homma alkoi taas pelittää :)!
 
Löytyykö noita Ultex Shappeja muuten mistään pk-seudun liikkeestä???

Itse käytän niitä normi Dunlopin Nylon .88mm plekuja, satunnaisesti 1mm, tein vaihdoksen melko äskettäin siitä 1mm-->0.88mm. Joissain tapauksissa missä ''tarvitsee'', tilutuksiin ja nopeisiin leadeihin ja riffittelyyn ja jos siltä tuntuu niin käytän myös Jazz III. Akustisella ja enemmän sointujen rämpyttelyyn käytän sitten Dunlopin Nylon .60mm

ibnz: Oletko kokeillut Ultex sharp .073:a? Sama muuten mutta ultex kestää helvetin kauan pidempään. Toki vähän liukkaampi Se on.
 
Kävin tsekkaamassa noi Ultex Sharpit. Ne on pyöreämpiä kuin Tortex Sharpit ja se kärki ei oo niin terävä kuin Tortexissa. Näin ollen jatkossakin pitäydyn .73 Tortex Sharpissa :-)