Media ja viihde ›

Lapsuudessa tuli luettua Aku Ankkaa (duh) ja Turtlesia, kun molemmat tilattiin kotio. Vaari viisaana miehenä osti myös paljon sarjakuvia mummolaan ja mökille, joita sitten lapsina voitiin lueskella ja ne olivat kunnon tavaraa vieläpä. Marvelin ja DC:n vanhoja kunnon supersankarijuttuja 70- ja 80 -luvuilta. Lapsena tuli Frank Millerin Year Onet lueskeltua mökillä ollessa ja vaikkei silloin ymmärtänytkään, että kyseessä oli aika merkittävä Batman-sarjis niin sen tunnelma ja piirtotyyli ja tarina kaikki kiehtoivat. Vanhempana oli sitten jännää lukea uudestaan se vähän enemmän asioista tajuten.
 
Lapsuuteen kuului myös Maailman Vahvin Nalle, Hakki Hamsteri ja tietenkin Lucky Luket ja Asterixit ym. mitä kirjastosta lainailtiin harva se päivä.
 
Ja nyt tuli mieleen, että noi Lucky Luket ja Asterixit pitäisi päästä lukemaan uudestaan. Ja Tintit. Huh huh.

1980-luvun kulta-aikoina Seura -lehti sisälsi laadukkaita sarjiksia. Mustanaamio, Ratsupoliisi King, Matti Mainio ja Jussi Juonio, Vihtori ja Klaara, Ville Vallaton, Kissalan pojat, Kippari-Kalle sekä Joka kodin lääkäri.

Prophet: 1980-luvun kulta-aikoina Seura -lehti sisälsi laadukkaita sarjiksia. Mustanaamio, Ratsupoliisi King, Matti Mainio ja Jussi Juonio, Vihtori ja Klaara, Ville Vallaton, Kissalan pojat, Kippari-Kalle sekä Joka kodin lääkäri.
 
Aika hyvin sä muistat. Mäkin olen lukenut näitä paljon. Varsinkin Matti Mainio ja Jussi Juonio oli huippu ja Kippari-Kalle, vanha kunnon pinaatin mainosmies. :)

Varmaan unohtuu kaikenlaista, mutta jotensakin näin tämä on mennyt mulla pääpiirteittäin:
 
70-luku
- Aku Ankka (josta opin lukemaan)
- Eurooppalaiset sarjakuva-albumit (Tintti, Asterix jne jne, varsinkin Valerian oli suosikki)
- Shokki
 
80-luku
- Mm. Tapiiri- ja Kylmä Metalli- lehtien kautta kaikenlaista daideellisempaa kamaa
- Friikkilän veljekset, Crumb, muu sen lajin underground
- Korkkarit. Lemppareina Ilmojen ja Avaruuden korkkarit.
- Supersankarit, kasarin alun hämiksistä vuosikymmenen lopun synkempiin Batmaneihin
 
90-luku
- Vertigo/DC, varsinkin Sandman
- Dredd ja muu 2000AD-kama
- From Hell ja hokaaminen että monet muutkin tykkäämistäni sarjakuvista ovatkin Alan Mooren käsikirjoittamia
 
2000- ja 2010-luvut
- Alan Mooren kovakantiset suomenkieliset painokset; V niinkuin verikosto, Vartijat, Rämeen olento, Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigat jne
- Walking Dead
- Manga-buumin aikana tuli tsekattua niitäkin, Lone Wolf & Cubia voisi joskus tilata lisääkin
- Uudet Shokki-julkaisut. Erityisen hienoja!
 
Aikuisiän sarjakuvista tiedän ehkä sitten joskus kun olen aikuinen.

Lapsena luettiin ulkomaisia sarjakuvia, aikuisena kotimaisia.

Just luin pojalle iltasaduksi 80-luvun alkupään Ryhmä-X:ää. Ne oli kova juttu silloin, ja toimii yllättäen nykyäänkin.

Tex Willer, parasta, vielläkin.

Myrkky oli kova lehti aikoinaan, k18 juttua ja kuvitusta alakoululaisille.
Kane Rapo oli kova hahmo, samoin se itseään jatkuvasti rännittävä bodarihiiri.

Kersana tuli kahlattua läpi lähinnä Tintit, Asterixit ja Lucky Luket. Näistä ensin mainittuihin on tullut palattua säännöllisin väliajoin myös aikuisella iällä. Aku Ankka - kolme vuotta vanhemman siskoni suosiollisella avustuksella - opetti mut lukemaan 90-luvun alussa ja tammikuussa tulee täyteen 20 vuotta kestotilaajana. Useimmat vissiin lukevat akkaria lähinnä paskalla istuessa, minä taas luen sitä syödessäni.

tomaattiorava: Myrkky oli kova lehti aikoinaan, k18 juttua ja kuvitusta alakoululaisille.
Kane Rapo oli kova hahmo, samoin se itseään jatkuvasti rännittävä bodarihiiri.
 
Palle Runqvist seikkaili aika useassa lehdessä, samaten lehden toimittajalla oli oma hahmo. Sitten ne ryyppymiehet Kokonainen ja Puolikas. Kyllähän tämmönen lehti pitää ostaa jos jossakin sattuu näkemään! :)
 
http://www.anttilehtonen.net/myrkky/kannet/thumb_1990-4.jpg

silhouette: Eli, osaatko kertoa Lordwinter mikä sun mielestä tuossa manga-harrastuksessa on hienoa? Sen tiedän kyllä, että kysessä taitaa olla erittäin suosittu harrastus, varsinkin itäisemmissä maissa joista koko homma taitaa olla ylipäänsä liikkeelle lähtenytkin.
 
Varmaan piirtojälki ja juoni ovat keskeisimmät syyt. Itse en juurikaan tykkää kovin realistisesti piirretystä tai tummasta sarjakuvasta kuten nuo usein tuppaavat olemaan. Liian piirrossarjamainen tyyli ei ole hyvä sekään. Mangassa tunnutaan myös käsiteltävän useampia aihepiirejä, paha tosin mennä sanomaan kun en niin kauheasti ole länsimaista lukenut. Mutta esimerkiksi en ole koskaan törmännyt yhteenkään länsimaiseen urheilusarjaan, vaikka tuon luulisi olevan yleinen aihepiiri.

LordWinter: Varmaan piirtojälki ja juoni ovat keskeisimmät syyt. Itse en juurikaan tykkää kovin realistisesti piirretystä tai tummasta sarjakuvasta kuten nuo usein tuppaavat olemaan. Liian piirrossarjamainen tyyli ei ole hyvä sekään. Mangassa tunnutaan myös käsiteltävän useampia aihepiirejä, paha tosin mennä sanomaan kun en niin kauheasti ole länsimaista lukenut. Mutta esimerkiksi en ole koskaan törmännyt yhteenkään länsimaiseen urheilusarjaan, vaikka tuon luulisi olevan yleinen aihepiiri.
 
Vaikka on totta että ainakin mediassa tunnutaan keskittyvän länsimaisista sarjiksista puhuttaessa lähinnä supersankareihin, valinnanvaraa on vaikka millä mitalla.
 
Luin mangaa nuorempana ja esim. Dragon Ball oli silloin yläasteiässä viihdyttävä, mutta nyt se on aika lailla jäänyt. Japanilainen melodraama menee mulla vähän yli hilseen ja monissa lukemissani sarjiksissa tarinankerronta ja dialogi on kömpelöä, mikä saattaa johtua tietenkin myös käännöksestä. Berserk oli muistaakseni aika kovaa kamaa, mutta sitäkään ei vissiin olla osattu vielä lopettaa.

Jippo -lehti ja Urho Tulitukka. Lehden ilmestyminen oli tosin jo loppunut, kun tuli joku niistä luettua ensimmäisen kerran.
 
http://yle.fi/uutiset/vielako_muist … pon_kuution_muotoiset_munat/6632481

- hopeanuoli ( hiewatha heimo tuli tutuksi)
- Älli ja tälli
- spiderman
- batman
- ihmeneloset
- g.i joe
- s.m.a.s.h
- transformers
- korkeajännitys
- Rex willer

LordWinter: Mutta esimerkiksi en ole koskaan törmännyt yhteenkään länsimaiseen urheilusarjaan, vaikka tuon luulisi olevan yleinen aihepiiri.
 
Busterhan oli aikoinaan suosittu sarjis.

Lapsena kolahti kasarin lopun-ysärin alun Marvelit. Divarinlaatikoita tuli plärättyä, ja valinta tehtiin kannen perusteella. Mieleen on jäänyt yhden Hämiksen kansi, jossa luki: "Kaksi Hämähäkkimiestä! Oikea ja väärä! Tuomari aikoo tappaa molemmat!" Pitihän se napata mukaan. Myöhemmin sitten Spawnia tuli kanssa kahlattua.
 
DC-universumi taas ei ikinä napannut - paitsi yksi ihan huikea Teräsmies- Hämähäkkimies crossoveri. Harmi kun tuli joskus luovuttua siitä albumista.
http://en.wikipedia.org/wiki/Superm … aviewer/File:SupermanSpider-Man.jpg
 
Ranskalainen sarjakuva oli myös kova juttu, ja Akut tietysti. 90-luvun puolivälin jälkeen Akkarin laatu alkoi laskea ja se jäi siihen.
 
Ja Korkeajännitykset, erityisesti ilmailuaiheiset! Sankari väistää Spitfirellään takana vaanivaa Focke-Wulfia, jonka pilotti ähkäisee: "Himmel! Se Schweinhund tiesi koko ajan!"
 
Nykyään tulee seurattua SK:sta Timo Mäkelän Minun elämäni-sarjaa. Eli se jossa vanha pappa nostalgisoi ja filosofoi.

Akkarit, Asterixit, Lucky Luket tietenkin. Ja edelleen.
 
Taakse jäänyttä aikaa edustavat Maailman vahvin nalle ja Korkkarit.
 
Ja sitten tajunnanräjäyttäjät: Cocco Bill ja Pahkasika, jälkimmäisestä jeesustelijoille tarkennus: Peräsmies, Kolme Rumaa Teroa, Konstaapeli Renkkainen, Korkeajänistys, Kansa luisteli, Vanhat Herrat, Pahkeinen, Hemmo Paskiainen... ;-)

heville:Ja Korkeajännitykset, erityisesti ilmailuaiheiset! Sankari väistää Spitfirellään takana vaanivaa Focke-Wulfia, jonka pilotti ähkäisee: "Himmel! Se Schweinhund tiesi koko ajan!"
 
En ole Korkeajännitystä lukenut aiemmin, mutta Suomi-korkkarit tuli hankittua divarista viimeisen vuoden aikana. Kyllä lähtee!
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sotien_Korkeaj%C3%A4nnitys

Nuoruudessa tuli luettua paljon Spawn-lehteä. Ei ole harmikseni vain viime aikoina paljon tullu luettua kyseistä sarjista.
 
Alan Mooren tuotokset on kyllä omalla kohdalla ainakin melkoisia kestosuosikkeja, vaikkakin nykyään tulee paljon luettua sähköisessä muodossa.