| Aihe: Lapsuuden ja aikuisiän sarjakuvat | |
|---|
 silhouette
04.06.2014 16:55:57 (muokattu 04.06.2014 17:00:57) | |
|
Minä ainakin olin lapsena erittäin kova lukemaan sarjakuvia ja jonkin verran luen niitä vielä nykyäänkin, oli se sitten katu-uskottavaa tai ei. Sarjakuvien parissa aika vaan menee hyvin ja samalla saa jonkinlaista mukavaa ja viihdyttävää eskapismiä arjen rutiineista.
Parhaiten muistan seuraavat sarjakuvat jotka tekivät pienenä ja vielä tänäkin päivänä suuren vaikutuksen muhun:
- Älli ja Tälli
- Tintti
- Asterix
- Niilo Pielinen
- Piko & Fantasio
- Anu ja Antti (muistaako ketään enää tätä?)
- Mad
- Conan
- Marvel- ja DC-sarjakuvat.
Nyt mulla ei ole oikeastaan mitään noista ylläolevista omassa hyllyssä/kokoelmissa lukuunottamatta muutamaa Conania ja Madiä, mutta olen kyllä ajatellut ruveta huvikseni keräilemään noita muita itselleni takaisin. Varsinkin kaikki Älli&Tällit sekä Anut & Antit (joita on hulppeat 87-osaa ) olisi hienoa saada taas kokoelmiin ja luettavaksi. Sen verran hyviä muistoja ja nostalgiaa niihin sisältyy.
Ja,nyt aikuisempana maku sarjakuvien suhteen on muuttunut aika paljon (niin kuin musiikinkin suhteen) ja vaikkakin tykkään tosiaan edeleenkin noista lapsuuden sarjakuvista, niin silti nykyään luen enemmän ehkä hieman vakavampia ja syvemmin elämää pohtivia sarjakuvia. Näillä tarkoitan esim. seuraavia:
- Sandman
- The Books Of Magic
- Sin City
- Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Kerho (tästä on tehty myös elokuva)
- The Crow
- Friikkilän Veljekset
- The HellBoy
- Kaikki Robert Crumbin sarjakuvat
Saisko aiheesta keskustelua? Eli, mitä sarjakuvia luit lapsena ja mitä sarjakuvia tykkäät lukea nyt aikuisena?
Aina voi yrittää. |
|
Lapsena meni Aku Ankat kaikissa muodoissaan, erityisesti Rosan sarjikset. Asterixit ja Star Wars oli kans kovia juttuja. Lucky Luket meni satunnaisesti nautittuina, Tinttiä en ole lukenut koskaan. Silloin tuli luettua enemmän oikeita kirjoja, nykyään taas luen lähinnä mangaa. Suosikkeina Slam Dunk, Monster, One Piece, Hunter x Hunter.
"Hahaha, kiristääkö esarista, onko toistuvia tulehduksia? Annas kun Tohtori Jutku silpoo peniisi." -Röntgen-Jeesus |
silhouette
04.06.2014 17:15:23 (muokattu 04.06.2014 17:18:35) | |
|
Mulla on vain yksi manga-sarja hyllyssä, mutta en ole ikinä lukenut sitä enkä mitään muutakaan mangaa. En ole oikein vielä ymmärtänyt, että mitä hienoa mangassa on. Toisaalta kyllä pidän manga-piirtäjien jäljestä, toisaalta en, vaikea kallistua oikein kummallekaan puolelle.
Eli, osaatko kertoa Lordwinter mikä sun mielestä tuossa manga-harrastuksessa on hienoa? Sen tiedän kyllä, että kysessä taitaa olla erittäin suosittu harrastus, varsinkin itäisemmissä maissa joista koko homma taitaa olla ylipäänsä liikkeelle lähtenytkin.
Aina voi yrittää. |
reaper666
04.06.2014 17:22:00 (muokattu 04.06.2014 17:23:41) | |
|
No siis mä tykkäsin heti lukemaan opittuani varmaan kaikista sarjiksista mitä käsiini sain. Poikkeukaena tex willer ja agentti x9. En tie miksen niihin sitten sisään päässyt.
luin ainakin:
-aku ankka
-turtles
-lucky luke
-asterix
-tintti
-maija mehiläinen
-muumi
-mustanaamio
-tarzan
noin muutamia mainitakseni. Nykyään tulee tilattuna aku ankka, aku ankka extra ja roope-setä.
Aikuisiällä viime vuosina kirppikseltä on tarttunut mukaan turtlesia, he-mania, brave staria, lucky lukea, asterixia ja tenavia. Jos halvalla sattunut tulee vastaan. He-mania ja turtlesia ostelen melkein jopa keräilymielessä että ei haittaa vaikka maksaisikin yli euron/lehti. |
|
Action Force / GI Joe oli paras.
Mustanaamiot ostin antikoista. Kovaa menoa oli. Muistan palstalta tuohtuneen kirjeen tarinasta, jossa mustis joi kaljaa. Mustanaamio vastasi, että oli pakko juoda, kun muuta ei ollut saatavilla ja maito on oikeasti suosikkijuoma.
Älli ja Tälli oli hyvä. Myöhemmin tajusi jotain juttuja, mitä ei aiemmin hoksannut.
Oma lukunsa oli Spawnit yms. |
|
Lähinnä on tullut vuosien saatossa kerättyä ao. sarjiskokoelma. Muutaman vuoden ajan 1980-luvulla tuli Roope Setä -lehti ja Aku Ankka.
Aku Ankka (1970-1989)
Roope Setä (1-100)
Aku Ankan taskukirja (1-100)
Aku Ankka -näköispainos (1952-1960) |
|
Joku sarjisketju täällä oli, mutta en löytänyt ainakaan sitä johon itse olen kirjoittanut aiemmin. Luin juuri The League of Extraordinary Gentllemen -sarjat 1 ja 2. Ei oikein uponnut. Aiemmin Moorelta lukemani Watchmen oli oikein hyvä, ja From Hell oli aivan helvetin loistava.
Mooren Swamp Thingejä olen myös lueskellut, ihan jees viihdettä johonkin asti. The Walking Deadit on myös luettu mitä tähän asti on julkaistu, ja tulen lukemaan loputkin. Sin Cityn ykkösosan luin, ihan ok, mutta toistaiseksi ei ole tullut tartuttua noihin myöhempiin. Sandmanit pitäisi ottaa uudelleen käsittelyyn, jotenkin unessa tullut aikanaan kahlattua niitä.
Tuo From Hell oli kyllä vähän liian täydellinen. Näitä lisää, kiitos. |
 Funkånaut
04.06.2014 18:04:24 (muokattu 04.06.2014 18:05:15) | |
|
Kaverilla, jos tarttee paskalle mennä, tulee luettua Myrkkyä. Kotona sitten valtaistuimella vanhoja Ropsuja pitkälti.
E: Pentuna noita Goscinnyn tuotantoa enemmänkin, ja sit myös Tinttejä. Ja perus akkarit.
Vain kolme kertaa olen joutunut käyttämään ehkäisyä, eikä kertaakaan ole tullut minkäänlaista sukupuolitautia. Minä olen koirilta oppinut, että ensin pitää haistaa ennen kuin saa maistaa. - Pekka Siitoin |
|
Kaikki Marvelit mitä käteen osui, luin. Paitsi Ryhmä-X:ää en juurikaan, enkä Tekijä-X:ää ym. Tunsin kyllä hahmot jotenkin ja joskus luin satunnaisen numeron, mutta Wolverinen sooloilut olivat hienompia silloin. Hämähäkkimies oli kai nro Uno. Sitten Tuomari, Daredevil, Hulk...
Aku Ankka tuli nrosta 1/1992 kotiin kannettuna varmaan jonnekin vuosituhannen taitteeseen tai yli. Taskukirjoja oli ihan kiva pino, joskin olen nähnyt huomattavasti suurempiakin kokoelmia. Muistan sen ekan 512-sivuisen, sinisenä hohti, olisiko ollut Ankallissankari nimeltään. Magic...
23 Tintti-albumia on hyllyssä, isän peruja. Neuvosto-seikkailu puuttuu ja se jokunen vuosi sitten julkaistu keskeneräinen. Asterixit ja Lucky Luket olivat myös rautaa back in the day. Harmi vain, ettei ole hirveästi niitä jäljellä.
Tässä täysi-ikäisenä on toki tutustunut Milo Manaran pokesarjakuviin ja netin ihmeellisyyksiin, kuten Electric Retard. Mangaan en ole tutustunut; aika eurovoittoista on lukemani kama ollut, lukuunottamatta Marvelia, DC:tä, Barksia ja Rosaa... Nykyään aika harvoin luen sarjakuvaa (liian vähän luen yleensäkin nykyisin!), mutta lapsena kun oli Aku nenän edessä, en kuulemma kuullutkaan mitään.
Tuohon kuvasin näytteen hyllystä poimituista albumeista/lehdistä, joista olen paljon pitänyt. http://muusikoiden.net/dyn/users/124528.jpg |
|
Grant Morrison on jumala. The Invisibles on paras ja Doom Patrol. |
|
Alan Moore vieraili muuten eilisissä Simpsoneissa. |
 arppah8
04.06.2014 18:24:20 (muokattu 04.06.2014 18:29:22) | |
|
silhouette: - Anu ja Antti (muistaako ketään enää tätä?)
Juu, muistan. Mulle tuli nää kaikki muistaakseni.
Saisko aiheesta keskustelua? Eli, mitä sarjakuvia luit lapsena ja mitä sarjakuvia tykkäät lukea nyt aikuisena?
Täällähän on sarjishuonekin olemassa mut se on ihan kuollut. Josko tää sit toimis paremmin.
Eli juu, luen ja paljon. Penskana tietty vakio Akut (tullut kotio vuodesta -76 tai -77, taitaa tulla vieläkin), Asterixit, Luket, Tintit. Alix oli kanssa kova. Lännentie oli yksi suurimpia lemppareita (kertoi kuvitteellisesta MacDonaldin perheestä Yhdysvaltain historian pyörteissä, alkaen itsenäistymisestä ja loppuen Wounded Kneehen). Ken Parker oli myös hyvä, tosin sen arvon olen huomannut paremmin vasta nyt vanhemmiten. Hienoa lännendraamaa erikoisistakin aiheista joissa nimihahmo on monasti enemmän sivustaseuraaja kuin päähenkilö. Conania tietty tuli luettua kanssa.
Nykyään tulee luettua enemmän ns. graafisia novelleja. Innostus näihin lähti kun löysin Tampereen Kukunorista aikoinaan sarjakuvasovituksia Clive Barkerin kauhunovelleista joita olin jo innoissani lukenut. John Boltonin kuvittama versio The Yattering and Jack-novellista on vieläkin yksi lempisarjiksistani ja Bolton ehdoton lempitaiteilija jolta yritän kerätä kaiken mahdollisen. Muutenkin pidän kovasti kuvitustyylinä realistisesta maalaustyyppisestä jäljestä jota Bolton edustaa. Alex Ross täytyy tässä mainita ja kuvittamansa Kingdom Come on aivan huikea teos vaikka supersankarisarjis ei varsinaisesti kuulu lemppareihini genreistä. Neil Gaimanin kirjoittama sarjakuva toimii oikeastaan aina. Ja poikkeuksena tosta kuvituslinjasta pitää mainita From Hell jonka käsikirjoitus on niin hieno että rujo piirrosjälki ei haittaa, itse asiassa se tukee mainiosti tarinaa. Bill Willinghamin kirjoittama Fables oli myös alussa jees, tosin lukemistani kokoelmista kuudes alkoi jo olla aika yhdentekevää meininkiä. Ja Ken Parker tosiaan on löytynyt nyt uudestaan Egmontin alkaessa julkaista kokoelmaopuksia joissa on myös paljon suomeksi ennenjulkaisematonta matskua. Parhaimmillaan aivan huikeaa settiä. Kotimaassakin aletaan osata, JP Ahosen ja KP Alareen Perkeros on maino opus, samoin Lauri ja Jaakko Ahosen Pikku Närhi.
Mulla on profiilissa lista hyllystä löytyvistä sarjiksista josta näkee vähän mistä tykkään, tosin sieltä uupuvat esmes Ken Parkerit ja Lännentiet joita onneksi jäi säästöönkin aikoinaan kotoa pois muuttaessa. MustavalkoConaneitten hävittäminen riepoo nykyään suuresti.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. |
|
Mail-Manin palstaa toivoi aina monta sivua. Ja Esa Toivosen Lepakkoluolaa. Hyvää juttua. "On minullakin koko Thorogoodin tuotanto!" Ja sarjakuvaneuvos Toni Jerrmanin intohimoiset kirjeet. |
Meadow
04.06.2014 18:38:42 (muokattu 04.06.2014 18:41:51) | |
|
arppah8: Nykyään tulee luettua enemmän ns. graafisia novelleja.
Tuon termin määritelmähän ei eroa mitenkään sarjakuvasta, tai ainakaan se määritelmä mitä nykyisin käytetään. Muistaakseni tuota alettiin käyttää 80-luvulla kun joku markkinointihenkilö päätti että sarjakuvista piittaamattomat ihmiset ostaisivat sarjakuvakirjan jos sitä kutsuttaisiin nimellä graphic novel. Watchmeniinhan tuo usein liitetään, vaikka sitä ei suinkaan alunperin julkaistu yhtenä isona teoksena vaan se oli englantilaisittain limited series kuten niin monet muutkin sarjakuvat joiden kootut versiot eivät saaneet graphic novel-titteliä. Eli tuo koko termi on minusta silkkaa höpöhöpöä, sarjakuvat ovat sarjakuvia.
"It's a marketing term... that I never had any sympathy with. The term 'comic' does just as well for me... The problem is that 'graphic novel' just came to mean 'expensive comic book' and so what you'd get is people like DC Comics or Marvel Comics - because 'graphic novels' were getting some attention, they'd stick six issues of whatever worthless piece of crap they happened to be publishing lately under a glossy cover and call it The She-Hulk Graphic Novel...."
- Alan Moore
Niin ja novel on suomeksi romaani eikä novelli. |
silhouette
04.06.2014 18:39:24 (muokattu 04.06.2014 18:40:39) | |
|
päänahka: Tuo From Hell oli kyllä vähän liian täydellinen. Näitä lisää, kiitos.
Tuo From Hell täytyy kyllä heti tsekata, josko olen missannut jotain hyvää ja kinnostavaa. Watchmen ja Swamp thing myös.
Aina voi yrittää. |
arppah8
04.06.2014 18:55:09 (muokattu 04.06.2014 18:59:09) | |
|
Meadow: Tuon termin määritelmähän ei eroa mitenkään sarjakuvasta, tai ainakaan se määritelmä mitä nykyisin käytetään. Muistaakseni tuota alettiin käyttää 80-luvulla kun joku markkinointihenkilö päätti että sarjakuvista piittaamattomat ihmiset ostaisivat sarjakuvakirjan jos sitä kutsuttaisiin nimellä graphic novel. Watchmeniinhan tuo usein liitetään, vaikka sitä ei suinkaan alunperin julkaistu yhtenä isona teoksena vaan se oli englantilaisittain limited series kuten niin monet muutkin sarjakuvat joiden kootut versiot eivät saaneet graphic novel-titteliä. Eli tuo koko termi on minusta silkkaa höpöhöpöä, sarjakuvat ovat sarjakuvia.
"It's a marketing term... that I never had any sympathy with. The term 'comic' does just as well for me... The problem is that 'graphic novel' just came to mean 'expensive comic book' and so what you'd get is people like DC Comics or Marvel Comics - because 'graphic novels' were getting some attention, they'd stick six issues of whatever worthless piece of crap they happened to be publishing lately under a glossy cover and call it The She-Hulk Graphic Novel...."
- Alan Moore
Onhan se näinkin kieltämättä. Käytin nyt tota kyseenalaista termiä (huom. etuliite ns.) kun siitä joku saattaa kuitenkin hoksata mitä ajan takaa erotuksena vaikka Aku Ankkoihin tai numerosta toiseen jatkuviin tarinoihin joita esmes supersankarigenressä laajalti harrastetaan.
Niin ja novel on suomeksi romaani eikä novelli.
Nillin nillin, novel ja novella joo.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. |
|
arppah8:Nykyään tulee luettua enemmän ns. graafisia novelleja.
Ei kenellekään millään pahalla, mutta mäkin tykkään arpan tavoin tuosta "graafinen novelli"-termistä. Se jotenkin vaan erottaa lyhyemmät tarinat pidemmistä sarjakuvatarinoista jotka perustuu joko jo olemassa olevaan pitkään käsikirjoitukseen tai on muunnelma jostain esim. kirjasta. Siis jonkun tietyn kirjan perusteella tehty sarjakuva joka voidaan suomentaa (graafiseksi) sarjakuvamuotoon tehtyyn/perustuvaksi (novelliksi) romaaniksi. Tavallisia Aku Ankkoja ja Mustanaamioita jne. ei siis sen vuoksi voi laskea graaffisiksi novelleksi, koska ne ei perustu tosiaan mihinkään kirjaan tai novelliin joka olisi toteutettu graafisesti.
Oliko tarpeeksi vaikeasti selitetty? =)
Aina voi yrittää. |
|
Niilo Pielisestä oon pitänyt siitä lähtien ku opin lukemaan. Kymmenkunta albumia taitaa itellä olla jemmassa..
Sitkeä rotta. Aina ei voi voittaa. |
|
silhouette: Ei kenellekään millään pahalla, mutta mäkin tykkään arpan tavoin tuosta "graafinen novelli"-termistä. Se jotenkin vaan erottaa lyhyemmät tarinat pidemmistä sarjakuvatarinoista jotka perustuu joko jo olemassa olevaan pitkään käsikirjoitukseen tai on muunnelma jostain esim. kirjasta. Siis jonkun tietyn kirjan perusteella tehty sarjakuva joka voidaan suomentaa (graafiseksi) sarjakuvamuotoon tehtyyn/perustuvaksi (novelliksi) romaaniksi. Tavallisia Aku Ankkoja ja Mustanaamioita jne. ei siis sen vuoksi voi laskea graaffisiksi novelleksi, koska ne ei perustu tosiaan mihinkään kirjaan tai novelliin joka olisi toteutettu graafisesti.
Oliko tarpeeksi vaikeasti selitetty? =)
Eihän elokuvasovituksiakaan kutsuta audiovisuaalisiksi representaatioiksi. Romaanista sovitettu sarjakuva on sarjakuva. Graphic novel-termin yleinen käyttö tuntuu viestivän jostain keinotekoisesta "laatuluokituksesta" joka ei tarkoita mitään. Sarjakuva voidaan julkaista monenlaisissa formaateissa, mutta ne ovat kaikki vaan sarjakuvia. |
silhouette
04.06.2014 19:47:18 (muokattu 04.06.2014 19:49:48) | |
|
Meadow: Graphic novel-termin yleinen käyttö tuntuu viestivän jostain keinotekoisesta "laatuluokituksesta" joka ei tarkoita mitään. Sarjakuva voidaan julkaista monenlaisissa formaateissa, mutta ne ovat kaikki vaan sarjakuvia.
No, ei se kyllä mun mielestä kerro mistään laatuluokituksesta tai ylipäänsä laadukkaasta sarjakuvasta, vain siitä, että kyseinen sarjakuva on toteutettu (yleensä kuuluisan) novellin tai romaanin pohjalta. Mutta, enpä käy väittelemään, koska joskin yleinen luokittelu onkin mun mielestä hyvä juttu, niin toisaalta kuitenkin se on hyvin turhaa jos sen ottaa liian tosissaan, eli suuntaa antavina genret/luokittelut on hyviä, mutta ei muuten.
Aina voi yrittää. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
