Livetoiminta ›

rintapek: Hääkeikalla aikas oleellista on asenne. Häät ei o "bändin keikka" vaan nuorenparin häät. Sinne ei kukaan ole tullut bändin vuoksi. Niinpä se on bändin homma joustaa ja tinkiä ja pakottaa ittensä soittamaan semmoisella volumella, että väki vauvasta vaariin viihtyy paikalla. Toi käytännössä tarkoittaa rumpalia hiljemmalle, skittaa helvetisti hiljemmalle ja laulua sillai et kuuluu.
 
Suunnitteilla on kesäkuussa mennä hääkeikalle varsin pienellä porukalla.
 
Laitteet eivät ole tässä pääosassa muuten kuin vähällä laitemäärällä on tarkoitus selvitä ja sensijaan on tarkoitus enempi panostaa vaikka siihen mitä mikkeihin tulee sanottua.
 
Biisivalinnat on myös aika perusteellisen tarkastelun alla. Nimenomaan viihdyttävään lähestymiseen on tarkoitus panostaa.
 
Meinasin ihan stagepianolla vasuribassomeiningillä, yksi subbari, kaiuttimet taakse, matala volume, rumpali mukana sutein ja risukapuloin. Voi tulla myös kevyempää ihan pianotyylin soittoa. "Yllätysesiintyjiin" aion varautua ylimääräisellä mikillä.
 
Eli äänentoistokysymyksiä pyritään tässä tapauksessa ratkottua ohjelmistovalinnalla ja kevyellä otteella siten, että varsinaisia pulmia olisi mahdollisimman vähän.
 
Kiitos näistä verkkokalvoja auki repivistä kokemuksista. Oon koittanu rumpalia opettaa soittamaan jazzi volyymeillä rokkibändin ajauduttua karikolle (se viime keikka oli sielä prätkäjengin juhlissa) kyl se alkaa pikkuhiljaa jotain oppiakin. Marsun saa yllättävän hiljaiselle mut tosiaan kivekset kärsii mutta täytyy kuitenkin pitää mielessä ihmisten desibeli kestävyys omien soolojen räyhäkkyyden edellä.
 
Meikäläisestä taas on muistaakseni juuri prätkäjengin juhlista alkaen alkanut kuoriutua huippuviihdyttävä lauluja ;-) miten hyvin tämä kuoriutuminen onnistuu vaikuttaa siihen kuinka helppo on mennä johonkin pikkupippaloihin. Näin saan helpommin biisivalikoiman siihen suuntaan, että se käy vaikka häihin tms.
 
Räyhäkkyyttä voi sitten toteuttaa siellä missä sitä tarvitaan.
 
Jos viittaat meikän postaukseen, niin ihan hääbändimeininkipohjalta, itse itseään, lavalta miksaten, soundcheckissä hommat kuntoon katsoen.
 
En tiedä miten muilla, mutta itsellä on kyllä hyvin harvoin mitään oikeita soundcheckejä kun noi stadionkeikat on niin vähissä ja yleensä on jo ihmiset paikalla kun kamat on pystyssä.
 
Mutta jos tilaisuus tulee kunnolliseen rauhalliseen saundin tsekkailuun se kannattaa käyttää. Itse tykkään siitä jos asiaan pääsee keskittymään täysin erikseen ajan kanssa ja varsinaisessa keikkatilanteessa toteuttaa vain parhaita tähän mennessä löydettyjä ratkaisuja tehden pieniä korjauksia eri kanavien tasoissa, kaiun määrässä jne.
 
Nyt mä olen viimeksi hakenut stagepianon omaan parametrisen EQ:n säätöjä siten, että saan helposti muutettua saundia ikäänkuin leppoisaksi 50-luvun jazz saundiksi ja purevammaksi isomman bändin saundiksi. Sehän tulee olee pääosassa ainakin parilla kesäkuun keikalla.