Media ja viihde ›

Onpahan ollut kisat. Mielenkiintoa on riittänyt vaikka sitä aluksi vähän epäilinkin, olympiavuosi jne. Yllättävää on kuitenkin se, että mielenkiinto ei ole kohdistunut ensimmäisten pelien jälkeen leijonien otteisiin ensinkään. Jotenkin tuo peli-ilme on sellainen, että joko siellä ei yritetä, ei uskalleta yrittää tai sitten se yritys kaatuu henkilökohtaisen taidon puutteeseen. Ei ole nyt mitenkään tarkoitus suolata joukkuetta eikä pelaajiakaan, lukuunottamatta muutamaa yksilöä. Kaikki Suomen pelit on kuitenkin tullut katsottua, joskin kirosanoja on tullut päästeltyä ja välillä jopa naurettua tahattomalle koomisuudelle, mitä pelin hajoaminen ottelun aikana on tuottanut.
 
Ennemminkin kritiikki tulisi kohdistaa valmennuspuolelle. Erkka tuntuu olevan tavallisen pihalla mitä tulee reagointiin pelin aikana, ja tämän kävyn "reagointikiekko" siellä kentällä on aika hemmetin tuskaista katsottavaa välillä. Tuntuu syövän myös joukkueen henkistä kanttia, kun hyökkäyssuuntaan ei pelisuunnitelmaa tunnu olevan ollenkaan, ja nää meidän liigajyrät ei ole pelikäsitykseltään sieltä parhaasta päästä - se on Erkankin tunnustettava.
 
Eli missä viipyy reagointi? Luulisinpa, että apuvalmentaja Marjamäeltä löytyisi jotain lääkkeitä tilanteeseen. Tämä tarkoittaisi ainakin osittaista paluuta Jalosen pelitapaan, joka olikin räätälöity siten, että vähän lahjattomammatkin kaverit kykenevät sitä onnistuneesti toteuttamaan. Tuollainen pystysuunnan koohotuskiekko on aikansa elänyttä, jos joukkueesta ei löydy superstaroja jotka pystyisivät ajamaan kiekon maalille siitä suorasta hyökkäyksestä. Nyt heitetään kiekkoa kulmaan ja ajetaan sinne pyörimään, jolloin vastustaja saa aluepuolustuksensa järjestykseen eikä kiekkoa meinata saada maalipaikoille ollenkaan.
 
Onnistujia tuosta joukkueesta löytyy heitäkin kuitenkin:
 
Pekka Rinne - ilmiselvä joukkueen selkäranka, eikä mitenkään yllättäen. Riippuu ihan täysin Pekasta, kykeneekö joukkue voittamaan Kanadan. Jos Rinne pelaa huipputasolla ja kenttäpelaajat kykenevät pari maalia taas tekemään, vaikka sitten polkkareilla tai vastustajan päällä, niin välieräpaikka on ihan realistinen.
 
Petri Kontiola - taso on heitellyt yllättävän paljon, mutta kyllä sen C-kirjaimen pitäisi olla Petrin rinnassa eikä Jokisen Ollilla. On ollut Suomen johtava pelaaja sekä kentällä että henkisellä puolella. Pisteitäkin on kertynyt ja muutama tärkeä maali.
 
Keskitason kavereita, joita ei voi moittia peliesitysten perusteella, on muutamia. Eihän se nyt ole pelaajan vika, jos taidot yksinkertaisesti loppuu kesken, ja näin epäkanadalaisesti on annettava arvoa pelkälle yrittämisellekin, varsinkin tuossa joukkueessa:
 
Olli Palola - täytyy tunnustaa, että en pitänyt tätä jätkää yhtään minään Kärpät - Tappara finaalisarjan perusteella, mutta yritys on kova. Palolan paras ominaisuus on tietysti laukaus, mutta vaikka kaveri onkin jatkuvasti perseellään, niin on silti vaarallinen vastustajalle päästessään maalipaikkaan. Ei se tartte kun sen yhden laukauksen. Maalipaikoille pääsy Kanadaa vastaan tuntuu vain kovin epätodennäköiseltä, vielä kun tarjoilukin on ollut vähän niin ja näin. Ollille pitäisi saada TARKASTI kiekkoa lapaan niin paljon kuin mahdollista.
 
Erik Haula - kaveri on pelannut just niin kuin odottaa saattoikin. Vahvaa tekemistä pääosin, muutamalla virheellä (joskaan ei kohtalokkaalla) höystettynä. Toki sitä läpiajomaalia on tässä odotellut, mutta ei se Haulallakaan yrityksestä jää kiinni. Muutenkin on ihan pakko nostaa hattua kun jaksoi raahautua kisoihin. Erityismaininta kiekon käsittelystä ja varsinkin syöttöjen laadusta.. Melkein mietityttää, että entä jos Haulasta tehtäisiinkin sentteri.. ja sille laitaan vaikkapa Palola ja OJ? Saa kai sitä haaveilla.
 
Ja sitten turhakkeet:
 
Päällikkö, Kurpitsa, OJ - ei jumalauta voi joukkueen kapteenina toimia noin ylimielisesti. Aivan takki auki ensimmäisissä peleissä, eikä vastuunkannosta tietoakaan.. On tietysti otettava huomioon Ollin ikäkin, joka näkyy varsinkin hidastuneena liikkeenä - ei ehdi enää hakemaan omia kiekkoja kun pitäisi vielä puolustaakin samalla. Tästä on sitten seurauksena se, että kiekko lentää kulmaan lähes joka kerta, kun ei sillä nopeus riitä luistella maalillekaan vanhaan malliin.
 
Täytyy vielä ihmetellä, että kuinka se ikä ei näy kyllä jätkän luonteessa ollenkaan. Kusipää se on edelleen. Ollin tasoa on onneksi nostanut Haula, joka tunnollisesti jaksaa kaivaa näitä Päällikön paskakiekkoja kulmista. Seuratkaapa muuten Jokisen rystysyöttöjä.. ei varmasti ole kovin nautinnollista pelata tämän herran vasemmalla laidalla, niin laaduttomia sinnepäin -roiskaisuja ne on.
 
Jori Lehterä - tätä jätkää kun kuuntelee ja kattelee, niin alkaa pelkästään vituttamaan. On se venäläinen superstaramentaliteetti omaksuttu aivan helvetin hyvin.. Suu käy pelien jälkeen ihan kummallisesti, välillä itketään yleisöstä ja ties mistä, ja välillä ollaan niin ylimielistä että. Kumpaankaan ei jätkällä peliesitysten perusteella olisi varaa ollenkaan: yksi onnekas maali, kymmenen missattua avopaikkaa (en oo laskenut) ja pari syöttöä.
 
Noh, Jori on superstara siellä jossain siperiassa, onnea vaan, mutta tuolla asenteella ei pitäis kyllä olla mitään asiaa maajoukkueeseen. Sinne mennään (pitäisi mennä) pelaamaan eikä surffailemaan paskalla asenteella ja nillittämään tuomareista. Ei oo mikään ihme, että jätkä on flopannut maajoukkueessa joka kerta. Okei, oli se viime olympicseissa ihan ok, mutta ei sielläkään esittänyt mitään tuollaisen asenteen oikeuttavaa.
 
Sepäs näistä. Uskoa löytyy edelleen, kuten on kokoajan löytynyt vaikka oliskin välillä vittuuntuneena tehnyt mieli teilata koko porukka, sen myönnän. Yhdessä ottelussa voi kuitenkin tapahtua mitä vaan, riippumatta joukkueiden tasoerosta, mikä sekään ei materiaalissa tällä kertaa niin älytön olekaan.. Toki se edelleen on hirveän suuri, mutta kun pelaajien taso yleensä on melko heikko, niin sitä epätodennäköisempää on, että mitään sateentekijää kuoriutuisi kenestäkään kanukkipelaajasta. Heitetään vielä loppuun veikkaus, että Suomi tekee taas sen neljä maalia, tällä kertaa takamatkalta, ja viimeinen jatkoajalla. Perustan tän väitteen siihen, että pomppumaalisäkä jatkuu ja muutamien pelaajien kudit alkaa suuntautua edes maalia kohti.
 
Lopputulos 3-4 Suomelle. Rinteelle 30-40 torjuntaa.
 
Ohhoh, tulipas laiminlyötyä puolustusosasto kokonaan. Onnistujiksi laskisin varauksella Kivistön ja Karalahden, joka omaa ainoana pakkina pelinavaustaidon tuossa joukkueessa. Ohtamaa on ollut pettymys, montako kertaa se on kussut kiekon siniviivalla väärälle puolelle? Loput onkin sitten esittäneet sellaista, ettei voi kehua, muttei juuri haukkuakaan. Hietasta tekis mieli vähän haukkua, mutta sekin on kuitenkin täyttänyt sen offensiivisen pakin lokeron ihan kohtuullisesti. Ei nyt vaan ollut parempiakaan tarjolla.