Studiotyöskentely ›

KB kirjoitti: Hiukan lipeää nyt alkuperäisestä - mutta aloin ajattelemaan tekniikkaa suhteutettuna biisintekoon eikä sen taltioimiseen pelkästään. Omakohtaisesti tuntuu siltä, että kun istuu pianon viereen joutuu käyttämään sen yhden soundin kanssa (vaatimattomia) resurssejaan paljon enemmän biisin tekemiseen ja se tuntuu heijastuvan lopputulokseen.
 
Tietokoneella/työasemasynalla homma karkaa helposti käsistä ja menee soundeilla ja efekteillä leikkimiseksi - itse biisi saattaa jäädä sivuseikaksi. Paljon toistettu "paskasta ei saa konvehtia" tuntuu pätevän. Tuntuukin siltä, että nykyään tuottaja/miksaaja "joutuvat" tekemään koko biisin niillä soundeilla, kun lähtökohta on aikas vaatimaton musiikkityylistä riippumatta.
 
Tästä tulee mieleen, että kautta aikojen on nimen omaan "novelty"-osastolla tehty hittejä, joiden idea ei niinkään ole ollut sävelessä tai sanoissa, vaan persoonallisessa soundissa tai jopa ääniefektissä.
 
Mitenkäs te muut, joilla on mahdollisuus jo biisiä kirjoittaessanne muokata soundimaailmaa? Pitäydyttekö siinä flyygelisamplessa:-) vai lähdettekö suorilta käsin lataamaan Native Instrumentteja?
 
Henkilökohtaisesti yritän aina katsoa, että kappale toimii vaikka ukulelella rämpyttäen. Jos sitä ei voi viheltää, se ei oo ainakaan hitti;-)

Jos sitä ei voi viheltää, se ei oo ainakaan hitti;-)
 
Heh, toi on kyllä mennyt vanhaksi jo. Viheltelepä vaikka Prodigyn Firestarter. Tai koita väittää että se ei ollut hitti. Ihan mielenkiintonen aihe kyllä, koulun puolesta on tällaista tullutkin hieman ruodittua. Nykyään itse suhtaudun enemmänkin niin, että hyvä biisi voi perustua johonkin tiettyyn soundiin tai efektiinkin, eikä samoihin koukkuihin kuin ennen.

Mitenkäs te muut, joilla on mahdollisuus jo biisiä kirjoittaessanne muokata soundimaailmaa? Pitäydyttekö siinä flyygelisamplessa:-) vai lähdettekö suorilta käsin lataamaan Native Instrumentteja?
 
Oma jonkinlainen perustekniikkani laulua kirjoittaessa on kyllä lähteä sanoituksesta: kokemus on opettanut, että jos minulla ei ole tekstiä valmiina siinä vaiheessa kun rupean miettimään sävellystä, se teksti ei luultavasti koskaan tulekaan valmiiksi.
 
Teksti antaa jo aika paljon viitteitä biisin rytmiikan, tunnelman ja rakenteen suhteen. Jonkinlainen sointukulkuhahmotelma seuraavaksi. En osaa soittaa koskettimia enkä sellaisia omista, joten käytän kitaraa. Laitan kitaraan vireen, joka tuntuisi sopivan tekstin tunnelmaan - DADGAD ja avoin D ovat perusvaihtoehdot, joskus jotain muutakin, mutta se hankaloittaa sitten soinnutuksen kirjoittamista kun pitää miettiä niin pitkään että mitäs säveliä tässä onkaan.
 
Kun sointukulku on vähän sinnepäin, tietokoneen ääreen ja happotesti: Band in a Box, versio vanha kuin taivas. Sointukulku ja rakenne sisään, kokeillaan hommaa muutamalla eri tyylillä. Jos soinnutus tuntuu toimivan silloin kun tuo "puolalainen ravintolaorkesteri" soittaa sitä mekaanisella tempollaan ja tylsällä soitinnuksellaan, niin voisi soinnutuksen kuvitella toimivan muutenkin.
 
BiaBista saa yleensä irti ihan hyvät rumpu- ja perkussiokompit kun yhdistää paria eli tyyliä, rukkaa yhtä sun toista asiaa ja käyttää sekvensserissä groove-kvantisointia, ja lisäksi jonkinlaisen alustavan soinnutuksen, jonka päälle on sitten hyvä soittaa kitaraa ja bassoa ja tehdä laulumelodian hyvin alustava versio. Mieluiten mahdollisimman aikaisin.
 
Pikku hiljaa kaikki ns. konesoundit yleensä korvautuvat kitaroilla ja bassolla... aikaa myöten tuntuu jäävän jäljelle yhä vähemmän ja vähemmän. Nyt kun kalustoon kuuluu myös E-Bow niin synaa tai sampleria ei tarvitse edes minkään pitkään soivan borduunaäänen tekemiseen. 8-)
 
Eli lyhyt synopsis: teen biisejä suhteellisen perinteisin keinoin. Enimmäkseen.

Kaytan vanhanaikaista kitara-lallatys metodia lahes aina biiseja kirjoittaessa.
 
Tassa vaiheessa muodostuu pitkalle jo biisin soundikuva, jota joudun joskus hakemaan pitkaankin; jopa vuosia.
 
Soinnutusta myos mina kokeilen Band-in-a-boxissa.
 
Kun rakenne on selva, alkaa aanitys. Usein melko suoraviivainen vaihe, koska kaikki asiat on jo suunniteltu ja piirretty tupakkiaskin kanteen.
Uusisoundi saattaa astua kuitenkin tassa vaiheessa esiin. Joskus se on ihan random pohjalta eri soundien kokeilua tai yritys saada se soundi, joka paassa jyllaa, ulos jotenkin kitarasta tai jostain synasta.
 
Eli mulle uusisoundi on lahinna sovituksellinen juttu. Ei valttamatta siis ystava eika vihollinen.
 
Ja Kiven kanssa olen samaa mielta, etta biisi on kylla pystyttava viheltamaan, jotta se olisi hyva biisi.
 
Tietysti tassakin asiassa poikkeukset vain vahvistavat saantoa.
 
PS: Sori, mulla ei ole tallahetkella pohjoismaalaista-nappaimistoa kaytossa.

Viheltelepä vaikka Prodigyn Firestarter.
 
Hahhahah kun nauroin niin saatanasti ku yritin viheltää tota... Firestarter, todellakin...

Joskus konejuttuja tehdessä lähden liikkeelle juuri jostakin hienosta soundista. Eli varsinainen biisi kasautuu soundien päälle.
 
Oikeata musikkia tehdessä ei tällainen pelaa. Kyllä se yleensä on kitara ja äänihuulet, millä biisit teen.

Itse teen useimmiten biisit ihan vaan pianon tai nuottipaperin ääressä istuen. Olen vähän Kiven kanssa samoilla linjoilla että usein hyvät biisit kevyessä musassa ovat niitä jotka toimivat viheltämällä. Melodia on tärkeä!

Mutta, en pane hanttiin jos joku tekee toisellakin tavalla. Kaikki on mahdollista eikä pidä jämähtää. Monet dj pohjaiset yms. muusikot ovat onnistuneet tekemään helvetin hienoa musaa ihan vain soundeja yhdistelemällä.

Eiköhän nykyään se ole hitti mitä isossa levy-yhtiössä hitiksi päätetään ja sitten pannaan radiot niitä biisejä soittamaan. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmiset oikeasti haluaisivat kuulla. Vai miksi nykyään joku artisti voi olla yhtenä hetkenä valtava suksee ja seuraavana aamuna täysin unohdettu? Miksi allamainittu bändi "menetti" hitintekotaitonsa kun viimeinen ei ole soinut missään?
 

Heh, toi on kyllä mennyt vanhaksi jo. Viheltelepä vaikka Prodigyn Firestarter. Tai koita väittää että se ei ollut hitti. Ihan mielenkiintonen aihe kyllä, koulun puolesta on tällaista tullutkin hieman ruodittua. Nykyään itse suhtaudun enemmänkin niin, että hyvä biisi voi perustua johonkin tiettyyn soundiin tai efektiinkin, eikä samoihin koukkuihin kuin ennen.

Eiköhän nykyään se ole hitti mitä isossa levy-yhtiössä hitiksi päätetään ja sitten pannaan radiot niitä biisejä soittamaan. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmiset oikeasti haluaisivat kuulla. Vai miksi nykyään joku artisti voi olla yhtenä hetkenä valtava suksee ja seuraavana aamuna täysin unohdettu? Miksi allamainittu bändi "menetti" hitintekotaitonsa kun viimeinen ei ole soinut missään?
 

 
Tais olla Firestartterissa se biitti semmonen että järki lähtee päästä. Mulle ainakin toimi silloin. Olin ihan ett..."Hei,oottex kuullu sitä Prodigy,siin on paha se puuhu kik kukikiku vai mite se oli"

kyllä, joskus... mä sävellän vähän millä sattuu.. parhaat ideat kyl taitaa syntyä akustisella kitaralla, mutta sähkökitara kädessä, keyboardin ääressä tai tietokonesoftien parissa syntyy myös ideoita.. jos satun sitten tietokoneella säveltää jotain, se kyllä menee mulla ainakin vaan hyvän soundin etsimiseen ja erilaisten efektihässäköiden kanssa näpräämiseen, jään yleensä vaan leikkimään niillä soundeilla eikä se säveltäminen sitten siitä paljoa etene... parhaat sävellykset taitaa kyllä tulla mahdollisimman yksinkertaisilla soundeilla, ainakin mun kohdalla

Hyvä kysymys, ja ajattelemisen väärti juttu biisintekijöille. Asialla on tosiaan kaksi puolta. Toisaalta soundien yms. duunailu liian aikaisessa vaiheessa voi viedä ajatukset pois säveltämisestä, toisaalta niiden mukaan ottaminen voi antaa lisäideoita.
 
Perinteisessä pop- ja rockmusiikissa kannattaa kyllä mielestäni säveltää aika pitkälle valmiiksi ennekuin alkaa koneiden kanssa nysväämään. Näin ainakin itse koitan menetellä (vaikka joskus olenkin pahemman luokan nysvääjä :-) ). Sävellän kitaran kanssa tai akustisen pianon ääressä, ja alan demon tekoon vasta kun biisi on valmis. Jos demontekovaiheessa tulee sitten huomanneeksi jotain, mikä panee muuttamaan sävellystäkin, niin mikäs siinä. Mutta usein kyse on kuitenkin vaan sovituksen tai biisin rakenteen muuttumisesta, kun pystyy kuuntelemaan omaa biisiään hetken "ulkopuolisena".
 
Itse asiassa, joskus voi olla biisinteossa hyväksi ottaa askel vieläkin askeettisempaan suuntaan, ja säveltää ilman mitään instrumenttia. Siis kuvitella ja säveltää biisi vain omassa päässään, ilman minkään instrumentin tai soittotaidon rajoituksia. Tiedättehän: hyväkin soittaja tuppaa kuitenkin soittamaan aina omalla tavallaan, ja siten oman soittotaitonsa "vanki". Jossain vaiheessa täytyy sitten tietysti ottaa joku soitin ja kirjoittaa jollain tavalla se sävellys muistiin. Mutta mitä pidemmälle lykkää tätä vaihetta, sitä vapaampi voi olla keksimään hyviä juttuja - vain oma mielikuvitus rajana.