Kitarat: kitarakamat ›

Special Ässät olisi torillakin, mutta tiedä sitten. Pitäisi päästä testaamaan. Gibsonish attack ei tosin kuulosta siltä, mitä olen hakemassa. Mutta eihän näistä tiedä.
 
Eipä nuo ohmitkaan paljon kerro, koska SSL-1:ssä väitetään olevan enemmän ohmeja kuin 57/62:ssa, mutta silti 57/62 ajaa vahvistinta SSL-1:ä enemmän särölle. Minusta 57/62:ssa on myös enemmän keskiääniä kuin SSL-1:ssä, vaikka ei ilmeisesti specsien mukaan pitäisi olla.
 
Ja nyt nuo BKP:n Mother Milkitkin ovat alkaneet kiinnostamaan. Samoin PAT Pend -setti. Ja ehkä joku vintage hot, mutta tiedä sitten näistäkään kokeilematta. Ongelma on lähinnä se, etten jaksa alkaa suureen vaihtorumbaan, vaan pitäisi päästä kerralla maaliin...

Laulava Kylätohtori: BKP:n Mother Milkitkin ovat alkaneet kiinnostamaan. Samoin PAT Pend -setti. Ja ehkä joku vintage hot, mutta tiedä sitten näistäkään kokeilematta. Ongelma on lähinnä se, etten jaksa alkaa suureen vaihtorumbaan, vaan pitäisi päästä kerralla maaliin...
 
Mother Milk on loistava mikkisetti stratolle ja BKP on tosi hyvä valmistaja, vaikea uskoa että pahasti menisi metsään.

Gabe: Mother Milk on loistava mikkisetti stratolle ja BKP on tosi hyvä valmistaja, vaikea uskoa että pahasti menisi metsään.
 
Noi oli ainakin mulle jetsulleen oikeat mikit stratoon. Makuasia tietysti, mutta ei harmita yhtään moisten hankinta. Eipä ole sittemmin tarvinnut enää miettiä mikkiasioita stratossani, soittaa vaan. ;)

Tomasi: Noi oli ainakin mulle jetsulleen oikeat mikit stratoon. Makuasia tietysti, mutta ei harmita yhtään moisten hankinta. Eipä ole sittemmin tarvinnut enää miettiä mikkiasioita stratossani, soittaa vaan. ;)
 
Osaatko verrata (tai osaako joku muu) niitä Duncanin SSL-1:siin tai Fenderin 57/62:siin? Ne olisi nyt kiinni molemmissa stratoissa, niin saisi vähän käsitystä, millaisia Mother's Milkit ovat?
 
e. osaako joku sanoa, mitä periaatteellista eroa alnico II, III ja V magneeteilla on? Kaikki muu identtistä paitsi magneetti, miten soundi muuttuu?
 
e. tuoltahan niitä eroja löytyikin: http://www.seymourduncan.com/forum/ … .php?220471-alnico-2-vs-3-vs-4-vs-5
 
Vaikuttaisi, että alnico V olisi se oma juttu, jota tukee myös se, että SSL-1:t ovat alnico vitosia.
 
Sanokaapas te, jotka näistä enemmän ymmärrätte, onko sillä todellista soundillista merkitystä, jos keskimikki on RWRP?

e. osaako joku sanoa, mitä periaatteellista eroa alnico II, III ja V magneeteilla on? Kaikki muu identtistä paitsi magneetti, miten soundi muuttuu?
 
-muuttuu se paljonkin. tosin kokemusta single coileihin magneettien vaihtamisesta ei paljon ole mutta humbuckereista jonkin verran. joku väitti joskus palstalla ettei muka magneetinvaihto paljon vaikuta, mikä on silkkaa paskapuhetta (kaverit eivät varmaan koskaan olleet edes itse kokeilleet asiaa, kunhan asiantuntijana jauhettiin, vähän niinkuin behringerin tuotteiden yleisestä paskuudesta tyyliin "behringer ei koskaan voi tehdä mitään hyvää". heh, no tämähän nyt on mnet-tyyli, eli ihan oikeaoppista toimintaa, tuollaisesta pitäisi oikeastaan plussa antaa. :) ). ero magneetinvaihdolla voi olla hyvinkin suuri. itse oon esim. saanut duncanin jb-humbuckerista itselleni sopivan vaihtamalla alnico V:n alnico II:een. samoin oon korvannut joistain humbuckereista keraamisen magneetin alnico 8:lla. mutta vaihdon käyttökelpoisuus riippuu tietysti niin monesta asiasta että asiaa lienee pakko vain kokeilla. vaikutus on kuitenkin usein suuri.
 
-ja sittenhän noiden magnetointikin varmaan vaikuttaa. eli jos tilaat esim. magnetoimattomia alnicomagneetteja ja magnetoit ne itse. oon itse magnetoinut alnicomagneetteja yksinkertaisesti vanhasta kovalevystä irtirevityllä neodyymimagneetilla. magnetointi sitten täysin miten sattuu/"ad hoc" - tyyliin ja ihan hyvin on toiminut. en sitten tiedä miten perusteellisempi magnetointi mahdollisesti vaikuttaisi soundiin/muuttaisiko vielä soundia.

jpjanhun: -muuttuu se paljonkin....
 
Jaahas, tämäpä mielenkiintoista. Eli magneetteihin todellakin kannattaa kiinnittää huomiota...

Laulava Kylätohtori: Jaahas, tämäpä mielenkiintoista. Eli magneetteihin todellakin kannattaa kiinnittää huomiota...
 
-singlecoileissa sitten tosin magneettien vaihto lienee yleensä lähes mahdotonta.. tai ehkä se voi jotenkin onnistua muttei liene ihan helppoa kuitenkaan.

jpjanhun: -singlecoileissa sitten tosin magneettien vaihto lienee yleensä lähes mahdotonta..
 
En olisi kyllä itse näillä taidoilla ja ymmärryksellä sellaiseen alkanutkaan. Tyydyn vain valitsemaan valmiista vaihtoehdoista...

Laulava Kylätohtori: En olisi kyllä itse näillä taidoilla ja ymmärryksellä sellaiseen alkanutkaan. Tyydyn vain valitsemaan valmiista vaihtoehdoista...
 
-humbuckereihin on kyllä helppo kokeilla jos asia kiinnostaa. harjoituksen vuoksi vaikka joku halpa tehdasmikki johon korvaa keraamisen magneetin alnicolla. ainakin magneetinvaihdon vaikutus tulee hyvin ilmi tällä kokeilulla. kokeiluun vaikka alnico 2, 5 ja 8.
 
-olisi muuten loogisesti aika hassua jos magneetin vaihto ei vaikuttaisi. miksi sitten olisi myynnissä mikkejä eri magneeteilla ja miksi mikkivalmistajat kertoilisivat eri magneettityyppien tyypillisiä ominaisuuksia.. siis jos tällä ei olisi mitään vaikutusta? silmänlumettako vain? tämä nyt siis ihan pohdittavaksi niille jotka väittävät ettei magneetin vaihto muka vaikuta. sitten voidaan väittää että vaikutus on muka minimaalinen. noh, tietysti riippuu minkä vaihdon tekee mutta kyllä mä väitän että vaikutus voi olla hyvinkin suuri, monissa tapauksissa ihan kuin laittaisi kiinni ihan eri mikin. muuttaa sekä mikin luonnetta/käyttäytymistä ja soundia. en ole itse kovin tarkka/nipo soundista ja jopa mäkin huomaan selvän eron.

Laulava Kylätohtori: ...onko sillä todellista soundillista merkitystä, jos keskimikki on RWRP?
 
Ymmärtääkseni ei ole, kunhan se mikrofoni on muutoin identtinen. Toisaalta, onhan sillä kyllä todellinen hurinallinen merkitys, kunhan valmistaja/modaaja vain ymmärtää mitä on tekemässä.
Siksihän ns. moderneissa stratoissa keskimikki on RWRP muihin mikrofoneihin nähden (jostain 80-luvun puolivälistä lähtien?). Eli kyse on vaiheen tapaan suhteellisesta jutusta. Absoluuttinen napaisuus ei siis ole merkityksellinen, vaan se, että mikä napaisuus on johonkin tiettyyn kokonaisuuteen yhdistettynä.
 
Kun keskimikki on RWRP, niin mikkivalitsimen väliasennot laittavat kaksi mikrofonia toimimaan rinnankytkettynä humbuckerina, jonka kelat vain ovat poikkeuksellisen kaukana toisistaan. Mutta sähköisen kytkennän kannalta kuitenkin selkeästi humppari. Erikseen myytävien aitojen humbuckerien kelathan ovat aina oletuksena sarjaankytkettyjä (enemmän jännitettä, tummempi soundi).
Tehtaan jäljiltä/oletusasetuksilla straton mikit ovat keskenään kaikissa viidessä asennossa samassa vaiheessa. Eli se vastavaihehöpinä on vain urbaania legendaa ja väärinkäsitystä. Kuten sekin, että stratojen hintaan mukamas sisältyisi tremolo-efekti... ;-p
 
Eli silloin on siis vähemmän hurinaa, kun miktofonit/kelat toimivat humbuckerina. Ei ehkä aivan optimaalisena mitä hurinan torjumiseen tulee, mutta selvästi vähemmän kuitenkin on sitä hurinaa. Onhan se tietyissä tilanteissa hyvinkin merkittävä soundillinen juttu.
 

 
Humbuckerille aivan ehdoton edellytys on, että sen kelat ovat keskenään RWRP. Silloin signaali kulkee keloissa eri suuntiin (RW = Reverse Wound) ja kelojen magneettinen napaisuuskin on keskenään eri (RP = Reverse Polarity). Absoluuttisilla suunnilla ei ole merkitystä, kunhan vain ovat keskenään erilaiset. Nuo kaksi seikkaa siis yhdessä tekevät kaksikelaisesta mikrofonista - kuten myös kahdesta yksikelaisesta mikrofonista - humbuckerin. Eli jos kelat:
* ovat RW, mutta eivät RP: ei humbucker, eri vaiheessa
* ovat RP, mutta eivät RW: ei humbucker, eri vaiheessa
* eivät ole kumpaakaan: ei humbucker, samassa vaiheessa
* ovat RW ja RP: kyseessä on humbucker, tietenkin samassa vaiheessa
 
Kaksi täysin samanlaista yksikelaista mikrofonia ovat silloin keskenään RW, kun toisen johtimet käännetään toisinpäin. Esim. stratoon jälkikäteen modattu "Tele-asento" silloin, kuin toisen mikin vaihe - eli käytännössä sen johtimet - käännetään toisinpäin. Esim. kitaran vaihekytkin toiseen asentoon napsauttamalla.
 
RWRP:ksi muuttaminen sen sijaan vaatisi lisäksi myös magneetin kääntämisen. Ja sehän ei useimmiten onnistu yksikelaisten kohdalla, mutta kaksikelaisten kohdalla se lienee melko usein mahdollista. Joskin vaatii pientä purkamista.
Jos ns. "Tele-asento" tms. on omassa stratossa erityisen tärkeä, saattaisi olla hyväksi optimoida kaulamikki ja tallamikki olemaan keskenään RWRP. Sen hintana tosin olisi se, että toinen väliasennoista hurisisi aiempaa enemmän.
HSH-mikityksen kohdalla voisi toki valita humbuckerin toisen kelan. Soundissa tapahtuvan muutoksen määrä ja laatu riippuisi mikrofonista, sekä sen sijoituksesta. Ja kun makujakin on monia, ei yhtä absoluuttisen oikeaa kytkentätapaa koskaan ole.
 
Nykyään on tosin on olemassa yksikelaisen kokoisia humbuckereita, joista parhaat kuulostavat varsin hyvältä. Ja näyttävät samalta, kuin perinteiset yksikelaiset. Joten kenties sellainen olisikin parempi vaihtoehto, mikäli mieluisa vaihtoehto vain löytyy.
 

 
Jos humpparin johdotus on tyyppiä 4 + 1, eli on siis käytettävissä molempien kelojen päät + maa, niin silloin nämä kaikki johdotukset ovat mahdollisia. Varsinkin symmetristen ja aivan kiinni toisissaan sijaitsevien kelojen kohdalla nuo kaksi viimeistä saattavat olla soundiltaan överinasaalit:
1.) sarjahumppari (aina oletus) - kuumin, tummin
2.) rinnakkaishumppari - hieman kirkkaampi & vähemmän kuuma
3.) puolitus, kaulan puoleinen kela
4.) puolitus, tallan puoleinen kela
5.) kelat sarjassa, vaihe käännetty - nasaali soundi, ei humbucker
6.) kelat rinnan, vaihe käännetty - nasaali soundi, ei humbucker
 
Stratojahan saa nykyään ihan kaupastakin HSS- ja jopa HSH-mikityksellä Valtaosa tosin taitaa edelleenkin olla SSS-mikeillä. Osa jopa "HHH-mikeillä", eli stacked humbuckereilla, jotka näyttävät aivan SSS-mikeiltä. Ja kuulostavatkin likimain sellaisilta.

RWRP:ksi muuttaminen sen sijaan vaatisi lisäksi myös magneetin kääntämisen. Ja sehän ei useimmiten onnistu yksikelaisten kohdalla,
 
-miten muuten, jos kerran on alnico mikit niin eikö magneetin kääntäminen yksikelaisella jopa saattaisi onnistua uudelleenmagnetoimalla nuo magneetit ihan mikkiä mitenkään purkamatta. sitä en tiedä riittäisivätkö pari vahvaa neodyymimagneettia tähän, saattaisivat ehkä jopa riittää..

Törkeä ketjun ryöstö.
 
Ostin Fender Custom Shop CC 1960 Stratocasterin (Time Machine Series) ja tässä on jokseenkin täydelliset mikit, soundi on tasapainoinen valitsimen joka kohdassa ja muutenkin nuo on vähän joka alueella juuri omaan makuun. En harmikseni nyt kuitenkaan löydä mistään näiden tarkempia specksejä, nyt kun ne täydelliset mikit täydellisen kitaran ohella tuntuu viimein löytyneen niin tietysti kovasti kiinnostaisi tietää millaiset nämä nyt sitten on rakenteeltaan..
 
Sen verran googlella selvisi että näitä mikrofoneja ei vissiin myydä varaosina erikseen? Jos joltain löytyisi tarkempaa tietoa näistä niin olisin hyvin kiitollinen.

Gabe: ...Ostin Fender Custom Shop CC 1960 Stratocasterin (Time Machine Series) ja tässä on jokseenkin täydelliset mikit, soundi on tasapainoinen valitsimen joka kohdassa ja muutenkin nuo on vähän joka alueella juuri omaan makuun. En harmikseni nyt kuitenkaan löydä mistään näiden tarkempia specksejä...
 
Saatavuudesta tai tarkoista spekseistä en osaa sanoa. Jostain keskustelupalstalta - kenties täältäkin - saattaa joku asiaan perehtynyt löytyä, joka tietää jo noilla pohjatiedoilla sanoa magneetin materiaalit ja vaikka mitkä jutut.
Itse sen sijaan vain arvaan, että kenties mahdollisesti saattaisi yleismittarilla mitattaessa antaa ao. kaltaisia lukemia. Joskin nuo ovat varmaankin kököimmästä päästä strato-mikkejä, joten eiköhän noissa jotain eroa joissain spekseissä väkisinkin ole.
Alla tosielämän esimerkki, jonka mittasin itseäni varten, pohdiskellessani kytkentöjen ja kytkimien terveyttä. Mikäli asia ei ole ennestään tuttu, noin voi siis tehdä aivan järkevää vikadiagnoosia kitaransa kytkennöistä vaikka 10 EUR yleismittarilla ja ilman alan koulutusta. Ainakin jos tietää, mitkä lukemat terveestä kitarasta tulisi löytyä.
 

 
Fender Stratocaster MIM -92, tarkempi malli tuntematon, joku vintage-tyyppinen kuitenkin (21 pientä nauhaa, 6-ruuvinen talla). Todella heikot SSS-mikrofonit. Keskimmäinen on RWRP, magneetin poikkeavan napaisuuden näkee esim. kompassilla. Eli keskimikin kohdalla neula sojottaa päinvastaiseen suuntaan = RP. Viisiasentoisen valitsimen väliasennot normaaliin tapaan, eli mikrofonit siis muodostavat rinnankytketyn humpparin (parallel humbucker), minkä kuulee väliasentojen vähäisempänä hurinana.
 
Volume ja Tonet täysillä. Kitara soittokunnossa, eli mittaus tehty kitarassa kiinni olevan 3 m kaapelin toisesta, eli vapaasta päästä. Sen suhteellisen pieni resistanssi ja induktanssi ovat käytännössä merkityksettömiä ao. lukemiin verrattuna. Eli toinen koetin vain plugin kärkeen ja toinen sen toiseen yhdistävään osaan, eli maahan. Tarkkuus on näin mitaten vähintäänkin yleisen toimivuuden ja kytkentöjen tyypin (rinnan/sarjassa) tarkistamisen kannalta riittävän hyvä.
 
Silmään pisti, että mikinvalitsinta koskettelemalla resistanssi nousi välillä jonnekin 200 kOhm tienoille, useimmiten oli ao. lukema tasaisesti, välillä kuitenkin jotain muuta jos sormi osui valitsimeen. Eli siinä nyt ainakin on yksi selkeä päivitettävä osa. Virallisia speksejä en tiedä, mutta tässä mittausteni raakadata:

     ----------------------------------------------
     Mikrofoni(t)    Resistanssi        Induktanssi
                     (kilo-ohmia)       (henryä)
     ----------------------------------------------
     1.) Neck          5.387 k           3.64 H
     2.) N & M         2.615 k           1.92 H
     3.) Middle        4.947 k           3.66 H
     4.) N & B         2.517 k           1.92 H
     5.) Bridge        4.988 k           3.61 H
     ----------------------------------------------

 

 
Oikein vintageissa stratoissahan on vain asennot 1, 3 ja 5. Ja mikkien lukemat eivät ainakaan kovin paljoa em. lukemia korkeammiksi taida nousta. Modernimmat ja puhdikkaammat Texas-tiesmitkämikit yms. ovatkin sitten eri juttu.
 
Asennot 1, 3 ja 5 näyttävät ainakin likimain ko. mikin resistanssin. Ja ainakin sinne päin induktanssinkin, mikäli oma mittari sen vain osaa mitata. Väliasennoissa 2 ja 4 on kaksi kelaa rinnankytkettyinä. Siksi sekä resistanssi että induktanssi ovatkin alempia, kuin yhdessäkään mikissä yksikseen: R = 1 / (1/R1 + 1/R2). Jos olisivatkin sarjassa kuten vaikkapa Brian May Specialissa, niin silloin pärjättäisiin ynnälaskulla: R = R1 + R2.
 
Lyhyt suomenkielinen video eräästä toisesta mittauksesta (Custom Sounds signaalitie-blogi osa 3 - Mikit): http://www.youtube.com/watch?v=pK9iWbESM38

Groke: Saatavuudesta tai tarkoista spekseistä en osaa sanoa. Jostain keskustelupalstalta - kenties täältäkin - saattaa joku asiaan perehtynyt löytyä, joka tietää jo noilla pohjatiedoilla sanoa magneetin materiaalit ja vaikka mitkä jutut.
 
Kiitos pitkästä vastauksesta! Piti lukea oikein ajan kanssa läpi. Mutta joo, yritin vähän kalastella josko täältä palstalta olisi tuo asiaan perehtynyt löytynyt. Voisihan sitä naputella kyllä mailin Fenderin Custom Shopin poppoolle, eiköhän nuo ainakin siellä tiedä mitä siellä on sisällä. :)
 
Oikein vintageissa stratoissahan on vain asennot 1, 3 ja 5.
 
Tämähän on juuri tällainen oikein vintage strato tällaisella 3-asentoisella kytkimellä, 5-asentoinen kytkin asennusohjeineen tuli tosin mukana. Muutenkin tämän pitäisi olla speckseiltään aika tarkka kopio 1960-luvun Stratocasterista 100% nitrolakkaa myöden. Mukana tulleessa vihkosessa mainittiin että kitaran valmistuksessa on jopa käytetty sen aikakauden työvälineitäkin aina kun mahdollista. :) Elektroniikka ja mikrofonit ovat kuulemma myös kyseiselle aikakaudelle tyypillisiä, se ei nyt kuitenkaan vielä paljon kerro meikäläiselle. Oma veikkaukseni kuitenkin on että näissä on ainakin vanhennetut Alnico V magneetit...

Tältä sivustolta löytyy hyvää tietoa siitä millaisia speksejä Fenderin mikeissä alun perin on ollut.
 
http://home.provide.net/~cfh/pickups.html

HBM: Tältä sivustolta löytyy hyvää tietoa siitä millaisia speksejä Fenderin mikeissä alun perin on ollut.
 
http://home.provide.net/~cfh/pickups.html
 
Kiitos, siellä näyttäisi olevan infoa.

Gabe: Törkeä ketjun ryöstö.
 
Ostin Fender Custom Shop CC 1960 Stratocasterin (Time Machine Series) ja tässä on jokseenkin täydelliset mikit, soundi on tasapainoinen valitsimen joka kohdassa ja muutenkin nuo on vähän joka alueella juuri omaan makuun. En harmikseni nyt kuitenkaan löydä mistään näiden tarkempia specksejä, nyt kun ne täydelliset mikit täydellisen kitaran ohella tuntuu viimein löytyneen niin tietysti kovasti kiinnostaisi tietää millaiset nämä nyt sitten on rakenteeltaan..
 
Sen verran googlella selvisi että näitä mikrofoneja ei vissiin myydä varaosina erikseen? Jos joltain löytyisi tarkempaa tietoa näistä niin olisin hyvin kiitollinen.
 
Sarjanumeron perusteella saat fenderiltä tiedot kitaran kokoonpanosta. Voi olla että siinä mikit ovat speksattu tarkkaan, muttei välttämättä. Ens alkuun old skool-tyyliin voi kurkata pleksin alle löytyykö vinkkiä.

Itse sain oman CS Telecasterini tarkat speksit osoitteesta: consumerrelations@fender.com
 
Tietojen saamisessa kesti useampi päivä, joten ei kannata ihmetellä, jos eivät heti vastaa.

Dr. Muff: Sarjanumeron perusteella saat fenderiltä tiedot kitaran kokoonpanosta. Voi olla että siinä mikit ovat speksattu tarkkaan, muttei välttämättä.
 
Kiitos vinkistä, pistin mailia menemään. :)
 
Ens alkuun old skool-tyyliin voi kurkata pleksin alle löytyykö vinkkiä.
 
Tämän ajattelin tehdä seuraavan kieltenvaihdon yhteydessä. Harmi kun ei tullut viimeksi mieleen, kun säädin kaularaudan ja öljysin kaulan niin siinähän ne oli kaikki kieletkin jo valmiiksi irti.