Studiotyöskentely ›

Niin. Tämä voisi olla gallupikin, mutta lähinnä kiusaan studiotekniikkaan perehtyneitä pohtimaan: mitä uutta tai parempaa äänitystekniikkaa (tai muuta studiotekniikkaa)on kehitetty viimeisen 30 vuoden aikana, joka mahdollistaisi parempien rocklevyjen tekemisen?
 
Miksi moista kyselen? Kuuntelen juuri nyt Led Zeppelin IV albumia, joka on äänitettu vuonna 1971, enkä keksi juurikaan ns. sanomista ... ok, tietysti levy on uudelleen masteroitu CD'ksi. Mutta silti: kuulen voimakasta, hyvin äänitettyä laulua, kick-ass-hyvänkuuloista kitaraa ja muhkeita rumpuja ... mitä meillä on käytössä, mitä v. 1971 ei ollut?

Niin. Tämä voisi olla gallupikin, mutta lähinnä kiusaan studiotekniikkaan perehtyneitä pohtimaan: mitä uutta tai parempaa äänitystekniikkaa (tai muuta studiotekniikkaa)on kehitetty viimeisen 30 vuoden aikana, joka mahdollistaisi parempien rocklevyjen tekemisen?
 
Miksi moista kyselen? Kuuntelen juuri nyt Led Zeppelin IV albumia, joka on äänitettu vuonna 1971, enkä keksi juurikaan ns. sanomista ... ok, tietysti levy on uudelleen masteroitu CD'ksi. Mutta silti: kuulen voimakasta, hyvin äänitettyä laulua, kick-ass-hyvänkuuloista kitaraa ja muhkeita rumpuja ... mitä meillä on käytössä, mitä v. 1971 ei ollut?
 
Enemmän raitoja (em. levy lienee tehty 8-raiturilla), monipuolisemmat taajuuskorjaimet (noihin aikoihin ei varmaan ollut 31-alueisia 1/3 oktaavin equita tai täysparametrisia taajuuskohjaimia), muutenkin mikserit monipuolisempia. Tai jos oli, niin ne maksoivat pirusti.
 
Mikrofonit ei line juuri muuttuneet noista ajoista. Muutenkin mikitys oli tuohon aikaan kaikki kaikessa, When the Levee Breaks rummut on muistaakseni äänitetty yhellä mikillä hyvässä tilassa. Kamat maksoi tuohon aikaan nykymitapuun mukaan vallan helvetisti ja jotta niitä osasi käyttää piti olla insinööri (recordin engineer).
 
Nykyraitureissa on vähempi kohinaa, analogiraitureissa dynamiikka-alue oli noin 50dB.

suurin ero on varmaan tosiaankin kustannukset... suhteessa nauhotusvehkeet saa tänäpäivänä aika vähällä summalla valuuttaa...

No ei tarvi mennä kuin 15 vuotta taaksepäin ja muistella minkälaisia vehkeitä harrastelijatasolla oli silloin käytössä. Jos verrataan nykypäivän tietokonepohjaista kotistudiota tai jotain kovalevynauhuria sen aikaiseen ja samanhintaiseen Tascamin tai Fostexin neliraitanauhuriin niin kyllähän sitä ollaan menty eteenpäin aika harppauksin.

No ei tarvi mennä kuin 15 vuotta taaksepäin ja muistella minkälaisia vehkeitä harrastelijatasolla oli silloin käytössä.
 
Tottapa tuo.
 
Vielä kun oppisi tekemään hyvää musiikkia. Se ei tunnu korreloivan äänityskaluston laatuun, valitettavasti :)
 
Paskasta ei saa vieläkään konvehtia.

Niin. Tämä voisi olla gallupikin, mutta lähinnä kiusaan studiotekniikkaan perehtyneitä pohtimaan: mitä uutta tai parempaa äänitystekniikkaa (tai muuta studiotekniikkaa)on kehitetty viimeisen 30 vuoden aikana, joka mahdollistaisi parempien rocklevyjen tekemisen?
 
Miksi moista kyselen? Kuuntelen juuri nyt Led Zeppelin IV albumia, joka on äänitettu vuonna 1971, enkä keksi juurikaan ns. sanomista ... ok, tietysti levy on uudelleen masteroitu CD'ksi. Mutta silti: kuulen voimakasta, hyvin äänitettyä laulua, kick-ass-hyvänkuuloista kitaraa ja muhkeita rumpuja ... mitä meillä on käytössä, mitä v. 1971 ei ollut?
Tai siis mitä meillä ei enää arvosteta,eikä oo koskaan arvostettu.
No vaikka se että John Paul Jones on hyvä sovittaja ja muutkin äijät kokeneita kettuja.Äijät ei ihan lotolla soita sinne kaiken maailman epäselviä raitoja. Ei niistä biiseistä kovin montaa kohtaa löydy missä harmonia olis esim. käsittämätön tai lähentelee kakofoniaa,paitsi tahallisia efektejä.
Levy ei nyt just oo käsillä tässä että en pysty tarkkoihin analyyseihin

En oikeastaan tiedä, onko meillä niinkään parempaa kuin vain enemmän - kyllä terssikorjaimia (eli siis juuri noita 31-alueisia graafisia equja) oli ennenkin, maksoivat vain minkä maksoivat. Soundillisesti ollaan jopa siirrytty tiukempiin vaatimuksiin - digitaali on paljon armottomampi työpohja kuin analogi, ja vaatii paljon enemmän tarkkuutta, että jälki on miellyttävää.
 
Muistelen, mitä kotiäänittäjällä oli silloin 15-20 vuotta sitten. Mulla oli Tascamin 244 (olikos se se numero, sellainen tuplanopeuspeli, ensimmäinen kasettikotistudio) jossa toisin kuin myöhemmissä malleissa oli täysin studiotasoiset säädöt ja sellainen soundi, etten sen koommin oo kuullutkaan - ajoin loppuun muutamankin sellaisen. Sitten mulla oli Fostex R8 -kelakone käytössä, ja nykyäänkin äänittäisin monet jutut mielummin sille kuin työasemaan. Miksaukset tein Bang&Olufsenin putkikelanauhurille, jonka sain ilmaiseksi "täysin palvelleena". Mikkeinä mulla oli Shuren SM58, Unidyne III ja Sennheiserin omni, sekä jotain halpoja "markan mikkejä". Efekteinä oli kaksi gatea, ruvelle väännettyjä barcus berryn etuasteita, sekä kaksi analogidelayta. Mielestäni soundi oli varsin vähällä vaivalla parempi (tai ainakin yhtä hyvä), kuin mitä nyt saan ulos studioiden digitaalisesta signaalitiestä:-)
 
Toisaalta, silloin kuten nykyäänkin tykkään, että mikkejä saa laittaa paikalleen vaikka pari päivää, jos soundi vain on hyvä. Mutta ehkä silloin tuli tehtyä radikaalimpia ratkaisuja, teipattua kolikkoja rideen, että sai niittipeltimäistä kohinaa; dempattua snarea kasettikotelon kannella, että sai sellaisen gate-läjähdyksen ilman gatea...
 
Parempaa? Saa olla aika hyvä kaikulaite, että se kuulostaa paremmalta kuin mikitetty rappukäytävä.
 
Oikeastaan parasta on tuo nondestruktiivinen editointi. Saa ottaa 80 ottoa yhtä raitaa, eikä tarvitse hävittää kakkosversioita ennen kuin lopuksi. Sen sijaan siitä en oo varma, että laitteiden helppo saatavuus ja halpuus olisivat hyvästä. Se, että joku laite on, ei tarkoita että sitä osaisi käyttää.

Aiheeseen hatarasti liittyen - on muuten aikas loistava tämä Matti Adolfsenin kotisivu:
http://members.surfeu.fi/madol/
 
Vilkaiskaapa galleriasta wanhuksia:
http://members.surfeu.fi/madol/gallery.htm

Aiheeseen hatarasti liittyen - on muuten aikas loistava tämä Matti Adolfsenin kotisivu
 
Jep. On tullut kuolattua noilla sivuilla moneen kertaan. Tekisi mieli tehdä miehen residenssiin toivioretki :)

1. Soundillisesti ollaan jopa siirrytty tiukempiin vaatimuksiin - digitaali on paljon armottomampi työpohja kuin analogi, ja vaatii paljon enemmän tarkkuutta, että jälki on miellyttävää.
 
2. Mulla oli Tascamin 244 (olikos se se numero, sellainen tuplanopeuspeli
3. Sitten mulla oli Fostex R8 -kelakone käytössä, ja nykyäänkin äänittäisin monet jutut mielummin sille kuin työasemaan.
4. Mielestäni soundi oli varsin vähällä vaivalla parempi (tai ainakin yhtä hyvä), kuin mitä nyt saan ulos studioiden digitaalisesta signaalitiestä:-)
 
5. Parempaa? Saa olla aika hyvä kaikulaite, että se kuulostaa paremmalta kuin mikitetty rappukäytävä.
 
6. Oikeastaan parasta on tuo nondestruktiivinen editointi. Saa ottaa 80 ottoa yhtä raitaa, eikä tarvitse hävittää kakkosversioita ennen kuin lopuksi. Sen sijaan siitä en oo varma, että laitteiden helppo saatavuus ja halpuus olisivat hyvästä. Se, että joku laite on, ei tarkoita että sitä osaisi käyttää.
 
1. Ja vaatii enemmän prosessointia että saataisiin analoginen maku digitaaliseen ;)
2. Mulla oli sama. Ei se mikään huono peli ollut.
3. Mulla oli Teacin kela neliraituri. Ja dynamiikka oli upea ( miksi luovuinkaan siitä ja hommasin tilalle Fostexin A-8 raiturin. Laite oli aivan perästä ).
4. No siitä sai sen analogi maailman luonnostaan.
5.Silvennoinen kertoili aikoinaan että se äänitti rummut yhteen biisiin rappukäytävä tilassa kun studion kailulaite oli sökönä. Mieluummin kyllä kaikulaite kuin rappukäytävä.
6. Joo, ja kun voi aina pakittaa ja ottaa uusiksi, ei koskaan synny valmista kun aina pitää pistää paremmaksi.
Se on hyvä että nykyään on paljon helpompi saada otoksiaan nauhalle ja kuunnella lopputulosta. Tulee skarppeja soittajia ( ainakin joistakin ).

Jep. On tullut kuolattua noilla sivuilla moneen kertaan. Tekisi mieli tehdä miehen residenssiin toivioretki :)
 
Heh, minäpä olen käynyt Adolfsenilla tekemässä kokonaisen levyn:-)
 
Mukava kaveri. Toivioretki onnistuu varmasti, jos sattuu Kemissä päin käymään. Perjantaisin saa varmaan jamitellakin.

Heh, minäpä olen käynyt Adolfsenilla tekemässä kokonaisen levyn:-)
 
Tietysti. Tottakai. Jotain tämmöistä odottelinkin :)

Heh, minäpä olen käynyt Adolfsenilla tekemässä kokonaisen levyn:-)
 
Kierrä nyt vielä puukkoa haavassa :)

Niin. Tämä voisi olla gallupikin...mitä v. 1971 ei ollut?
 
Huipuille kuten LZ tuskin mitään suurta eroa löytyy.
 
Mutta tavallisille pulliaisille, kuten meille täällä Muusikoiden.netissä pyöriville hepuille, muutos on ollut valtava.
Laitteiden hinnat ovat tulleet julmetusti alas ja laatu alemmissa hinta-kategorioissa on noussut älyttömästi.
 
Harva meistäkään olisi täällä, jos ainoat mahdolliset tavat tehdä äänityksiä olisi suoraan livenä sisään tai pingpong.
 
Tällähetkellä tietokoneella, hyvällä äänikortilla, hyvällä mikkietuasteella ja hyvällä mikillä pääsee lähes yhtähyvään soundilaatuun kuin missä tahansa maailman huippustudiossa.
 
Murto-osalla huippustudion hinnasta.

Huipuille kuten LZ tuskin mitään suurta eroa löytyy.
 
Joitain efektejä. Ja Autotune...
 

 
Mutta tavallisille pulliaisille, kuten meille täällä Muusikoiden.netissä pyöriville hepuille, muutos on ollut valtava.
Laitteiden hinnat ovat tulleet julmetusti alas ja laatu alemmissa hinta-kategorioissa on noussut älyttömästi.
 
Hyvin totta. Tulee mieleeni ensimmäinen omistamani kaikulaite, Fostexin kotistudiokäyttöön valmistama stereo-jousikaiku, jonka ostin käytettynä joskus vuoden -87 tienoilla.... urgh.
 
Joitakin rumpukoneita on sen sijaan melkein ikävä - ihan siksi että ne olivat NIIN kipeäsoundisia ettei siihen nykyään törmää. Enkä eniten hillitöntä The Kit -nimistä laitetta, josta voi saada jonkinlaisen (ääni)kuvan osoitteessa http://www.keyboardmuseum.com/d_machines/thekit.html

Ai niin joo, meinasi unohtua tämä itse aloittamani threadi :-)
 
Mielenkiintoisia pointteja (ja vibtagestudiovermeitä) yllä. Jaan kyllä sen mielipiteen, että asiallisen studioteknologian halventuminen jokamiehen ulottuville on merkittävää. Toisaalta Led Zeppeliniä ja muita klassikoita kuunnellessa tulee mieleen, että rokissa oleellisinta on hyvät biisit ja hyvä esitys. Ei siinä sitten kauheasti tarvi teknologiaa, että hyviä levyjä saa aikaan. Jonkin verran luovuutta kylläkin myös äänityspuolella ... kyllä kai äänityshommakin on jossain määrin taidetta - eikä pelkkää insinöörihommaa.

Joskus tuntuu siltä, että aikoinaan on ollut paljon oivaa ja, varsinkin sen aikaiseen kehykseen sijoitettuna, nerokasta musaa mutta ongelma on ollut sen paras mahdollinen äänittäminen.
 
Tänä päivänä on käytössä parhaat mahdolliset teknologian riemuvoittovermeet, mutta ongelmana alkaa olla löytää taltioimisen arvoista materiaalia.

Hiukan lipeää nyt alkuperäisestä - mutta aloin ajattelemaan tekniikkaa suhteutettuna biisintekoon eikä sen taltioimiseen pelkästään. Omakohtaisesti tuntuu siltä, että kun istuu pianon viereen joutuu käyttämään sen yhden soundin kanssa (vaatimattomia) resurssejaan paljon enemmän biisin tekemiseen ja se tuntuu heijastuvan lopputulokseen.
 
Tietokoneella/työasemasynalla homma karkaa helposti käsistä ja menee soundeilla ja efekteillä leikkimiseksi - itse biisi saattaa jäädä sivuseikaksi. Paljon toistettu "paskasta ei saa konvehtia" tuntuu pätevän. Tuntuukin siltä, että nykyään tuottaja/miksaaja "joutuvat" tekemään koko biisin niillä soundeilla, kun lähtökohta on aikas vaatimaton musiikkityylistä riippumatta.
 
Vähemmän silti niitä levytyksiä multa löytyy, kunhan yksitysajattelin ;)

tuntuu siltä, että kun istuu pianon viereen joutuu käyttämään sen yhden soundin kanssa (vaatimattomia) resurssejaan paljon enemmän biisin tekemiseen ja se tuntuu heijastuvan lopputulokseen.
 
Tietokoneella/työasemasynalla homma karkaa helposti käsistä ja menee soundeilla ja efekteillä leikkimiseksi - itse biisi saattaa jäädä sivuseikaksi.
 
Hieno oivallus. Eiköhän aloiteta tästä uusi keskustelu tuohon viereen:-)
 
http://muusikoiden.net/keskustelu.b … id=ed59ad338fb1fc1d2fe3b4501c32bbed
 
Itseäkin kiinnostaa kuulla, mitä mieltä muut tästä ovat.