| Aihe: Soitinkauppa kuolee silmiemme edessä | |
|---|
|
Moi!
Vierasbloggaajamme kirjoittaa nasevan analyysin soitinkaupan nykytilasta. Thomannilta tilaamisesta on muodostunut jo käsite. Miten tähän tilanteeseen tultiin ja - ennen kaikkea - mihin se voi johtaa tulevaisuudesssa.
http://backstage.custom-sounds.com/ … ka-valmistaja-tappoi-maakuntakaupan
Parhain terveisin
Kimmo Aroluoma | |
Omalla paikkakunnallani on yksi soitinkauppa. Sieltä haen kieliä kitaraan silloin kun on pakottava tarve ja kiire. Muutoin tilaan ulkomailta tai Levytukun hinnat nähtyäni, sieltä.
Useimmiten soittimet, efektit yms. ostan käytettynä. Pari vuotta sitten etsin MIDI kiipparia itselleni ja kävin liikkeessä katselemassa mitä siellä olisi tarjolla. No eipä ollut mitään. Sitten kysäisin aiemmin miettimäni tuotteen saatavuutta ja myyjä sanoi, että voidaan tilata. Kestäisi 3-4 viikkoa ja hintaa 199€. Ei tarvinnut montaa hetkeä miettiä, niin laitoin kotona Thomannille 200€ tilauksen. Viikon päästä tuli kotia tuo MIDI kiippari, kaksi efektiä sekä neljä piuhaa. | |
Tämä on ihan selvä että nettikauppa vie kivijalkaliikkeiltä markkinoita. Yksi fakta on se että täällä persereikä-suomessa ei kellään ole mitään tarpeellista hyllyssä. Pätee muihinkin aloihin. Yritin mä taannoin ostaa F-musiikista Jacksonin V-mallin laukkua.
Juu, ei heillä ole ohjelmassa. Ok, kuitenkin myyvät Jacksoneita. Tämä selvä. Thomann kutsui.
Kuitenkin, ostaisin täältä jos jollain olis jotain myydä. Hinnat ovat tulleet alaspäin alalla kuin alalla, kiitos nettikaupan, mutta vielä kun olis tavaraa.
Siis onko muita kuin V-mäisiä kitaroita? | |
Ihan asiaahan tuo kirjoitus on. Tuo Pirkka/Rainbow vertaus ei ole ihan osuva. Thomannilla on jo omat merkkinsä, se ei siis ole tulevaisuutta vaan jo pitkään jatkunut olotila. Sitä voi tietysti miettiä kuinka monen valmistajan kohtalo on joutua jälleenmyyjän käskyläiseksi.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
Olipas mielenkiintoinen artikkeli. Kivijalkaliikkeen "tukeminen" on monta kertaa haastavaa, sillä kuten mainittua, pitkät toimitusajat ja korkeampi hinta eivät ole myyntivaltteja. Jos hintaero on pieni ja tuotteella ei ole kiirettä niin toki silloin on hienoa asioida musakaupassa. Silloin kun kuitenkin puhutaan satojen eurojen erosta, on helppo edelleen hurskastella muusikon velvollisuudesta tukea, mutta kyllä aika monella ostopäätös kohdistuu toisaalle. Näin se menee muussakin kulutuskäyttäytymisessä itse kullakin.
Oli vaihteeksi piristävää lukea syyttävän sormen osoittavan välillä muuallekin kuin natkuun pelimanniin tai "ahneeseen" musaliikkeenpitäjään. | |
Mä ihmettelen kovasti myös sitä että jos tavaraa ei ole hyllyssa ja voidaan kyllä tilata. Mutta miksi se kestää 2-3 viikkoa? Yksityishenkilönä kun tilaa niin tavaran saa 3-4 päivässä, jopa euroopan ulkopuolelta. Tämän saman asian olen huomannut autopuolella varaosien kanssa. Ilmeisesti tilaus/logistiikkajärjestelmissä olis parantamisen varaa. Vai onko sopimustekniset syyt tiellä?
Itse olen graafisella alalla töissä ja siellä on periaatteessa sama ongelma; netti vastaan paperi. Painettu sana ja mainos lipuu kovaa vauhtia bittimaailmaan. Ei auta muu kun sopeutua. Ne jotka näin tekee jäävät henkiin
Näin on kivijalkaliikkeidenkin tehtävä
Marshall Amps have a Black Tone | |
Tuohan on totuus, etta kivijalkaliikkeiden on tultava Tompan tasolle. Mina hain Suomessa asuessani tavaraa Power Soundista Somerolta ja Spriikoselta Tampereen Musiikista. Yleensa sanoivat jo ennen keskustelun aloittamista, etta 'Juu on sama hinta kun Thomannilla'. Ilmanen piti Somerolla hirvean palopuheen nettikaupoista. Vaahto vaan lensi suusta.
Kaikki muut paitsi kielet ostan kaytettyna. :)
En allekirjoita. | |
Pienten paikkojen valikoimissa on usein vain Bossia, Behringeriä ym., joka ei kiinnosta ollenkaan. Varsinkin, kun se usein myydään siihen OVH tai SVH-hintaan. Eli valikoima on "väärä". Toisaalta se on selvä, ettei pieni liike pysty pitämään varastossa erikoisempia tai kalliita laitteita. Niiden menekki pienillä paikkakunnilla on kuitenkin niin pientä. Vaikeasti ratkaistava ongelma.
Mutta. Onko se enää niin selvää, että aina tilataan Thomannilta? Minusta nykyisin todella monet tavarat saa Suomesta samaan hintaan tai vähän halvemmalla. Thomann on tainnut aggressiivisen markkinanaosuuksien valtausten jälkeen nostella hintoja. Tai sitten Suomessa on laskettu hintoja. Todennäköisesti molemmat vaihtoehdot ovat oikein.
Itse tukisin paikallista liikettä mielelläni, mutta kun ei kerran löydy mitään kiinnostavaa, niin ei pysty ostamaan. Ja pikkusäläkin maksaa niin paljon, että vähänkin isommasta määrästä tulee jo selkeä hintaero nettikauppaan. Mutta silti pyrin ostamaan nettiostoksetkin Suomesta. Varsinkin, kun hinta on usein halvempi, mutta myös ihan periaatesyistä.
Pienet toimijat, kun tapetaan, niin jäljelle jää vain muutama suurinta. Ja sitten käy helposti kuten PT-kaupassa Suomessa S:n ja K:n kanssa. Ei kilpailua --> hinnat nousee. Se ei ole kuluttajan etu, mutta huono tilanne myös valmistajille...
Tosin itsellä, kun romut kiertää aika nopeaan, niin ostan lähes kaiken käytettynä. Ei ole rahaa ostaa kaikkea uutena ja myydä torilla tappiolla. Varsinkin, kun kauppa käy sielläkin huonosti ja kaikesta pitäisi luopua puoli-ilmaiseksi...
Gyl sunkka maar oikke met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
Pyrin aina ostamaan kivijalasta kun ostan jotain uutena. Custom sounds on nostanut jo pitkään profiiliaan erikoisemmalla tuotevalikoimalla. Hinnatkin ovat erittäin kilpailukykyisiä. Varmasti asiointi tulee jatkumaan pitkään siellä
Musiikki ei tunne rajoja, eivätkä kitaristit tunne nuotteja. | |
the-Antero: Pyrin aina ostamaan kivijalasta kun ostan jotain uutena. Custom sounds on nostanut jo pitkään profiiliaan erikoisemmalla tuotevalikoimalla. Hinnatkin ovat erittäin kilpailukykyisiä. Varmasti asiointi tulee jatkumaan pitkään siellä
Tämä on yksi keino pärjätä kovassa kilpailussa. Myydään sitä, mitä muut ei myy: putiikkituotteita, lähituotantoa. Ja satsataan asiantuntemukseen sekä hyvään palveluun.
En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Itse olen tehnyt nykyään nettiostoksetkin Suomesta, koska vaihtoehtoja löytyy. Ihan vastikään on tullut pedaali ja lautatarvikkeita Custom-Soundsista ja piuhaläjä Uraltonesta. Lähimmät musaliikkeet löytyy Oulusta ja sieltä haen sitten lähinnä erinäisiä tarvikkeita, jotka tarvii heti. Kyllä siis kotimaisten kivijalkaliikkeiden täytyy siirtyä myös nettikauppaan selviytyäkseen.
Seuraava kaveripiirin kimppatilaus on tosin menossa näillä näkymin Thomannille. Pitäisköhän ehdottaa kotimaista vaihtoehtoa... | |
Olipa virkistävä kirjoitus tuoden samalla kirjoittajan oman näkemyksen esille.
Muutama mielenkiintoinen huomio tuolta on oikeasti hyvä nostaa ehkä laajemminkin kuin musiikkikaupan kohdalla esille. M.A.P on todettu pienemmän haitan vaihtoehdoksi monessa kohtaa kuin juuri tuo jälleenmyyjille siirtyneen neuvotteluvoima. Sama kehitys näkyy myös vaikka lähimarketissa, jossa suurien kauppaketjujen neuvotteluvoimasta antaa palautetta elintarviketuottajat, maahantuojat ja sopimusvalmistajat. Suuruuden skaalaetu on vain tiputtanut pieniä toimijoita pois.
Privatelabel tuotteet taas ovat väistämätön suunta keskittyneessä kaupassa. Tuotantokustannuksia saadaan alas pakkauksien houkuttelevuutta karsimalla ja markkinointikulut voidaan kohdistaa koko brändisienen alle. Nerokasta, kustannustehokasta ja kauppaa hyödyntävää. Samalla tämä tuo liikevaihtoa ja kannattavuutta myös valmistajalle, ainakin Olvi on suomalaisista tässä hommassa erittäin hyvin pärjännyt. Lisäksi on hyvä huomata, että brändinä kaupanomamerkki kuten Pirkka, on erittäin vahva myös brändiarvostuksessa ja brändiarvona, ei privatelabel sisällä merkitystä heikosta laadusta tai toimimattomasta tuotteesta. Privatelabel vaatii kylläkin tarpeeksi suuren toimijan alalle.
Siitä tullaankin manifestini viimeiseen kohtaan, jota olen pitkilleen ihmetellyt. Kaupan murroksen voittajaksi ennustetaan toimijaa, joka parhaiten yhdistää kivijalan ja verkkokaupan. Yksittäisenä toimijana Uraltone on tässä onnistunut erittäin hyvin. Maakunnasta katsoessa on kuitenkin ihmeteltävä miten sirpaleinen ja ketjuuntumaton soitinkauppa suomessa on. Erikoisalojen ketjuja ei monta tähän maahan mahdu, mutta soitinkaupat tuppaavat olemaan yhden-parin kaupan kokoisia yrittäjävetoisia yrityksiä. Lisäksi toimiala on melko pääomaintensiivinen, joten varastointi/saatavuus-ongelmat ratkaistaan usein pienentämällä varastoa. Yritysverotus toki ohjaa tähän suuntaan myös.
Uskon itse että kivijaloilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ketjuuntua ja keskittyä, jotta neuvoteluvoimaa saadaan maahantuojaan ja valmistajalle. Kauppaketjut ovat ratkaisseet varastoinnin siten, että maahantuojalla tai valmistajalla on varastoriski jopa siten että kaupanhyllyssä oleva tavara on vielä maahantuojan omistuksessa. Tällöin pääoma ei sitoudu yrittäjällä suuresti varastoon vaan saa sen tehokkaammin ohjattua tuottavimpiin toimiin josta mielelläni konsultoin :).
Tärkeä nosto Kristalta ja Kimmolta, kiitos!
JepJep | |
Kirjoitus oli sympaattinen mutta ei kovin ansiokas. Syyttävän sormen kääntäminen valmistajan suuntaan on vähän hassua mutta tietysti mahdollista. Olin jo kirjoittamassa pidempääkin analyysiä mutta taidankin todeta vain seuraavaa:
Ketju joka koostuu viidestä eri osasta eli valmistaja, maahantuoja/tukkuporras, jälleenmyyjä, ostaja, ja käytetyn tavaran markkinapaikat kolme (3) toimii Suomessa edes jollakin tavalla tehokkaasti ja järkevästi (kuten vapaahkossa markkinataloudessa näillä asioilla tarkoitetaan), ja kaksi (2) ei. Ne kaksi ovat maahantuoja ja jälleenmyyjä.
Ehkä 90% musiikkilaitteiden myynti on volyymibisnestä. Se volyymi täytyy pystyä muodostamaan tavalla tai toisella. Tässä ko. kaksi tahoa ovat epäonnistuneet, pääsyynä pidän laiskuutta ja tyhmyyttä. Selityksiä kyllä keksitään mutta oikein muuhun se bisnesäly ei riitäkään. Täytyy myös muistaa että erilaisten kustomoitujen soittimien ja musiikkituotteiden valmistajilla menee ehkä paremmin kuin koskaan, tai ainakin niitä on enemmän kuin koskaan myös Suomessa.
Kuluttajille on silti hyviäkin uutisia, tähän markkinatalouteen liittyy myös sellainen ominaisuus että tyhjyys täytyy ja joku sen markkinaraon ennenpitkää täyttää. Toisaalta myös se, että monopolit murtuvat väistämättä ennemmin tai myöhemmin koska myöskään ne eivät yleensä toimi tehokkaasti kun ei ole kilpailua vaan niistä tulee ylimielisiä ja laiskoja. Aivan kuten Suomessa tapahtui näille edellisen sukupolven musiikkiliikkeille.
Mitä opimme tästä? Emme yhtään mitään! |  Boltsa
05.03.2014 09:51:32 (muokattu 05.03.2014 09:58:27) | |
|
B-tone-flat: Mä ihmettelen kovasti myös sitä että jos tavaraa ei ole hyllyssa ja voidaan kyllä tilata. Mutta miksi se kestää 2-3 viikkoa?
Ainakin mitä itse on pyytänyt kivilajan kautta tilattavaksi jonkin tuotteen, niin se lisätään samalle toimittajalle menevään listaan ja odotetaan pari päivää, ehkä viikko, että listalle tulee lisää kamaa ja sitten vasta tilataan. Todennäköisesti tässä on kyse siitä, että saavat samoihin rahtikuluihin enemmän tavaraa. Ja ehkä se myös vähentää liikkeen työntekijöiden työmäärää, kun ei tarvitse jokaista pikkutavaraa erikseen tilata. Näin olettaisin.
heiheihellurei: Uskon itse että kivijaloilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ketjuuntua ja keskittyä
Sitten odottelemaan, että koska saa S-bonuksia Bossin pedaaleista?
Mut joo. Toivon mukaan kivijalat eivät kuole. Kyllä mä ainakin sieltä käyn mielelläni tavarat ostamassa, koska maksan mielelläni myös palvelusta ja myyjien asiantuntemuksesta. Netistä tulee nykyään lähinnä tilattua kieliä ja jotain pikkusälää, joita ottaakin sitten kerralla reilusti (esim. Saitenkatalogista, vai mikä Schneidermusik onkaan, yli sen "ei postikuluja"-minimin).
Boltsa |  käsi
05.03.2014 10:02:54 | |
|
Soitinkauppa on myös lopulta aika pieni ala. Sen kuluttajia on alanharrastajat, joiden ostovoimaa vähentää tällä hetkellä taantuma ja talouden epävarmuus. jos on perheessä jokunen suu ruokittavana, niin kyllä äippä ja iskä omien soittimien hankintaa siirtää. ja lapsellekin ostetaan jokin budjetti luokan tuote. Rahareikiä löytyy kuitenkin, jotka on vielä paljon tärkeämpiä. kuten mm euroopan kallein ruoka. Jos joku huomasi asiasta nouseen metelin niin suomessa vähäinen kilpailu ja logistiikka jne nostaa ruoan hintaa ylöspäin ennätysvauhtia.
Voisiko soitinalaa vaivata myös tuo kilpailun vähyys, pieni ala ja maahantuojia ei ole oikeasti ihan hirveän montaa. Ne saa varmasti oman siivunsa. entinen soitinkauppias tuttuni jonkin verran laittoi syytä alan ahdinkoon ihan kotimaisien maahantuojien suuntaan. ja tietenkin globaaliin kauppaan. eu-alueelta kun voi helposti tilata ja jopa ilman kuluja. jossain määrin jopa valmistajat ilmeisesti myyvät suoraan käyttäjille tavaraa jos ostavat sopivan kokoisen läjän niitä. ja hintahan on silloin ihan jotain muuta kuin jälleenmyyjältä.
yksi vaihtoehto voi suomessakin olla edessä, eli tulee isompia ketjuja. yhden liikkeen voi olla vaikea pärjätä, mutta entä jos niitä on 4-5. ja soittimien myynninlisäksi niillä on vaikka lahjatavara kamaa, vuokrataan treenikämppiä ja mahdollisesti backlinea jne.
Volyymit ostaa tavaraa sisään kasvaa jolloin katekin saattaa parantua. Tämä tietenkin
pahimmillaan johtaa siihen että liikkeet on massaa, yksilöllisyys puuttuu.
itselläni ei alasta ole kokemusta muutakuin ostajana, aikoinaan tutkin mahdollisuutta perustaa omaa liikettä. ja soitinkauppiaita on ollut suvussa ja tuttava piirissä useita.
nyt voin sanoa että onneksi en lähtenyt tälle alalle. ei näytä hyvältä. |  Kipander
05.03.2014 10:04:26 (muokattu 05.03.2014 10:04:42) | |
|
Kiitos hyvistä huomioista, tässäpä on pohdittavaa hetkeksi itsellekin.
Terveisin
Kimmo Aroluoma
heiheihellurei: Olipa virkistävä kirjoitus tuoden samalla kirjoittajan oman näkemyksen esille.
Muutama mielenkiintoinen huomio tuolta on oikeasti hyvä nostaa ehkä laajemminkin kuin musiikkikaupan kohdalla esille. M.A.P on todettu pienemmän haitan vaihtoehdoksi monessa kohtaa kuin juuri tuo jälleenmyyjille siirtyneen neuvotteluvoima. Sama kehitys näkyy myös vaikka lähimarketissa, jossa suurien kauppaketjujen neuvotteluvoimasta antaa palautetta elintarviketuottajat, maahantuojat ja sopimusvalmistajat. Suuruuden skaalaetu on vain tiputtanut pieniä toimijoita pois.
Privatelabel tuotteet taas ovat väistämätön suunta keskittyneessä kaupassa. Tuotantokustannuksia saadaan alas pakkauksien houkuttelevuutta karsimalla ja markkinointikulut voidaan kohdistaa koko brändisienen alle. Nerokasta, kustannustehokasta ja kauppaa hyödyntävää. Samalla tämä tuo liikevaihtoa ja kannattavuutta myös valmistajalle, ainakin Olvi on suomalaisista tässä hommassa erittäin hyvin pärjännyt. Lisäksi on hyvä huomata, että brändinä kaupanomamerkki kuten Pirkka, on erittäin vahva myös brändiarvostuksessa ja brändiarvona, ei privatelabel sisällä merkitystä heikosta laadusta tai toimimattomasta tuotteesta. Privatelabel vaatii kylläkin tarpeeksi suuren toimijan alalle.
Siitä tullaankin manifestini viimeiseen kohtaan, jota olen pitkilleen ihmetellyt. Kaupan murroksen voittajaksi ennustetaan toimijaa, joka parhaiten yhdistää kivijalan ja verkkokaupan. Yksittäisenä toimijana Uraltone on tässä onnistunut erittäin hyvin. Maakunnasta katsoessa on kuitenkin ihmeteltävä miten sirpaleinen ja ketjuuntumaton soitinkauppa suomessa on. Erikoisalojen ketjuja ei monta tähän maahan mahdu, mutta soitinkaupat tuppaavat olemaan yhden-parin kaupan kokoisia yrittäjävetoisia yrityksiä. Lisäksi toimiala on melko pääomaintensiivinen, joten varastointi/saatavuus-ongelmat ratkaistaan usein pienentämällä varastoa. Yritysverotus toki ohjaa tähän suuntaan myös.
Uskon itse että kivijaloilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ketjuuntua ja keskittyä, jotta neuvoteluvoimaa saadaan maahantuojaan ja valmistajalle. Kauppaketjut ovat ratkaisseet varastoinnin siten, että maahantuojalla tai valmistajalla on varastoriski jopa siten että kaupanhyllyssä oleva tavara on vielä maahantuojan omistuksessa. Tällöin pääoma ei sitoudu yrittäjällä suuresti varastoon vaan saa sen tehokkaammin ohjattua tuottavimpiin toimiin josta mielelläni konsultoin :).
Tärkeä nosto Kristalta ja Kimmolta, kiitos! |  steelduck
05.03.2014 10:11:40 (muokattu 05.03.2014 10:13:17) | |
|
Kivijalkakauppojakin on monenlaisia. Ne jossa on se murahteleva sitruunan syönyt myyjä joka katsoo tekevänsä sinulle suuren palveluksen, kun nostaa ahterinsa tuolista ja ojentaa sen kielisatsin pölyisestä hyllystä röökiaskin takaa. Ne sietääkin kuolla...
Sitten taas kaupat kuten Kitarapaja, Custom Sounds, DLX, Levytukku - paikat missä olen pääsääntöisesti saanut todella hyvää palvelua saavat minun euroni. Olen aina ostanut kaiken noista kaupoista ja tilaamalla jos ei ole löytynyt hyllystä. T-kaupasta tilasin kerran yhden metronomin mitä ei mistään tahtonut saada.
Custom Sounds on minusta paras esimerkki siitä miten asiakaspalvelu hoidetaan ja miten kauppa pidetään mielenkiintoisena blogeineen ja foorumiaktiivisuudella. Enpä olisi pedaaliboardiakaan varmaan rakentanut ilman sitä blogisarjaa aiheesta. Kohta haen herroilta lisää duallockia (en lidlistä) ja pari liitintä. |  PIM
05.03.2014 10:18:27 (muokattu 05.03.2014 10:21:47) | |
|
Itse ottaisin keskusteluun mukaan myös sen mahdollisuuden, että soitinmarkkina Suomessa alkaa olemaan aika kyllästynyt kun maahan on rahdattu jo vuosikymmeniä soittimia ja muuta musalaitetta. Jos laadukas efektipedaali tai kitara säilyy hyvällä hoidolla käyttökunnossa yli 50 vuotta niin ei kai se ole mikään ihme, jos uusien myynti tulee aina vaan aikeammaksi etenkin kun soittajat vielä karsastavat kaikkea uutta muutenkin. Ei tämän kokoisessa maassa ole soittajia kuitenkaan montaa sataa tuhatta ja nykypäivänä etenkin nuorison rahoista kilpailee moni muu harrastusmuoto niin markkinoiden rahallinen arvokin saattaa olla menossa alaspäin takavuosiin verrattuna.
Vielä noista efektipedaaleista sen verran, että itseäni on ihmetyttänyt aina noiden tehdastekoisten pedaalien kallis hinta ja etenkin niiden hintakehitys verrattuna muuhun elektroniikkaan. Jos joku 30 - 40 vuotta tuotannossa ollut Bossin perussäröpedaali maksaa saman verran reaalirahassa kuin 20 vuotta sitten niin jossain on silloin joku pahasti vialla. Itse ainakin ostan silmää räpäyttämättä uutena 3 Joyon 30 euron pedalia vaikka torilta saisi puoleen hintaan, mutta mietin kyllä pitkään että onko mitään järkeä maksaa uudesta Bossin säröstä lähemmäs satasta uutena kun sen saa torilta 50 eurolla. Elli kyllä valmistajat voisivat itsekin vähän miettiä tuota hinnoittelupolitiikkaansa.
Edittiä:
Otetaas esimerkiksi vaikka tämä Boss TR-2 tremolo, joka maksaa yli satasen. Mitä helvetin harvinaista maametallia siellä on sisällä, vai mikä muu voi selittää tälläisen hinnan? Satasella saa kuitenkin nykypäivän älypuhelimen, jossa on vähän enemmän ja hieman edistyksellisempää teknologiaa sisällä.
http://www.thomann.de/fi/boss_tr2_tremolo.htm
En tyytynyt tavanomaiseen. |  phiit
05.03.2014 10:22:39 (muokattu 05.03.2014 10:23:36) | |
|
PIM: Itse ottaisin keskusteluun mukaan myös sen mahdollisuuden, että soitinmarkkina Suomessa alkaa olemaan aika kyllästynyt kun maahan on rahdattu jo vuosikymmeniä soittimia ja muuta musalaitetta. Jos laadukas efektipedaali tai kitara säilyy hyvällä hoidolla käyttökunnossa yli 50 vuotta niin ei kai se ole mikään ihme, jos uusien myynti tulee aina vaan aikeammaksi etenkin kun soittajat vielä karsastavat kaikkea uutta muutenkin. Ei tämän kokoisessa maassa ole soittajia kuitenkaan montaa sataa tuhatta ja nykypäivänä etenkin nuorison rahoista kilpailee moni muu harrastusmuoto niin markkinoiden rahallinen arvokin saattaa olla menossa alaspäin takavuosiin verrattuna.
Vielä noista efektipedaaleista sen verran, että itseäni on ihmetyttänyt aina noiden tehdastekoisten pedaalien kallis hinta ja etenkin niiden hintakehitys verrattuna muuhun elektroniikkaan. Jos joku 30 - 40 vuotta tuotannossa ollut Bossin perussäröpedaali maksaa saman verran reaalirahassa kuin 20 vuotta sitten niin jossain on silloin joku pahasti vialla. Itse ainakin ostan silmää räpäyttämättä uutena 3 Joyon 30 euron pedalia vaikka torilta saisi puoleen hintaan, mutta mietin kyllä pitkään että onko mitään järkeä maksaa uudesta Bossin säröstä lähemmäs satasta uutena kun sen saa torilta 50 eurolla. Elli kyllä valmistajat voisivat itsekin vähän miettiä tuota hinnoittelupolitiikkaansa.
Samaa mieltä ja otetaan vielä mukaan "boutique" lisä joka on jo täys vitsi. Saahan sitä toki harrastaa mutta hintalaatusuhde on nykysin varsinkin Joyo ym osastolla enemmän kuin kohdallaan, olispa vielä 20v sit ollu sama tarjonta samoilla hinnoilla kuin nyt.. | |
PIM:
Otetaas esimerkiksi vaikka tämä Boss TR-2 tremolo, joka maksaa yli satasen. Mitä helvetin harvinaista maametallia siellä on sisällä, vai mikä muu voi selittää tälläisen hinnan? Satasella saa kuitenkin nykypäivän älypuhelimen, jossa on vähän enemmän ja hieman edistyksellisempää teknologiaa sisällä.
Kai ne myy niitä siihen hintaan mihin ne menee vielä kaupaksi. Reaalisen valmistuskustannuksen luulisi tosiaan laskeneen bossilaisissakin 20 vuoden takaiseen nähden ja tuotekehityskin suurimmassa osassa pedaalidisaineja on tehty jo kauan sitten. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
