Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mitäs mieltä ootte laulunimien käytöstä teorian opetuksessa? Itse olin opettajalla kaksi vuotta, joka ei antanut suorittaa säveltapailu koetta, ennen kuin lauluissa oli laulunimet oikein. Sen jälkeen opettaja vaihtui ja tämä uusi opettaja ei käyttänyt ollenkaan laulunimiä ja piti niitä ihan turhana. Itse ainakin opin ja sisäistin teoria-asiat paremmin, kun ei tarvinut alkaa näillä laulunimillä häsläämään vaan sai melodiadiktaateissakin suoraan kirjoittaa nuoteiksi miettimättä ensin laulunimiä, mutta entäs te muut?

Opiskelen musiikinteorian ja säveltapailun opettajaksi, ja omassa opetustyössäni en ole käyttänyt laulunimiä eli ns. solfa-nimiä. Mielestäni niistä ei juurikaan ole hyötyä (ehkä enemmän jopa haittaa), koska olen kuullut eri tutkinnoissa oppilaita, jotka näillä solfa-nimilläkin vetelevät ihan päin h**vettiä... ;) Monet taas klaaraavat homman täysin puhtaasti käyttämällä mitä tahansa yhtä tavua. Solfa-nimien käyttäminen vaatii yleensä aivan turhaa lisämiettimistä.
 
Juu.. Olen ihan samaa mieltä,että niistä ei ole juurikaan hyötyä.. Toivotaanpa, että seuraavana vuonna, kun taas opettaja vaihtuu, niin hän ei toivottavasti käyttäisi laulunimiä, kun ne vaativat, kuten sanoit turhaa lisämiettimistä..

Solfa-nimien käyttäminen vaatii yleensä aivan turhaa lisämiettimistä.
 
Jaa-a, itse opin joskus pienenä musiikkiluokalla säveltapailua juuri solffaamalla, ja tuntui selkeältä, että jokaisella sävelkorkeudella on tietyssä sävellajissa oma nimensä. Nuotinluku oli kyllä muutenkin jo helppoa, kun oli ennen sitä soittanut. Voisi kuitenkin kuvitella, että ihmisen, joka ei ole soittanut mitään instrumenttia, on helpompi hahmottaa eri sävellajeissa liikkumista solfan avulla. Sanoit, että jotkut ovat vedelleet mitä sattuu melodioida solfa-nimillä. Itse muistan (kun siirryin koulun tunneilta konsan tunneille) että joillakin, joilla ei ollut hajuakaan solfasta, oli vaikea hahmottaa melodioita.

Olen itse Lahden relatiivisen solfan koulun kasvatteja. On loistava systeemi, ja helpottaa vaikkapa uusien soittimien opettelua paljonkin. Toisaalta esim. atonaalisessa musiikissa voi olla hankala yrittää solfata jatkuvasti "moduloivaa" satsia, joten puolensa kumpaisessakin.
Jos ei kovin nuorena ole solfannut, voi olla muita (parempia) tapoja hahmottaa säveltasoja. Sen sijaan aikaisin opeteltuna siitä voi olla yllättävän paljon apua, mm. pikakirjoitus ilman nuottipaperia.

On totta, että pienille lapsille opetettaessa solfa-nimistä on hyötyäkin. Niiden käyttäminen pidemmälle ehtiessä ei välttämättä enää ole kovin hyvä idea. Esim. juuri reippaasti sävellajituntumasta ulos mentäessä solfa-nimet käytännössä menettävät merkityksensä, ne kun on juuri tarkoitettu havainnollistamaan tietyn sävellajin/asteikon keskinäisiä sävelsuhteita. Eri tavoista eri tilanteissa on siis tässäkin hyötyä, ja yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole.

Relatiivista solfaa voi myös tehdä numeroilla solfanimien sijaan. Pop & Jazz Konservatoriossa on nykyään käytössä systeemi jossa solfataan sävellajin perussävel "yy", toinen aste "kaa" etc. Numeroissa on se hyvä puoli, ettei lasten ja nuorten kanssa mene aikaa nimien opetteluun. Samalla ne tuottavat intervallit ja myöhemmin paljon apua sointumerkkien kanssa toimittaessa. Heti kun solfa alkaa toimia ilman numeroita, ne voi jättää pois.
 
Yksi hyvä treenivinkki on laulaa puhelinluetteloa. (Voi kiikuttaa meikän hullujenhuoneelle, mutta tiedän itse omasta ja usean oppilaani kokemuksesta että metodi toimii!!) C-duuriasteikkoon sovellettuna numerot tulkitaan seuraavasti:
 
C=1, D=2, E=3, F=4, G=5, A=6, H=7, seuraavan oktaavin C=8, D=9 ja E=0 (eli siis 10).
 
Tärkeää on pitää "ykkönen" muistissa. Jokaisen numeron välissä voi aina palata mielessään ykköseen, vaikka laulaakin sen ääneen ja sitä kautta hakeutua seuraavaan säveleen. Kun rutiini alkaa muodostua, lopuksi hahmottaa jokaisen numeron soivana säveltasona. Tämä kääntyy myös kuulemisessa nopeudeksi niin, että sävellajin aste ja numero ovat sama asia laskematta tai miettimättä.
 
Treenaa kaksi viikkoa kymmenen minsaa päivässä. Katso montako numeroa ehdit laulaa ekana päivänä ja montako viimeisenä. Ne oppilaani jotka ovat tehneet ko. jumpan, ovat ehtineet kahden viikon päästä laulaa enemmän kuin kokonaisen sarakkeen luetteloa kymmenessä minuutissa. Tuloksen melodisten asioiden transkriptiossa ja melodialaulussa ovat olleet kiistattomat.
 
Samaa systeemiä voi soveltaa myös vaikka bussipysäkilla dösää odotellessa. Laula aikataulu ylhäältä alas mielessäsi. Sivulliset luulevat että tutkit aikataulua suurella mielenkiinnolla mutta oikeasti käytät luppoajan tehokkaasti korvan kehittämiseen...
 
Vellu Halkosalmi
Teorian ja säveltapailun vastaava opettaja
Pop & Jazz Konservatorio

Samaa systeemiä voi soveltaa myös vaikka bussipysäkilla dösää odotellessa. Laula aikataulu ylhäältä alas mielessäsi. Sivulliset luulevat että tutkit aikataulua suurella mielenkiinnolla mutta oikeasti käytät luppoajan tehokkaasti korvan kehittämiseen...
 
No jee..:) pitääpä koittaa joskus.. Toivottavasti sitä ei vaan ala hoilottelemaan ääneen, siinä vois sivulliset kattoa vähän tyhmänä, et mitähän se tuo nyt oikeen hommaa.. :)

Kertokaa nyt suomeksi mitkä ovat solfanimet?

Kertokaa nyt suomeksi mitkä ovat solfanimet?
 
Do = I
Re = II
Mi = III
Fa = IV
So = V
La = VI
Si = VII
 
C-duurissa siis
 
Do = C
Re = D
Mi = E
Fa = F
So = G
La = A
Si = H

Do = I
Re = II
Mi = III
Fa = IV
So = V
La = VI
Si = VII
 
C-duurissa siis
 
Do = C
Re = D
Mi = E
Fa = F
So = G
La = A
Si = H
 
Useamminkin se viimeinen on ti eikä si, joka taas on ylennetty so.
Ylennykset saadaan siis i-päätteellä (di-ri-fi-si-li) ja alennukset a:lla (da-ra-ma-sa-lo-ta). Näin suurinpiirtein.
Ja vaikka tuntuu teoreettiselta, niin toimii käytännössä.

Useamminkin se viimeinen on ti eikä si, joka taas on ylennetty so.
Ylennykset saadaan siis i-päätteellä (di-ri-fi-si-li) ja alennukset a:lla (da-ra-ma-sa-lo-ta). Näin suurinpiirtein.
Ja vaikka tuntuu teoreettiselta, niin toimii käytännössä.
 
Hmm, ok. Revin nuo vaan Sound of musicista ja ulkomuististani.