Kitarat: kitarakamat ›

ReBeat: Carl Verheyen säätää näppärästi tremolonsa. Sävelet nousee suoraan tuuttiin kun kiskasee kammesta täpöt.
 
Joskus ihan piruuttani kokeilin ja yllätyksekseni tuo paransi vintage-tallaisen MIM-straton vireessä pysymistä, verrattuna johonkin "random-säätöön", jota en enää muista. Ja ihan tavallisilla kielillä (9-42), kolmella vakiojousella, vakiosatulalla ja kaiken muunkin ollessa vakiota.
Tosin se jäi tuolloin kyllä kokeilematta, että saako straton tismalleen samalla tavalla vireeseen myös silloinkin, kun ei laitakaan tuota kynttä (claw) ohjeiden mukaisesti vinoon. Itse tulin laittaneeksi vinoon ja kun kerran napsahti niin nopeasti vireeseen, en silkkaa laiskuuttani enää viitsinyt tuota asiaa testata.
 
Joka tapauksessa, noin säätäen pysyi hirmuisen paljon paremmin vireessä, kuin mitä dive-onlyksi säädettynä pysyi (siis kun käyttää silloinkin kampea). Tietenkin parempi ja/tai paremmin säädetty/viilattu satula olisi dramaattisesti lieventänyt ongelmaa.
Siihen liittyen joku lukkosatulalla varustettu floikkakitara tms. on selvästikin täysin eri juttu. Sillä sellainen kyllä pysyy hienosti vireessä erityisesti juuri dive-onlyna, koska kielet ovat molemmista päistä aina tiukasti lukittuina.
Stratoissa sen sijaan tapahtuu enemmän tai vähemmän elämistä kummassakin päässä. Joten jos satula ei toimi täysin takeltelematta, niin dive-onlysta saattaakin olla vain enemmän harmia vireenpidollisessa mielessä. Silloinhan ei voi "nykiä" kammella virettä takaisin, kuten kelluvassa tilassa voi, kun on jotain Steve Vaita tai Van Halenia liiallisessa määrin leikkinyt. :-p
 

 
Tuossa videon tapauksessa siis säädetään straton talla kelluvaksi niin, että:
* Kammen ollessa täysin yläasennossaan, eli kitaran bodyssa kiinni, saadaan tuo A#m, siis kun laitetaan kolme ohuinta kieltä vapaina soimaan.
* Ja kun kampi palautetaan takaisin lepotilaansa ja sormitetaan täysin normaalin tapaan tuo sointu A#m, elikkäs 1., 2. ja 3. kielten 1., 2. ja 3. nauhoilta, se kuulostaa täysin samalta.
 

 
E     |--0----|                 |--1----| + half step, puolisävelaskel
B (H) |--0----|                 |--2----| + whole step, kokosävelaskel
G     |--0----|  kampi niin     |--3----| + minor third, pieni terssi
D     |-------|  ylös kuin  ==> |-------| 
A     |-------|  menee          |-------| 
E     |-------|                 |-------| 
 
        Em/G                      A#m 
 

 
Säätö tietenkin on helpompaa, kun kieli kerrallaan venyttelee niin, että vertaa esim. G-kieltä vapaana & kampi yläasennossa vs. normaalisti 3. nauhalta soittaen. Niiden siis pitäisi olla samat.
Helppo muistisääntö: yy kaa koo. Eli kammella saadaan nostettua 1., 2. ja 3. kieltä 1, 2 ja 3 puolisävelaskelen/nauhan verran.
 
Ja en nyt missään tapauksessa väitä, että näin ehdottomasti täytyy tehdä, tai että juuri tämä on se paras mahdollinen tapa. Tai edes kuudenneksikaan paras. Mutta parempi kuitenkin kuin se aiempi "random-säätöni", jossa talla siis kellui aina epämääräisesti "jonkun verran", "muutaman millin" tjsp. Eli säätö tapahtui siis aina niin, että mitään sointua ei koskaan yritetty tavoitella.