Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tuli toinenkin hauska tositarina mieleen, sattui muistaakseni toissa syksynä. Kaverini otti eräs arki-ilta pohjia lappeenrannnan keskustassa kämpillään. Jossain vaiheessa sitten teki baariin mieli ja miekkonen etsi keskustasta auki olevaa kuppilaa. Sellainen löytyikin ja ei muuta kun tilaamaan olutta ja etsimään pöytään. Baari oli lähes tulkoon tyhjä, ravintolan perällä istui mies tuoppinsa ääressä ja kaverini kysyi saisiko istua alas, hänestä kun sukeutuu humalassa melkoinen supliikkimies ja siksi juttuseuraa piti saada. Ystäväni pani merkille että hänen uusi kaljoitteluystävänsä näyttää tutulta, mutta hän ei humalaltaan saanut päähänsä että kuka tämä kaveri on. Lopulta välähti! "Hei, siehän oot Monsteriserin Janne Hynynen!" ilahtui kaverini. "Joo, näin on", totesi mies. Siitä olikin sitten helppo lähteä juttua iskemään. Ystäväni oli juuri hiljattain lueskellut Hynysen ja Sinkkosen kirjaa paskalla istuessaan ja kyseli tuttavallisesti mm. "mites teidän Jounilla nykyään menee?" ja mies vasyaili kohteliaasti kysymyksiin ja jaksoi kuunnella ystäväni kännistä monologia. Kaverukset joivat jutun tuoksinnassa useammankin tuopin, kunnes baari alkoi sulkeutua ja oli aika lähteä kotiin. Ovella miehet hyvästelivät toisensa ja toivottelivat hyvät yöt ja klähtivät eri suuntiin. Aamulla kaverini heräsi kivoissa kankkusissa ja mieleen palasi eilen baarissa tavattu Janne Hynynen. Nyt aivot toimivat kirkkaammin ja nopean kuva-googlauksen jälkeen pelko kävi kuin kävikin toteen. Iltaa oltiin tosiaan istuttu Hyyrysen, ei Hynysen seurassa. Kertoo kyllä hyvin Hyrden huumorintajusta, kun tunti sotalla jaksaa kuunnella kun itseään kutsutaan väärällä nimellä ja vielä kertoo pokkana kuulumisia, toisaalta ehkä ei vain hennonut korjata asiaa kun toinen oli niin tohkeissaan. Kolmas vaihtoehto on, että kaveri on itsekin ollut sen verran pätkässä ettei ole tajunnut mistään mitään.