Kitarat: akustinen ›

Tomtom: Osaatko eritellä millä tavalla Martinin soundi on parempi? Ihan vaan siksi koska itsellä vaikea hahmottaa mitä soundissa pitäisi painottaa jotta saavutettaisiin se "paremmuus"? Mulle hyvä soundi on avoin, kuulas, tietyllä tapaa keskiäänet korostuu (vrt esim just Angelus jonka soundi on kyllä tasapainoinen mutta ilm lakasta johtuen tukossa).
 
Se mitä mä en oikein osaa kuvailla / hahmottaa liittyy ikäänkuin resonanssiin tai ehkä soinnin pituuteen, jotenkin noissa soololovellisissa Tayloreissa oli sellaista "räminää" joka kuulosti omaan korvaan hyvältä vaikka ei ehkä olisi pitänyt- Martineiden soundi oli varmasti tasapainoisempi mutta mulle jotenkin tylsempi. Aikamoista tajunnanvirtaa taas, vinosti aihetta sivuten mutta ei se mailan valinta oo (näköjään) ihan helppoa..
 
Kun vertasin sitä Martinin soundia niihin Taylorin 110 ja 114 malleihin niin tarkoitin alla olevaa soundillisesti:
 
Taylorin sointi oli aavistuksen sellainen "kylmempi ja kolkompi"
Kun taas tuon Martinin soundi oli "lämpimämpi ja pehmeämpi ja jotenkin paremmin balanssissaan joka osaltaan eli bassopuolen äänet sopivasti esillä muttei liikkaa ja treblepuolen kielet soivat heleästi mutteivät kylmästi ja keskiäänet ei jääneet jalkoihin. Tuota tarkoitin. Tukkosia ei ole kumpikaan mitä testailin.
 
Mulla itsellä on Taylorin 814CE joka on joka suhteessa täysi helmi kitarana, toki sen hintakin on sitten ihan eri luokkaa eli hunajaa maksaa tänä päivänä.
 
Kun soundeista puhutaan niin tässä tapauksessa myös ilman muuta pitää verrata kitaran oman elektroniikan kautta vahvistettua ääntäkin, joten sun kannattaa soitella vahvistettuna ja päättää tuonkin osalta kummasta pidät enempi.
 
Jostain ihmeen syystä monissa elektroakustisissa teräskielisissä se vahvistettu ääni on himan sanoen "nasaali" eli se ääni poikkeaa siitä kitaran omasta akustisesta äänestä "huonompaan", tätä voi sitten yrittää muokata erillaisilla preampeilla ja vahvistimilla ym. tavoin jos elektroakustinen ääni ei tyydytä.
 
Tuota tarkoittamaani nasaaliutta on niin halvoissa kuin kalleimmissakin vehkeissä, ei ole vaan vissiin keksitty sitä elektroniikkaa joka oikeasti on yhtä hyvä kuin kitaran akustinen luonnollinen ääni.
 
Mutta saahan sen äänen nasaaliuden pois kun a) ei käytä sitä omaa elekroniikkaa ja äänittää ulkoisilla mikeillä b)sekoittaa keskenään soundia c) ostaa laitteen jolla sen saa säädettyä pois.
 
Mulla elektroakkarinkin soundikriteeri menee järjestyksessä 1) kitaran oma luonnollinen ääni 2) sen omalla elektroniikalla tuotettu ääni
Kitara pitää soida akustisesti hyvin, jos se ei sitä tee niin ei se vahvistettunakaan ole sitä mitä pitäisi (tämä on vain mun mielipide).
 
Muutamia äänitystapoja mitä itse suosin:
 
a) Kitara äänitetään ulkoisilla mikeillä pelkästään (eli otetaan juurikin se kitaran kaunis oma luonnollinen ääni talteen)
 
b) Kitaran äänitys ulkoisilla mikeillä sekä sen omalla elektroniikalla vahvistettuna ja näiden suhdetta sekoittamalla (toimii hyvin)
 
c) Pelkästään kitaran omalla elektroniikalla äänitys suoraan Fishman Aura Spectrum Di laitteen läpi (on niitä harvoja laitteita jonka kautta pelkästään kitaran omalla elektroniikalla se ääni toimii loistavasti).
 
Vielä sellainen asia kuin kielet. Minä käytän pelkästään Phosphor Bronze kieliä ja pinnoitettuja pelkästään. Kun kitaroita ostaa niin monessa näyttää olevan pelkät Bronzet jotka mun mielestä on hieman kylmemmän soundiltaan kuin Phosphor Bronzet eli niilläkin on merkitysä soundiin vaikuttaen kuin myös mitä paksuutta ne on.
 
Sitten vielä sellainen asia kitaroista (oma huomio) jos kitaran ääni on kovin tumma niin sen soundin saaminen kirkkaaksi ei ole niin helppoa kuin kirkkaan ja heleäsoundisen kitaran soundin muokkaaminen tummaksi eli jos pitäisi päättää valitseeko tumma soundisen vaiko kirkkas soundisen niin ehkäpä se kirkkaampi soundi on parempi (mutta nämä ovat siis vain mun omia näkemyksiä mitä tälläinen harrastelija päässään miettii).
 
Toivottavasti jaksoit lukea tämän esseen läpi :D