| Aihe: PRS SE Angelus | 1 |
|---|
 Eemil
13.01.2012 19:35:24 (muokattu 14.01.2012 18:53:19) | |
|
PRS on jo hetken aikaa valmistanut Angelus ja Tonare Grand teräskielisiä akustisia kitaroita. Vaikuttavat "melko" hyviltä youtuben ja PRS:n kotisivujen kautta tarkasteltuina. Ikävä kyllä niitä ei taida kovin montaa Suomesta löytyä eikä varmaan tule löytymäänkään. Hinnat ovat yli 10000$.
Angelus
http://youtu.be/jecWQ84TVLc
Tonare Grand
http://youtu.be/97uumNvSMzc
Mutta se niistä. Nyt on saatavilla myös SE-malli Angeluksesta ja vaikuttaa kiinnostavalta. Tai itse asiassa malleja on kaksi: Standard ja Custom joissa erona käsittääkseni käytetyt puut. Onkohan kukaan törmännyt Suomessa näihin? Haluaisin käydä kokeilemassa jossain ja toki haluaisin myös tietää paljonko hinta on. Jenkkihinnat olivat 649$ Standardille ja 749$ Customille.
http://youtu.be/hr9-qOecdr4
http://youtu.be/8-qTRQJ7iJU
E: Kävin DLX musiikissa tänään Helsingissä ja sanoivat että näitä on tulossa kyllä. Hinnoista eivät osanneet vielä sanoa. |
|
Moi!
Aihe on vanha, mutta minkäs teet. Löytyykö foorumilta PRS SE Angelus -kitaroiden omistajia? Olisi mukava kuulla kokemuksia kyseisistä kitaroista.
Ulkomaan foorumeiden arviot ovat olleet varsin ylistäviä, mikä sai minut kiinnostumaan näistä. Pitänee yrittää seuraavalla Helsingin reissulla päästä testaamaan näitä. |
|
Eemil: Hinnat ovat yli 10000$.
Onkohan tuossa yksi nolla liikaa :)
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." |
|
Joo-o, onko joku mahtanut jo käpistellä näitä? Dlx:n sivujen mukaan olisivat tilaustavaraa mutta pakkohan näitä on tyypätä ennen ostoa..
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson |
|
Ei löydy. Ihan paska kitara. Ei kande ostaa. |
 Tomtom
10.01.2014 13:57:59 (muokattu 12.01.2014 01:11:13) | |
|
Mä kysyinkin ihan tosissani, mitä ei voi sanoa edellisesta "vastauksesta".
Mutta. Kävinpä DLX:ssä tänään ja siellähän niitä pötkötti. Käpälöin hetken Customia ja vaisujen ulkomaanelävien nettiarvioiden jälkeen odotukset eivät olleet kovin korkealla mutta tämä oli oikein kelvollinen. Viimeistelun taso tuttua PRS:ää ja SE leima ei sinänsä tehnyt tuosta millään muotoa huonoa. Skaala ei ollut mun juttu, mutta noin yleisestiottaen hyvä ja jämäkkä sointi, näytti hienolta ja jotain 800€ (??) hintaan ihan kelpo maila.
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson |
|
Tomtom: Mä kysyinkin ihan tosissani, mitä ei voi sanoa edellisesta "vastauksesta".
Mutta. Kävinpä DLX:ssä tänään ja siellähän niitä pötkötti. Käpälöin hetken Customia ja vaisujen ulkomaanelävien nettiarvioiden jälkeen odotukset eivät olleet kovin korkealla mutta tämä oli oikein kelvollinen. Viimeistelun taso tuttua PRS:ää ja SE leima ei sinänsä tehnyt tuosta millään muotoa huonoa. Skaala ei ollut mun juttu, mutta noin yleisestiottaen hyvä ja jämäkkä sointi, näytti hienolta ja jotain 800€ (??) hintaan ihan kelpo maila.
Mä oon pariin kertaan soitellut tuommoista Angelusta Tampereella Musacornerissa ja kylmäksi on jättänyt. Paperilla kaikki pitäisi olla kohdillaan, mutta soundi oli mielestäni tylsä ja kitara tuntui olevan tukkoon lakattu. Satoja euroja halvemmat Martinit ja Waldenit kuulosti omaan korvaan huomattavasti miellyttävimmiltä.
Harmi sinänsä, koska Angelus on mielestäni erittäin tyylikäs kitara ja olen pitänyt PRS SE-malleista paljon. |
Tomtom
14.01.2014 10:45:52 (muokattu 14.01.2014 10:47:15) | |
|
Oma spontaani fiilis tuosta lakkauksen vaikutuksesta soundiin oli just sama. Myyjän mukaan tuo johtuisi enemmän rakenteesta ja pohjan ja sivujen matskusta, en kehdannut väittää vastaan kun ei ole tullut näihin niin paljoa perehdyttyä..
E´: niin ja ittellä kyllä listalla näyttäis olevan Taylorin 110 ja 114 (?), en innostunut Martinin "halpiksista" verrattuna noihin.
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson |
 pappasfin
14.01.2014 14:26:46 (muokattu 14.01.2014 14:28:51) | |
|
Tomtom: Oma spontaani fiilis tuosta lakkauksen vaikutuksesta soundiin oli just sama. Myyjän mukaan tuo johtuisi enemmän rakenteesta ja pohjan ja sivujen matskusta, en kehdannut väittää vastaan kun ei ole tullut näihin niin paljoa perehdyttyä..
E´: niin ja ittellä kyllä listalla näyttäis olevan Taylorin 110 ja 114 (?), en innostunut Martinin "halpiksista" verrattuna noihin.
Oliko DLX:ssä kokeilussa Martinin GPCPA5K elektroakustinen? Jos ei niin kokeilepas tuo. On alta tonnin ja yllättävän hyvä ääninen, mä olen tuota kokeillu MusaFasulla ja tuota löytyy myös Kitarapajaltakin sekä pitäisi olla myös DLX:ssäkin.
Mitä itse tuota kokeilin niin tykkäsin ja on parempi kuin PRS Se Angelus jonka ääni on jotenkin "kuollut".
Jos en väärin muista niin tuossa ei juurikaan ole lakkaa siinä kokopuisen sitka-kuusi kannen peittona ja aika pelkistetty malli muutenkin, mutta ei se pelkistetty malli ole huonompi vaan ääni ratkaisee ja miten se käsiin istuu.
Hinta Fasulla ja Kitarapajassa on siinä 851 paikkeilla eli vähän noussu.
http://www.f-musiikki.fi/kitarat/ba … akustinen_kitara_/_martin?Itemid=70
Mitä itse Tayloreita olen testannut ja myös omistankin yhden kalliin niin nuo mainitsemasi 110 ja 114 eivät ainakaan mun korvissani olleet niitä Tayloreita joista tykkäsin, sanoisin, että tuo Martinin mainitsemani malli on niistä parempi soinniltaan, siinä on hieman erillainen se lakkaus ym. asiat ja mun mielestä siis parempi.
Jos katsot Tayloreita niin sitten sarjasta 300 ja siitä ylöspäin (tosin hinta on aivan toista luokkaa eli ei mahdu budjettiin) tai vaikkapa GS Mini jos ei tarvi olla sitä Gutawayt siinä, ovat pienempiä nuo GS Minit mutta siihen nähden yllättävän isoja soundiltaan.
Muuten siis Taylorit kandee harkita sieltä 300 sarjasta ylöspäin (tämä on vain mun mielipide).
PS. Oletko katsastanu Musamaailman Tanglewood merkin? jos et niin kandee harkita, ovat yllättävän hyvä sointisia ja hintahaitarissakin löytyy hyvin valikoimaa.
Mutta testaa tuo Martinin malli jos et sitä ole jo tehnyt.
Saa kysyä jos on kysyttävää, vastaan jos osaan :D
PappaSFin |
Tomtom
14.01.2014 15:18:09 (muokattu 14.01.2014 15:19:56) | |
|
Käpälöin vissiin läpi nuo kaikki alle tonnin Martinit eli tod näk tuo oli siellä mukana, ilm vaaleammalla "kaulapuulla" ja ilman reunalistoitusta? Ihan OK muistaakseni tuokin oli mutta mä en jotenkin vaan löytänyt noista sitä juttua vs Taylorin halpikset. Soololovi on mulle kyllä avuksi mutta tärkein juttu on käteensopivuus ja soundi. Soundin osalta homma menee omalta kohdalta vaikeaksi kun ei ole erityisen harjaantunut pikku nyanssien erottamiseen (eli ei ehkä ole kovin suurta väliäkään..).
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson |
|
pappasfin: ..Mitä itse Tayloreita olen testannut ja myös omistankin yhden kalliin niin nuo mainitsemasi 110 ja 114 eivät ainakaan mun korvissani olleet niitä Tayloreita joista tykkäsin, sanoisin, että tuo Martinin mainitsemani malli on niistä parempi soinniltaan, siinä on hieman erillainen se lakkaus ym. asiat ja mun mielestä siis parempi.
Jos katsot Tayloreita niin sitten sarjasta 300 ja siitä ylöspäin (tosin hinta on aivan toista luokkaa eli ei mahdu budjettiin) tai vaikkapa GS Mini jos ei tarvi olla sitä Gutawayt siinä, ovat pienempiä nuo GS Minit mutta siihen nähden yllättävän isoja soundiltaan.
Muuten siis Taylorit kandee harkita sieltä 300 sarjasta ylöspäin (tämä on vain mun mielipide)...
Osaatko eritellä millä tavalla Martinin soundi on parempi? Ihan vaan siksi koska itsellä vaikea hahmottaa mitä soundissa pitäisi painottaa jotta saavutettaisiin se "paremmuus"? Mulle hyvä soundi on avoin, kuulas, tietyllä tapaa keskiäänet korostuu (vrt esim just Angelus jonka soundi on kyllä tasapainoinen mutta ilm lakasta johtuen tukossa).
Se mitä mä en oikein osaa kuvailla / hahmottaa liittyy ikäänkuin resonanssiin tai ehkä soinnin pituuteen, jotenkin noissa soololovellisissa Tayloreissa oli sellaista "räminää" joka kuulosti omaan korvaan hyvältä vaikka ei ehkä olisi pitänyt- Martineiden soundi oli varmasti tasapainoisempi mutta mulle jotenkin tylsempi. Aikamoista tajunnanvirtaa taas, vinosti aihetta sivuten mutta ei se mailan valinta oo (näköjään) ihan helppoa..
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson |
|
Tomtom: Osaatko eritellä millä tavalla Martinin soundi on parempi? Ihan vaan siksi koska itsellä vaikea hahmottaa mitä soundissa pitäisi painottaa jotta saavutettaisiin se "paremmuus"? Mulle hyvä soundi on avoin, kuulas, tietyllä tapaa keskiäänet korostuu (vrt esim just Angelus jonka soundi on kyllä tasapainoinen mutta ilm lakasta johtuen tukossa).
Se mitä mä en oikein osaa kuvailla / hahmottaa liittyy ikäänkuin resonanssiin tai ehkä soinnin pituuteen, jotenkin noissa soololovellisissa Tayloreissa oli sellaista "räminää" joka kuulosti omaan korvaan hyvältä vaikka ei ehkä olisi pitänyt- Martineiden soundi oli varmasti tasapainoisempi mutta mulle jotenkin tylsempi. Aikamoista tajunnanvirtaa taas, vinosti aihetta sivuten mutta ei se mailan valinta oo (näköjään) ihan helppoa..
Kun vertasin sitä Martinin soundia niihin Taylorin 110 ja 114 malleihin niin tarkoitin alla olevaa soundillisesti:
Taylorin sointi oli aavistuksen sellainen "kylmempi ja kolkompi"
Kun taas tuon Martinin soundi oli "lämpimämpi ja pehmeämpi ja jotenkin paremmin balanssissaan joka osaltaan eli bassopuolen äänet sopivasti esillä muttei liikkaa ja treblepuolen kielet soivat heleästi mutteivät kylmästi ja keskiäänet ei jääneet jalkoihin. Tuota tarkoitin. Tukkosia ei ole kumpikaan mitä testailin.
Mulla itsellä on Taylorin 814CE joka on joka suhteessa täysi helmi kitarana, toki sen hintakin on sitten ihan eri luokkaa eli hunajaa maksaa tänä päivänä.
Kun soundeista puhutaan niin tässä tapauksessa myös ilman muuta pitää verrata kitaran oman elektroniikan kautta vahvistettua ääntäkin, joten sun kannattaa soitella vahvistettuna ja päättää tuonkin osalta kummasta pidät enempi.
Jostain ihmeen syystä monissa elektroakustisissa teräskielisissä se vahvistettu ääni on himan sanoen "nasaali" eli se ääni poikkeaa siitä kitaran omasta akustisesta äänestä "huonompaan", tätä voi sitten yrittää muokata erillaisilla preampeilla ja vahvistimilla ym. tavoin jos elektroakustinen ääni ei tyydytä.
Tuota tarkoittamaani nasaaliutta on niin halvoissa kuin kalleimmissakin vehkeissä, ei ole vaan vissiin keksitty sitä elektroniikkaa joka oikeasti on yhtä hyvä kuin kitaran akustinen luonnollinen ääni.
Mutta saahan sen äänen nasaaliuden pois kun a) ei käytä sitä omaa elekroniikkaa ja äänittää ulkoisilla mikeillä b)sekoittaa keskenään soundia c) ostaa laitteen jolla sen saa säädettyä pois.
Mulla elektroakkarinkin soundikriteeri menee järjestyksessä 1) kitaran oma luonnollinen ääni 2) sen omalla elektroniikalla tuotettu ääni
Kitara pitää soida akustisesti hyvin, jos se ei sitä tee niin ei se vahvistettunakaan ole sitä mitä pitäisi (tämä on vain mun mielipide).
Muutamia äänitystapoja mitä itse suosin:
a) Kitara äänitetään ulkoisilla mikeillä pelkästään (eli otetaan juurikin se kitaran kaunis oma luonnollinen ääni talteen)
b) Kitaran äänitys ulkoisilla mikeillä sekä sen omalla elektroniikalla vahvistettuna ja näiden suhdetta sekoittamalla (toimii hyvin)
c) Pelkästään kitaran omalla elektroniikalla äänitys suoraan Fishman Aura Spectrum Di laitteen läpi (on niitä harvoja laitteita jonka kautta pelkästään kitaran omalla elektroniikalla se ääni toimii loistavasti).
Vielä sellainen asia kuin kielet. Minä käytän pelkästään Phosphor Bronze kieliä ja pinnoitettuja pelkästään. Kun kitaroita ostaa niin monessa näyttää olevan pelkät Bronzet jotka mun mielestä on hieman kylmemmän soundiltaan kuin Phosphor Bronzet eli niilläkin on merkitysä soundiin vaikuttaen kuin myös mitä paksuutta ne on.
Sitten vielä sellainen asia kitaroista (oma huomio) jos kitaran ääni on kovin tumma niin sen soundin saaminen kirkkaaksi ei ole niin helppoa kuin kirkkaan ja heleäsoundisen kitaran soundin muokkaaminen tummaksi eli jos pitäisi päättää valitseeko tumma soundisen vaiko kirkkas soundisen niin ehkäpä se kirkkaampi soundi on parempi (mutta nämä ovat siis vain mun omia näkemyksiä mitä tälläinen harrastelija päässään miettii).
Toivottavasti jaksoit lukea tämän esseen läpi :D
PappaSFin |
|
Joo kiitos tästä, auttaa ehdottomasti. Nyt kun tuota luin niin asia on varmastikin just näin Martinin ja Taylorin välillä ja fakta lienee tällasessa valintaprosessissa että ekana pitää ymmärtää miltä mikäkin kuulostaa ja toisena pitää sitten miettiä ne omat preferenssit. Itse en ole tuosta sähköpuolesta huolissani, Aura on se tod näk väline äänenmuokkaukseen ja bändin kanssa soundi ei ole niin justiinsa kuitenkaan. Mutta tuota akustista soundia pitää vielä miettiä..
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
