Kitarat: kitarakamat ›

zedder: Eikä ole.
 
Jos kyseessä on tavalliseen tapaan asennettu kuudella ruuvilla niveltyvä tremolo joka makaa kiinni kitaran kannessa, niin ei sillä ole tarkoitus suorittaa "ylösvetoja" > ei ole kelluva.
 
Alunperinhän tuo kuusruuvinen talla suunniteltiin nimenomaan kelluvaksi eikä kanteen nojaamaan.
 
E: Jaa näemmä ehdittiinkin jo vastata samaan argumenttiin. Itsekin säädän aina straton tallan kelluvaksi. Mukavampi kampeilla ja virekin pysyy paremmin hallinnassa mun käytössä.

Myrkky Nuoli: Joo nämä säännöt ei varmasti päde noissa talloissa, jotka vaatii noita erikoisrouttauksia. Silläkö se tallan kelluvuus määritellään? Että ei saa nojata mistään kohti bodyn pintaan? Vai millä?
 
Näin mä olen asian aina ajatellut. Talla on tolppien nokassa ja tyhjää on ympärillä joka suuntaan joka mahdollistaa tallan liikkeet niin sinne kuin myös tänne, eli ylös ja alas ilman mitään kikkailua.

zedder: Eikö se kuitenkin nojaa/saranoidu etureunastaan siihen kanteen vaikka se tallan pohjalevyn takaosa olisikin millin pari ilmassa?
 
Siin on pieni viiste mikä mahdollistaa tallalevyn keikkumisen.
 
E: Välähti vähän myöhässä.. Mut joo samallai se tallalevyn pieni osa nojaa stratossa kanteen kun floikassa tappeihin.

Minun mielestäni nimenomaan kahden pivot -pultin avulla saranoituvat FR -tyyppiset (tai lukottomat fulcrum) tallat joissa tallan pohjalevy ei ota mistään kohdasta kiinni kitaran kanteen ovat kelluvia, ja statocaster -vintagetallat taas eivät ole. Luulin että tämä on ikäänkuin alan vakiintunutta termistöä.
 
Mutta ovat kai sitten makuasioita.

royksopp: En oikein tarkkaan ymmärrä kelluvan toimintaa vaikka koitankin muistella, että millainen se olikaan ..
 
Osa ihmisistä taitaa kuvitella mielessään niin, että koska kyseessä kerran on soitin, niin tämän simppeliltä vaikuttavan asian täytyy kuitenkin olla hirmuisen vaikeaa ja monimutkaista. Joten siksi vain Illuminati ja NASA ymmärtävät kelluvan tallan toiminnan, mikin vaiheen kääntämisen jne.
Valitettavasti on kuitenkin niin, että kaikkein halvimmissa kitaroissa kelluvat tallat eivät tuppaa pitämään virettä, jolloin kelluvan tallan säätäminen voi vaikuttaa mahdottomalta. Vaikka syyllinen onkin usein se kitaran surkea talla. Toki kelluva talla aina vaati tietyt omat temppunsa, mutta ei nyt mitään ihmetekoja kuitenkaan. :-)
 
Kitarassa kielet vetävät jollain voimalla tallan takaosaa eteen/ylöspäin ja jouset kitaran takana päinvastaiseen suuntaan. Eli jos pitää saada talla ylemmäs, pitää jousia löysätä. Ja jos alemmaksi, pitää jousia kiristää. Mitään muita suuntia ei ole, kuin vain nämä kaksi. Eli varsin simppeliä, joskin etenkin aluksi hieman aikaa vievää.
 

 

 
------------------------------
Kiinteä vs. Dive-only vs. kelluva
------------------------------
 
Useimmiten puhutaan vain kiinteästä ja kelluvasta,
eli unohdetaan tuo kätevä välimuoto:
 
* Kiinteä, fixed: talla ei liiku mihinkään suuntaan.
 
* Dive-only (en keksinyt hyvää suomennosta): talla liikkuu lepoasennostaan vain ylös, eli siis vireen kannalta vain alas.
 
* Kelluva, floating: talla liikkuu lepoasennostaan ylös ja alas, eli tallan takaosan kannalta ajateltuna se kelluu vapaasti kielten ja jousien varassa. Tallan etuosa on aina tuettu johonkin kiinteään (2 tolppaa, 6 ruuvia tms.).
 
Tämän kolmiportaisen jaottelun kannalta on aivan sama, että onko kyseessä Tobacco Burstin värinen 6-ruuvisella vintage-tallalla varustettu strato, vaiko uutuuttaan kiiltelevä 7-kielinen neonvihreä Ibanez Edge-tallalla varustettu superstrato. Helppo muistisääntö: kelluva talla on kelluva silloin kun se kelluu. Enemmän tai vähemmän jäykästi, mutta kuitenkin.
 

 

 
Varsinkin Floyd Rose -tyyppiset tallat asennetaan joskus dive-onlyksi, eli niin että normaalisti talla lepää esimerkiksi kitaran bodya vasten. Tälläisiksi osa kitaroista alunperinkin suunnitellaan.
Jos kampeen ei koske, toimii kitara käytännössä aivan kuin kiinteätallainen. Eli venytykset pysyvät aivan yhtä vireessä jne. Vireenkin voi laskea ilman säätötoimenpiteitä Drop-D:ksi, DADGAD:ksi tai vaikkapa Open G:ksi.
Eräs tunnetuimpia pääosin dive-onlyksi asennettua tallaa käyttävistä kitaristeista on Eddie Van Halen. Eli hän siis soittaa useimmiten floikalla, mutta erittäin harvoin kelluvalla tallalla.
 
Dive-onlyksi asennettuna jopa halpiksen ns. "tinafloikkakin" saattaa pitää vireen mainiosti, kunhan vain kitarassa on toimiva lukkosatula. Tai riittävän hyvin toimiva, eli siis takeltelematon perinteinen satula. Mikä lienee halpiksissa lähinnä toiveajattelua. Muussa tapauksessa vireessä pysyminen saattaa olla yhtä heikkoa tai jopa heikompaa dive-onlyna, kuin kelluvassa tilassa. Siis silloin, kun kampea käytetään.
Jos kammen ottaa kokonaan irti, ei tällä asialla ole merkitystä, vaan toiminta vastaa kiinteätallaista (kunhan vain jouset on säädetty riittävän kireälle). Näin on myös stratocasterin tapaisissa kitaroissa, joissa on se 6-ruuvinen ns. vintage-talla.
 

 
Melkeinpä minkä tahansa kelluvan tallan saa modattua niin dive-onlyksi, että avaa sen luukun kitaran takaa ja ruuvaa jousien väliin puupalikan tms. esteen niin, että tallassa kiinni oleva blokki (se, jossa jousten toiset päät ovat kiinni) normaalisti lepää sitä puupalikkaa vasten. Tästä esteestä johtuen talla liikkuu vain yhteen suuntaan lepoasennostaan, eli kammesta alas kohti mikkejä painamalla voi laskea virettä, mutta toiseen suunta kampi ei blokin vuoksi liiku.
Myös tälläinen metallinen Tremolo Stopper toimii: http://www.fu-tone.com/catalog/imag … lostoppers/tremolostopper_lrg_2.jpg
 
Bodyyn kiinni ruuvattu, täysin piilossa oleva blokki/stoppari ei tipu missään tilanteessa. Eikä ratkaisu kuitenkaan ole lopullinen, ellei niin haluta. Eli kunhan ruuvaa pari ruuvia irti, on talla on taas vapaasti kelluva.
Joku pelle peloton laittoi kitaraansa puupalikan sijaan muutaman euron työntösalvan, eli "köyhän miehen Tremol-No:n". Samahan se on mikä sen homman hoitaa, kunhan se vain toimii.
 

 

 
Toki täysin kiinteäksi blokatulla tallalla on se etu, että normaalia korkeampikaan vire (esim. E:stä F:ään vaihtaminen) ei vaadi mitään tavallisesta poikkeavia erityistoimenpiteitä. Tokihan kaikki kitarat säädetään ensisijaisesti yhtä virettä ja yhdenlaista kielisettiä varten (kaularauta, intonaatio, action).
Dive-onlyssa sen sijaan olisi todennäköisesti tarpeen ruuvata jouset hieman kireämmälle, jotta talla ei alkaisi kielten suuremman vedon vuoksi kellumaan. Ja kenties jouset vuosien varrella sen verran venyvät, että pieni kiristys on tarpeen, vaikkei yhtään mitään muutettaisikaan. Parin minuutin hommahan se tosin on, koska sinne päin tarkkuus riittää, toisin kuin kelluvan tallan kohdalla.
 
Kenties oikein tiukasti kiinteäksi blokattu talla tarjoaa pientä etua sustainin kannalta tms., kenties ei. Eli en ole kokeillut. Ja kenties on veilä jotain muutakin etua yksinkertaisuuden ja maksimaalisen helppouden lisäksi, joka ei nyt tule mieleen. Tosin aika monille jo nämä edut riittävät perusteluksi. :-)

Groke:
 
Ota plussa!

zedder: Minun mielestäni nimenomaan kahden pivot -pultin avulla saranoituvat FR -tyyppiset (tai lukottomat fulcrum) tallat joissa tallan pohjalevy ei ota mistään kohdasta kiinni kitaran kanteen ovat kelluvia, ja statocaster -vintagetallat taas eivät ole. Luulin että tämä on ikäänkuin alan vakiintunutta termistöä.
 
Olet aivan oikeassa, noinhan varsin moni tuntuu ajattelevan, eikä suinkaan niin kuin minä tuossa edellisen viestini jaottelussa. Joka kait kuitenkin on oikein, selkeämpi ja järkevämpi. :-p
 

 
Eli hieman samaa sarjaa, eli vakiintunutta alan termistöä kuin se, että aika moni kutsuu vibrakampea tremoloksi. Vaikkei sillä muutetakaan äänen voimakkuutta, vaan sen taajuutta. Tremolo-efektipedaalia voikin matkia vatkaamalla Volume-nappia nopeasti edestakaisin.
Mutta vibrakammella tremolo-efektin matkiminen ei tietenkään onnistu. Aivan vastaavasti kitaran volume-nappia pyörittelemällä ei voi matkia sormivibratoa tai kammen liikuttelua. Joten kutsukaamme kelluvaa tallaa siis tremoloksi. ;-)
 
Toinen vastaava on 5-asentoisella mikinvalitsimella varustettujen stratojen väliasentojen (2 & 4) kutsuminen vastavaiheisiksi, vastavaihesoundiksi tms. Vaikka ne kelat ovatkin aivan tavallisesti rinnan kytkettyjä. Toki on varmaan joitain poikkeavia erikoismalleja, omia modauksia jne. Ja modernien Deluxe-mallien S-1 -kytkimellä saa kyllä pari ihan aitoakin vastavaihesoundia aikaan.
 
Mutta normaalisti se vaatii sen, että keskimikin piuhat käännetään toisinpäin, eli "väärinpäin", jolloin vaihe kääntyy 180 astetta. Näin saadaan se nasaalimpi aito vastavaihesoundi. Koska tällöin tietty osa taajuuksista kumoutuu, käytännössä aina vain osittaisen vastavaiheisuuden vuoksi.
Samalla humbucker-kytkentä lakkaa toimimasta, eli pörinää on yhtä paljon kuin mikinvalitsimen muissakin asennoissa. Sillä juuri tuon humbucker-toiminnon vuoksi se keskimikki on normaalisti RWRP. Ihan tavallisenkin humpparin kelat siis ovat aina keskenään RWRP. Näin saatu ääni ei siis ole vastavaiheinen, vaan humpparien normikytkentä. Irtohumpparessa kelat tosin ovat oletuksena sarjassa.
 

 
Moni kutsuu kaikkia puskutraktoreita katerpillareiksi, siis yhden valmistajan mukaan (Caterpillar). Tai kaikkia kipsilevyjä gyprokiksi (Gyproc). Kelluvan tallan synonyymina käytetään samaan tapaan usein floikkaa (Floyd Rose). Ja vaikka se siis onkin joskus asennettu dive-onlyksi. Kaiken lisäksi yhtiö nimeltä Floyd Rose valmistaa/valmisti myös kiinteitä talloja.

Entropia666: Pistetääs kuvien kera.
Ensin mittaat sen kolon siten että talla on suorassa kanteen nähden: http://haje.fi/random/kansi.jpg
 
Sen jälkeen vaihdat kielet ja löysäät jousia sen verta että kielet alkavat vetämään tallaa etukenoon ja laitat blokin paikalleen. http://haje.fi/random/blokki.jpg
 
Aiemmin tekemäsi mittauksen perusteella talla on nyt suorassa, mutta sen liikerata alaspäin estetty. Ylöspäin kampeaminen onnistuu vielä, mutta jos tallaa ei tarve käyttää, niin kammen hukkaamalla asia on ratkaistu.
 
Jos kyseessä on stratotalla, vedät vain maksimimäärän jousia taakse ja kiristät niitä ruuveja ja otat kammen tallasta irti.
 
Hei kiitos. Kitara saatiin nyt vasta lopulta säädettäväksi vajaan vuoden viivyttelyn jälkeen ja sinne laitettiin sopiva palanen liimalla kiinni, joten se ei putoa kielten vaihdon tms. maanjäristyksen aikana paikoiltaan.
 
Soittelin kitaraa yhtenä iltana ja nyt kaikki on ok. Irroitin myös kaulan kielilukot pois, jotta sitä voi virittää tavalliseen tapaan. Pitkä projekti on nyt lopussa. Paljon kiitoksia Entropia666 ja muu m.net porukka. Tulee luettua tätä foorumia todella harvoin ...

royksopp: Hei kiitos. Kitara saatiin nyt vasta lopulta säädettäväksi vajaan vuoden viivyttelyn jälkeen ja sinne laitettiin sopiva palanen liimalla kiinni, joten se ei putoa kielten vaihdon tms. maanjäristyksen aikana paikoiltaan.
 
Soittelin kitaraa yhtenä iltana ja nyt kaikki on ok. Irroitin myös kaulan kielilukot pois, jotta sitä voi virittää tavalliseen tapaan. Pitkä projekti on nyt lopussa. Paljon kiitoksia Entropia666 ja muu m.net porukka. Tulee luettua tätä foorumia todella harvoin ...
 
Seuraavana projektina teette "St. Isaac's Church" -logon lapaan.

royksopp: Hei kiitos. Kitara saatiin nyt vasta lopulta säädettäväksi vajaan vuoden viivyttelyn jälkeen ja sinne laitettiin sopiva palanen liimalla kiinni, joten se ei putoa kielten vaihdon tms. maanjäristyksen aikana paikoiltaan.
 
Soittelin kitaraa yhtenä iltana ja nyt kaikki on ok. Irroitin myös kaulan kielilukot pois, jotta sitä voi virittää tavalliseen tapaan. Pitkä projekti on nyt lopussa. Paljon kiitoksia Entropia666 ja muu m.net porukka. Tulee luettua tätä foorumia todella harvoin ...
 
huh. floikkatallallisen kitaran hankkiminen ja sitten modaaminen kiinteäksi on vähän sama ku "piti hankkia puutarhakalusteet mutta ostinkin puskutraktorin... mut hyvinhän tuossakin pihalla istuskelee ku vähän modaa...".
 
aloittelijalle tuosta isosta ylimääräisestä rautamöhkäleestä ei oo ku harmia, oli se sitten deaktivoitu tai ei. kielten vaihto, hienovire, saundi yms... itse oisin ehkä myynyt pois ja hankkinut tilalle kiinteätallaisen...
 
onhan se noinkin varmasti ihan soittokelpoinen laitos mutta silti.. huh.