| Aihe: Rumpupenkin valinta ja erilaiset vaivat/ongelmat | |
|---|
 PaddledAir
17.11.2013 06:41:41 (muokattu 17.11.2013 06:44:40) | |
|
En löytänyt palleihin liittyviä keskusteluja muutamalta viime sivulta, joten avataanpa uusi ketju aiheelle. Itse olen väheksynyt koko soittohistoriani ajan rumpupenkin eri ominaisuuksien merkitystä ja olen ajatellut, että kyllä se kaikkein edullisinkin penkki on varmasti laadukas ja en tulisi huomaamaan mitään eroa soittofiiliksessä, mikäli vaihtaisin istuma-alustaa ja sijoittaisin siihen suuremman summan euroja. Tämä ajattelutapa on johtunut osittain siitä, että en ole havainnut soittoharjoittelun aikana liieemmin minkäänlaisia vaivoja ja toisaalta siitä, että en ole tiennyt paremmasta yleisen fiiliksen, tasapainon ja soittoergonomian suhteen. Voin vaan todeta, että onneksi olen alkanut kiinnittää asiaan enemmän huomioita viime kuukausina.
Omistan tällä hetkellä monta vuotta vanhan, noin 30 euroa maksaneen ja ikävästi natisevan rumpupenkin. En osaa arvioida, että kuinka pehmeä tai kova pyöreä istuinosa on vertailussa muihin, joten arvioisin sen olevan näiltä osin keskitasoa. Paksuuden ja halkaisijan osalta penkki on varmasti sieltä pienimmästä päästä. Nykyisestä soittoasennostani voin kertoa sen verran, että istun aivan penkin reunalla, jalat lähellä 90 asteen kulmaa ja reidet mahdollisimman suorina lattiaan nähden. Aiemmin hyödynsin istuinosasta huomattavasti suuremman pinta-alan ja näin jälkeen päin huomaan tämän aiheuttaneen itselleni selkävaivoja ja epätasapainoa soittoasennossa. Aloin alun perin tarkastastella omaa soittoasentoa ja -ergonomiaani selkävaivojen lisäksi siitä syystä, että jalat tuntuivat menevän täysin tukkoon jo tunnin soittosession jälkeen. Nyt sekä selkä- että jalkaongelmat ovat lähes kokonaan poistuneet rumpupenkin reunalla istumisen johdosta ja soitto kulkee paremmin kuin koskaan. Penkin nitinä ja pieni huojuminen ovat kuitenkin saaneet tästä korjausliikkeestä johtuen seurakseen hieman erimuotoisia, soittajaperäisiä ongelmia.
Soittoharjoitusteni kesto on parin viime vuoden aikana keskiarvoltaan lähellä kolmea tuntia, kenties jopa enemmänkin. Näihin yksinharjoittelusessioihin ei sisälly koskaan taukoja, sillä maltti ei riitä penkistä ylös nousemiseen. Tämä lienee ainoastaan positiivinen asia, mutta korjattuani soittoasentoa tasapainoisempaan ja selkäystävällisempään suuntaan alkoi häntäluu puolestaan oireilla. Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen oireilu kyllä loppuu nopeasti, mutta kuten toin esille, niin omassa harjoittelussa tämä tapahtuu vasta kotimatkalla. Nyt tiedustelenkin teiltä, että miten voisin oikeaoppiseen tyyliin jatkaa treenaamista ilman typeriä taukoja ja näitä häntäluuvaivojani? Miten rumpupenkin pehmeys/kovuus, istuinosan muoto ja muut tekijät vaikuttavat yleisellä tasolla soittoergonomiaan sekä mukavuuteen ja onko kenelläkään kokemusta tai tietoa minua nyt vaivaavasta ongelmasta? Ei kai ainut vaihtoehto ole taantua (muuten kuin taloudellisesti) keski-ikäisen tasolle ja hankkia 300 euroa maksava selkänojallinen palli jalkojen väliin, jolloin jalkatyöskentely soitossa jälleen kärsisi?
Taisi olla viime viikko, kun luin uutisista tutkimuksen, jonka mukaan istumatyö on erittäin vaarallista ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Tehdään me rumpalit tämä karmea ja hidas itsemurha ainakin mahdollisimman ergonomisesti.
PS. Toivon, että vastauksenne eivät ole luokkaa "kokeilemalla selviää". Tarkoituksena on laittaa kunnon keskustelut käyntiin. | |
Ihan ok aihe, jos ei penkeistä löytynyt juttua ennestään.
Pikaisesti luin juttusi ja tulin sellaiseen käsitykseen, että ajattelen hieman erityyppisesti muutamista asioista kuin sinä, jos oikein asiasi kässäsin.
Jotenkin näin meillä päin:
- Rumpupenkki pitää olla erittäin tukeva, mutta rahasta se ei ole kiinni. Vain mielikuvituksesta. Eri asia, jos kotiin pitää ostaa sellainen, kallis taiteltava, caseen mahtuva penkki. Mutta mikä tahansa tukeva jakkara, kun lyhentää jalat, jne.
- Tauot kuuluu aina asiaan, jos haluaa kehittyä. Jatkuva paahtaminen ei toimi missään. Aivot tarvitsee lepoa myös jatkuvalta keskittymiseltä. Järkevästi määrätietoinen pitää olla.
- Myös selkäongelmasi johtuu juurikin siitä, että et pidä taukoja.
- Elinikätutkimuksen käsitit väärin. Vain ne istumatyöläiset, jotka eivät pidä taukoja heittävät veivinsä ennen aikojaan, koska sisäelimet, verisuonisto,... rasittuu siitä jatkuvasta könöttämisestä.
Istumatyöläiset elävät tunnetusti pidempään, kuin vaikka betoniraudoittajat ja muut jatkuvasti jalkojen päällä olevat, kuluttavaa työtä tekevät. Istumatyössä on ongelmansa, mutta ne johtuu laiskuudesta jumpata, pitää taukoja tai työhulluudesta tai pomon painostuksesta,...
- .. | PaddledAir
17.11.2013 12:27:19 (muokattu 17.11.2013 12:28:20) | |
|
- Rumpupenkki pitää olla erittäin tukeva, mutta rahasta se ei ole kiinni. Vain mielikuvituksesta. Eri asia, jos kotiin pitää ostaa sellainen, kallis taiteltava, caseen mahtuva penkki. Mutta mikä tahansa tukeva jakkara, kun lyhentää jalat, jne.
Tiedän, että tämä ominaisuus ei ole rahasta kiinni. Tarkoituksenani on hankkia korkeussäädettävä, tukeva ja häntäluun kipeytymisongelman poistava rumpupenkki. Kiinnostaisi siis tietää muun muassa, että miten penkin pehmeys/kovuus vaikuttaa tällaisissa tilanteissa (mikäli joltain muultakin kokemusta löytyy) ja miten istuinosan eri muodot vaikuttavat ergonomiaan ja mainitsemaani jalkatyöskentelyyn, mikäli ei istuta aivan penkin reunalla kuten itse tällä hetkellä teen. Satulatuoleistahan saa lukea aina positiivisia juttuja työelämästä, mutta ne ovat kuitenkin hieman eri mallisia kuin rummuttelutarkoitukseen valmistetut penkit. Entä mitkä ovat kokemuksenne selkänojallisista penkeistä? Itse en voisi enää nykyään kuvitella nojaavani hetkeäkään selkänojaan soittaessani.
Tauot kuuluu aina asiaan, jos haluaa kehittyä. Jatkuva paahtaminen ei toimi missään. Aivot tarvitsee lepoa myös jatkuvalta keskittymiseltä. Järkevästi määrätietoinen pitää olla.
Itse olen havainnut toimivaksi tuon tauotta kolme neljäkin tuntia treenaamisen. Nykyään valmistaudun pidempiin harjoittussessioihin melko hyvin olen huomannut, että soittovarmuus on kasvanut roimasti palautuminen alle vuorokaudessa seuraavaa treenikertaa varten onnistuu hyvin ilman mitään erillistä puuhastelua. Huonon ja hyvän soittopäivän ero on nykyään melko pieni.
- Myös selkäongelmasi johtuu juurikin siitä, että et pidä taukoja.
Selkävaivoja ei ole ollut liiemmin sen jälkeen, kun korjasin istuma-asentoni reunemmaksi penkkiä, kuten kirjoituksessani jo mainitsinkin. Myös tasapaino on huomattavasti parantunut, mutta toki nykyisen penkin voisi silti toivoa olevan tukevampikin.
- Elinikätutkimuksen käsitit väärin. Vain ne istumatyöläiset, jotka eivät pidä taukoja heittävät veivinsä ennen aikojaan, koska sisäelimet, verisuonisto,... rasittuu siitä jatkuvasta könöttämisestä.
Myönnettäköön, että luin vain jutun otsikon ja heitin tuo maininnan lähinnä läppänä loppuun.
EDIT: Ja unohtui tyystin mainita näissä viesteissä, että kertokaa ihmeessä myös omista penkeistänne ja vaivoistanne. Millainen ratkaisu on toiminut parhaiten omassa tilanteessanne? | |
Oman kokemuksen mukaan tämä asia ei ole kovin yksiselitteinen...
Pelkkä penkki ei ratkaise selkäongelmia. Oma liikunta,lihaksisto,sekä yllättäen iän tuomat omat ongelmat vaikuttavat todella paljon.
Sitä kuvittelee aina olevansa kakskymppinen;jaksaa mitä vaan kolmen tunnin yöunilla.
Ei vaan jaksa. Kaikki paikat mm.lihakset kun vaatii iän myötä paljon enemmän aikaa palautuakseen.
Se selkäruoto on myös lakannut kannattelemasta kroppaa samalla intensiteetillä kuin ennen. Välilevyt alkavat kulumaan ja hermothan sinne pinteeseen sitten jäävät. Kroppa vaan alkaa rapistumaan.
Kaikki tämä tapahtuu miehellä tossa noin 20 ikävuoden kohdalla.
Miten sen jälkeen kukakin aikoo elämänsä pystyssä viettää,vaatii sitten jo tekoja vähän enemmän.
Liikunnalla,terveellisellä ruokavaliolla ja ilman päihteitä kaikki on kunnossa.
Kevyt,sopivasti stressitön työ on myös pitkän iän salaisuus.
Meneekö tämä näin soittajilla? Vitut.
Jollain ehkä,mutta ei ainakaan minun tuttavapiirissäni.
Penkin kohdalla pitää ottaa tietenkin huomioon myös muukin soittoasento.
Jos istuu niin,että penkin reuna tukkii verisuonet reisien kohdalta,voi alkaa tulemaan tuskainen olo.Siihen auttaa tietysti penkin laskeminen,mutta se tuo muita ongelmia.
Jokainen rumpali varmasti(toivottavasti) etsii sen "oman" soittoasennon,eikä matki sitä esim. siltä "ainoalta oikealta" esikuvalta.
Mikä toimii toiselle,ei välttämättä käy toiselle.
Itse vaihdoin jo kauan sitten lähinnä laivojen takia penkin ns.traktorimalliin.
Se kun on tukeva muutenkin,niin laivan keinuessa pysyy paremmin soittoasennossa. Siinä paino jakautuu tasaisemmin suuremmalle alueelle.
Hyvä ja oikea ryhti on tietysti kaiken a ja o.
Tähän asiaan auttaa satulatuoli.
Onko kukaan kokeillut soittaessa?
Vaatii pientä totuttelua,mutta "pakottaa" parempaan asentoon.
Mulla ainakin voi olla tulevaisuudessa jopa keikkakäytössä,mutta vielä kokeiluasteella.
Paljon olisi asioita mielessä,mutta annetaan keskustelulle tilaa.
Näihin asioihin kannattaa panostaa,jos mielii vielä vanhempana soittaa täysipainoisesti. Laatu maksaa aina,mutta sijoitus voi olla elinikäinen...
Soittaja soittaa,haitaristi haittaa. | |
Pearl D-1000 ja huolet postuivat. Nyt on hyvä soitella.
Kiitos ja anteeksi. | |
iekku84: Pearl D-1000 ja huolet postuivat. Nyt on hyvä soitella.
Itsellä oli hetken, mutta tuntui itselle liian pehmeältä. Sinänsä mukava istua mutta soittaessa pehmeys tuntui epästabiiliutena. En vaan saanut tukea tarpeeksi.
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
iekku84: Pearl D-1000 ja huolet postuivat. Nyt on hyvä soitella.
Itsellä oli hetken, mutta tuntui itselle liian pehmeältä. Sinänsä mukava istua mutta soittaessa pehmeys tuntui epästabiiliutena. En vaan saanut tukea tarpeeksi.
Pointti siis tässä ketjun aloittajalle, että kaikista parasta on jos pääset kokeilemaan ennen ostoa eri malleja. :)
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
Yamahan DS840 on oma valintani, mutta mikä tahansa jengallinen tarpeeksi ylös nouseva ja milliäkään horjumaton penkki menee. Istumaosan kovuua, pyöreys tai satulaus ei ole myöskään vaikuttanut. Pianonpenkkiä ja baarijakkaraa (kyllä, istun ajoittain melko korkealla) on myös tullut käytettyä ajoittain. Itselläni selkävaivat usein tulevat fiilis-rönöttelystä, sitä kun muistaa kontrolloida niin ei ole päässyt yllättämään. Hartioiden keskinäistä asentoa pitää myös muistaa tarkkailla. Jalkani saatan saada kipeäksi jos istun liian matalalla tai jos bassorumpu on liian lähellä. Näin siis omalla kohdalla, muiden kropalla ja liikuntamuodoilla voipi olla eri. Lähinnä siis yleinen jämeryys ja horjumattomuus on tapetilla.
Tasapainon hallinnasta soittamisessa vois keskustella enemmänkin. Penkki on vain osa sitä yhtälöä.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |  Otto
18.11.2013 15:12:45 | |
|
Yamaha DS840 löytyy täältäkin kaksin kappalein. Erittäin tukeva penkki, joka on kestänyt käyttöä jo vuosia.
Itse olen omaksunut penkin reunalla istumisen vuosia sitten Dave Wecklin Back to Basics -videolta. Daven mukaan reunalla istuminen mahdollistaa jalkojen vapaamman liikkumisen. Tosin liian reunalla istuminen saattaa aiheuttaa kipua takapuoleen pidemmässä sessiossa.
Moni rumpali kasaa settinsä ilman muistilukkoja ja mattomerkintöjä, jolloin istuimen etäisyys ja sijainti rummustosta vaihtelee jatkuvasti. | |
Hyviä pointseja heittelitte ilmoille. Toki yleiskunto ja soittoasento vaikuttavat todella paljon kaikkeen tekemiseen setin äärellä ja sen kaikki pidempään soittaneet ovat varmasti oppineet välillä kantapäänkin kautta. Oman tekemisen tarkastelu suurennuslasin kanssa on tällaisissakin tapauksissa siitä hienoa hommaa, että pienetkin oivallukset vievät soittajana aivan uudelle tasolle, vaikkei sitä ehkä heti uskoisikaan. Ja ehkä itseoppineena soittajana näitä pieniäkin asioita osaa sitten arvostaa jotenkin enemmän ja maailma tuntuu ihan kuin mullistuvan. =)
Omakin näkemys pehmeistä penkeistä pienten vertailujen perusteella on luokkaa "wau, very nice to sit here tonight", mutta balanssin sekä tuen puute vaivaavat pidemmän päälle soitellessa. Itse ajattelisin myös, että mitä kompaktimpi istuinosa, niin sitä helpommin normaalikokoinen soittelija löytää penkistä mukavan soittoasennon. Tämä kyseinen penkkiasia askarrutti ihan siitäkin syystä, että oma häntäluu sattui nuorempana murtumaan ja se on aina välillä muistutellut olemassaolostaan. Tein tästä penkkiasiasta, pers'seudun kipeytymisestä ja asiasta muutenkin hieman tahallanikin "suuren numeron" ja sain nähdäkseni juuri sellaisia vastauksia joita halusinkin. Täytyy kunnon penkin hankkimisen lisäksi koittaa löytää myös pikkaisen malttia breikkien pitämiseen ahkerammankin harjoittelun lomassa, jotta vaiva ei äidy pahemmaksi. Yamaha nyt ainakin menee kuvaustenne perusteella harkintaan.
Millaisia kokemuksia teillä on muista max. 150 euron penkeistä? | |
Tama 1st chair selkänojalla varustettuna on toiminut loistavasti 5v ajan. Rappeuma välilevyissäni ei vihoittele ollenkaan selkätuen ansiosta pidemmissäkään sessioissa ja
jalkojen voima suuntautuu paremmin sinne minne pitääkin, eli eteenpäin. |  Laakstr
18.11.2013 21:01:34 (muokattu 18.11.2013 21:02:44) | |
|
Penkkiä kierrätetty ahkerasti ja nopsaan sen oikean löytymiseksi ja nyt ollaan jo lähellä :)
Mulla on ollut (kait voi sanoa et testissä, kun ei ole vieläkään jakkara täysin vakiintunut) Taman 1st (nojalla ja ilman käytössä) Pearl 1000, Sonor400(?) Rolandin HD1 sarjan mukana tullut, Basix - kaikki nämä tamaa lukuunottamatta pyöreällä istuimella. Nyt persuksien alla Pearl 2000 jonka ehdoton etu on tukevuus, "etureuna" viistetty, joten ei paina reisien alaosia keskelläkin istuen. Melko pitkään luulin että tämä on The Penkki, mut puutteet siinäkin: istuin osa hiostaa ja jakkara on erittäin painava. Tärkein ominaisuus (tietty tukevuuden lisäksi) mitä olen noista huomannut on että penkki on sellainen että siinä hieman puoliväkisinkin istuu ryhdikkäästi - selkänojallisesta tuollaisen saa kun säätää nojan tilttaamaan eteenpäin ja ikään kuin se pakotta istumaan ryhdikkäästi.
Loppupelissä tämä on erittäin yksilöllinen asia.
Aika hätäinen... Mutta aina on kuitenkin iloinen yleisilme päällä | |
Mulla on vanha versio Mapex T561A. Uudessa mallissa on korkeussäätö kierteellä. Tuossa on syystä paheksuttu tappi putkea vasten kiristys (ja muistilukko). Ei ole tosin falskannut, vaikka mulla sama massa kuin keskiverto miehessä. Tässä siis ensimmäinen pointti jakkaravalintaan, säädöt.
2. Istuin ei minunkaan mielestä saa olla pehmeä. Eikä kova, ahteri puutuu. Senverran pitää olla pehmikettä, että istuin muotoutuu kannikkaan ja on silti tukeva istua. Mun jakkarassa on keikkuva istuinosa, mitä pidän hyvänä asiana, sekin on säätö. Itsekseen ja liikkeistä se ei kuitenkaan keiku vaan asettuu paikoilleen istuessa. Selkävaivoja aiheuttaa sivusuunnassa herkästi heilahteleva tai romahteleva istuin.
3. Fyysisessä hommassa yksinkertainen, tukeva, mahdollisimman vähän liikettä rajoittava istuin on paras. Nojatuolit ja sohvat kuuluu olohuoneeseen. Vierastan rumputuolin selkänojaa. Jalkojen liikkeen takia on paras istua jakkaran reunalla ja takakeno haittaa kaikkia liikkeitä. Jos on monipuolinen hyvä lihaskunto, ei edes huomaa istuvansa, ei ole tarvetta selkänojalle. Selkävaivojen syy voi olla myös heikot selkälihakset. Rumpujensoitossa vatsalihakset kehittyy huomattavasti, mutta vaikuttaa, että selkälihakset ei (ollenkaan?), ne tulee mulla muualta.
¤ RLRR LRLR RLRR LRLR ¤ Jos ei soi hiljaa, soi kovaa ¤ I have egg in my drums ¤ | |
statistiÖ: Mulla on vanha versio Mapex T561A. Uudessa mallissa on korkeussäätö kierteellä. Tuossa on syystä paheksuttu tappi putkea vasten kiristys (ja muistilukko). Ei ole tosin falskannut, vaikka mulla sama massa kuin keskiverto miehessä. Tässä siis ensimmäinen pointti jakkaravalintaan, säädöt.
2. Istuin ei minunkaan mielestä saa olla pehmeä. Eikä kova, ahteri puutuu. Senverran pitää olla pehmikettä, että istuin muotoutuu kannikkaan ja on silti tukeva istua. Mun jakkarassa on keikkuva istuinosa, mitä pidän hyvänä asiana, sekin on säätö. Itsekseen ja liikkeistä se ei kuitenkaan keiku vaan asettuu paikoilleen istuessa. Selkävaivoja aiheuttaa sivusuunnassa herkästi heilahteleva tai romahteleva istuin.
3. Fyysisessä hommassa yksinkertainen, tukeva, mahdollisimman vähän liikettä rajoittava istuin on paras. Nojatuolit ja sohvat kuuluu olohuoneeseen. Vierastan rumputuolin selkänojaa. Jalkojen liikkeen takia on paras istua jakkaran reunalla ja takakeno haittaa kaikkia liikkeitä. Jos on monipuolinen hyvä lihaskunto, ei edes huomaa istuvansa, ei ole tarvetta selkänojalle. Selkävaivojen syy voi olla myös heikot selkälihakset. Rumpujensoitossa vatsalihakset kehittyy huomattavasti, mutta vaikuttaa, että selkälihakset ei (ollenkaan?), ne tulee mulla muualta.
En lähde erittelemään, mutta uusille jäsenille kehotan lukemaan kriittisesti. Kaikella kunnioituksella.
markkuliini: Itse melkein näkisin että tilastollisesti on todennäköisempää saada pornoteollisuudelta moraalisesti puhdastaustaista rahaa kuin musiikkiteollisuudelta.
jazzmies: Minua aina ahdistaa arvailu ja spekulointi asioista mitä ei voi kuin arvailla |  lkx
20.11.2013 01:31:53 | |
|
Kyllä on hyvä penkki tärkeä asia. Kyllä sitäkin välillä miettii, että olisi ottanut snaren ja peltien lisäksi penkin mukaan keikalle, jossa on setti muuten valmiina...
http://www.tamadrum.co.jp/product/h … are_data.php?id=49&year=2013&area=2
Omalle haitarille tuo Taman Wide Rider HT530C on osoittautunut todella hyväksi. Sillä jaksaa istua tuntikaupalla. Säädöt on selkeät ja toimivat. Mulla on niitä itse asiassa kaksi ja toiseen saa Taman oman selkänojan kiinni. Selkänojaan mulla on samanlainen filosofia, kuin tuossa aiemmin. Olen säätänyt sen niin, että se pakottaa alaselän työntymään vähän eteenpäin, jolloin ryhti pysyy hyvänä. Ei se ole siis mikään varsinainen noja, vaan pikemminkin muikkari. Kangaspäällyste ei hiosta ihan niiiiiin paljon, kuin tekonahka tai mitä onkaan. Mutta eihän se ole soittoa, eikä mitään, jos ei prrrse hikoa?
Toiset tykkää pyöreistä jakkaroista, mutta mulla väsyy jalat semmosilla istuessa ihan erilailla - ainakin yhtään pidemmissä sessioissa. Olen soveltanut pianotuntien istumavinkkejä rumpusettiin, jonka opetuksessa omalla kohdalla ei juuri ole paneuduttu aiheeseen. Eli penkin etureunalla istun, hartiat rentona, selkää yritän pitää suorana. Istumakorkeus on makuasia, mutta älyttömän matalat/korkeat asennot rasittaa käsittääkseni selkää rankemmin, kuin polvien 90 asteen kulma +/- vähän suuntaan tai toiseen.
Selkävaivaa ei ole oikeastaan ollut. Alaselän saa kyllä jumiin, kun röhnöttää koneen ääressä, tai sohvalla. Setin ääressä harvemmin tuntuu selässä - ehkä edes jotain on kohdallaan soitossa! :D
Soitamme huonosti, mutta kovaa ja koko ajan. | |
Häntäluun kipeytyminen voisi viitata siihen, että "röhnötät" sen päällä selkä pyöreänä. Kokeile siirtyä jakkaralla ihan himpun verran taaksepäin, suorista selkäsi ja tuo lantio eteen siten, että paino asettuu enemmän istuinluiden päälle. Kuvittele vaikka, että lonkkaluiden läpi menee vaakasuora tanko, johon tarraat kiinni kuin moottoripyörän kahvoihin ja "väännät kaasua". Toinen ryhdikkyyttä edistävä mielikuva on ajatella napakka kuminauha navan ja Aunuksen väliin. Keskivartalon tukilihaksia on tietty hyödyllistä treenata ihan perusterveyttäkin ajatellen. | |
Sonor DT680 on tähän mennessä sopivin tuoli minkä olen löytänyt:
http://www.thomann.de/fi/sonor_dt620_drummersitz.htm
Tukeva eikä liian pehmeä mutta kuitenkin ahterin mukaan sopeutuva.
Juttelin äskettäin erään tunnetun prorumpalin kanssa tuoleista.
Hänen selkänsä oireili heti jos tuoli oli vähän kiikkerä.
Alaselkä oli jo nuoruudessa alkanut oireilla huonon tuolin takia.
Hän soitti setilläni eräässä yhteistapahtumassa ja ensimmäinen kysymys oli: Millainen tuoli sulla on?
Jos maitua haluat, älä orota, jotta lehemä koputtaa ovelle. | |
Statistin tekstejä kun lukee tulee mieleen nämä netin kielenkääntäjät. Yhtä erikoisia sanavalintoja.
Tuoli on kyllä rumpusetin tärkein osa ja siihen kannattaa panostaa. Kun se ei vaikuta soundiin, se jää helposti huomiotta. Tuoli on kuitenkin setistä se osa, joka on eniten käytössä. Tuoli on vähän sama kuin sänky, toiset pitävät kovemmasta kuin toiset. Kukaan ei voi päättää kenenkään muun puolesta millaista olisi oikea käyttää. Kokeilemalla se selviää, käytetty tuoli on helpompi myydä kuin käytetty sänky, mikäli tuoli ei tunnu hyvältä. | |
statistiÖ: Rumpujensoitossa vatsalihakset kehittyy huomattavasti
No perkele, ilmankos meikän vatta pysäyttää vaikka luodin. | |
kincy: No perkele, ilmankos meikän vatta pysäyttää vaikka luodin.
Oletko onnistunut kehittämään soittamalla yhtä mahtavat vatsalihakset kuin Matti Oiling aikanaan? Eihän niistä mikään luoti jaksa läpi porautua. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
