Kitarat: kitarakamat ›

Avaudunpa minäkin tänne ja raportoin oman pedaalilautaprojektini etenemisestä. Projekti on nyt "valmis" ja vaiheessa 1.1. Ensiversio valmistui elokuun lopussa, jolloin vedin sillä yhdet livejamitkin, ja siinä havaittujen pienten ongelmien/kehityskohteiden pohjalta tein vielä pieniä viilauksia -> versio 1.1.
 
Tästä piti tulla ensin artikkeli, mutta ei oikein tuntunut sopivan mihinkään kategoriaan. "Omat soittokamat" tuntui menevän ohi aiheesta ja sisältävän vain kamalistauksia/esittelyjä. Toisaalta mitään niin nerokasta uutta ja innovatiivista tässä ei ole, että olisi ansainnut tulla ikuistetuksi "Soitinrakennus"-osaston mainioiden artikkelien seuraan - tämä on vain aika simppeli laudankasauspäiväkirja + mietteitä ja havaintoja homman varrelta. Niinpä jaoin sen kuuteen osaan, jotka postaan tähän kunkin erikseen.
 
Pedaalilautapäiväkirja, kesä 2013
Vaihe 1: Suunnittelu
 
Kuten yhdessä toisessa threadissa pohjustin, tämän kesän projektinani oli kerätä vuosia pölyttyneistä pedaaleistani parhaat ja käyttökelpoisimmat eräänlaiseen "best-of" pedaalilautaan, joka toimisi minkä tahansa vahvarini kanssa. Lähtökohtana oli siis, että kaikki ovat Mesoja ja kaikista löytyy efektilenkki.
 
Viime vuodet olen mennyt kahden lisäpedaalin politiikalla ja muuten kaikki on otettu vahvareista, mutta tähän on syynä ollut osittain ihan vain laiskuus. Kahden irrallisen pedaalin + niiden muuntajien roudaaminen ja kytkeminen on ollut pieni mutta silti sen verran huomattava lisähomma, ettei ole kovin innostanut ajatus vielä useammista pedaaleista ja hirveästä muuntaja-arsenaalista kulkemassa mukana.
 
Toisaalta tiesin, että tuo oli vain tekninen ongelma, johon oli myös tekninen ratkaisu. Pedaalit kiinni lautaan ja yksi keskitetty virtalähde (jännitelähde) kaikille, niin roudausvaiheessa ei ole yhtään sen enempää johtoja kytkettävänä kuin tähänkään asti. Itse asiassa jopa yksi vähemmän, kun kytkettäviä virtajohtoja onkin vain yksi eikä kaksi.
 
Niinpä keräsin kaikki pedaalit, joista katsoin olevan jotain lisäarvoa nykyiselle ohjelmistolleni. Joistakin pedaaleista minulla oli usea vaihtoehto, jolloin lähtökohtana oli mennä sillä, jonka uskoin paremmin sopivan biiseihin. Kaiken kaikkiaan erilaisia pedaaleja löytyi peräti 8 (mukaanlukien ne kaksi, jotka olivat jo mukana livesetissäni). Aika iso määrä, mutta jokaisella oli jokin selkeä käyttökohde ainakin yhdessä vakkaritsipaleessa.
Vahvarien omat polkimet ja sekalaiset utility-laitteet jätin suosiolla lautarakennelman ulkopuolelle. Tarkoituksena oli kasata yleiskäyttöinen lauta, jota voi käyttää yhtä hyvin minkä tahansa vahvarini kanssa. Sitä paitsi jos tähän olisi yrittänyt sovittaa vielä jonkin Mark V:n ohjauslaudan, rakennelmasta olisi tullut naurettavan massiivinen.
 
Jaoin pedaalit kahteen ryhmään, eli 1) niihin, joiden uskoin toimivan paremmin vahvarin edessä, ja 2) niihin, joiden uskoin toimivan paremmin efektilenkissä. Ensin mainittuja oli 3, viimeksi mainittuja 5:
Vahvarin eteen: Dunlop Cry Baby 535Q -> Visual Sound Route 66 Compressor/OD -> ProCo Rat
Efektilenkkiin: Boss GE-7 EQ -> Electro-Harmonix Small Clone Chorus -> Boss BF-2 Flanger -> MXR EVH Phase 90 -> Boss DD-7 Delay
 
Logiikkana siis, että wah ja ääntä säröttävät kapistukset vahvarin eteen, moduulatiot ja kaiku puolestaan efektilenkkiin. EQ:n olisi voinut perustellusti pistää kumpaan tahansa, joskin käyttötapa olisi ollut vähän eri vahvarin edessä kuin efektilenkissä: vahvarin edessä sitä olisi voinut käyttää taajuuskohtaisena boosterina. Päädyin kuitenkin tavanomaisempaan ratkaisuun eli vasta säröjen jälkeen efektilenkkiin, jolloin sitä voi käyttää äänenvärin viilaamiseen ja volan hienosäätöön. Tämä oli se ensisijainen käyttötarpeeni EQ:lle. Jos niitä olisi ollut kaksi, silloin toinen olisi mennyt vahvarin eteen...
 
Niinkuin valikoimasta näkyy, mitään "state-of-the-art", "muusikoiden.net-approved" pedaaleja ei laudasta juuri löydy. Syynä tähän lähinnä historian rasite: pedaalivalikoima on kertynyt pitkän ajan kanssa, enkä uusia ole juuri ostanut, jos vain vanhakin on ajanut asiansa, paitsi ehkä paikkaamaan tunnistettuja puutteita ja korvaamaan rikki menneitä (tai, vielä pahempaa, tyhmyyksissä ***pois myytyjä***) pedaaleja. Vanhimmat lautaan tulleista pedaaleista ovat todellakin kulkeneet mukana ihan ensimmäisestä 1980-luvun bändistä asti.
 
Sitten asettelin pedaalit matolle tuon mukaiseen järjestykseen ja otin mittanauhan käteen. Nyt minulla oli ainakin jotain osviittaa siitä, kuinka isoa lautaa ja laukkua tarvitsisin.

Pedaalilautapäiväkirja, kesä 2013
Vaihe 2: Materiaalit
 
Varsinaisen laudan voi joko ostaa valmiina tai työstää itse. Mitat mielessäni kävin tutkimassa, mitä Uraltonelta löytyy. Päädyin Electro-Harmonixin pehmeään laukkuun. "Syvyyttä" (tai "korkeutta", siis Y-akseli ylhäältä katsottuna) siinä oli vähän niukasti mittauksiini verrattuna, mutta toisaalta leveyttä reilusti yli tarvittavan ja olihan se pehmeänä pikkuisen muotoutuvakin, jos nyt ei varsinaisesti joustava. Hintakin oli erittäin kohtuullinen. Laukun lisäksi Uraltonelta löytyivät luonnollisesti kaikki tarvittavat johdot ja pienen hakemisen jälkeen myös oikeanlainen jännitelähde, CIOKS DC-10, josta riitti erilliset lähdöt 8 pedaalille (plus vielä kaksi ei-erillistä lähtöä).
 
EHX:n laukussa oli valmiiksi velcro-pohja ja mukana tuli myös velcro-teippiä. Itse en ole velcroon koskaan oikein luottanut tositilanteessa, joten halusin kokeilla jotain muuta. 1980-luvulla kasasin pedaalilautani yksinkertaisesti kovertamalla styrox-levyyn syvennykset pedaaleja ja liitäntäpiuhoja varten, mutta tuotakaan ratkaisua, vaikka halpa ja helppo onkin, tuskin voi sanoa kovin professionaaliksi tai kestäväksi. No, muusikoiden.netin pedalboard-FAQista luinkin sitten tuosta reikäpeltinauhaideasta. Enpä ollut ikinä itse kokeillut moista pedaalien kanssa, mutta uteliaisuus heräsi. Ei muuta kuin rautakauppaan reikäpeltinauhaa hakemaan...
 
Ja johonkin se nauha tietysti piti kiinnittää (mielellään johonkin muuhun kuin pehmeän laukun pohjaan). Päätin askarrella peltinauhan ja laukun pohjan väliin alustan. Materiaalina käytin ihan yksinkertaista kovalevyä sillä periaatteella, että jos ei kestä käytössä, sitten tehdään samojen mittojen mukaan uusi vaikka vanerista. Ja jos taas kestää, niin sillä hyvä. Kovalevy oli kuitenkin tällaista kokeilua varten sen verran helpompi työstää kuin vaneri, etenkin kun sitä joutui kerran pari leikkaamaan, ennenkuin istui pedaalien kanssa laukkuun ongelmitta.
 
Tässä siis "rakennuspalikat" pedaalilautaan:
 
http://aijaa.com/GgRxYy
 
Kun kovalevy oli sahattu, leikattu ja vuoltu muotoonsa, seuraavaksi piti suunnitella polkimien tarkat paikat. Tätä varten piirsin pedaalien pohjakuvat pahvilevylle, leikkasin irti ja liikuttelin pohjalevyn päällä, kunnes olin tyytyväinen järjestykseen. Näistä pahvikuvista saatiinkin sitten myös hauskaa perheen pienimpiä motivoivaa askaretta, kun kumpainenkin lapsi sai värittää neljä "pahvipedaalia" aitojen näköisiksi tai ihan oman mielikuvituksensa mukaan.
 
Seuraavaksi vuorossa aitojen pedaalien asettelu ja kiinnittäminen.

Pedaalilautapäiväkirja, kesä 2013
Vaihe 3: Vastoinkäymisiä
 
Vaikka kuinka hyvin suunnittelisi, aina sattuu yllätyksiä - joko suunnittelijan omasta tyhmyydestä johtuvia tai sitten siitä, että jokin kapistus ei toimikaan ihan odotusten mukaisesti.
 
Suunnittelijan tyhmyyden piikkiin menee selvästi kaksi ilmeistä (ja todella typerää) mokaa "pahviprotossa". Olin nimittäin kyllä saanut hienosti aseteltua pedaalipahvit laudalle niin, että tilaa olisi jäänyt vielä vaikka kuinka monelle pedaalille, mutta kun....
 
1) Ei niitä pedaaleja voi tietenkään asetella ihan kiinni toisiinsa, kun väliin pitää mahtua liittimetkin... DUH!
2) Tuota noin. Olikos tälle laudalle tarkoitus saada mahtumaan myös se CIOKS DC-10 vai ei...? Enpä ollut sillekään jättänyt tilaa.
 
No, onneksi leveyttä laukussa oli kyllä, eli nuo ongelmat oli helppo ratkaista vielä tässä vaiheessa.
 
Hieman harmillisemman ongelman aiheutti yhden liittimen hieman speksejä isompi plugi, joka ei oikein istunut yhteenkään pedaaliin ja lopulta särki jakin vanhasta rakkaasta Rat-pedaalista (ah, muistoja ekasta bändistäni!), kun yritin sitä suostuttelemalla saada mahtumaan. Tämän ongelman ratkaisemiseen tarvittiin tietysti kolvia ja uutta jakkia.
 
Lopulta kaikki pedaalit olivat paikoillaan. Kiinnitykset pohjaruuveilla reikäpeltinauhaan paitsi Small Clone, jossa ei pohjaruuveja ollut (paitsi paristoluukun kannessa yksi, huonolla kohdalla). Small Clone piti kiinnittää päältä. Reikäpeltinauhat sopivista kohdista kiinni pohjalevyyn.
Piuhat paikoilleen ja irrallaan harottavat johdot pois tulilinjalta siisteiksi nipuiksi nippusiteillä + teipillä.
 
Versio 1.0 oli syntynyt.
 
http://aijaa.com/8Roraa

Pedaalilautapäiväkirja, kesä 2013
Vaihe 4: Versio 1.0 - koeajo!
 
Rotta tuli kolvattua kuntoon vain reilu vuorokausi ennen jameja, joissa laudan oli määrä saada tulikasteensa. Voi sitä hetkeä, kun viimeisenkin pedaalin sai ruuvata kiinni! Ratin osalta alustava koeajo oli kuitenkin hienoinen pettymys. Ensinnäkin olin unohtanut, kuinka meluisa pedaali se osasi olla. Huonot maadoitukset kenties? Muistan nyt kyllä, että samaa ongelmaa pedaalin kanssa oli jo silloin 1980-luvulla. Toisekseen se oli vähän ronkeli niiden jakkien osalta. Plugi piti olla juuri tietyssä kohdassa kiinni tai ei tullut ääntä läpi. Ja kolmannekseen - mikä kaikkein tärkeintä - vaikka Rat oli ollut huippupeli 1980-luvulla Marshallien kanssa, se ei antanut oikein mitään lisää Mesan Mark-sarjan vahvistimiin eikä Dual Rectifieriin. Kamalan paksu ja nuhainen vintage-särö kirkkaimmillakin asetuksilla.
 
Tilalle tuli kokeiluun Wampler Triple Wreck, josta saa erittäin lähelle aitoa pääsevän Recto-imitaation Mark-vahvariin. Jopa niin vakuuttavan, että sen kanssa ei tarvitse enää ottaa joka kerta Dual Rectifieria mukaan rundille. Tuon lisäksi Triple Wreckissä on säätövaraa melko lailla, ja sopivilla asetuksilla siitä saa vaikka läskin fuzzahtavan soolosärön puhtaalle kanavalle. Sekä paljon muutakin.
 
Toinenkin mahdollinen vaihto oli hyvin lähellä. Minulla kun sattuu olemaan myös TC Electronicin XII Phaser, ja vaikka MXR:n perussoundi onkin oikein herkullinen, säätöjä siinä ei kovin paljon ole. Oikeastaan aivan kuten EHX:n Small Clone Choruksessakin: kaksi hieman erilaista preset-syvyyttä valittavissa vivulla ja nopeuden säätö potikalla. TC:n XII:ssä houkuttivat paljon monipuolisemmat säätömahdollisuudet. Poikani mielestä kuitenkin "Hämähäkkimies-pedaali" (hänen käyttämänsä nimi MXR EVH Phase 90:stä) näytti ja kuulosti niin hyvältä, ettei sitä saanut poistaa! No, siihenhän se sitten jätettiin, ja jameissa tuo osoittautuikin hyväksi päätökseksi. Soundi on sen verran läpinäkyvämpi ja sulautuu orgaanisemmin vahvarin perussoundiin kuin TC XII:n phasetus, että se soveltui yllättävänkin moneen biisiin. Tosin jollakin kerralla voisi kokeilla vaihtaa taas TC:n tilalle, jos siltä tuntuu. Hyvä, että vaihtoehtoja on.
 
Muita havaintoja tuon ensimmäisestä livesoitosta:
- Rattia ja Wampleria käytin rinnakkain. Ratt oli tässä vaiheessa vielä kiinni laudassa, Wampler vain piuhoilla kiinni laudon ulkopuolella. Wampler vei tämän matchupin sata-nolla soundin laadussa, hyödyllisyydessä, monipuolisuudessa, mölinättömyydessä ja toimintavarmuudessa. Näinpä siis vanhan rakkaan Ratin kohtaloksi jäi lopulta palata nostalgiakamojen hyllyyn muistuttamaan kadonneesta ajasta. (Sen kärkipositiivisen plugipiuhan jätin kuitenkin teipeillä merkittynä kiinni lautaan siltä varalta, että joskus vielä nostalgiapuuskassa muuttaisin mieleni.)
- Kääk, Electro-Harmonixin Small Clone Chorus ei tykännytkään olla vanhan Mark-vahvarin efektiluupissa! Tuossa 80-luvun Markissa ei voinut erikseen säätää säätää efektiluupin send-signaalin voimakkkuutta, minkä takia chorus yliohjautui efektiluupissa normaalisäädöillä. Tarkoitus oli polkaista chorus päälle antamaan sellainen leveä ja mehukas clean-soundi. Sen sijaan tuloksena oli törkeää transistorirätinää Markin puhtaalla kanavalla, kun Small Clone oli päällä. Yök.
Kotiin päästyäni testasin Small Clonea vahvarin edessä, ja tulos oli huomattavasti parempi. Ei mennyt cleanit rikki, jollei sitten vetänyt ihan kuumilla mikeillä kitaran vola kympissä eikä hakannut kieliä kovin rankasti.

Pedaalilautapäiväkirja, kesä 2013
Vaihe 5: Paranneltu versio 1.1
 
Kotiin palattua Rat lähti siis takaisin varaston puolelle ja Wampler pääsi sen paikalle. Tämä oli helppo homma. Ratin virtajohdon jätin siis kuitenkin vielä kiinni siltä varalta, että tulisin joskus katumapäälle. Tokkopa tulen. Todennäköisempää on, että taloon tulee jossain vaiheessa yksi tai kaksi Wampleria lisää, ja vaihtelen niitä Triple Wreckin paikalle kulloisenkin päivän fiiliksen mukaan.
 
Bossin kaikua siirsin vähän vasemmalle, jotta väliin (EVH-phaserin paikalle) mahtuisi myös vähän leveämpi TC XII Phaser, jos niin haluan. (Tarkasti ottaen tämä siirto näkyy jo ykkösvaiheen kuvassa.)
 
Electro-Harmonix Small Clone oli vähän kinkkisempi tapaus.
 
Pedaaliahan ei olisi ihan välttämättä tarvinnut siirtää, vaan olisi riittänyt, kun olisi vain laittanut piuhat eri tavalla. Kävi kuitenkin ilmi, että minulla oli yksi liian vähän riittävän pitkiä + riittävän hyviä kulmaplugipiuhoja, jotta olisin voinut "siirtää" Small Clonen vahvarin eteen pelkästään uudelleenjohdottamalla. Tai Small Clonelle olisi vielä riittänyt hyviä pitkiä kulmaplugijohtoja, mutta sitten olisi tarvittu vielä yksi pidempi kulmaplugijohto GE-7:n ja BF-2:n väliin. Sellaisiakin olisi vielä ollut pari varastossa, mutta nuo kaksi olivat niin surkeaa laatua, etten halunnut moisia lautaani. Niinpä päätin tehdä fyysisen siirron.
 
Tässä vaiheessa reikäpeltinauharatkaisu osoitti joustamattomuutensa.
 
Small Clonea ei nimittäin voinut noin vain kiinnittää alempaan reikäpelti-"kiskoon", koska se piti (Small Clonen kotelon ruuvien sijainnin takia) kiinnittää päältä eikä alta. Olin saksaissut kaikista kiskoista turhat pois, eikä alakiskon pituus riittänyt enää sille, että sitä olisi taivuteltu menemään yhden pedaalin päältä eikä alta.
 
Sanon näin jälkikäteen, että oikea ja järkevä ratkaisu olisi ollut irrottaa alakisko kokonaan ja korvata se uudella, riittävän pitkällä. Mutta minä nokkela keksin "säästää" aikaa ja vaivaa laittamalla Small Cloneen päälle eräänlaiseksi "remmiksi" lyhyemmän pätkän reikäpeltinauhaa, jonka sitten ruuvaisin kiinni alakiskoon. Kätevä, helppo ratkaisu, jonka ansiosta Small Clonen siirtely olisi jatkossakin helpompaa.
 
Kätevä ja helppo ratkaisu teoriassa. Älyttömän hankala käytännössä.
 
"Remmin" kiinnitys Small Cloneen sekä kiskoon Small Clonen oikealla puolella meni helposti ja aivan kässärin mukaan. Remmin kiinnitys kiskoon Small Clonen vasemmalla puolella (Clonen ja Visual Soundin väliin) meni naurettavan vaikeaksi/mahdottomaksi. Väli oli niin ahdas, että vaikka kuinka vääntelin reikäpeltinauhaa, käytin aikaa, voimaa ja voimasanoja, en vain kertakaikkiaan saanut ruuvia painumaan sille tarkoitettuun koloon.
 
Eipä hätiä mitiä. Mielikuvitus avuksi. Kas, "remminhän" voi tuolta puolelta yhtä hyvin kiinnittää Visual Soundin pohjaan samalla ruuvilla, jolla Visual Sound on siltä puoleltaan kiinni "kiskossa". Eli alimmaksi tulisi "kiskona" toimiva reikäpeltinauha, sitten väliin Small Clonen "remminä" toimiva reikäpeltinauhan pätkä, sitten Visual Soundin pohjalevy. Ja se kaikki ruuvilla kiinni.
 
Tietysti tämäkin oli luokkaa typerän vaikea homma, kun piti nostaa kaikkia alakiskossa kiinni olevia pedaaleja + CIOKSia, että pystyi ruuvaamaan nuo kaikki kiinni. Mutta se sentään onnistui jotenkuten.
 
Typerän vaikea homma kuitenkin siksi, että kaikkein nopeimmalla ja helpoimmalla olisin päässyt, kun olisin vain suosiolla irrottanut alakiskon ja korvannut sen pidemmällä. Tiedänpähän ensi kerralla.
 
Vielä osastolta "Siperia opettaa": olen nyt merkannut CIOKsiin selvästi, mikä virtajohto menee minnekin. Lukija päätelköön, miksi tämä osoittautui hyödylliseksi.
 
Tässä homman tulos, pedaalilauta versio 1.1 (huomaa pidempi reikäpeltinauha koholla paikasta, jossa EHX oli ennen - no, voihan sen sanoa vaikka suojelevan siinä EHX:ään menevää Neutrikia):
 
http://aijaa.com/4YHS7e
http://aijaa.com/dQROo5

Saako kysyä, miksi päädyit laittamaan virtalähteen tuohon laudan etureunaan? Eikö sen päälle astu helposti tai jonkin takarivin pedaalin käyttäminen olisi helpompaa eturivistä?

Pedaalilautapäiväkirja, kesä 2013
Vaihe 6: Jatkokehitys
 
Tähän tulee tyhjä luku. Mitään en enää tartte. Maailma on nyt valmis.
 

 

 

 
Eiku....
 
Koska oikeasti olet kuullut jonkun kitaristin muka sanovan noin?
 
Onhan tuo lauta nyt sikäli valmis, että kaikki toimii vähintäänkin tyydyttävästi, kaikki vakkariohjelmistoon sopivat efektit on jotenkin katettu, eikä yksikään polkusin myöskään ole ihan turha. Mutta jos nyt olen ihan rehellinen, niin....
 
1) Jonnekin tainnut tulla kiristettyä virtajohto nippusiteellä signaalipuhaan. Ei mikään optimaalinen yhdistelmä.
 
2) Ei tuo Small Clone edelleenkään ihan 100% täydellisesti toimi. Useimmissa skitoissa on aika kuumat mikit, ja jos vetää kitaran vola kybällä, cleanit menevät edelleen rikki Small Clonessa, ainakin jos vähänkin raskaammalla kädellä lyö. No lääkehän tietysti on vetää kitaran volaa vähän pienemmälle, kun haluaa soittaa cleania Small Clonen kanssa. Gibsonissa voi vaikka soittaa cleanit kaulamikillä ja pitää kaulamikin volan pienemmällä koko biisin ajan. Ei ihan unelmaratkaisu, mutta Small Clonen soundista tykkään kyllä.
Jos noita pedaaleja vielä siirtelen jostain syystä, niin voisihan sitä kokeilla tietysti laittaa Small Clonen kompuran jälkeen. Kompuralla sitten tasoittaisi clean-soitossa piikkejä, joilla on isoin riski vetää Small Clonen input ruvelle. (Huono puoli: kompura päällä cleaneissa -> soittodynamiikan menetys.)
Toinenkin pikku ongelma Small Clonen kanssa on tuossa nykyisessä paikassaan: kytkimen polkaisu voi saada pedaalin tärähtämään sen verran, että output-plugi irtoaa pikkuisen ja menettää kosketuksensa. Ei kovin yleistä, kun sitä muistaa varoa, mutta vauhdissa tekevälle sattuu kaikenlaista.
 
3) BF-2 on lähimpänä liipasimella, jos laudasta etsitään turhaa poljinta. Käytän sitä nyt vain yhden biisin introssa. Muuten käyttäisin flangua enemmänkin, mutta tuo BF-2 on bändivolalla vähän heiveröinen soundiltaan, miltei huomaamaton muun pumpun mökän seassa. Täydellisessä maailmassa olisi varmaan jokin poljin, joka olisi choruksena vähintään yhtä makea kuin Small Clone (mutta ilman sen ongelmia) ja myös flangettaisi paremmin kuin Boss, sekä tietysti toimisi jollain CIOKsista saatavalla jännitteellä (9V, 12V tai 15V). En tiedä, onko tällaista kapistusta, enkä oikein uskalla lähteä summanmutikassa ostelemaan. Unelmachorussoundini on lämmin ja leveä, aika lähellä juuri sellaista, mitä Small Clone tekee miedommalla säädöllä (kytkin ala-asennossa). Ei mitään ohuita peltichoruksia, kiitos!
 
....
 
....
 
4) No joo, voishan tuonne aina jotain lisätäkin. Ei mitään ihmemuljuttimia, vaan jotain sellaista aika perusosastoa, lähinnä nämä kolme tulisivat kyseeseen ja jokseenkin tässä järjestyksessä:
 
- Tremolo. On aina ollut suosikkiefektejäni. Nykyisessä ohjelmistossa ei tosin ole yhtään tsipaletta, johon "kuuluisi" tremolo (tämä on pääsyy sille miksi laudassa ei nyt tremoloa ole), mutta ainahan biisejä voi sovittaa uudelleen. Ja joku päivä siellä voikin olla joku uusi biisi, johon tremolo sopii kuin nenä päähän.
- Oktaaviefekti. Ei välttämätön, mutta muutama biisi hyötyisi tästä kyllä. Olisi kiva lisämauste pariin paikkaan.
- Reverb. Tämä on sikäli marginaalinen, että ainoa vahvarini, jossa ei ole reverbiä omasta takaa, on Dual Rectifier, ja sattuneesta syystä siinä ei reverbiä juuri kaipaa. (Liittyy musatyyliin, jota Rectolla vedellään...) Toisaalta jos vaikka tulisi vastaan laadukas Delay+Reverb-yhdistelmäspedu, mikseipä tuota Bossin digidelayta voisi korvata sillä. (Toimintojahan DD-7:ssä on kaikkeen älyttömään kuten reverse delayhyn asti, mutta siksi ihan turhia, että en minä sitä oikeasti käytä muuhun kuin perusdilsaamiseen.)
 
No mitenkä nämä kaikki voisi saada sovitettua lautaan? Näen ainakin seuraavat vaihtoehdot:
 
a) Vaihtelen pedaaleja päivän fiiliksen mukaan. BF-2:n paikalla voi käydä oktaaviefekti tai tremolo, Triple Wreckin paikalla jokin muu Wampler, EVH Phase 90:n paikalle TC XII Phaser. Tätä teenkin jo.
 
b) Laudassa on kyllä fyysistä tilaa, ja CIOKsissa on kaksi 9 voltin lähtöä käyttämättä. Nämä tosin tulevat käytännössä jaettuna samoista lähdöistä kuin nuo kaksi 12 voltin lähtöä (eli kummallakin 12 voltin lähdöllä on rinnakkainen 9 voltin lähtö). Muuten kaikki lähdöt ovat erillisiä - vain nuo kaksi 9/12 voltin lähtöä on jaettu. Näitä kahta 9V:n lähtöä en ole tohtinut käyttää, kun olen pelännyt maaluuppia rinnakkaisten 12V:n lähtöjen kanssa. Mitenkähän hommaan vaikuttaa, että lähtö on jaettu eri jännitteille (9V ja 12V)? Entä miten pedaalien järjestys vaikuttaa asiaan, jos välissä on erillisiä lähtöjä käyttäviä pedaaleja? Auttaako, jos jaettuja lähtöjä käyttää vain efektilenkin pedaaleille? (Niin, no voisi tuota tietysti kokeilemalla tutkia...)
 
c) Enemmän toimintoja yhteen fyysiseen speduun. Visual Sound Route 66 on kunkku juuri tästä syystä, kaksi ihan oikeasti tarpeellista toimintoa (kompura ja kohtalainen TS808-klooni) samassa 9V:n pöntössä! Esim. Strymon Flint olisikin kiinnostava, koska siinä tulisi samassa paketissa Reverb ja Tremolo. Jokin riittävän laadukas chorus+flanger-yhdistelmäpedaali jos tulisi vastaan, heti vapautuisi yksi paikka. Hmm, mistähän löytyisi tremolo+oktaavi-yhdistelmäpedaali? Muitakin yhdistelmiä saa ehdottaa! Mainittakoon vielä, että Electro-Harmonixin Epitome tuli testattua tätä silmällä pitäen. Valitettavasti ko. pedaali oli chorus-käyttöön kerrassaan kelvoton eikä siksi tule missään tapauksessa kyseeseen.
 
...kehitysehdotuksia ja ideoita vastaanotetaan mielellään!

Exhausted: Saako kysyä, miksi päädyit laittamaan virtalähteen tuohon laudan etureunaan? Eikö sen päälle astu helposti tai jonkin takarivin pedaalin käyttäminen olisi helpompaa eturivistä?
 
Tottumus pohjimmiltaan syynä. Meikäläisen aivoissa luuppiefektit ovat aina ylärivissä, vahvistimen edessä oleva kama alarivissä. Ja koska alarivissä oli enemmän tyhjää tilaa CIOKSille...
 
Pointtisi on toki täysin aiheellinen ja validi.

Moi!
 
Millä efekteillä Hendrix rakentaisi pedaalilautansa vuonna 2013? Entä miten yhdistetään Fuzz ja Wah siten, että saadaan aito Hendrix-soundi? Lue uusin Backstagen numero alla olevasta linkistä.
 
-Kimmo Aroluoma
 
http://backstage.custom-sounds.com/ … dalboard-project-2-slash-12-efektit

Tunsin piston sydämessäni koskien multiefektikommenttia, viitaten edellisen sivun viimeiseen viestiini :)
 
Vastaavia Hendrix-replikointeja on varmasti tehty paljon, muistan Guitar-lehdestä jostain 90-luvun lopulta studiokitaristi Carl Verheyenin kertomuksen, jossa hänen piti replikoida Hendrixin Star Spangled Banner -esitys Woodstockista jonkin elokuvan soundtrackia varten. Uudelleen äänittäminen tuli nimittäin halvemmaksi kuin alkuperäisen käyttäminen. Muistaakseni hän käytti myös uudempia versioita pedaaleista, tai ainakin vertaili uutta ja vanhaa.

Kipander: Moi!
 
Millä efekteillä Hendrix rakentaisi pedaalilautansa vuonna 2013? Entä miten yhdistetään Fuzz ja Wah siten, että saadaan aito Hendrix-soundi? Lue uusin Backstagen numero alla olevasta linkistä.
 
-Kimmo Aroluoma
 
http://backstage.custom-sounds.com/ … dalboard-project-2-slash-12-efektit
 
Tosi hauskasti kirjoitettua tarinaa. Kiitos tästä! :)

https://dl.dropboxusercontent.com/u/5099908/photos/pedalboad2013.jpg
 
Tällaisen rakentelin CRP:n basistin käyttöön omista pedaaleistani.
 
- Pohjana SKB Powered Pedalboard
- Boss TU-2 Viritin
- Digitech Bass Synth Wah parin biisin syna- ja filtteri-efektejä varten
- EHX Holy Grail paria kaikuista riffiä varten. Tykkäsin myös että säröä ja kaikua yhdistäessä rajumpi efekti saadaan laittamalla kaiku ennen säröjä.
- Digitech Bad Monkey. Parissa biisissä tarvittavaa reunasäröä varten
- ProCo You Dirty Rat. Yleissärö ja virittimen ohella eniten poljettava pedaali.
- Boss GE-7 Equalizer. Käytössä lähinnä lainavahvareita varten tarvittavaa hienosäätöä varten.
- Boss NS-2 Noise Suppressor. Etenkin RAT pitää paljon suhinaa, jota tämä vähän hillitsee. Tarpeellisuus tosin hieman kyseenalainen tässä vaiheessa.

Moi!
 
Ei kestä ja kiitos itsellesi vuosien aikana kartuttamasta tietotaidostasi. Kuten tuolla mainitsin, luin koko Pedaalilaudat FAQ:n läpi (kyllä, kokonaan). Sain monia vinkkejä palstalta ajatuksista mistä pedaalilauta-blogissa voisi kertoa. Osaa en ollut ajatellutkaan ja osaa olin pitänyt itsestään selvyytenä. Toivottavasti tulevasta olisi kaikille apua.
 
TV Kimmo Aroluoma
 
Jucciz: Tosi hauskasti kirjoitettua tarinaa. Kiitos tästä! :)

No niin, eipä sitä tyytyväisyyttä kauan kestänyt, kun pistin kesällä kasaamani laudan jo melkein kokonaan uusiksi. Laudan tulikokeessa havaitut ongelmathan olivat lyhykäisyydessään:
 
-EHX:n Small Clone chorus ei vain tykkää niin kuumasta signaalista, mitä minun kalustoni tarjoilee. Sisääntulon voimakkuutta/herkkyyttä ei myöskään voi säätää. Ainoa järkevä (särkemätön) tapa käyttää puhtailla oli asettaa EHX SC signaaliketjun alkupäähän ja vetää kuumamikkisen kitaran volaa hieman kiinni. Liian rajoittavaa, vaikka Small Clonen leveästä ja lämpimästä soundista muuten kovasti tykkäänkin.
-Bossin BF-2. Ei ansainnut paikkaansa ja peliaikaa näin kovassa joukkueessa. Bändisoitossa lähes huomaamaton, ja silloin kun sen huomasi, niin ei hyvässä. Peltinen ja ohkainen. Takaisin farmiin, joka vastaa paremmin pedaalin tasoa. (Ei ****hitto****, miksi meninkään silloin 80-luvulla myymään sen japanilaisen noname-firman ikivanhan flangerin, josta lähti aivan huikeat jet-flanget? BF-2 on vain kalpea varjo siitä, mihin tuo pedaali pystyi.)
 
Lisäksi nälkä (ahneus) oli kasvanut syödessä. Mieli teki edelleen kokeilla, jos saisi laudan äänivalikoimaa vielä vähän kartutettua.
 
No niin, irti lähtivät EHX Small Clone ja Boss BF-2. Mitä tilalle? Kaksi erillistä lähtöä vapaana CIOKSissa...
 
Tuli hankittua peräti kolme pedaalia.
 
-Haeskelin yhtä pedaalia, joka hoitaisi sekä choruksen että flangetuksen vähintään kelvollisesti, niin jäisi vielä yksi erillinen CIOKS-lähtö vapaaksi. Vastaan tuli käytetty TC Electronicin Nova Modulator. Kas, siinäpä oli vielä lisänä tremolokin, josta olin jo muutenkin kiinnostunut. Mikä parasta, sen efekteistä (chorus, tri-chorus, flanger, thru-zero flanger, phaser, tremolo, vibrato) voi käyttää mitä tahansa kahta samanaikaisesti ja itsenäisesti (tai toisiinsa synkatusti). Menee myös heittämällä sekä jännitteen (12 V) että virrankulutuksen (300 mA) puolesta samaan CIOKS-lähtöön, jossa BF-2 oli kiinni. TC:n pedaaleista on ollut enimmäkseen hyviä kokemuksia, nytkin on pari vielä tallessa varaston puolella, joten otin tämän kokeiluun. Kävi ilmi, että ihan niin kätevä tämä ei ole kuin olisin toivonut, mutta siitä lisää tuolla kommenteissa.
 
-Seuraavana wish listalla oli oktaaviefekti. Aikoinaan oli Bossin OC-2, joka ajoi asiansa, mutta päätin tsekata vaihtoehtoja. EXH:llä oli vähän turhan isokokoisia ja kalliita speduja. Oli sitten se Octave Multiplexer, mutta siinä ei voinut erikseen säätää oktaavia 1 ja 2. Soundi oli kyllä ihan ok, mutta halusin pystyä vaimentamaan kokonaan puhtaan signaalin (olisi kyllä onnistunut) tai jopa puhtaan ja oktaavin 1 ja ajella vain oktaavia 2. Tämä jälkimmäinen ei olisi EHX:n multiplexerillä enää onnistunutkaan - tai jos olisi, en tiedä miten. Yllättävän huokeana, pienikokoisena ja monipuolisena vaihtoehtona käveli vastaan Mooer Pure Octave. Pienen kokonsa ja halvan hintansa vuoksi olin jo innolla ostamassa tätä, kun kuulin, millainen ääni siitä lähti. Ei kovin hyvä. Ei riittävän hyvä.
Ja monista muista laitteista, halvoista ja kalliista, ei "sub"-kakkosoktaavia edes löytynyt.
...jjjoten oktaaviefektin paikan otti, todella mielikuvituksettomasti, Bossin OC-3.
 
-Käytetyn Wampler Plextortionin nappasin myös. Ajatuksena on, että tästä saisi eräänlaisen "lisäkanavan" Mesan vahvareihin, aivan kuten Triple Wreckistäkin, mutta Marshall-tyylisen. Tosin erillisiä lähtöjähän CIOKSissa ei ole enää vapaana tätä pedaalia varten (vain 2 ei-erillistä, jotka saattavat aiheuttaa maaluupin), mutta se ei haittaa. Pedaali kyllä mahtuu fyysisesti lautaan Triple Wreckin viereen, ja Triple Wreckin virtajohdon pään voi halutessa kytkeä tähän (n. 2 sekunnissa) - suunnitelmissa kun ei ole käyttää Triple Wreckiä ja Plextortionia SAMANAIKAISESTI.
Soundiltaan Plextortion ui aika samoilla vesillä kuin EVH:n brown soundia imitoiva Pinnacle, mutta soundi on "geneerisempi" JCM800-imitaatio, kun taas Pinnacle on Eruption purkissa. Eli Pinnacle on pehmeämpi ja miedosti skuupattu, kun taas Plextortion on tiukempi ja terävämpi, ehkä myös hitusen hevimpi/tummempi. Gain-säädöllä Plextortionin pitäisi taipua keveyestä AC/DC-säröstä helposti aina Slayeriin asti ja ylikin.
 
Ja sitten töihin...
 
Ensin irrotin melkein kaikki pedaalit. Oikaisin ja lyhensin yhden kiskon, joka oli ollut aikaisemmin pidempi ja koholla, jotta sen sai kiinnitettyä EXH Small Clonen päälle. Avasin kaikki nippusiteet ja irrotin piuhat. Uuden layoutin suunnittelin niin, että CIOKS on takarivissä ja eturivissä on enemmän poljettavaa (kiitos vinkistä, Exhausted!). Johdot vedin nyt niin, että virtajohdot kulkevat keskellä kahden pedaalirivistön välissä, pidemmät äänipiuhat puolestaan laudan ulkoreunoilla (mahd. häiriöiden minimoimiseksi). Ja lopputuloksesta tuli tämännäköinen:
 
http://aijaa.com/cOIuIh
http://aijaa.com/6iykvW
 
Ääni kulkee (ei ehkä ilmeistä kuvaa katsomalla):
kitara -> Dunlop 535Q -> Boss OC-3 -> Visual Sound Route 66 -> Wampler Plextortion -> Wampler Triple Wreck -> vahvistin -> fx loop send -> Boss GE-7 -> TC Nova Modulator -> MXR EVH Phase 90 -> Boss DD-7 -> fx loop return
 
Kommentteja/havaintoja:
- Yleisvaikutelma siistimpi kuin versioissa 1.0 ja 1.1, kun johdotkin on saatu paremmin ruotuun.
- Boss GE-7:n kiinnitys aiheutti vähän harmaita hiuksia. Vanhan 80-lukulaisen pedaalin rungon kierteet olivat sen verran kuluneet, että en saanut sitä ruuvilla kiinni peltinauhakiskoon. Se täytyi kiinnittää kahdella ihan omalla reikäpeltinauhan pätkällään. Lisäksi ainoa sille tarjolla oleva kolo oli hiukan ahdas, minkä johdosta fx loop send piuha on nyt "kiinteästi" kiinni GE-7:ssä (EQ:n ja wahin välissä). Sen irrottaminen edellyttää ainakin yhden ruuvin aivan avaamista, jotta Bossia saa vähän nostettua ja piuhan irrotettua. Toisaalta hyvä puoli EQ:n nykyisessä sijainnissa on se, että sen voi helpohkosti "siirtää" signaaliketjussa vahvistimen eteen, jos haluaa.
- Bossin oktaaviefekti olisi ideaalimaailmassa vasta kompressorin takana, mutta toisaalta se olisi silloin tässä laudassa myös overdriven takana (sama pedaali!). Vedin pitkää tikkua mielessäni, arvuuttelin todennäköisiä käyttöskenaarioita, ja päädyin tähän järjestykseen. Jos ei toimi, vaihdetaan toisinpäin.
- Joko aika on kullannut muistot tai OC-3:n OC-2-moodi ei kuulosta ihan samanlaiselta kuin alkuperäinen OC-2. Käyttökelpoinen se silti on. Ja paljon muutakin tästä uudemmasta tietysti saa irti.
- Vain toinen Wampler kerrallaan virtapiuhan päässä/käytössä. Tästä ei näytä aiheutuvan mitään ongelmaa, ja virtapiuhan vaihto Wamplerista toiseen käy todellakin parissa sekunnissa.
- Wamplerin Plextortion hienoinen pettymys Triple Wreckin ja Pinnaclen jälkeen. Mesa Boogie Mark V:n (lähes puhtaaksi ruuvatun) Edge-moodin päälle se kuulosti suorastaan huonolta - oli kuin olisi ollut jonkinlainen vaihevirhe kamoissa tai chorus koko ajan päällä. Onneksi muiden puhtaiden/puhtaahkojen MkV-moodien päälle ajettuna se kuulosti paljon paremmalta, mutta aivan sellaista JCM-imitaatiota en saanut irti kuin Pinnaclen kokeilun ja ääninäytteiden perusteella olin odottanut. Tosin ihan täydellä bändivolalla en vielä ole päässyt testaamaan, kotisoittelussa vain, eli palataan asiaan loppukuusta. Paljastihan Triple Wreckikin todelliset kyntensä vasta bändisoitossa.
- Nova Modulator. Plussat: todella siisti äänenlaatu, säätövaraa löytyy ja vain mielikuvitus asettaa rajat laitteen käytölle. Tästä löytyy ihan mitä vain. Kuin mittatilaustyö tähän lautaan fyysisiä mittoja ja tehontarvetta myöten. Miinukset: ei todellakaan ole keikkakäyttöön suunniteltu! Ainoa, mitä livetilanteessa voi kesken biisin tehdä on kytkeä koko poljin päälle/pois ja antaa tap tempo. Presetin vaihto pelkillä polkimilla edellyttää aikamoista steppailua (ei onnistu kovin helposti, jos yrittää vielä soittaakin samalla), eikä polkimen kahta efektiä voi kytkeä erikseen päälle/pois paitsi pitämällä nappia (sormella painettavaa) pohjassa 3 sekuntia (ei siis onnistu ollenkaan jalalla). Eli livetilanteessa ainoa järkevä tapa käyttää tätä on valita biisien välissä, minä efektinä (efekteinä) tätä laitetta seuraavassa biisissä tarvitsee, valitsee oikean presetin, ja sitten biisin aikana pelkästään kytkee koko efektin päälle/pois. Vähän niinkuin suppeammissakin stompboxeissa. Mutta edelleen, laitteen monipuolisuus ja äänenlaatu on niin mahtava (tuttua TC Electronic laatua), että puolustaa paikkaansa laudassa. Esim. Phaseria en kyllä erottaisi sokkotestissä alkuperäisestä TC XII Phaseristani.
- MXR EVH Phase 90 puolustaa silti myös paikkaansa laudassa. Phaser on yleisin modulaatioefekti, jota käytän, ja on hyvä, että sille on dedikoitu poljin, niin voin jättää "ne kaikki muut" Nova Modulatorin harteille eikä Modulatorissa tarvitse ihan koko ajan olla vaihtamassa presetiä.
- Reverbiä ei laudassa edelleenkään ole, eikä nyt enää mahtuisi edes fyysisestikään. Toisaalta, kuten aiemmin todettu, ainoa vahvarini, jossa ei ole reverbiä jo omasta takaa, on Dual Rectifier, ja sillä Rectollahan nyt ei mitään rautalankaa muutenkään soiteta, eli ei mikään iso puute. Tietysti JOS jostain löytyisi yhdistelmäspeduna delay+reverb (parempi kuin Behringer!), asiaa voisi vielä harkita uudelleen. Mutta toisaalta kyllä jo tuosta DD-7:stäkin saa aivan vakuuttavan reverb-emulaation sopivan lyhyillä delay-ajoilla.
 
Onko maailma vihdoin valmis? Mahdollisesti.
Mutta testi bändivolalla on tälle laudalle luvassa vasta loppukuusta...

Moi!
 
Tein gallerian, jossa on kymmenisen johdottamaani pedaalilautaa. Toivon, että nämä kuvat toisivat teille inspiraatiota omien lautojenne parissa. Olen linkittänyt mukaan käyttämäni materiaaleja helpottaakseni oikeiden osasten löytymisessä.
 
http://backstage.custom-sounds.com/ … edaalilaudat/custom-boards-galleria
 
Parhautta
 
Kimmo Aroluoma

Pedaalilautapäiväkirja, kesä 2013
Epilogi
 
Päätänpä päiväkirjan lyhyeen raporttiin siitä, miten viimeisin versio 2.0 ( http://aijaa.com/cOIuIh ja http://aijaa.com/6iykvW ) suoriutui tulikokeestaan. Tämä on viimeinen postaukseni aiheesta tältä erää.
 
Havaintoja:
- Bossin OC-3:n säädöt, jotka olivat kotona kuulostaneet sopivilta, pomppasivat vähän turhan voimakkaasti esiin bändivolalla. Oktaavi 1:n voimakkuuden sai tiputtaa noin puoleen siitä, mitä olin kotona käyttänyt.
- Wamplerin Plextortionista alkoi löytyä toimivia soundeja vasta, kun vahvistimen (tällä kertaa MB Mark V, ykköskanavan Clean-moodi ja Fat-moodi) kanavakohtaisesta EQ:sta veivasi middlehanaa isommalle ja bassoa ja trebleä pienemmälle. Ei sittenkään ihan niin vakuuttava kuin Triple Wreck, mutta sangen käyttökelpoinen vaihtoehto kuitenkin.
- Nova Modulator tuli kokeiltua eilen chorus-, flanger- ja tremolokäytössä, joille olin säädellyt patcheja etukäteen. Näistä vakuuttavimmin Nova toimi tremolona (kouluarvosana 10), sitten choruksena (9) ja sitten vasta flangerina (8 tai 8+). Tremolo teki just sen mitä piti ja just niinkuin piti. Choruksena oli selvästi modernimpi ja vähemmän lämmin kuin EHX Small Clone, mutta erittäin soinnikkaan ja leveän choruksen kyllä sai ajamalla kahta erilaista chorus-efektiä samanaikaisesti (eli laitteen toisena efektinä Tri-Chorus ja toisena tavallinen Chorus). Flanger ei kuulostanut ihan riittävän flangerilta vaan enemmänkin joltain flangerin ja phaserin välimuodolta -> täytyy vielä yrittää säätää lisää ja ehkä vielä lisätä kakkosefektiksi synkattu chorus, jotta flanger "kitkuttaisi" selvemmin kuten flangerin kuuluu. Säätöjähän laitteesta kyllä löytyy. Onneksi flanger ei edes ole kauhean kriittinen (tarvitsen vain yhden biisin introon), ja tämän hetkisillä säädöilläkin Novan flanger ajaa asiansa vähintään yhtä hyvin kuin syrjäyttämänsä Boss BF-2.
- Muut, laudassa vanhastaan olleet laitteet suoriutuivat odotusten mukaisesti.
- Laudassa ja Mark V:n kaltaisessa vahvistimessa alkaa yhteensä olla jo ehkä vähän liikaakin soundi- ja säätömahdollisuuksia. Välillä tuntuu, että menee turhaan aikaa ruuvaamiseen biisien välissä (jopa biisien aikanakin!) sen viimeisen silauksen hakemiseksi. Tosin olihan eilinen kolmelle tämän laudan pedaalille vasta eka kerta bänditilanteessa, eli ei ihme jos säädettävää riitti, eivätköhän ne sopivimmat säädöt ajan myötä löydy.
Kerran eilen kävi niinkin, että olin viilannut Mark V:n kolmoskanavan Mark IIc+ -moodin vimpan päälle GE-7:n avulla (emuloin Pull Deepiä GE-7:n säädöillä) ja seuraavaa biisiä varten siirryin puhtaalle kanavalle + Triple Wreckiin. Eli polkaisin Markin kanavanvaihtonappia ja polkaisin Triple Wreckin päälle... ja UNOHDIN polkaista "Pull Deep" -asetuksille säädetyn GE-7:n pois päältä. Lopputulos oli, sanotaanko kauniisti, HIVENEN turhan jyhkeä. Hyvä että 2x12 RK-kaappi kesti sellaista basson määrää ilman että elementit levisivät...
 
Jaa miksi viimeinen postaukseni? No koska nyt olen tyytyväinen tuohon lautaan. Se vihdoinkin tekee kaiken mitä tarvitsee. (Oikeastaan jopa enemmänkin, kuten rapparista ilmenee.)
 
---------------
 
LISÄYS 11.10.2013:
Epilogin epilogi
 
No joo, vielähän tuohon jotain säätöä piti tehdä. Kun hiffasin, että Bossin pitch shifteriä voi käyttää oktaaviefektinäkin (joskin hieman rajoittuneempana), otinkin vielä tuon OC-3:n sivuun ja laitoin tilalle PS-6 Harmonistin. Ja joo, kyllähän tuo yhden alaoktaavin hommista suoriutuu ihan kelvollisesti.
Syy miksi PS-6 houkutti oli Harmonist-toiminto - ja aivan erityisesti ajatus siitä, että saa spedusta terssiharmonioita kokoonpanoissa, joissa on ainoa kitaristispede. Yhtä nopeaa juoksutusta kokeilin niin, että otin PS-6:stä yläterssin, ja ihan hyvinhän se träkkäsi, kun vain sain säädettyä oikean sävellajin. Jossain 12. nauhan jälkeen tosin taisi kitaran hienovire olla vanhoilla kielillä vähän epämääräinen, kun siellä tuli toisinaan hienoista hajontaa (ainakin H-kielen ylä-C:stä eli 13. nauhalta).
Lisäksi onhan tuossa muitakin hupaisia toimintoja, kuten 7-kielisen imitointi pitch shiftaamalla koko signaali 5 puolisäveltä alas, henkkatyyliset yläoktaavit, detune jne. mutta noita en kyllä tositilanteessa tarvitse.
 
OC-3 pysyköön säilössä niitä tilanteita varten, joissa tarvitaan vähän monipuolisempaa polyfoniaa alaoktaavissa tai kahta samanaikaista alaoktaavia (-1 ja -2), ja PS-6 on toistaiseksi kiinni laudassa. Olen laittanut molempien pohjaan ruuveilla kiinni erillisen reikäpeltinauharemmin, jotta efektin vaihto on nopeampaa ja helpompaa, kun ei tarvitse koko kiskoa avata/irrottaa näiden kahden vaihtoa varten.
 
Lisäksi mainittakoon vielä, että johan alkoi ruuvaamalla löytyä Nova Modulatoristakin kunnon flangeria. Perus-flanger + kakkosefektinä chorus yhdessä niin päästään hyvin lähelle Bossin BF-2:n äänivalikoimaa, kuten ounastelinkin. Mutta kyllä pelkästä flanger-efektistä yksinäänkin nähtävästi saa irti vaikka mitä. Homman juju tuntuu olevan SHAPE/FEED- ja TIME/FILTER-potikoiden järkevä käyttö. Ne muuttavat Nova Modulatorin flangerin luonnetta paljon enemmän kuin DEPTH ja SPEED. Pelkästään SHAPE/FEED- ja TIME/FILTER-parametreja säätämällä sain kaksi täysin erilaista flanger-efektiä (SPEED ja DEPTH olivat molemmissa samat) - toinen oli juuri sellainen unelma jet flanger, ja toinen taas muikea "pullonsuuhun puhaltelu" flange-soundi, jonka kaltaisen olen saanut aiakaisemmin ainoastaan Line 6:n alkuperäisestä POD2:sta. Ratkaisevin ero oli, että toisessa versiossa käytin negatiivista feedbackia ja toisessa positiivista feedbackia.
Ja säätövaraa Nova Modulatorissa todellakin on niin paljon, että ääriasentoja yleensä kannattaa välttää - ellei sitten hae jotain yliampuvaa pelle-efektiä. Onhan se kiva, että säätövara ei ainakaan lopu kesken, mutta oikeasti käyttökelpoinen alue tuntuu usein löytyvän jostain klo 9:n ja klo 15:n väliltä.
 
Eli tyytyväinen edelleen pedaalilautaan... vaikka yksi minimaalinen vaihto tuli vielä tehtyä. Kaikille efekteille on käyttönsä, enkä mitään erityisesti myöskään kaipaa lisää.
 
Tässä vielä kuvat lopullisen lopullisesta versiosta:
http://aijaa.com/pZqsAX
http://aijaa.com/g4HXVy

Ja v... Uusiks meni taas :)

Huomasin tossa että sitten viime postauksen tähän ketjuun, on laudasta vaihtunut vissiin kaikki polkimet, joten tässä hiukka tilanne päivitystä.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/116664.jpg
 
Eli tällä hetkellä laudassa surraa: Kitarasta -> vahvariin. J. Niemi Buffer/Splitter -> Korg Pitchblack -> Dunlop 535Q Wah -> EHX Micro Pog -> Boss CS-3 -> Tonebender Mark II klooni -> MXR Phase 90 -> Ibanez TS9 Reissue -> Landgraff OD klooni -> Jetter Gain Stage Purple. Loopissa: Boss HF-2 -> Boss CH-1 -> TC Electronic Flashback
 
Säröt on käytössä tyyliin TS9 Heviin, Landgraff TS808 asetuksessa clean boostina, Jetter jotain näiden väliltä. Vaihtoon vois lähteä Landgraff -> johonkin treble boosteriin, Tonebender -> Fulltonen Soulbenderiin, Flashback -> Carbon Copyyn. Mutta periaatteessa homma toimii näilläkin...

http://kostojevski.blogspot.fi/2013/10/my-own-pedalboard_16.html Bassoboard tuli hiottua vähän parempaan ja toimintavarmempaan kuntoon. Toimii kivasti myös kitaralla.