Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Anti-Social: Ne on kyllä molemmat levyt sellasia pohjanoteerauksia että voi vittu. Mutta ei se train of thought ole kyllä paljoa sen parempi. Peruspaskaa yläastemetallicaheviä ja sellasta nyt ei ihan välttämättä haluais kuulla bändiltä joka kuitenkin on tehnyt oikeasti ihan helvetin kovia levyjä.
 
Eiku Systematic Chaos on yläasteheviä. Train of Thought on oikeaa heviä.
 
bedlam: No onneksi makuja on monia, kai ;) Jos itse olisin kuullut ton biisin ekana bändiltä ja vielä sillä suosituksella että tämä on orkesterin huippuhetkiä, niin olisin kyllä pysytellyt kaukana muusta tuotannosta sen jälkeen...
 
Mä kuulin muistaakseni juuri Octavariumin ekana. En muista oliko niin että jopa sen biisin mutta ainakin se oli ensimmäinen levy johon tutustuin. Kieltämättä ei oikein auennut siinä mielessä kun oltiin puhuttu progemetallista. Että missä tässä nyt oli se metalli.
 
Mutta ainakin se innosti tutkimaan lisää ja kyllä mä ihan siitä nimibiisistä tykkään. Ja levylläkin on hetkensä mutta onhan siellä sitten sitä I Walk Beside Youta ja Panic Attackia.

Kuunteleeko Dream Theateria ketkään muut kuin valkoiset miehet?

Meadow: Kuunteleeko Dream Theateria ketkään muut kuin valkoiset miehet?
 
Ainakin valkoiset teinit.

Meadow: Kuunteleeko Dream Theateria ketkään muut kuin valkoiset miehet?
 
Ainakin yksi korealaistaustainen basisti.

Ihan hyvä biisi se I walk beside you. Hyvät sanatkin.

phiit: Jotenki vaan ei ymmärrä tota I&W ylistämistä, olkoonki eka "oikea" DT lätty mutta aika amis meininkikiähän se vielä oli. Awakenkin kun vielä skippaa osittain niin ollaan oikeillä jäljillä tän bändin suhteen.
 
Imagesilla on hyviä biisejä ja lämmin soundimaailma. Monihan taitaa inhota Imagesin rumpusoundeja, mutta minä pidän.
 
Awake ei ole sisällöltään tai soundeiltaan edellisen veroinen. Se kuulostaa kolkolta ja kylmältä. Caught in a Webin ja Voicesin (joskin Erotomania ja The Silent Man toimivat) voisin tiputtaa levyltä pois. Loppumateriaali onkin sitten timanttista. Bändi vois soittaa helmikuussa jonkun näistä tai vaikka kaikki: The Mirror, Lifting Shadows off a Dream ja Scarred.

Meadow: Kuunteleeko Dream Theateria ketkään muut kuin valkoiset miehet?
 
http://www.fanphobia.net/uploads/ac … 16469/herman-li-profile-picture.jpg
 
http://www.youtube.com/watch?v=VPCFNB79wo0

MacGyver: Ainakin yksi korealaistaustainen basisti.
 
Kaikki aasialaiset kuuntelee Dream Theateria.

Ainakin kun kattoo Metropolis 2000 "behind the scenes" pätkää tai mikä olikaan, niin siellä jonossa on vaikka kuinka helvetisti jotain ganstan näkösiä tummaihosia äijiä.

UltimateGreedo: Imagesilla on hyviä biisejä ja lämmin soundimaailma. Monihan taitaa inhota Imagesin rumpusoundeja, mutta minä pidän.
 
Awake ei ole sisällöltään tai soundeiltaan edellisen veroinen. Se kuulostaa kolkolta ja kylmältä. Caught in a Webin ja Voicesin (joskin Erotomania ja The Silent Man toimivat) voisin tiputtaa levyltä pois. Loppumateriaali onkin sitten timanttista. Bändi vois soittaa helmikuussa jonkun näistä tai vaikka kaikki: The Mirror, Lifting Shadows off a Dream ja Scarred.
 
Ei se niistä rumpusoundeistakaan johdu, jotenki vaan "ylituotettu" koko levy, on siinä tottakai ne muutama todellinen helmibiisi (myös Pull Me Under) mutta loput jotenki liian hapuilua sinnetänne ilman sitä punaista lankaa mikä omaan korvaan alko Falling Into Infinityllä ja löyty täysin Scenes From A Memorylla. Syytän siitä edelleen Rudessia :)

nämä on taas näitä makuasioita. . .Images & Words on autiosaaren levy.

phiit: Ei se niistä rumpusoundeistakaan johdu, jotenki vaan "ylituotettu" koko levy, on siinä tottakai ne muutama todellinen helmibiisi (myös Pull Me Under) mutta loput jotenki liian hapuilua sinnetänne ilman sitä punaista lankaa mikä omaan korvaan alko Falling Into Infinityllä ja löyty täysin Scenes From A Memorylla. Syytän siitä edelleen Rudessia :)
 
Hehe, mun mielestä taas juuri Scenes from a Memory sisältää ajoittaista hapuilua (esim. Beyond This Life ja The Dance of Eternity, joka on täysin turha instrumentaali). Muuten levy on erittäin eheä kokonaisuus - varsinkin alkupuolisko.
 
Näin ne näkemykset eroaa. :D

Paljon on varmasti merkitystä myös sillä milloin ja minkä levyn kautta on tutustunut ko. bändiin. Vanhempi porukka varmaankin Image ja wordsin myötä mihin sitten helposti vertaa myöhempiä levyjä.
Itse ainakin löysin ja innoistuin bändistä juuri IMW levyn myötä ja onhan se kyllä uskomaton teos. Toki läpisoitettu jo miljoona kertaa ja vähän kyllästymistä sen vuoksi tapahtunut. Itse olen pitänyt kyllä useastakin levystä, mutta Train of Thougtin jälkeen on tapahtunut jotain joko bändissä tai omassa musiikkimaussa.
Bändi kyllä itse on hulluna hypettänyt levy levyn perään että nyt on kyllä parasta materiaalia tulossa, mutta pettymys on ollut kuitenkin suuri. Minusta Octavarium, Systematic Chaos ja uusin Dream Theater on bändin huonointa tuotantoa vaikka juuri noita on eniten hehkutettu bändin omasta puolesta.

Oma top-lista menee kutakuinkin näin:
 
1. Images & Words (tosin eniten kuunneltu aikanaan, nykyään vähemmän)
2. Scenes from a memory
3. Six degrees of inner turbulence, Train of Thought, Awake (vaikea sanoa näiden järjestystä)
 
4. Falling into infinity, When day and dream unite, Black cloud and silver lightning
 
Ja viimeisenä ns. kakkaosasto eli Octavarium, Systematic Chaos ja Dream Theater
 
Ja kyse oli tosiaan kokonaisista levyistä. Löytyyhän noista "paskimmistakin" hyvät puolensa ja hyvistä huonompia biisejä.

Derek: Oma top-lista menee kutakuinkin näin:
 
1. Images & Words (tosin eniten kuunneltu aikanaan, nykyään vähemmän)
2. Scenes from a memory
3. Six degrees of inner turbulence, Train of Thought, Awake (vaikea sanoa näiden järjestystä)
 
4. Falling into infinity, When day and dream unite, Black cloud and silver lightning
 
Ja viimeisenä ns. kakkaosasto eli Octavarium, Systematic Chaos ja Dream Theater
 
Ja kyse oli tosiaan kokonaisista levyistä. Löytyyhän noista "paskimmistakin" hyvät puolensa ja hyvistä huonompia biisejä.
 
Ai kato listausta tässä topicissa taas. Pistäkää nyt toki kaikki omanne :D

Nyt jokanen listaa jokaikisen DT tekemän biisin paremmuusjärjestyksessä :P

Listaaminen todella vaikeaa, mut tiiviisti nipussa
1. A dramatic turn of events
2. Black clouds and silver linings, Dream Theater, Train of thought
3. Octavarium, Images and Words
4. Awake, Systematic chaos, 6 degrees of inner turbulance
5. Falling into infinity, Metropolis 2
 
Kukapa aloittaa top 50?

DT:n levyt ovat debyytin jälkeen ilmestyneet aika lailla parhausjärjestyksessä -- parhaimmasta huonoimpaan. Ehkä vaihtaisin Awaken ja FII:n paikkaa. ToT on vielä ok, loput paskaa.

Itse olen todella myöhään löytänyt Dream Theaterin (oisko ollu 2008), ja vaikka ensin kuuntelinkin SFAM:ia ja TOT:ia mehuissani, niin kun Images And Words pyörähti koneelta soimaan niin voi jumalauta, että se iski lujaa ja iskee vieläkin. Siitä ei löydy yhtään huonoa biisiä, toisin kun kaikilta muilta levyiltä vähintään se 1. Ylivoimaisesti siis bändin paras levy.