Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kiitos kaikille vinkeistä. Operaatio on nyt suoritettu.
 
Kiilasin rako suuremmaksi terotetulla tulitikulla ja peilin avulla koitin sitten määritellä alueen, jolle liimaa tulee levittää. Liiman levittämiseen ostin apteekista ison, muistaakseni 0.9 mm injektioruiskupiikin hintaan 38 senttiä, tykkejä oli omasta takaa.
 
Liiman levittäminen onnistui yllättävän helposti, vaikka sen joutuikin tekemään käytännössä korvakuulolta, koska näkyvyys hävisi siinä vaiheessa, kun työnsi ruiskukäden reijästä sisään. Peilin kanssa tarkistin, että liimaa oli siellä, missä pitikin. Sitä muuten oli yllättävän monessa muussakin paikassa, mutta märällä rätillä ja talouspaperilla pyyhkäisin pois ennenkuin se ehti jähmettyä.
 
Isoin ongelma oli yllättäen puristaminen, jota olisi voinut ehkä kuivaharjoitellakin. etukäteen. Oli nimittäin siinä ja siinä, että lainapuristimet ylipäätään mahtuivat kitaran sisälle, mutta meniväthän ne kuitenkin pikku taiteilulla. Puristimet olivat tähän tarkoitukseen kuitenkin aivan liian järeät ja painavat, joten niiden saaminen puristamaan nimenomaan riman kohdalta oli vähän arpapeliä; vähän niinkuin olisi koittanut kaivurilla tehdä hiekkakakkuja! Lisäksi piti varoa, että puristinten paino ei väännä ja särje kantta. Näin ei kuitenkaan käynyt.
 
Sitten kun liima oli kuivunut, kieliä kiristäessä huomasin, että satula oli päässyt halkeamaan. Eipä siinä tosin sen kummempaa kuin liimata se paikalleen, mutta pitipä senkin kuivumista odottaa ennenkuin viimein vihdoin pääsi testaamaan korjauksen onnistuminen. Nyt kitara taas soi kunnolla ilman räminöitä.
 
Voin suositella tätä kenelle vain, jolla on vähänkin tee-se-itse-henkeä, ei ollut kauhean vaikeaa. En tiedä, paljonko vastaava korjaus maksaisi teetettynä, mutta olettaisin, että se ei olisi taloudellisesti kannattavaa tämmöiselle vanhalle keskiluokan kitaralle, jonka jälleenmyyntiarvo pyörinee tuolla ehkä 100 euron huiteilla. Käyttöarvo on kuitenkin jotakuinkin sama, kuin ehkäpä 200-400 euron hintaisilla (uusilla) akustisilla.