| Aihe: Pitäiskö lopettaa soittaminen vai ei? | |
|---|
|
Janus: Asiakkaat eivät ole varsinaisesti raivonneet pää punaisena, kun olen etsinyt partituurista stemmoja varten järkevät cue note-paikat ja merkinnyt ne joka instrumentille räätälöiden orkesterin toiminnan nopeuttamiseksi
Toki niistä on hyötyä kuten totesin itsekin. Parin viikon päästä meidän jousikvartetti kantaesittää tilaamamme uuden suomalaisen jousikvarteton, jonka säveltäjä on todella ylimääräistä vaivaa säästelemättä tehnyt stemmat niin että lähes puolet ajasta oman viivaston alla kulkee rinnakkainen viivasto, jolla on aina jonkun muun soittajan stemmaa jota kannattaa kulloinkin seurata. On kuin soittaisi puoliksi stemmasta ja puoliksi partituurista. Helpottaa ja nopeuttaa ihan älyttömästi treenaamista, kun ei tarvi jokaisessa vähänkin rytmisesti monimutkaisemmassa paikassa keskeyttää ja ryhtyä tutkimaan partsikkaa että mitäs tässä kohdassa oikein pitäis tapahtua. En ole ihan tuollaiseen "huomaavaisuuteen" soittajia kohtaan ennen törmännyt, ja olemme tuosta todella kiitollisia säveltäjälle. Hän on tehnyt tämän siis ihan oma-aloitteisesti, erikseen pyytämättä.
Aiemmin kuvailemani tilanne onkin lähinnä se worst case scenario, joka voi tapahtua jos niihin cue noteihin luottaa liikaa ja jättää itse kokonaan tahdit laskematta. Ei ollut tarkoitus mitenkään kritisoida kyseistä merkintätapaa.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | |
ruikku20: Onhan se varmasti hyvää, en kiistä ollenkaan, sehän riippuu vaan siitä, keneltä kysyy. Minun mielestäni moni muu musiikinlaji on paljon parempaa, ja thats it :)
Melkoisen suuri osa klassisesta musiikista on tylsää. Mutta niin on popista, bluesista ja metallistakin. Oikeammin sanottuna kaikista genreistä löytyy varsin paljon sellaista, jota ei haluaisi enää toistamiseen kuulla.
Eli ainakaan minun mielestäni ei ole sellaista genreä, jossa kaikki musiikki olisi aidosti hyvää ja kiinnostavaa. Tästä saa jokainen olla vapaasti eri mieltä, jos siltä tuntuu.
Jos vaikkapa jatkuva mahtipontisuus, yllätyksettömyys, laahaavuus tai liian usein toistuvat viulunpoikkisahausyritykset (klassisen musiikin vastine tilutukselle) tökkivät, kannattaa kokeilla jotain aivan toista säveltäjää tai aikakautta.
Mutta makuasiat ovat aina makuasoita. Iän myötä käy varmaan useimmille niin, että ainakin osa teini-iän musiikista jää pysyvästi pois ja musiikkimaku laajenee ja/tai muuttuu.
Ja todellinen rohkeus lisääntyy, laumakäyttäytymisen lieventyessä. Silloin hevarikin uskaltaa avoimesti kuunnella vaikkapa Kate Bushia ja lytätä jonkun uuden metallialbumin tylsänä. Vaikka genrestä 'metallimusiikki' yleisesti ottaen pitäisikin.
Kenties sinäkin ajattelet esim. 15 vuoden kuluttua täysin päinvastoin samaisista klassisen muusiikin kappaleista. Tai sitten et. Aika näyttää.
D'oh! | |
Komp muutamalle kannustajalle ja diss näille jatkuvan sisäisen motivaation peräänkuuluttajille.
Kyllä se sieltä tulee kun kunnolla etsii + vähän potkii. Eilen oli itsellä hieman takki tyhjänä mutta sain itseni treenikselle raahattua silti. No biggie.
Viikon soittotauko ja monipuolinen "oletko tutustunut tähän artistiin?"-musatsekkailu voisi tehdä hyvtä.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Epämuusikko:
Viikon soittotauko ja monipuolinen "oletko tutustunut tähän artistiin?"-musatsekkailu voisi tehdä hyvtä.
Joku klasaripianisti (en nyt pistä nimeä kun en muista, joku venäläinen) sanoi että kun se on päivän treenaamatta niin huomaa sen itse ja kun kaksi niin yleisökin huomaa.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Joku klasaripianisti (en nyt pistä nimeä kun en muista, joku venäläinen) sanoi että kun se on päivän treenaamatta niin huomaa sen itse ja kun kaksi niin yleisökin huomaa.
Horowitz. Kahdessa päivässä treenamattomuuden huomasi oma vaimo ja kolmessa päivässä koko maailma. | |
Janus: Horowitz.
No jopas muisti pätki, ei ollutkaan venäläinen vaan ukrainalainen.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |  Hauler
03.10.2013 17:37:03 (muokattu 03.10.2013 17:38:40) | |
|
ruikku20: Niinno miten sen nyt sanoisi. Jotenkin sitä vaan klassista musiikkia kuunnellessa, (tarkoitan siis nyt lähinnä sinfoniaorkesterijuttuja) tulee vaan semmonen tylsyysreaktio. Tiedä mistä tuo kumpuaa, mutta minä en sitä oikeen osaa kuunnella sillain, "kuuntelenpas nytten ihan huvin vuoksi tämän kappaleen..." Oma "kuuntelutyyli" on vaan semmone, että tykkää fiilistellä samalla, ja on mukavaa, kun musiikista saa kiksejä. Ehkäpä yks mikä klassisessa tökkii, vois olla se, ettei siinä yleensä lauleta. Jotenkin se laulu tuo mulle niin paljon lisää sisältöä kulloseenkin biisiin, olipa genre mikä hyvänsä. Saatan katella sanoja samalla ja laulaa mukana sen mitä osaan. Kuuntelen nyt tässä samalla tuota Haydnia, ja sori, aika latteaa on omaan korvaan. 44 sinfonia siis menossa.
Toinen on kans, että biisissä pitäs olla semmonen suht selkeä kaari kokoajan, joko kertosäe tai joku toistuva melodia, sillon biisistä saa semmosen selkeän kuvan, ja sen luultavasti kuuntelee mielellään joskus uudestaan. En väitä etteikö niissä kaikissa semmonen ois, mutta en jaksa 20 minuutin teoksesta alkaa sitä erikseen etsimään. Ei mulle noista perus 20 minuutin sinfonioista jää oikeen mitään mieleen. Tästä Haydnista nyt sen verran, että ihan hienoja viulukohtia oli yks tähän mennessä (22min). Ei sen takia jaksa kuunnella uudestaan. Se on kyllä ihan totta, että klassisessa on varmastikin paljon enemmän dynamiikka ja vaihtelua.
En minä oikeasti siis ole klasaria soiton lisäksi kuunnellut oikeastaan ollenkaan. Ajattelen itse niin, että musiikin kuuntelu on täysin vapaaehtoista, enkä yritä oppia tykkäämään jostakin tietystä musiikinlajista, joka nyt ei vain syystä tai toisesta maistu. Vähän sama, kun OPETTELISI syömään pahanmakuisia karkkeja, mitä järkeä siinä olisi? Toki jostakin musiikista voi alkaa tykkäämään ihan oikeasti, vaan kuuntelemalla, mutta jotenkin, klassinen on aina ollu itelle semmonen väliinputoaja. Tyypillinen ajatuksenkulku, kun kuuntelen klassista musiikkia menee suurinpiirtein näin: "Nyt kuuluu jotain viulua hiljaa....joku random melodia, toistuu muutaman kerran.....en saa tästä mitään irti, ei ole kiintopistettä. Äänet vaan viuhuu sisään toisesta korvasta, ja toisesta ulos, eihän tässä oo mitään järkeä....20 minuuttia tämmöstä, miten jaksan?....1...2...3....4...5.....6...... Vihoin loppu ja nyt jotain muuta musiikkia ja heti" Nojoo vähän kärjistettyä, mutta ei siitä vaan jää mitään päähän minulle :)
Semmoset lyhyet menevät klasari biisit on ainoita, jotka meikäläiselle toimii. Muut menee suoraan jonnekkin tyhjyyteen mun päässä.--
Oikea asenne ainakin sinulla on, kun heti laitoit ehdotukset kokeelle. Piti ihan laittaa tuo 44. sinfonia soimaan, kun sanoit sitä latteaksi. Tällä kertaa Naxoksen levytys, joita nyt yleensä välttelen, esitys oli tosi huono: äärimmäisen hidas, kuuntelin vain pari tahtia. Kannattaa ehkä kokeilla vielä toista levytystä, jos mahdollisesti kohdalle sattui huono levytys. (Ne ovat joskus ongelma klassisen musiikin levytyksissä - varsinkin Haydninssa -, eli esitykset ovat huonoja.) Pariisilaissinfonioiden (82-87) kohdalla kannattaa ehdottomasti kuunnella Harnoncourtin johtamat versiot.
Mitä tulee itse kuunteluun, niin voi kokeilla - ja kannattaakin - aktiivista kuuntelustrategiaa, niin kuin teet muunkin musiikin kohdalla: mukanahan saa hyräillä, arvuutella mitä tapahtuu seuraavaksi, tai miettiä kyseessä olevan osan juonta. Tietyllä tavalla olet aika oikeilla kärryillä huomiossasi "joku random melodia toistuu": sinfonioiden osat rakentuvat tyypillisesti parin teeman varaan, joita sitten kehitellään ja joilla leikitellään; harmonisten suhteiden lisäksi. Näissä klassisen kauden sinfonioissa on vielä se mukava puoli, että ne ovat pitkälti hyvin selkeitä. Tyypillinen rakenne on pitkälti |A B:||K A B| (missä ensimmäinen B dominantissa, toinen toonikassa. K on kehittely, joka on lähes aina mielenkiintoisin osio, mutta vain koska se on pohjustettu A- ja B-osioissa). Rakenteen huomaaminen tekee klassisen musiikin kuuntelusta eittämättä miellyttävämpää.
Sitten pidemmissä teoksissa on toki sekin puoli vielä, että ne neljä osaa ovat erillisiä, kaipa pystyt kuuntelemaan levyltä samalta artistila neljä erilaista biisiä, ikäänkuin samaa periaatetta voit soveltaa ajattelun tasolla sinfonioissa. Joskus itseäni huvittaa, lapsellisesti, kuunnella esimerkiksi yksi osa, vaikka useampaankin kertaan, esimerkiksi mainitsemasi kohta Trauerin neljännessä osassa on käsittämättömän hieno.
Tuo mitä puhut laulusta on hyvin järkeenkäypää, ja klassisen musiikin aikakautena juuri ooppera oli suositumpaa kuin instrumentaalimusiikki. Ooppera-aarioiden kuuntelu - tekstien kanssa - on myös todella hyvä keino tutustua. Ei ole pakko kuunnella koko kolmetuntista. Ja on muutakin klassista laulumusiikkia paljon.
Enpä tainnut minäkään ensimaistamalla pitää salmiakista. Herkkuahan se kuitenkin on oikeasti. Saati sitten homejuustoja en edes pystynyt syömään. Tokihan välinpitämättömyydestä on pienempi matka nauttimiseen kuin inhosta.
Suosittelisin melkein vielä Harnoncourtin "Puhuvan musiikin" lukemista, mutta eiköhän tässä ole tullut tarpeeksi asiaa yhteen viestiin.
Ei mulle noista perus 20 minuutin sinfonioista jää oikeen mitään mieleen.
Ootas kun pääset tunnin mittaisiin! | |
Tässä ketjussa on ehdotettu eri musiikkityylejä trumpetille, ja taidan itsekin heittää ehdotuksen.
Touhou-pelisarjan tehnyt ZUN soitti joskus trumpettia myöskin, ja vaikka kuulemma lopettikin, niin silti on peliensä musiikissa säilyttänyt trumpetin olennaisena soittimena(ei ole montaa kappaletta kyseisissä peleissä, joissa ei trumpetti olisi solisti-soitin).
Pari esimerkkiä kappaleistaan:
http://www.youtube.com/watch?v=AYBJDVqdQJQ
http://www.youtube.com/watch?v=NmlXXPVxQ3Q
Keihäsmies os. synahomostelija. Basismin ja takomisen musta lammas, kissanrääkkäykseen sähköjousella satunnaisesti syyllistyvä sekopää. | |
Ei pidä missään nimessä lopettaa soittamista!! Yritin tehdä niin ja elämästä tuli paskaa!
Crossroads calling... | |
ruikku20: Joo eli tuo trumpetin soitto on alkanut maistua melko puulta, oikeastaan on maistunut lähes aina.
Teini Paul McCartney vaihto trumpettinsa kitaraan ja hyvin kävi. | |
Vaikka tämä nyt onkin vähän eilispäivän topic, niin vastaan silti.
Itse soitin poikkihuilua 15-vuotiaaksi asti ja varsinkin loppuaika tuntui pakkopullalta. Harjoitusbiisit olivat klassista, minkä koin aloittajan tavoin tuossa iässä tylsähkönä, joten lopetin huilun soiton sitten kokonaan.
Nyt lähes 30-vuotiaana kaivoin huilun uudestaan esille (enkä uskonut tämän päivän koittavan) kun innostuin folk-musiikista. 15 vuoden tauko tässä välissä ei liiemmin kaduta, perustaidot ovat kuitenkin joten kuten hallussa ja pohjaa opettelulle on olemassa. En siis koe että olisin näinkään pitkän tauon jälkeen menettänyt paljon huilunsoitossa.
Tämän viestin pointtina on rohkaista tekemään sitä miltä tuntuu. Jos aloittaja ei ole tehnyt lopullista päätöstä vielä, niin muiden tässä ketjussa kirjoittaneiden tavoin suosittelen kyllä tutkailemaan niitä vaihtoehtoisia musiikkityylejä joissa trumpetinsoittotaitoja voi hyödyntää. Jos klasari ei nyt tunnu omalta niin siihen ei itseään kannata pakottaa, uskoakseni tekee vain enemmän hallaa motivaatiolle. | Vobg
14.06.2014 18:10:59 | |
|
Omalla kohdalla olennainen osa motivaatiota on (säännöllisten taukojen lisäksi) jonkinlainen tavoite ja siihen päälle välietapit. Ja monipuolisuus, ethän jaksa syödä samaa ruokaakaan päivästä toiseen.
- Puhuit, että bändisoitto kiinnostaisi. Perusta bändi, ole kitaristi tai ihan mikä vaan :) Tehkää demo, hommatkaa keikkoja. Pitkä prosessi, ja helposti sanottu, mutta siinähän sitä puuhaa riittää. ja bändisoitto on hauskaa!
Muutenkin vaihtelu virkistää, ja ehkä hurahdat musiikkiin, jossa voit bändisoitossakin hyödyntää trumpettia. Kuten aiemmin mainittu, trumpetti on hieno töräytin, jolle löytyy tilaa vaikka mistä. Itse pidän eniten rytmimusiikista.
- Hanki jokin toinen puhallin siihen kylkeen. Esimerkiksi saksofoni, jota soittelee ihan mielellään yksinkin. Vähänkin erilainen soundi saattaa tuoda ihan uuden inspiraation.
- Unohda klassinen musiikki, jos ei nappaa. Tämän tekee suurin osa klasarilla soittouransa aloittaneista. Siitä saa oikein hyvän lähtötietämyksen, ja kokemuksen hommiin, joita sitten itselleen räätälöi.
- Älä siis stressaa yhdestä soitinlinjasta, kokeile kaikkea. Jos pidät soittamisesta, ei ole väliä millä välineellä sitä teet. Tärkeintä on, että se on mielekästä sekä tarkoituksenmukaista. Pakkopullakin maistuu (vaikka väkisin) silloin, kun tiedät, että se tuo pitkällä tähtäimellä iloa harrastukseesi. Jos esim. on pakko harjoitella joku kappale "kunnolla", jotta voit loistaa livenä sitä vetäessä, niin kyllähän siinä motivaatiota löytyy, varsinkin jos keikkaan alkaa olemaan enää muutamia viikkoja :P
Vanhempasi varmasti haluavat sinulle mielekästä musiikintäyteistä sisältöä elämääsi, ja yrittävät siinä auttaa miten vain pystyvät. Kuitenkin itse jokainen hoitaa tämän homman kotiin. Itse aloitin vanhempien opastuksella klassisen pianonsoiton. Sittemmin pianonsoitto ja klassinen on kumpikin jäänyt, ja nykyään soittelen kitaralla progerokkia ja jazzia. Siinä ei vanhemmilla ole ollut sanomista, sillä he näkevät, että nautin siitä mitä teen. | Vobg
14.06.2014 18:22:03 | |
|
Ja tosiaan vielä, kun se trumpetti on sulla hallussa. Niin siinähän on!
Pidät vaikka taukoa ja keskityt ihan johonkin muuhun soitantaan, se palo syttyy vasta silloin, kun on jokin oikea tarkoitus ja päämäärä johon harjoitella. Vaikkapa joku hyvä proggis johon tarviikin trumpetin!
Tärkeä rooli omassa soitossa on myös ystävät, joiden kanssa viedä hommia eteenpäin. Oli se sitten vain hatarasti biisit osaava humppa-coverbändi, tai täysillä tuuttaava hevipoppoo. Proggiksia pystyyn vaan! :) | |
Täytyy kyllä sanoa, että tekis mieli lopettaa ku rymitaju vaan mennyt pois. No, en viitti kamoi myydä ku voin mä huvikseni rämpytellä viel.
positiivista on, se että itse huomaan, että nyt ei mee tahdissa. Asian korjaaminen onkin sitten eri juttu.
periaatteessa olis tietty kiva jos sitä ei huomais niin ei vituttais.
en sitten tiiä miten paljon alkoholilla on osuutta asiaan! | |
reaper666: Täytyy kyllä sanoa, että tekis mieli lopettaa ku rymitaju vaan mennyt pois. No, en viitti kamoi myydä ku voin mä huvikseni rämpytellä viel.
positiivista on, se että itse huomaan, että nyt ei mee tahdissa. Asian korjaaminen onkin sitten eri juttu.
periaatteessa olis tietty kiva jos sitä ei huomais niin ei vituttais.
en sitten tiiä miten paljon alkoholilla on osuutta asiaan!
Jos tuo alkoholin vaikutus jätetään laskuista, on syytä käydä lääkärissä. Ymmärtääkseni rytmitaju ei mene ilman että aivoissa olisi tapahtunut jotakin vahinkoa.
Lekuriin mars, mars!
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. | |
Old Joe: Jos tuo alkoholin vaikutus jätetään laskuista, on syytä käydä lääkärissä. Ymmärtääkseni rytmitaju ei mene ilman että aivoissa olisi tapahtunut jotakin vahinkoa.
Lekuriin mars, mars!
Eiku kyllä se on aina ollut pois. Aiemmin en vaan sitä huomannut itse niin selvästi vaan opettaja/kamssaihmiset sanoivat. Nykyään huomaan sen vaan paremmin.
mutta jos pidetään että oliskin aivois jotain niin olisiko se korjattavissa?? Eli onko sellaista käynyt. | |
reaper666: Eiku kyllä se on aina ollut pois. Aiemmin en vaan sitä huomannut itse niin selvästi vaan opettaja/kamssaihmiset sanoivat. Nykyään huomaan sen vaan paremmin.
mutta jos pidetään että oliskin aivois jotain niin olisiko se korjattavissa?? Eli onko sellaista käynyt.
Tuohonpa en osaa vastata. Joku musiikin opettaja on sanonut, että jokainen ihminen oppii laulamaan. Jos siis laulamaan oppii kuka vaan, niin miksi ei oppisi myös rytmiä? Sähköshokkeja? Sähköisiä iskuja sopiviin ruumiin osiin 4/4 tahtia eri nopeuksilla 8/24h? :)
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. | |
http://fi.wikipedia.org/wiki/Amusia
Amusia on useimmiten pysyvä, eikä tämänhetkisten tutkimusten valossa vielä tiedetä, onko siitä mahdollista kuntoutua. | Vobg
23.06.2014 20:29:57 | |
|
reaper666: Eiku kyllä se on aina ollut pois. Aiemmin en vaan sitä huomannut itse niin selvästi vaan opettaja/kamssaihmiset sanoivat. Nykyään huomaan sen vaan paremmin.
mutta jos pidetään että oliskin aivois jotain niin olisiko se korjattavissa?? Eli onko sellaista käynyt.
Tusinpa vaan mikään aivovaurio kyseessä tällä kertaa. Jos ilman alkoholia samoja rytmiheittoja tapahtuu, niin ota tarkasteluun, esim. että tuleeko sormet vain ikäänkuin myöhässä vaikka aivot olisi rytmissä. Vai hukkuuko se rytmi johonkin mietiskelyyn tai muuhun jumitteluun eli onko keskittymiskysymys. Rytmitajua ei noin vain menetetä, paitsi ehkä koomasta kun heräilee.
Joka tapauksessa tietynlainen treeni on mielestäni tässä kohtaa paikallaan, nimenomaan rytmiin keskittyvä sellainen. Hitaasti alkuun ja sitten tempoa ylös pikkuhiljaa niin, ettei tuntuma rytmistä/tarkkuudesta katoa. Koita säilyttää groove/pumppi/rytmi koko ajan. | |
iQD: Tusinpa vaan mikään aivovaurio kyseessä tällä kertaa. Jos ilman alkoholia samoja rytmiheittoja tapahtuu, niin ota tarkasteluun, esim. että tuleeko sormet vain ikäänkuin myöhässä vaikka aivot olisi rytmissä. Vai hukkuuko se rytmi johonkin mietiskelyyn tai muuhun jumitteluun eli onko keskittymiskysymys. Rytmitajua ei noin vain menetetä, paitsi ehkä koomasta kun heräilee.
Joka tapauksessa tietynlainen treeni on mielestäni tässä kohtaa paikallaan, nimenomaan rytmiin keskittyvä sellainen. Hitaasti alkuun ja sitten tempoa ylös pikkuhiljaa niin, ettei tuntuma rytmistä/tarkkuudesta katoa. Koita säilyttää groove/pumppi/rytmi koko ajan.
No siis ellei mitään vaikeita nopeuksia ole esim. 1/16 pituisia nuotteja kahdeksasosien sekaan yms.
Niin aivot tajuaa täysin mitä pitäisi tehdä mutta sormet ei vaan mene niin. Sama juttu jos vaikka (teoreettisesti ajatellen)tanssisin. Tietäisin missä rytmissä pitäisi heilua mutta jalat ei mene niin.
Toki hyvä että suurimmassa osassa tajuan itse että menee päin honkia :D
Aikoinaan muistan kun vanhan bändin kanssa oli keikkoja missä soitin bassoa. Oli 3/4 -biisi ja aika paljon kohtauksia missä ei ollut rumpuja. Niin vidullisen treenin jälkeen sain ne kunnialla vedettyä. Tosin hampailla nakuttelin tahtia koko ajan. Eli ei siinä mitää mossaamaan päässy :D | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
