Keskustelua raskaammasta musiikista ›

phiit: No onhan tuo bändi kärsiny aikamoisen tasonlaskun sitten Newstedin lähdön jälkeen, Death Magnetic olis voinu olla todella hyvä jos ei vaan olisi masteroitu päin vittua, hyviä biisejähän siinä kyllä oli mutta kuunteluelämys varsinkin kuulokkeilla oli olematon. Ei siitä sen enempää, mutta viimeinen oikeasti hyvä biisi oli I Disappear ja viimeiset oikeasti hyvät levyt Load / Re-Load.
 
Aika tyhjentävästi sanottu. Yhdyn tähän.

Jucciz: Oliks tästä jo täällä?
 
http://www.like.fi/kirjat/syntyma-metallica-kuolema
 
"Syntymä Metallica kuolema on eeppinen, kaksiosainen saaga, jonka ensimmäinen osa kattaa bändin nousun merkittävimmäksi rockyhtyeeksi sitten Led Zeppelinin."
 
Eli vaikuttaa siltä, että kyseessä on jälleen kerran aivotonta hehkuttamista höystettynä mukauudella sisäpiiritiedolla sekä mukasyväluotaavia analyyseilla biiseistä ja syistä, miksi Metallicasta tuli "merkittävimmäksi rockyhtyeeksi sitten Led Zeppelinin". Joel McIver teki jo kaiken tuon melko banaalisti, joskin ihan viihdyttävästi vuonna 2004. Vaan eipä siinä. Ei tuo kirja ole multa mistään pois.

phiit: No onhan tuo bändi kärsiny aikamoisen tasonlaskun sitten Newstedin lähdön jälkeen, Death Magnetic olis voinu olla todella hyvä jos ei vaan olisi masteroitu päin vittua, hyviä biisejähän siinä kyllä oli mutta kuunteluelämys varsinkin kuulokkeilla oli olematon. Ei siitä sen enempää, mutta viimeinen oikeasti hyvä biisi oli I Disappear ja viimeiset oikeasti hyvät levyt Load / Re-Load.
 
Onko sinusta Death Magneticin masterointi todella syy siihen, että levy on täysin epäonnistunut? Jos bändi soittaa tiukasti ja biisien säv. & sov. on rautaa, levy todennäköisesti onnistuu. Edellämainitulla levyllä edes nämä asiat eivät olleet kunnossa, joten tuskin levyn menestys siitä masteroinnista jäi kiinni.

MegaMan: Onko sinusta Death Magneticin masterointi todella syy siihen, että levy on täysin epäonnistunut? Jos bändi soittaa tiukasti ja biisien säv. & sov. on rautaa, levy todennäköisesti onnistuu. Edellämainitulla levyllä edes nämä asiat eivät olleet kunnossa, joten tuskin levyn menestys siitä masteroinnista jäi kiinni.
 
Joo, kyllä aika harvoin jää levy kuuntelematta siitä syystä, että soundit olisi NIIN huonot.
Kääntäisin näinpäin, että jos sisältö on kunnossa ja biisit/soitto kulkee, niin soundit sitten on vielä kirsikka kakun päällä.
 
Huonoa biisiä ei pelasta edes soudit, mutta huonot soundit voi kyllä (aika pitkälle) antaa anteeksi, jos biisi on ihan timanttia.
 
Ottamatta siis mitenkään kantaa DM:n

MegaMan: Onko sinusta Death Magneticin masterointi todella syy siihen, että levy on täysin epäonnistunut? Jos bändi soittaa tiukasti ja biisien säv. & sov. on rautaa, levy todennäköisesti onnistuu. Edellämainitulla levyllä edes nämä asiat eivät olleet kunnossa, joten tuskin levyn menestys siitä masteroinnista jäi kiinni.
 
DM tapauksessa on, sillä biiseissä ei vika sinänsä ole, ite jopa pidän melkeen kaikista silläkin varauksella että Metallica yrittää tuolla levyllä kuulostaa Metallicalta. Ainoastaan kun tuotanto menee surinamössöksi niin loppuu levyn kuuntelu aika äkkiä. Ei DM siltikään yllä Newstedin aikaisiin tuotoksiin mitenkään.

phiit: DM tapauksessa on, sillä biiseissä ei vika sinänsä ole, ite jopa pidän melkeen kaikista silläkin varauksella että Metallica yrittää tuolla levyllä kuulostaa Metallicalta. Ainoastaan kun tuotanto menee surinamössöksi niin loppuu levyn kuuntelu aika äkkiä. Ei DM siltikään yllä Newstedin aikaisiin tuotoksiin mitenkään.
 
Joo, onhan siinä kyllä semmonen pointti, että jotenkin semmoset luomulla tavalla paskat soundit (sanotaan nyt vaikka Maidenin eka, ei tuu muuta mieleen.) on helpompi antaa anteeks, kun semmoset hype-loudness-bassboost- -1db-hifi soundit. DM taitaa mennä sinne jälkimmäiseen.

Jucciz: Oliks tästä jo täällä?
 
http://www.like.fi/kirjat/syntyma-metallica-kuolema
 
Suomalaisesta tilasin omani ja tänään se ootti postilaatikossa työpäivän päätteeksi :) En oikeasti odota juurikaan mitään järisyttävää tietopläjäystä, viihteellistä kerrontaa ja hömppähehkutusta ehkä enemmänkin.

Artturi: Mä kyllä sain DM:stä ihan komeen kuulosen kun vähän säätelin stereosysteemejäni.
 
Onkohan se muuten niin, että nykyään masterointistudioissa on niin high-tech-vermeet, että tavallisen rahvaan äänentoistolaitteet ovat auttamatta liian huonoja vastaanottamaan sitä ääntä samanlaisena kun se siellä ammattilaisten korviin kuuluu. Eli onko kyse siitä (vertaa vaikka hd-televisiot), että varaudutaan siihen, että levy kuullostaa helevetin hienolta muutaman vuoden päästäkin kun markkinoille on taas tullut joku uus hieno äänentoistomalli?? Koska vaikka näitä "klippaavia , vai mikä se termi nyt onkaan, levyjä tulee paljon niin ei siellä puukorvat hommia tee. Kyse on jostain ihan muusta..
 
Ei puukorvat vaan bisnesmiehet. Kyse on pelkästään siitä, että saadaan levy soimaan kovaa, josta on vuosi vuodelta vähemmän hyötyä, onneksi. Jos varauduttaisiin tulevaisuuteen, niin tehtäisiin nimenomaan dynaamisempaa, koska volumella ei enää erotu joukosta.

Arkka: Ei puukorvat vaan bisnesmiehet. Kyse on pelkästään siitä, että saadaan levy soimaan kovaa, josta on vuosi vuodelta vähemmän hyötyä, onneksi. Jos varauduttaisiin tulevaisuuteen, niin tehtäisiin nimenomaan dynaamisempaa, koska volumella ei enää erotu joukosta.
 
Kyllä. Ton loudnesspaskan takana on se että levyt, ennenkaikkee matalat äänet, tulee intensiivisesti esille ulkona kuulokkeilla, autoissa, paskoilla kaiuttimilla ja jokapaikassa jossa on jo muuta meteliä. Pahinta aasinoksennusta mitä on olemas.

Guns'n'Rosesin uusin meni masterointiin ja masteroija teki levystä kolme versiota. Dynaamisen ja paikoin hiljaa soivan "oman version", vähän lytätyn version ja todella paljon lytätyn "loudness-war"-version. Axl Rose valitsi ensimmäisen version. Levyssä onkin dynamiikkaa hienosti.
 
Rick Rubin on jostain syystä mennyt vähän liian pitkälle tuossa loudness-warissa. Onneksi Sabbathin uusin ei siihen kaatunut.
 
Youtubessa vissiin on noita guitarheroista tms. napattuja uudelleen miksattuja Magnetic-versioita? Ei ne muistaakseni oleellisesti lopputulosta paranna. Sama homma St. Angerin kanssa, ovatko soundit muka ongelma?
 
Aina voi laittaa soimaan Stoogesin Search and Destroyn.

Mun mielestä St Angerilla oli kyllä biisimateriaali selkeästi Death Magneticia parempaa. Toki sillä oli sounditkin paremmat, johtuuko sitten siitä... ;)

bedlam: Mun mielestä St Angerilla oli kyllä biisimateriaali selkeästi Death Magneticia parempaa. Toki sillä oli sounditkin paremmat, johtuuko sitten siitä... ;)
 
Kai tää oli vitsi?

Börje: Kai tää oli vitsi?
 
Ai miten niin? Vaikkei Änkyrä klassikkolevyille pärjää, niin kyllä biisimateriaali oli huomattavasti vahvempaa ja freesimpää kuin viimeisellä tuotoksella. Mun mielestä Load ja Änkyrä (miinus tuplabasaripaukutukset) ois se linja, joka ois noille äijille tässä iässä ja tässä soittokunnossa luontevaa. Death Magnetic oli niin äärimmäisen väkinäistä yritystä palata vanhaan, mutta ei se toimi että tehään taas niitä 7-8-minuuttisia biisejä joissa on 10 riffiä, jos ne kaikki on täyttä paskaa. Uusimman levyn melodisesti onnistunein kipale oli Unforgiven III, ja juuri siksi ettei se yrittänytkään olla kasari-Metallicaa.

bedlam: Vaikkei Änkyrä klassikkolevyille pärjää, niin kyllä biisimateriaali oli huomattavasti vahvempaa ja freesimpää kuin viimeisellä tuotoksella. Mun mielestä Load ja Änkyrä (miinus tuplabasaripaukutukset) ois se linja, joka ois noille äijille tässä iässä ja tässä soittokunnossa luontevaa. Death Magnetic oli niin äärimmäisen väkinäistä yritystä palata vanhaan, mutta ei se toimi että tehään taas niitä 7-8-minuuttisia biisejä joissa on 10 riffiä, jos ne kaikki on täyttä paskaa.
 
Uskallan ehkä jopa olla samaa mieltä tässä asiassa ainakin siinä määrin, että St. Anger sentään oli jollain tavalla "rehellinen" levy. Death Magneticista paistaa edelleen läpi se tietty teennäisyys ja haikailu vanhan perään. Angerissa olisi saattanut ollakin potentiaalia hyväksi levyksi, mutta ukot ovat lyöneet sävellyskirveensä kiveen jo hyvän aikaa sitten.

bedlam: Ai miten niin? Vaikkei Änkyrä klassikkolevyille pärjää, niin kyllä biisimateriaali oli huomattavasti vahvempaa ja freesimpää kuin viimeisellä tuotoksella. Mun mielestä Load ja Änkyrä (miinus tuplabasaripaukutukset) ois se linja, joka ois noille äijille tässä iässä ja tässä soittokunnossa luontevaa. Death Magnetic oli niin äärimmäisen väkinäistä yritystä palata vanhaan, mutta ei se toimi että tehään taas niitä 7-8-minuuttisia biisejä joissa on 10 riffiä, jos ne kaikki on täyttä paskaa. Uusimman levyn melodisesti onnistunein kipale oli Unforgiven III, ja juuri siksi ettei se yrittänytkään olla kasari-Metallicaa.
 
Ei DMs ole mitään muuta vikaa periaattees kun pari tuotannollista seikkaa ja Unforgiven III (älä koskaan tee tällasta veisua). Stankeri on kans samas junas, joka olis saanu jäädä tulematta kokoonaan.

Änkyrässä tökki sen legendaarisen snaren lisäksi se että kitarasoolot oli karsittu minimiin jostakin kummasta syystä...

Maailmassa on muitakin asioita kuin joku/joitakin bändejä joiden tekemiset eivät ole kiinnostaneet 20 tai ehkäpä vielä pidempiin aikoihin, vuosissa.
Tämä ketju on yksi ihan parhaista sellaisista joista lähes jokainen vain valittaa milloin mistäkin. Ei kukaan pakota kuuntelemaan Metallican yhtään levyä jos ne eivät kerran kuulosta omaan korvaan hyvältä. Myöskään niitä keikkoja ei ole pakko mennä katsomaan tai katsoa mitään keikkatallenteita jos niiden seuraamisen vuoksi joutuu ottamaan rauhoittavia lääkkeitä.
 
Minusta voi kyllä kritiikkiä sanoa, mutta jatkuva valittaminen kertoo kyllä valittajasta itsestään. Oman mielenterveydenkin kannalta olisi varmaan parempi seurata sellaisia asioita joista tykkää ja myös kirjoittaa asioista jotka itseä miellyttävät.
 
Kaikki me vanhenemme ja tekemisemme muuttuu niin musiikillisesti kuin muidenkin arvojen kohdalla. Minusta Metallica on tehnyt todella hyviä levyä 80-luvulla ( ja ehkä vielä ihan 90-luvun alussa ) ,kuten myös esimerkiksi Megadeth ja ei minua ainakaan harmita ettei kummankaan bändin nykyiset tuotokset ole ihan samaa tasoa kuin ne alkupään levyt. Eivät nämä uudetkaan Metallica levyt kyllä ole mielestäni ihan huonoja levyjä, mutta se on oma mielipiteeni.
 
Jos bändin soitto on huonoa, wahia ei osata käyttää/soolot ovat muutenkin ihan hanurista, biisit ihan jätettä,levyt ovat masteroitu ihan pilalle,rumpali ei osaa soittaa jne...Tällaista ulinaa on tämä ketju lähes 90 %. Eikö silloin kannattaisi alkaa kuunnella jotain muita bändejä jos kerran näin on?
 
Onkohan täällä jo joku siitäkin ehtinyt valittaa, että on kuunnellut Lulu levyä repeatilla 2 kuukautta putkeen ja joutunut sen jälkeen psykiatriseen hoitoon ja nyt hän on jo pari vuotta sitten kuntounut siihen pisteeseen, että pärjää kuudella eri masennus ja mieliala-lääkkeellä päivässä :D
 
Toivon pikaista paranemista myös muille mielensä pahoittaneille.

^ nämä kaksi edellistä viestiä kun kääntää täysin päinvastoin, niin olen tismalleen samaa mieltä. E: Pekkanen tuli väliin. Mulle Unforgiven III oli DM:n biiseistä paras, sen säkeistössä oli sentään jonkinlaista fiilistä toisin kuin levyn muissa kipaleissa. Siinon hieman sitä Load-meininkiä, mihin bändi olisi saanut jäädäkin. Persoonallinen virvelisaundi on taas mun mielestä Änkyrän plussia, samoin kun soolottomuus. Kirkan soolot ovat mun mielestä monesti kasari-Metallicankin heikointa antia ja en voi kuvitellakaan miten ne luritukset olisi Änkyrälle sopineet.
 
Mutta niinkuin Burn sanoi, Änkyrä kuulosti rehelliselle ja sillä levyllä ei todellakaan kumarreltu kellekään. Levy kuulostaa aidolta tunteenpurkaukselta. DM taas on rässilevy bändiltä, joka ei enää edes haluaisi soittaa rässiä.
 
E: oon vissiin kirjottanu tämän saman viestin tähän ketjuun öpaut 5 kertaa aiemminkin.

bedlam: ^ nämä kaksi edellistä viestiä kun kääntää täysin päinvastoin, niin olen tismalleen samaa mieltä. E: Pekkanen tuli väliin. Mulle Unforgiven III oli DM:n biiseistä paras, sen säkeistössä oli sentään jonkinlaista fiilistä toisin kuin levyn muissa kipaleissa. Siinon hieman sitä Load-meininkiä, mihin bändi olisi saanut jäädäkin. Persoonallinen virvelisaundi on taas mun mielestä Änkyrän plussia, samoin kun soolottomuus. Kirkan soolot ovat mun mielestä monesti kasari-Metallicankin heikointa antia ja en voi kuvitellakaan miten ne luritukset olisi Änkyrälle sopineet.
 
Mutta niinkuin Burn sanoi, Änkyrä kuulosti rehelliselle ja sillä levyllä ei todellakaan kumarreltu kellekään. Levy kuulostaa aidolta tunteenpurkaukselta. DM taas on rässilevy bändiltä, joka ei enää edes haluaisi soittaa rässiä.
 
E: oon vissiin kirjottanu tämän saman viestin tähän ketjuun öpaut 5 kertaa aiemminkin.
 
Pitää toistaa niinkauan että viesti on selvä ;) ja joo olen aikalailla samaa mieltä kanssasi tässä