Kitarat: kitarakamat ›

Se on vähän niin ja näin ja riippuu pedaalista. Joku Tube Screamer on niin simppeli ja steriili peli, että vain taivas on rajana. Samoin perus Muffi on aika mitäänsanomatonta pörinää, kaikki ne kloonit kuulostaa ihan samalta, Muffista on sitten johdettu suorastaan mestariteoksia, niinku vaikka Black Arts Toneworks Pharaoh.
 
Yleisesti ottaen Fuzzeissa ja modulaatiovehkeissä taas vaihtelu on todella rajua. Samoin dynaamisemmissa säröttimissä. Halvalla voi toki saada hyvää, ei siinä mitään. Ja 200€ purkit nyt on vaan ryöstöä. Välillä vähän naurattaa nuo parin huntin fuzz facet. Ihan samaa romua ne on kytkikseltään kaikki ja sen piirilevyn lyö vartissa kasaan. Eri asia sitten jos tarttee modailla, säätää ja hienosäätää vielä lisää, mutta noin periaatteessa ne on kaikki ihan samaa romuelektroniikkaa. Noh, semmostseon ja ei pidä toki aliarvioida käsityöläisen palkkaa. Itse oon parhaillani siirtymävaiheessa kokonaan pois kaupallisista pedaaleista ja korvaamassa spedut itse rakentamilla. Muiden custom/DIY kamaa on kyllä jäänyt vielä, mutta ei taida kaupan romuja olla enää laudassa kun Phaser, täytynee korjata asia :)
 
Pitkään olin itekin tyytyväinen Biyang Mad Driveriin, josta maksoin pari kymppiä tai alle. Lähti kiertoon vain koska halusin DIY TS9:n omalla modauksessa lautaan. No, siitä tuli kyllä paremman kuulonenkin, mutta ei niin paljoa, että sillä ois bändiolosuhteissa kauheesti merkitystä.
 
Jos tarkoitit sitä, että kalliit vehkeet ei vielä takaa hyvää saundia tai soittotatsin paranemista niin et vois enempää olla oikeessa. Itse palasin Fuzzeihin esimerkiks ekan testauksen jälkeen vasta muutaman vuoden päästä, koska silloisella soittotatsilla ja ymmärryksellä en saanut niistä yhtään mitään miellyttävää irti. Nykyään sitä taas arvostaa vehkeitä, joista pitää repiä se saundi irti, mutta kun se sieltä tulee niin se on hunajaa.