Livetoiminta ›

Nimimerkki ÄM on nyt mun mielestä asian ytimessä.
 
Tanssimusiikkia on monenlaista ja mä ainakin näen asian niin että sekä soundeissa että balanssissa pitäis olla iso ero sen mukaan vedetäänkö perinteistä tanssimusiikkia vai ns. modernimpaa (iskelmä)meininkiä. Useimmiten tää ei oo mahdollista kun käytännön elämässä valtaosa alan orkestereista miksaa itse itsensä lavalta ja saattavat soittaa saman illan aikana ja pahimmillaan samassa setissä valssia ja discoa. Niin jotain kompromissejahan siinä on tehtävä. Soittajat voi tottakai muuttaa sitä omaa soundiaan lavalla paljonkin tyylin mukaan ja hyvät soittajat niin tekeekin. Jotain se auttaa juu mutta kuuhun sillä ei mennä.
 
Jos on dedikoitu miksaaja puikoissa niin kyllähän sen pitäis sitten huolehtia että asiat muuttuu sen mukaan mitä bändi soittaa. Pitää kyllä totuuden nimissä myöntää se että aina välillä törmää siihen että (ammatti)miksaajallakin saattaa olla toi valssin soundi-/volaestetiikka kovasti toisenlainen mitä tanssikansalla ja etenkin -muusikolla olis mielessä. Toi nimimerkki ÄM:n käytännön esimerkki tosta jonkun keikan basarisoundista kertoo tästä kaiken olennaisen. Sitten taas myös vastaavasti törmää siihen että on ihmisiä joiden mielestä aivan kaikki keikat pitäis toistaa yleisölle humppasoundilla ja ne jotka muuta ajattelee on väärässä.
 
Itse uskon siihen että genressä genren tavalla ja tältä pohjalta _joltain osin_ ehkä allekirjoittasin noi Metsäkedon kirjoitukset mutta vain niin kauan kuin puhutaan riihikuivasta old school tanssimusiikista.
 
---
 
Mitä taas tulee näihin kanavamääriin ja "kyllähän se lavalta kuuluu, onhan se iso kaappi"-tyylisiin asioihin. Noi on vähän sellasia hommia että se on helppo vähän ikäänkuin puskasta huudella että "näin se menee kun meilläkin tietynlaisilla keikoilla x menee".
 
Oman yhden kuusihenkisen työnantajaorkesterin kanssa (missä oon siis ollu miksaajana alusta asti) lähdettiin joitakin vuosia sitten aivan pienimmästä ja pimeimmästä pitserian nurkasta liikenteeseen. Jossain lavan edessä oli siellä täällä maksimissaan 100 henkeä ja muualla keikkapaikalla haahuili ehkä 50 henkeä siihen päälle. 01V-mikseri ja sen 12 kanavaa piisas hienosti ja niitäkään ei tarvinnu kaikkia pitää läheskään joka paikassa auki kun se mitä lavalta kuului riitti useimmissa instrumenteissa täysin ja välillä tuli jopa vähän liikaa.
 
No, asiat siitä meni omalla painollaan eteenpäin, keikkapaikat ja yleisömäärät kasvoi ja sitä mukaa joutui lykkimään lisää mikkiä lavalle kun jotkut asiat ei vaan enää kertakaikkiaan kuulunu samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tai ei kuulunu ollenkaan. Samalla keikkojen luonne muuttui vähän toisenlaiseksi, aikaisemmin oli 100 henkeä jotka oli aika levällään, suht hiljaa ja kuunteli. Hyvin pian olikin sitten 200 henkeä tiukassa nipussa huutamassa siinä lavan edessä. Tilanne muuttui täysin, isompaa PA:ta kehiin, mikseri vaihtoon ja taas vähän lisää mikkiä levälleen.
 
Jne. jne. jne.
 
Samoihin aikoihin oli sitten ensimmäisiä isompia keikkoja missä oli yleisössä muutama tuhat henkeä ja etupää jossain 60 metrin päässä lavasta. Sinne ei kuulunu lavalta soundcheckissa kuin sellaista etäistä pihinää ja kolinaa ja sitten kun yleisö tuli paikalle niin ei kuulunut enää sitäkään. Ekalla tollasella keikalla sitten ihan itse joutu havaitsemaan että nyt kun se lavalta tuleva ääni poistui kuviosta tykkänään niin mä tarviin rumpuihin vielä yhden tai kaks mikkiä lisää, perkussioiden mikitys on mietittävä kokonaan uudelleen, loputkin koskettimet olis kiva saada stereona ja niin edelleen. Tein tarvittavat korjausliikkeet ja tässä kohtaa se alunperin 12 kanavan kokoonpano oli muuttunu niin että nyt mulla oli 32 kanavan pöytä täynnä.
 
Huomionarvoista tässä on se että vielä tohon asti kytkin ja laitoin jokaikisen mikin paikalleen itse. Ja purin myös. Voitte olla aivan varmoja että yhtäkään turhaa mikkiä siellä lavalla ei ollu, minä olen nimittäin erittäin laiska mies.
 
Tällä kattauksella mentiin sitten jonkin aikaa kunnes uutena asiana tuli se että ton 32:n "oman bändin" kanavan lisäksi lavalle rupesi änkeämään tuon tuosta yksi tai useampi vierailija jotka sitten laulo ja toi ehkä jonkun oman soittimen ja nekin tarvis saada kiinni vielä jonnekin. Osa soittajista vaihtoi nappikuunteluun ja ne (luonnollisesti) halus ambienssimikit että ei oo niin "ulkopuolinen" olo lavalla, sinne meni pari kanavaa. Jollain keikoilla tarvi lainata PA:ta toiselle bändille ja/tai DJ:lle, sinne meni taas pari kanavaa lisää. Firmakisoissa tarvii lähes poikkeuksetta olla langattomia päämikkejä/kapuloita juontajille ja taustamusaa. No niin. Ja taas isompaa mikseriä kehiin.
 
---
 
Niin tällei tää on mulla yhden bändin kohdalla menny. Muut asiakasbändit ei oo soittaja-/instrumenttimäärältään yhtä isoja mutta niissäkin väistämättä on järjestäen se yli 16 kanavaa pelkkää bändiä ja muut kilkkeet siihen päälle. Eli 32-kanavainen pöytä on sellanen peruspulpetti mitä pienemmällä mä en valtaosassa tapauksista saa asiaa toimitettua.
 
Toivottavasti tää nyt vähän valotti asiaa että miksi niitä isompia miksereitä on, miksi niitä ostetaan ja mihin niitä käytetään.