Studiotyöskentely ›

Oi, onneksi kohta tulee Kivi ja avittaa. Niin paljon kysyttävää.
 
Mutta niin, mahdollisimman vähän turhaa rojua mikin ja tallentimen väliin. Kun soittajan soundi on hyvä, homman saa toimimaan pelkällä mikillä, sitä siirtelemällä, ja mikkejä vaihtamalla. Miksatessakaan ei tarvitse tehdä paljos mitään, kun soundi on alunperin kunnossa. Jos jotain pitää tehdä, niin jotain on pielessä. Noin niinkuin perimmäisenä puritaaniajatuksena. Eli ei mitään kuin mikki -> etuaste -> AD-muunnin -> tallennin. Tämä lähtöajatuksena on helpompi onnistua, kuin "fix it in the mix"-meiningillä. Possua voi kiillottaa, mutta se on silti possu..
 
(btw. mitkä on gaten ja limitterin erot?)
Gate leikkaa signaalin kokonaan poikki on tarpeeksi hiljaista. Eli vaikkapa kitaravahvarin tapauksessa silloin kun ei soita, joten suhina jää pois.
 
Limitteri taasen ei päästä signaalia voimistumaan säädettyä rajaa ylemmäs, vaan rusentaa sen lyttyyn. Eli vaikka kuinka lujaa huutaisi, tallentimen valot ei mene punaiselle.
 
Ja eikö mahd. vähän "huonetta" ole paras?
 
Ei missään nimessä. Jossain kitaravahvarin tai laulun tapauksessa ehkä, tai jopa useimmiten, mutta ei missän tapauksessa vaikkapa rumpujen tai viulujen tai ylipäätään akustisten vermeiden kanssa.
 
Yleensä nauhotettu tavara on asteen liian "tummaa" tai "epäselkeää" joten tod. näk. sitä pitää jollain tavalla selkeyttää.
 
Mikkivalintoja? Epäselkeyttä saa myös sillä että survoo liikaa tavaraa. Asioille tilaa, kliseisimpänä esimerkkinä basso ja basari, ei välttämättä kannata survoa hirmuisia boosteja samoihin kohtiin molempiin soittimiin, vaikka se 70hz kuulostaakin jytäkältä molemmissa..
 
Onko jotain tiettyä tapaa joka on todettu hyväksi vai riittääkö pelkkä EQ jotta saadaan esim. juurikin kitarasuondeista cleanit "Fender heleäksi" tai säröt katupora raskaaksi?
 
Kun kitaran ryminä rytinä kuulostaa pelottavalta jo kajarista tullessaan, se on sitä helposti myös nauhalla. Eli lähtösoundit ensin kuntoon.
 
tulee vastaan masterointivaihe
 
..jota ei pidäkään itse tehdä. Siis oikeasti, kotihommiin eri juttu. Eli kunhan nyt ei ihan tappiin aja voluumia jo miksatessa niin jää vähän pelivaraa. Eli miksaus vaan hyväksi, ja sitten jotain pientä yleiskiillotusta lopuksi. (=Tunne kajarisi.)
 
Soundillisesti mun mielestä parhaat levyt ovat ne joissa on mahdollisimman "luonnolliset" soundit.
 
Soon hyvä. Toisinaan vain ikävän vaikea itse toteuttaa. Mutta soittajasta ja biisistä se kaikki lähtee, kun ne on kunnossa niin aika paljon saa tyriä, kun lopputulos on vielä kuunneltava.
 
Käy kirjastosta pari kirjaa, ne on monesti aika hyviä. Ehkä ensin joku home recording -tyyppinen juttu, koska niissä lähtökohta on aina simppelein, ja sitten jotain jykevämpää teosta. Ja viimeisenä Zen ja moottoripyörän kunnossapito.