Keskustelua raskaammasta musiikista ›

arppah8: Kuuntelin tuossa eilen Soundin sivuilta uutta levyä. Intro oli ainoa biisi jonka pystyin kuuntelemaan kokonaan. Kyllä mun nyt täytyy luovuttaa lopullisesti tämän bändin suhteen, ei vain enää lähde yhtään. Ei biisin biisiä tässäkään jöötissä taaskaan, neljä levyä samaa kakkaa jo takana.
 
Ootko monta kertaa jo kuunnellut uuden albumin? Kuuntele lisää ja kommentoi viikon päästä uudestaan. Itse olen joitain biisejä kuunnellu 2-3krt päivässä, ja vasta eilen viimeinen kappale kolahti, ja voittaa octavariumin-kipaleen.
 
Albumin selvästi raskain kappale on tuo The Enemy Inside, odotan sitä päivää millon kyllästyn tohon kappaleeseen. Taisinkin sanoa aikasemmin että ei osaa tää bändi huonoa albumia tehdä, eikä tehnyt nytkään mutta olisin halunnut näkyvän "metallia" vähän enemmän.
 
Myungin saanut sanoittaa yhden kipaleen. (surrender to reasons)Restless angel
 
Mitä mieltä Enigma Machine kappaleesta verrattuna Erotomanian ja Stream of Consiin?

fadetoblack_: Ootko monta kertaa jo kuunnellut uuden albumin? Kuuntele lisää ja kommentoi viikon päästä uudestaan.
 
Emmää jaksa olla niin masokisti :P Kertakuuntelulla pitäisi löytyä jo jotain mikä saisi innostumaan sen verran että haluaa kuunnella uudestaan, mä en tämmöisiä juttuja löytänyt. NykyDT ei vaan oo enää mun musaa.

arppah8: Emmää jaksa olla niin masokisti :P Kertakuuntelulla pitäisi löytyä jo jotain mikä saisi innostumaan sen verran että haluaa kuunnella uudestaan, mä en tämmöisiä juttuja löytänyt. NykyDT ei vaan oo enää mun musaa.
 
Yrittäisit edes, menee jo teini "kaikkimullehetinyt" asenteeks jos ei edes viitsi yrittää

phiit: Yrittäisit edes, menee jo teini "kaikkimullehetinyt" asenteeks jos ei edes viitsi yrittää
 
Johan mä kerran yritin, emmää jaksa enää vängätä tästä. Nyt taidan laittaa Train of thoughtin soimaan :)

arppah8: Johan mä kerran yritin, emmää jaksa enää vängätä tästä. Nyt taidan laittaa ACOSin soimaan :)
 
Kuuntelet nyt toisenkin kerran ;)

En mäkään ihan ymmärrä tuota, että näiltä uusilta ei löytyisi ehjiä biisejä ja melodiaa, nämä kaksi uusinta kun on olleet aimo harppaus edellisistä levyistä juuri siinä suhteessa. Kertosäkeet on se suurin miinus, mutta niinpä se on ollut aina. Uuden levyn kertseistä Along for the Ride taitaa olla ainut, joka jää päähän soimaan. Edellislevyn Bridges in the Skyn kaltaista mahtikertsiä ei tältä levyltä mun makuun kuitenkaan löydy.
 
BTW, ei muuten varmasti ole sattumaa, että kovin Rushmaisen Looking Glassin kohdalla sanoitusvihkossa taustakuva muistuttaa teemaltaan Rushin Power Windowsin kantta, bändi selkeästi tiedostaa vaikuttimensa. Kannet tehnyt Hugh Symehän on vastuussa myös PW:n kansimaalauksesta (niinkuin muistakin Rush-kansista ekaa tai kahta ekaa lukuunottamatta).

phiit: Yrittäisit edes, menee jo teini "kaikkimullehetinyt" asenteeks jos ei edes viitsi yrittää
 
Menee fanipoikailuks jos on pakko yrittää tykätä vaikkei yhtään nappais. Kyllä sen saman tien huomaa onko keisarilla vaatteita. Toi on ennemminkin nykyteinien meininkiä että kaikki pitää kuunnella 500 kertaa ennen kuin edes muistaa kertsiä ulkoa. Ennen vanhaan mentiin kärryillä kuuntelemaan konsertti pääkaupunkiin ja jos teos oli mahtava, tilattiin kustantajalta kotiin partituuri, jonka toimitusta odotettiin vuodesta kolmeen vuoteen. Sittenkin lasten piti treenata ainakin vuosi ennen kuin biisin taas pääsi kuulemaan.
 
Tosiasiallinen syy siihen, miksi DT kuulostaa paskalta aluksi mutta ihan siedettävältä 15 kuuntelukerran jälkeen on, että et kuuntele mitään muuta artistia kuin lapsuuden suosikkiasi 15:ttä kertaa ja hektiseen nykyäänimaailmaan tottuneet korvasi eivät tunnista minkäänlaisia nyansseja ja hienouksia ennen kuin sama biisi on kuunneltu vähintään sen 15 kertaa. Jos käyttäisit yhtä paljon aikaa kaiken muunkin musiikin kuunteluun, tulisit samaan lopputulokseen kuin ne, jotka kuuntelevat biisit vain kerran ennen kuin antavat tuomionsa. Suhteessa lähestulkoon kaikkeen muuhun musiikkiin tämä uusin DT on äärimmäisen heikkotasoista materiaalia.

Muistan hyvin kun kuulin ensimmäisen DT:n kipaleen, Endless Sacrifice. Intro ja säkeitten lauluosuudet teki vaikutuksen. Muuten ei ToT albumin kuuntelusta tullut mitään, taisin sillon haukkua koko albumin kehnoks, nyt on päinvastaiset ajatukset.

arppah8: Kuuntelin tuossa eilen Soundin sivuilta uutta levyä. Intro oli ainoa biisi jonka pystyin kuuntelemaan kokonaan. Kyllä mun nyt täytyy luovuttaa lopullisesti tämän bändin suhteen, ei vain enää lähde yhtään. Ei biisin biisiä tässäkään jöötissä taaskaan, neljä levyä samaa kakkaa jo takana.
 
Samoilla linjoilla itsekin. Enemy Inside herätti singlenä ensikuulemalta jonkinlaista odotusta, jota sitten itsekseni hypettelin. Along for the Ride sitten taas oli jotenkin niin progeistettu, ettei se hyvän alun jälkeen jaksanut innostaa paria kuuntelua pidemmälle.
 
6 degrees oli omalla kohdallani ensimmäinen pettymys mahtavan scenesin jälkeen. Ilmestyi muuten scenesin kanssa samoihin aikoihin toinen todellinen proge-eepos (Symphony X:n V - The New Mythology Suite). Tuntuu, että itselleni siinä oli progemetallin huippu, jossa roikutaan edelleen. Uudempi materiaali ei oikein sytytä kummaltakaan poppoolta.
 
Dramatic sai pari kuuntelua, mutta ei sitten millään jäänyt päälle. Siellä, kuten uudellakin levyllä, on toki hienoja kohtia, mutta kokonaisuutena jotenkin todella hajanaisen kuuloisia.
 
Kaveriporukassa kun on muitakin DT-miehiä, olemme välillä ihmetelleet, etteivät uudempaa DT:tä kuuntelevat (nuoremmat) välttämättä edes tiedä Awakea tai Change of Seasonsia.

sympxgtr: 6 degrees oli omalla kohdallani ensimmäinen pettymys mahtavan scenesin jälkeen.
 
Mulla taas juuri toisinpäin, etenkin 6 degreesin ykköslevy on nannaa. Mielipiteeni Scenesistä olen tainnut kertoa jo jokusen kerran :)

Kasu-_-: Black clouds ja dramatic lienee hirveintä sontaa mitä DT on ikinä työntänyt pihalle...
 
Sen verran on korjattava omia sanoja, että kyllähän tää dramatic on sittenki aika hyvä :) Tarkotin varmaan Systematic Chaosta

sympxgtr: Along for the Ride sitten taas oli jotenkin niin progeistettu, ettei se hyvän alun jälkeen jaksanut innostaa paria kuuntelua pidemmälle.
 
Progeistettu? Along for the ride...täh? Vammainen kanarianloman synasaundi sen biisin pilaa.
 
(Symphony X:n V - The New Mythology Suite). Tuntuu, että itselleni siinä oli progemetallin huippu, jossa roikutaan edelleen. Uudempi materiaali ei oikein sytytä kummaltakaan poppoolta.
 
Tämä on totta :)

fadetoblack_: Mitä mieltä Enigma Machine kappaleesta verrattuna Erotomanian ja Stream of Consiin?
 
Ei voi varsinkaan SoC:n kanssa tuosta biisistä puhua samana päivänäkään.
 
bedlam: Edellislevyn Bridges in the Skyn kaltaista mahtikertsiä ei tältä levyltä mun makuun kuitenkaan löydy.
 
Mä havaitsin Behind the Veilin aika pitkälti sellaiseksi. Tosin tossa Bridges in the Skyssa on varmaan DT:n paras kertsi ikinä.

Kasu-_-: Progeistettu? Along for the ride...täh? Vammainen kanarianloman synasaundi sen biisin pilaa.
 
Lähinnä sitä meinasin, että biisi olisi toiminut itsessään jo alun kaltaisena balladina, ilman myöhemmin mukaan tulevia kikkailuja.

bedlam: Edellislevyn Bridges in the Skyn kaltaista mahtikertsiä ei tältä levyltä mun makuun kuitenkaan löydy.
 
Meillä on näemmä perustavanlaatuinen ero melodiaestetiikassa. No, Dirty Harry ja niin edelleen :)

Tää on kyllä niitä bändejä joiden parhaasta tai edes parhaista levyistä ei saada mitään yhteisymmärystä.
 
Mulle tää uus toimii ihan hyvin, mut biisit ei näin muutamalla kuuntelulla vielä nouse ihan samalle tasolle kuin edellisellä. Tää vika maratonbiisi on outo sillisalaatti, ei se varsinaisesti huono ole, mutta punaista lankaa en itse ainakaan ole löytänyt. Ei DT:n eepokeista parhaimmistoa.
 
Mä kuulun siihen ryhmään jonka mielestä DT on parhaimmillaan vähän melodisemmissa, eeppisemmissä ja myös progemmissa kipaleissa. Nää "wannabe" rankat biisit joita vedettiin Portnoyn viimeisimmillä levyillä oli musta keskimäärin aika hirveää ja selvästi Portnoy oli syypää kun juuri se kaikkein ärsyttävin piirre poistui bändin musasta. Etenkin Labrien laulu ei rankemmissa biiseissä toimi yhtään, se feikkaa sitä rankkuutta niin huonosti että pahaa tekee.
 
Mutta joo, tuore DT toimii, kuten vanhoista Images and Words, Awake, Six Degrees ja jonkin verran muut. Falling into Infinity, Systematic Chaos ja Black Clouds on sitten heikkoimasta päästä. Scenesillä taas liian paljon päätöntä tilulilua.

sympxgtr:
 
6 degrees oli omalla kohdallani ensimmäinen pettymys mahtavan scenesin jälkeen. Ilmestyi muuten scenesin kanssa samoihin aikoihin toinen todellinen proge-eepos (Symphony X:n V - The New Mythology Suite). Tuntuu, että itselleni siinä oli progemetallin huippu, jossa roikutaan edelleen. Uudempi materiaali ei oikein sytytä kummaltakaan poppoolta.
 
Itselle 6 degrees on edelleen se DT:n ykköslevy :). Onhan tämä uusi matsku aika erilaista mutta toimii kuitenkin. Petrucci pitää tiluttelua aisoissa, Rudessin soundit vähän riipii joissain kohdissa.

bedlam: Toi onkin jännä juttu. Bridgesin kertsi on mun mielestä kertakaikkiaan loistava varsinkin yhdistettynä siihen jälkeensä tulevaan "And at last the time has come"-kohtaan, jossa ne niskavillat nousevat
 
Tämä.
 
Uusi levy ei iske ihan edellisen malliin. Hyvä, joskaan ei timanttia.

Sergei Fallinen: Menee fanipoikailuks jos on pakko yrittää tykätä vaikkei yhtään nappais. Kyllä sen saman tien huomaa onko keisarilla vaatteita. Toi on ennemminkin nykyteinien meininkiä että kaikki pitää kuunnella 500 kertaa ennen kuin edes muistaa kertsiä ulkoa. Ennen vanhaan mentiin kärryillä kuuntelemaan konsertti pääkaupunkiin ja jos teos oli mahtava, tilattiin kustantajalta kotiin partituuri, jonka toimitusta odotettiin vuodesta kolmeen vuoteen. Sittenkin lasten piti treenata ainakin vuosi ennen kuin biisin taas pääsi kuulemaan.
 
Tosiasiallinen syy siihen, miksi DT kuulostaa paskalta aluksi mutta ihan siedettävältä 15 kuuntelukerran jälkeen on, että et kuuntele mitään muuta artistia kuin lapsuuden suosikkiasi 15:ttä kertaa ja hektiseen nykyäänimaailmaan tottuneet korvasi eivät tunnista minkäänlaisia nyansseja ja hienouksia ennen kuin sama biisi on kuunneltu vähintään sen 15 kertaa. Jos käyttäisit yhtä paljon aikaa kaiken muunkin musiikin kuunteluun, tulisit samaan lopputulokseen kuin ne, jotka kuuntelevat biisit vain kerran ennen kuin antavat tuomionsa. Suhteessa lähestulkoon kaikkeen muuhun musiikkiin tämä uusin DT on äärimmäisen heikkotasoista materiaalia.
 
DT ei ole lapsuuden suosikkini, päinvastoin innostuin vasta 20 vuotiaana kun Scenes ilmestyi kunnolla kuuntelemaan ja nää 2 uusinta toimii erinomaisesti Scenesinkin rinnalla, olet täten totaalisen väärässä.