Etno, proge, latin ›

Tuli mieleen noista Jordan Rudessin aina yhtä tylsistä saundivalinnoista, että millaisen levyn sitä itse tekisi. Joku tietysti kysyy, että miksi et sitten tee ja se syy on ainakin tällä hetkellä hyvin rajallinen soittotaito. Kiinnostusta kuitenkin löytyy varsinkin musateknologiaa kohtaan hyvinkin paljon, joten olisihan se hauska olla jossain bändissä luovana voimana päättämässä saundeista ja vaikka miksaamassa.
 
Mutta mennään itse aiheeseen.
 
Oma albumini ei ainakaan olisi mitään vanhan kertaamista. Totta kai joitain hyväksi havaittuja elementtejä kierrätettäisiin, mutta tarkoitus olisi luoda jotain uutta ja innovatiivista. Jos johonkin vanhaan kuuluisaan bändiin kuitenkin verrattaisiin, niin liippaisi varmaan lähimpää Pink Floydia.
 
Kokoonpano olisi aika perus kitara, rummut, basso, laulu ja koskettimet. Yleinen äänimaailma olisi lähempänä modernia rockia, mutta käyttäisin kuitenkin analogisia mausteita päästäkseni 70-luvun lämpimään soundiin. u-hen uusi virtuaalinauhuri Satin voisi olla tähän tarkoitukseen aika täydellinen.
 
Laulajaksi haluaisin jonkun kaverin, jolla on omaperäinen ääni, mutta vahva tulkinta ja erilaisia tyylejä. Esimerkkeinä vaikka Peter Hammill tai Peter Gabriel. Myös jonkunlaista vocoder häröilyä olisi tiedossa.
 
Rumputietämykseni on vähän heikohkoa, mutta haettaisiin sellaista uudempaa saundia kuitenkin sen muistuttaessa myös vanhoista hyvistä ajoista. Eli uudet rummut, mutta melko kuivana ja analogisen nauhurin tuomalla lämmöllä. Lisäksi rumpukonemaisia vivahteita ja kaikenlaisia kummallisia perkussiosoittimia Larks Tongues in Aspic tyyliin. Rumpukonemaiset sähkörumpuäänet voisi samplata vaikka parhaista analogisyntikoista.
 
Nykykitarasoundi ei ole yleensä omaan mieleen. Tässä lähtisin ihan kylmästi, jos en nyt kopioimaan, niin matkimaan 70-luvun King Crimsonin ja Rushin soundia. Vähän brittiä, vähän jenkkiä, sopivasti efektejä, sopivasti säröä. (Välillä reilustikin.)
 
Bassolla olisi vahva rooli á la Yes tai Rush. Mikään tietty soundi ei ole mielessä, vaan kappaleen mukaan Fenderiä, Richenbackeria tai miksei jopa Chapmania.
 
Syntikkapuolella lähtisin repimään pesäeroa vanhoihin levyihin. Unohtaisin Rhodesit, Hammondit, Mellotronit ja vastaavat ja ottaisin kylmästi uudempia juttuja. Alchemy softasyntikka olisi varmaan tärkeimmässä asemassa sen taipuessa todella orgaanisiin, mutta silti ei miltään tietyltä soittimelta kuulostaviin juttuihin. Jonkun verran tietenkin kaikenlaisia vähän perinteisempiäkin syntikkasaundeja.
 
Entä sitten kappaleet? Välillä mentäisiin melkein ambient linjalla ja keskityttäisiin rakentamaan valtavia tekstuureja. Ne saattaisivat kestää pitkänkin aikaan, mutta eivät koskaan olisi liian hallitsevassa roolissa, vaan enemmänkin taukoja aggressivisempien kohtien välillä. Muuten äänimaailma vuorottelisi perinteisemmän rock-ilmaisun ja joskus jopa todella konemaisen elektronisten äänten välillä. Tarkoitus olisi löytää hyvä balanssi kaikkien kolmen välille siten, että albumi kuitenkin kuulostaisi ennen kaikkea rock levylta eikä ambientilta tai postrockilta.
 
Tällainen olisi minun progealbumini. Lisääkin ideoita löytyy ja keskustelen niistä mieluusti.
 
Vielä lyhyesti: Pink Floydin päivittämistä nykypäivään unohtamatta 70-luvun musiikin hyviä puolia. Ja ne vintage-keyboardit hiuksista vittuun!

Mä keskittyisin tekemään hyviä ja vielä parempia biisejä. Kaikki muu on vain kuorrutusta ja järjestettävissä sitten kun aika on.

Todennäköisesti huonon, koska se groovaisi liikaa.

Funkonaut: Todennäköisesti huonon, koska se groovaisi liikaa.
 
Mä olen omissa tekemisissäni viime aikoina yrittänyt kehittää jonkinlaista symbioosia Rush- ja Kansas -henkisen riffiprogen ja vanhan R&B:n ja soulin välillä. Eli groove on läsnä siinä kuin poikkeusjaot ja viisisoinnutkin.

Madtheswine: Syntikkapuolella lähtisin repimään pesäeroa vanhoihin levyihin. Unohtaisin Rhodesit, Hammondit, Mellotronit ja vastaavat ja ottaisin kylmästi uudempia juttuja. Alchemy softasyntikka olisi varmaan tärkeimmässä asemassa sen taipuessa todella orgaanisiin, mutta silti ei miltään tietyltä soittimelta kuulostaviin juttuihin. Jonkun verran tietenkin kaikenlaisia vähän perinteisempiäkin syntikkasaundeja.
 
Minä taas noiden Hammondien ja muiden lisäksi käyttäisin klavinettia, harmoonia, haitaria ja vaikka oikeita kirkkourkuja. Mitään 70-luvun jälkeen keksittyä syntikkasoundia ei levyllä saisi olla. Muuten aika lailla samoilla linjoilla kanssasi.
 
EDIT: Portative pipe organ pitäisi olla myös...

Funkonaut: Todennäköisesti huonon, koska se groovaisi liikaa.
 
Groovaava progelevy on useimmiten hyvä.

vintagetuhnua synkkää minimalismia jazz-maustein.

Vielä joskus reilu vuosi sitten olin sitä mieltä, että progelevyn tekeminen ois se oman urani huippu ja loppu. Nyt taasen en pidä sitä niinkään tavoitteena, vaan ehkä sitä voisi ennemmin joihinkin kappaleisiin omaksua progevivahteita. Tiedä mitä sitten on tapahtunut, mutta lopulta on ymmärtänyt ettei niitä hyviä progelevyjä ole turhankaan paljoa olemassa. Liian paljon sitä turhan päiväistä kikkailua ja väkisin vääntämistä.
 
E: Tässähän vaan tulee se naurettavin ristiriita. Jos tarkoituksella tekee tai sanoo sen olevan progea, niin eihän se sitä silloin ole? Ainakaan niiden paantuneimpien elitistien mielestä.

EvilDead: E: Tässähän vaan tulee se naurettavin ristiriita. Jos tarkoituksella tekee tai sanoo sen olevan progea, niin eihän se sitä silloin ole? Ainakaan niiden paantuneimpien elitistien mielestä.
 
Ei se rivikuuntelija tiedä kuinka tarkoituksellista se on. Jos se kuulostaa sen mielestä niiltä vanhoilta 70-luvun bändeiltä, niin kyllä se assosioi sen progeksi. Näin se vaan menee, sanovat elitistit mitä sanovat.
 
Ja kiva, että vastauksia on tullut. Ehkä aihe on itsessään vähän tyhmä, mutta mielelläni kuulisin villejä ideoita. Ei, en tullut tänne varastamaan muiden kuvitelmia, kunhan mielenkiinnosta kyselen. Proge kuitenkin genre, jossa lähes mikä tahansa on mahdollista. Miettikää vaikka zeuhlia.

Semmoisen joka soisi radiossa.
 
Groovaavaa progelevyä jäin miettimään, mind = blown.

Epämuusikko: Semmoisen joka soisi radiossa.
 
Groovaavaa progelevyä jäin miettimään, mind = blown.
 
Soul proge, proge soul. Jotkut Rundgrenin 70 -luvun jutut vois mennä tuohon kategoriaan, tai sit Magman myöhempi osasto.

Tietysti pitkän ja vaikeaselkoisen.

Groovaava progelevy? Captain Beyond!
 
E: Anteeksi ketjun tekijälle, ei tainnut tulla haluttua keskustelua :D

Luultavasti liian hevin että poteroihinsa kaivautuneet progejäärät diggaisi, ja liian koukeroisen että powerimiehet diggaisi mutta ei liian matemaattista jolloin myöskään DT -fanit eivät diggaisi. Mukana voisi olla vielä ripaus huumoria jolloin kaikki TR00metallimiehet putoaisivat pois kuuntelijoista. Kuulostaa jo nyt hyvältä.

Hmm hyvä kysymys... Ehkäpä symbioosi Yesin Close To The Edge ja/tai Siberian Khatru ja Rushin Hemispheres-biiseistä? Hieman ruuvaavampaa kamaa siis tulisi.

StJerky: Minä taas noiden Hammondien ja muiden lisäksi käyttäisin klavinettia, harmoonia, haitaria ja vaikka oikeita kirkkourkuja. Mitään 70-luvun jälkeen keksittyä syntikkasoundia ei levyllä saisi olla. Muuten aika lailla samoilla linjoilla kanssasi.
 
EDIT: Portative pipe organ pitäisi olla myös...
 
Ai niin, mitään mallinnettuja soundeja ei saa olla. Aitoja soittimia ja syntikoiden pitää kuulostaa syntikoilta (kuten Moogilta).

ehkä jonkun tämmöisen
http://www.hollywood.com/news/brief … m-shatner-releasing-prog-rock-album

Varmaan aika akustispainotteisen. Kaiken maaliman etnoluuttuja pimputtelisin ja kavereita pakottasin puhaltelemaan. Aika huono siitä varmaan tulisi. Muutama biisi on kyllä jo valmiina.

sub zero: ehkä jonkun tämmöisen
http://www.hollywood.com/news/brief … m-shatner-releasing-prog-rock-album
 
http://dome.fi/viihde/ajankohtaista … tnerin-progelevyn-ensimmainen-video
 
Tuolta musasi siis kuulostaisi!