Runo: Kaupungin kanjonit (22.9.2013)
Lehdet kahisevat puissa kuin setelit jotka eivät ole sinun, vaikka ratsastat kaupungin kanjoneissa eivät nekään ole sinun et yllä kuin varjoihin talojen seinissä ehkä ne ovat sinun kyyhkynen horjahtaa patsaan päältä ei sekään ole sinun nainen kerjää kadulla, ja tyttö myy ruusuja lehdet kahisevat puissa kuin setelit luulet, että yllät ottamaan tai alennut antamaan kun ratsastat kanjoneissa et yllä kuin varjoihin talojen seinissä ehkä ne liittyvät sinuun
.merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55: Runo: Kaupungin kanjonit (22.9.2013)
Lehdet kahisevat puissa kuin setelit jotka eivät ole sinun, vaikka ratsastat kaupungin kanjoneissa eivät nekään ole sinun et yllä kuin varjoihin talojen seinissä ehkä ne ovat sinun kyyhkynen horjahtaa patsaan päältä ei sekään ole sinun Ihastuin tuohon asti päästyäni, että tämä on helposti sävellettävää tekstiä. Soljuu, on ajatusta, jne. Loppuosa on kuin toiselta planeetalta, enkä saanut siitä otetta. Tuo alku on mielestäni niin hyvä, että sille kannattaisi tehdä siihen sopiva jatko. En ole kovin runollisessa mielen tilassa juuri tällä hetkellä, joten jätän tarkemmat sanonnat tekemättä. Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. |
niin täytyy miettiä, en ollut ajattellut sävellettäväksi, voin jättää tämän näinkin tai sitten jos sattuu sopiva tunnetila ym. voi tektsi saada jatkoa ja muuntua vielä. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |