Runo: Kaupungin kanjonit (22.9.2013)
Lehdet kahisevat puissa kuin setelit
jotka eivät ole sinun,
vaikka ratsastat kaupungin kanjoneissa
eivät nekään ole sinun
et yllä kuin varjoihin talojen seinissä
ehkä ne ovat sinun
kyyhkynen horjahtaa patsaan päältä
ei sekään ole sinun
nainen kerjää kadulla,
ja tyttö myy ruusuja
lehdet kahisevat puissa kuin setelit
luulet, että yllät ottamaan
tai alennut antamaan
kun ratsastat kanjoneissa
et yllä kuin varjoihin talojen seinissä
ehkä ne liittyvät sinuun
.merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55: Runo: Kaupungin kanjonit (22.9.2013)
Lehdet kahisevat puissa kuin setelit
jotka eivät ole sinun,
vaikka ratsastat kaupungin kanjoneissa
eivät nekään ole sinun
et yllä kuin varjoihin talojen seinissä
ehkä ne ovat sinun
kyyhkynen horjahtaa patsaan päältä
ei sekään ole sinun
Ihastuin tuohon asti päästyäni, että tämä on helposti sävellettävää tekstiä. Soljuu, on ajatusta, jne.
Loppuosa on kuin toiselta planeetalta, enkä saanut siitä otetta.
Tuo alku on mielestäni niin hyvä, että sille kannattaisi tehdä siihen sopiva jatko.
En ole kovin runollisessa mielen tilassa juuri tällä hetkellä, joten jätän tarkemmat sanonnat tekemättä. Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. |
niin täytyy miettiä, en ollut ajattellut sävellettäväksi, voin jättää tämän näinkin tai
sitten jos sattuu sopiva tunnetila ym. voi tektsi saada jatkoa ja muuntua vielä. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55
Old Joe